106 - The Fall of Centauri Prime

106

5. kausi, 18. jakso

The Fall of Centauri Prime alkaa niin mutkikkaasta tilanteesta, että kaikkein hitaimmillekin katsojille on tarpeen muistutus viime jakson tapahtumista. Koska itse jakso tarjoaa harvinaista kyllä kertauksen, aion itse olla hiljaa ja toistamatta itseäni. Drazien ja narnien yhteinen Centauri Primen raiskaus ei säästele edes keisarillista palatsia, kun pommit ryöppyävät minne sattuvat. Londo raahaa G'Karin luhistuvasta sellistä turvaan, kun tässä tilanteessa on ihan turha pitää muita vankina. Hän jättää ystävänsä lepäämään turvallisempaan paikkaan, kun siirtyy itse valtaistuinsaliin etsimään sijaishallitsija Viriniä.

Garibaldi päivittää Sheridanin tilanteen tasalle. Prime-pommituksen lisäksi presidentti saa kauhukseen kuulla, että Delennin White Stariin ei olla saatu yhteyttä puoleen päivään. Hän pelkääkin centaurisotalaivojen ehtineen väliin. Delennillä ja Lennierillä menee toistaiseksi ihan siedettävästi. Delenn tosin näyttää hieman toivonsa menettäneeltä istuskellessaan turhautuneena johtoja säätävän Lennierin vierellä.

Virini ei ole livistänyt mihinkään, vaan kertoo Londolle heidän olevan turvassa, kun ”ne” sanoivat pommitusten etenevän poispäin keskustasta. Londo menettää malttinsa ja on jo ravistelemassa sijaishallitsijaa, kun ”ne”-viittaukset menevät ihan ohi. Naruja taustalla vedellyt drakh (Wayne Al-... no se tyyppi) paljastaa viimeinkin itsensä Londolle. Londo ei voi kuin kysyä, kuka tai oikeastaan mikä olento oikein on. Nykyään on niin ironista, kun sarjassa kysytään uusissa yhteyksissä ”Kuka olet?” tai ”Mitä haluat?” Hieman dinosauruskasvoinen drakh pysyy vaiti, kun Virini kertoo heidän taustoistaan. Londo tunnistaa drakh-termin, kun on melko varmasti kuullut Delennin yhteenotosta heidän kanssaan. Virini kertoo drakhien haluavan uuden kodin, kun Z'ha'dum otti ja räjähti. Drakh avaa pehmeästi rahisevan sanaisen arkkunsa ja kuiskii heidän olevan nyt Varjojen varjoja, nähtävästi vielä vailla suurempaa identiteettiä tai kotia.

Centauri Prime on heille täydellinen paikka, sillä ovathan Varjotkin käyneet täällä ja lisäksi drakheilla on jonkin verran kostettavaa Londolle, kun Londo räjäytti erään saaren, jossa Varjot majailivat. Londo muistaa yhtäkkiä, kuinka raivostunut Morden murisi, että Varjojen liittolaiset tulevat vielä kostamaan. Yhtäkkiä Centauri Primen eristämisessä Allianssista on järkeä, kun drakhit haluavat pysyä muilta piilossa. Drakh kertoo, että he halusivat centaurit mahdollisimman huonoon jamaan, jotta heitä voisi hallita paremmin. Otus korjaa melkein heti hallinnan ohjastukseksi, sillä kyllähän Varjot ja vorlonitkin vain ”ohjastivat” muita kansoja. Niin varmaan juu. Londo vastustaa koko juttua, mutta Virini kertoo drakhien oppivan nopeasti. He ottivat Londosta mallia ja virittivät paikat täyteen fuusiopommeja takuuksi yhteistyöstä. Londo lannistuu ja kysyy, mitä drakhit haluavat. He haluavat hänet. Hengissä.



Varjojen varjot ovat yllättävän näkyviä.

Sheridanin White Star -laivasto saapuu tuhoa kylväviä drazeja ja narneja estämään. Sheridan käskee heitä lopettamaan ja häneen ottaa yhteyttä kenraali Na'Tok, joka myhäilee kyllä suostuvansa, kunhan Sheridan auttaa heitä ensin. Presidenttihän niin lupaili tukevansa Allianssin kansojen päätöksiä. Ihan tällaiseen Sheridan ei kuitenkaan lupautunut ja hän näyttääkin äärimmäisen vihaiselta. Na'Tok vain toteaa, että he olivat vain oma-aloitteisia ja päättivät päättää sodan, jotta Sheridan voisi liittyä seuraan puhtain paperein. Sheridan ei tähän suostu ja Na'Tok pahoittelee tilanteen olevan Sheridanin kannalta ongelmallinen, sillä centaurien huijatut sotavoimat palaavat muutaman tunnin sisällä eivätkä pahemmin jää odottamaan selityksiä planeetan hävitykselle. Sheridan voi siis liittyä drazien ja narnien joukkoon puolustautumaan tai odotella ja saada selkäänsä kiukkuisilta centaureilta. Sheridan jää kovin hiljaiseksi.



”We impose order on the chaos of organic evolution. You exist because we allow it, and you will end because we demand it.”

Virinikin on tietoinen kiertoradan tapahtumista ja laivaston vääjäämättömästä paluusta. Londo ei halua Allianssin vihoja kansansa ylle enempää ja pyytääkin sijaishallitsijaa antautumaan. Ei Virini voi, sillä hänen onnettomalla elämällään on vielä yksi merkitys. Tai oikeastaan kuolemalla, sillä Virini on London alibi. London tulee vain todeta muille Virinin olleen sekaisin ja toimineensa ihan itsenäisesti. Londo itse voi julistaa centaurien antautuvan, kun hänestä tulee keisari. Londo ei vieläkään ymmärrä, mitä Virini on höpötellyt omasta kuolemastaan, mutta Virini antaa hänelle yhtä vähän vaihtoehtoja kuin hänelle on annettu. Virini ja drakh vaihtavat katseita ja Virini pyytää Londoa katsomaan häntä tarkemmin. Sijaishallitsijan olkapäällä lojuva lonkeromöykky näyttäytyy ja Virini kutsuu sitä keeperiksi.

Koska kankean anglismin käyttäminen tuottaisi epähauskoja Erikeeper-vitsejä ja kiipperit muistuttaisivat vanhentuneista B5-ysärifanisivuista, koen omahyväisenä uuden vuosikymmenen faniairueena ja orastavana kääntäjänä keksiä möykyille fiksumman nimen. Olen hiukan katunut rangerien kutsumista sisseiksi loogisempien rajavartijoiden sijaan, mutta sissi on lyhyempi sana. Tästä eteenpäin keeper saa luvan olla siis vahti. Vartijoita on jo eri yhteyksissä riittämiin ja pitäjät ovat jotakin tuppukyliä. Voisin myös tähän väliin angstata erinäisten alusmallien käännösongelmista, kun esimerkiksi hävittäjää voisi periaatteessa käyttää Starfuryn kaltaisista pikkualuksista (fighter?) ja Earthforcen destroyer-luokan aluksista (jotka voisivat myös olla tuhoajia, mutta se kuulostaa hitusen kornilta), mutta toivon mukaan en ole pahemmin töppäillyt scifijargonissa, josta aliravitut nörttiolmit soittavat äitiensä kellareissa toisilleen IRCissä suutaan. Samantekevää, oikeasti. [ADDENDUM: verinen kiipperisota näyttäisi jatkuvan härnäykseni kipinästä vielä eräällä suomisivustolla, mutta tämä blogi ei alistu!]

Mutta niin. Virini paljastaa vahdeista sen verran, että otuksesta tulee kehon kanssa yhtä ja ne kontrolloivat kohdetta, kun on kyse drakhien omista intresseistä, mutta enimmäkseen kohde saa elellä rauhassa. ...Tosin aina tietoisena siitä, että elää tasan niin kauan kuin vahti on symbioosissa. Virini tietää aikansa olevan ohi ja tilittää, kuinka on ollut vähän kaikenlaista elämässään: hupsu (todellakin!), vaiti kun ei olisi pitänyt, hölmö ja tuhlannut ihan liikaa aikaa. Surkeasta asemastaan huolimatta Virini huokuu kuitenkin harvinaista ylpeyttä, kun toteaa olevansa centauri eikä pelkää enää mitään, ei edes kuolemaa. Näyttää hän alistuneesta ilmeestään päätellen pelkäävän, kun pitkälonkeroinen vahti luikertelee ulos hänestä. Virini lyyhistyy kuolleena London käsivarsille ja drakh katselee heitä ylimielisesti.



I guess the spidey-thing won't keep him any longer.

Centaurien sotavoimat ovat parinkymmenen minuutin etäisyydellä Sheridanin laivastosta ja Sheridan päättää vihdoinkin, ettei aio hyökätä. Hän pitää yllä toivoa, että Centauri Primesta vastattaisiin ja kääntää huomionsa hetkeksi kohti rakkaimpaansa. Rakkain jatkaa möllöttämistään, kun Lennier selostaa, että he joutuvat pian pois kurssista hyperavaruuden epämääräisten virtausten riepoteltavaksi. Delenn ei kuitenkaan syyttele Lennieriä, kun he eivät voi tehdä mitään asian hyväksi. Sheridan päättää vastahakoisesti lopettaa etsinnät, kun Primen tilanne on akuutimpi.

Londo on tullut katsomaan G'Karin vointia. Narni voi jo paremmin ja kiitteleekin kovasti Londoa, jonka ansiosta on vielä hengissä. London mukaan G'Kar olisi pelastanut samassa tilanteessa hänen henkensä. Tämän G'Kar myöntää, tosin sillä erotuksella, että hän on Londoa parempi henkilö. Londo yrittää vaivoin pidätellä nauruaan, kun solvaa G'Karia kiittämättömäksi, sillä hänhän lupasi vapauttaa G'Karin ja sen hän myös teki. G'Kar lupasi myös pysyä hänen henkivartijanaan, mutta harmittavaa kyllä pesti päättyy pian, kun Londosta tulee keisari. Londosta olisi G'Karin kannalta turvallisinta, jos he eivät enää tapaisi, sillä keisarius tunnetusti muuttaa centaureja. Siksi Londokin saattaa tehdä kummallisia asioita, jotka eivät ole hänestä kiinni. Hän ei saa sanotuksi enempää, mutta G'Kar ymmärtää kyllä. Londo ei ole tästä niinkään varma, kun ei voi paljastaa mitään drakheista ja toivookin, ettei G'Kar ajattele enempää asiaa.

Hän siirtyy ikkunan ääreen toteamaan, että centaurien laivasto on pian tulitusetäisyydellä ja päivittelee, kuinka kummallista hänen elämänsä on ollut. Kun he tapasivat ensimmäisen kerran, Londolla ei ollut valtaa, mutta senkin edestä vaihtoehtoja. Nyt hänellä on valtaa, mutta vaihtoehdot on häneltä viety. Londo on jo lähdössä pysäyttämään laivastoa, kun G'Karilla on vielä tärkeää asiaa. Hän ihan nousee pystyyn kertomaan, ettei voi koskaan antaa anteeksi, mitä centaurit tekivät narneille. Kukaan narni ei voi. G'Kar on tuntenut London niin kauan ja nähnyt hänet niin monesta vinkkelistä, että on valmis antamaan Londolle anteeksi kaikesta. Londo on yhtä liikuttunut kuin G'Kar ja he pitävät miehekkäästi toisiaan ranteista. London on kuitenkin vastahakoisesti lähdettävä ennen kuin touhu menee läheisemmäksi.



”Jumaliste, jätkä on käynyt salilla!”

Hän astelee drakhin luokse, vähentää vaatetustaan ja toteaa olevansa valmis. Drakh irrottaa kuoririnnastaan vahtilastan, josta työntyy inhat lonkerot. Vahti luikertelee hupsun näköisesti lattialla ja kömpii London jalkaa pitkin kohti niskaa eikä Londo ole tästä lainkaan huvittunut. Otus survaisee piikkinsä hänen olkapäähänsä eikä paluuta entiseen ole.



Finders keepers

Centaurien laivasto on viiden minuutin päässä tulitusetäisyydeltä ja Sheridanin apuri informoi Centauri Primelta laivastolle lähetetystä viestistä, jonka sisältö on kryptattu, mutta äänensävy vaikuttaa vimmastuneelta. Näköjään laivaston eteneminen on tyssännyt. Apuri informoi toisesta viestistä, joka onkin osoitettu Sheridanille. Presidentti ei ole täysin hyvillään London pärstän nähdessään, mutta Londolla on selventävää kerrottavaa. He molemmat ovat vähän samankaltaisessa tilanteessa, sillä Londo ei usko Sheridanin antaneen käskyä hyökätä planeetalle, mutta paljastaa kuljetusiskujen olleen täysin sijaishallitsijan järjestämiä eikä Centaurumilla tai millään muullakaan ole ollut asian kanssa mitään tekemistä. Sijaishallitsija kuoli joten Londo pyörittää nyt planeettaa, vaikkei vielä virallisesti keisari olekaan. Londo pysäyttää kyllä alukset, kun heillä ei ole mitään kunnon syytä sotia, vaikka centauri-armeijaa hiukan ketuttaisikin.

Sheridan haluaa tulla paikan päälle juttelemaan, kun pyytää palvelusta. Londosta tämä ei ole kauhean viisasta, kun presidentin turvallisuus saattaa olla palatsissa uhattuna, mutta tulee toisiin ajatuksiin kuullessaan Delennin olevan kateissa. Viestin loputtua Londo kysyy drakhilta Delennistä ja joko otuksen ilmeistä tai telepaattisista kyvyistä päätellen Londo anelee, että Delenn pysyisi hengissä, kun kuolemasta ei ole mitään hyötyä.

Sheridan huomaa, että Londolle on jo noussut valta päähän, kun keskustelu paikan päällä ei luonnistu ilman ongelmia. Londo kun lupautuu auttamaan, jos Sheridan auttaa joskus häntä, ja raivostuu, kun Sheridan ihmettelee, miksei Londo voi auttaa pyyteettömästi ystäväänsä. Sheridaninhan jengi iski hänen kansansa kimppuun mitä julmimmalla tavalla ja Londo julistaa centaurien pysyvän Allianssista erossa. Yksin he ovat tähänkin asti pärjänneet. Delennin pelastusoperaatio saa luvan olla vain armeliaisuutta ja jos Sheridan vielä itkee asiasta, centaurien pelastuspartio viimeistelee aloittamansa työn. Sheridaniltakin palaa pinna, kun hän muistuttaa, että jos centaurit mielivät olla edes siedettävissä suhteissa Allianssin kanssa, heidän tulee maksaa sotakorvauksia ja kertoa vähän lisää Varjomöykyistä. Londo tietää kyllä niistä varsin hyvin ja väittää niiden olevan peräisin pimeiltä markkinoilta.

Hyperavaruushaaksirikkoisten hylky sylkäisee viimeiset navigaatiomällinsä, joista ei hirveästi apua tunnu olevan. Kohtaloonsa tyytyvä Lennier tokaisee, että he ovat ajautumassa pois kurssista, mutta Delenn pitää vielä tutkimusmatkailijan toivoa yllä, kun hyperavaruuden laitakolkista ei pahemmin tiedetä. Ehkäpä jokin muinaiskansa jätti sinne hyppyportin ja hän antaakin tärkeän tehtävän Lennierille saattaa se toimintakuntoon. Lennier ottaa tehtävän myhäillen vastaan ja kummastelee, kun minbarit eivät ole vielä löytäneet heitä. Delennillä käy mielessä laukaista aluksen viimeiset ammukset, jos joku heidät sattuisi huomaamaan – pahimmassa tapauksessa centaurit. Koska hän kärsii joko muistinmenetyksestä tai juoniaukosta, Lennierin pitää kertoa hänelle aseiden värikombo. En normaalisti pidä pieniä juoniaukkoja nillityksen arvoisena, mutten silti jaksa käsittää, miten Delenn ei voi tietää, kuinka White Starien aseistusta käytetään.

Ammuksista ei ole kuin sysäämään heidät pois kurssista, mutta he saavat ansaitsemansa huomion. Kymmenkunta centaurisotalaivaa tosin lannistaa heidät ja Lennier selostaa sotalaivojen lukituspiipityksestä, jonka tasaannuttua he ovat historiaa. Muinaismodeemin rutina puolestaan lienee merkki tappokäskystä. Minbarit ovat niin varmoja kuolemastaan, että Lennier möläyttää rakastavansa Delenniä ja Delenn toteaa tietävänsä kyllä. Kun tappolatinkia ei tule vaan vetosäde kahmaisee White Starin mukaan, pelkkä Lennierin ilme ilmaisee syvää katumusta. Mitä tulikaan juuri sanottua? Delenn päästää Lennierin irti kiusaantuneesta tilanteesta, kun ei mukamas kuullut ihan tarkkaan, mitä Lennier sanoi ja jos hän jotain sanoikin, Delenn laskee välikohtauksen ihan vain tilanteen piikkiin. Ei heidän välillään tapahtunut mitään ja jos jotain tapahtuikin, Delenn tunsi hetken itsensä äärettömän imarrelluksi ja koki Lennierin pelkän läsnäolon ja ystävyyden kunnioittavaksi. Ei Lennier koskaan saa Delenniä omaksi, mutta universumi ei ole aina kaikille reilu.



”Etpäs saa koskaan pesää, lälläslää!”

Virkin on saapunut Centauri Primelle Londoa etsimään, mutta Londo ei ole yhtään iloinen, kun Vir paukkii ilmoittamatta hänen kämppäänsä. London raivostuneessa reaktiossa vaikutti olevan lievästi kauhua mukana, kun hän selvästi luuli, että drakh-salaisuus paljastuisi. On Vir ankarampaakin höykytystä kokenut, mutta yllättyy silti lepsuuntuneen London kovemmasta persoonasta. Vir tuli vain katsomaan London vointia ja saa kuulla melkoista angstausta, kun Londo valittaa, ettei edes ikkunoista voi ulos katsoa pahastumatta. He keskustelevat centaurien antautumisehdoista, jotka laittavat kansan talouden ahtaalle, mutta Londo tajuaa, ettei heillä – tai siis hänellä – ole vaihtoehtoja. Sotakorvaukset on maksettava talouskriisinkin uhalla. Vir arvelee kansan kyllästyvän meininkiin ja Londo muistaa, että juuri tästä drakh puhuikin. Lannistunutta kansaa on helppo ohjailla.

Londolle koittaa hetki puhua kansalleen, mutta sisältö ei oikein miellytä Sheridania, Delenniä ja G'Karia (olin sittenkin väärässä, hehän näkivätkin sittenkin toisensa!), jotka seuraavat valtavan taivaalle heijastetun holo-London keisarillista mouhoamista. Pääasiassa Londo julistaa Allianssin syylliseksi iskuihin ja pelottelee talouskriisistä, kun heidän pitää maksaa epäreiluja sotakorvauksia. Hänen päätöksensä kuulostaa lopulliselta – centaurit eivät ole enää Allianssissa. He ovat yksin. Varjoissa lymyilevä drakh nyökkäilee ja mietinkin, kuinka moni näistä sanoista oli vahdin kontrolloimia. Londo astelee virkaansa yksin. Musiikista vastaa temppelikellot, jotka lyövät yötä päivää kerran jokaista pommituksissa kuollutta centauria kohti.



”Kyllä osaa olla helkkarin ruma hologrammi.” ”Sanos muuta!”

Vir liittyy allianssilaisten joukkoon rauhoittelemaan, että Londolla on varmasti jokin hyvä syy kääntää centaurit heitä vastaan. Londo tulee paikalle toteamaan, että pitää syynsä omana tietonaan. Hän kehottaa heitä pysymään poissa virkaanastujaisista ja nimittää virallisesti Virin Babylon 5:n suurlähettilääksi. Sheridan lupaa ottavansa vielä yhteyttä B5:ltä ja on tarjoamassa vielä apua, jonka Londo sivuuttaa. Delenn haluaa kiittää Lennierin puolesta pelastuksesta ja pelkää, ettei näe enää London astelemaa polkua, vain häntä ympäröivän pimeyden. Hän toivoo London pärjäilevän ja lähtee Sheridanin mukana. G'Kar ei tarvitse hyvästeilleen sanoja vaan tarkkailee keisaria arvioivasti ja tekee hänelle narniasennossa kunniaa.

Londo jää yksin ja tuntee suurta tuskaa valtavasta vastuusta, josta ei voi kääntyä. Franken melodia pauhaa, kun London tähtihetkimontaasi välähtelee ruudulla (kauhistelin sarjan ihan ekojen jaksojen jotakin kohtausta, kun G'Karin maski näytti järkyttävän rumalta) ja kellot alkavat lyödä kolkkoa tahtiaan. Musiikki vaikenee ja vain kellojen pauke jää, kun Londo kävelee ulos raunioituneelle pihalle ja jatkaa tyhjää väylää pitkin kohti Centaurumia.

Babylon 5:kin nähdään, kun Sheridan, Delenn, Garibaldi, Franklin ja Lyta ovat kokoontuneet puimaan Varjomöykyn mysteeriä, jonka tutkimus ei oikein johda mihinkään. Niistä ei luulisi olevan enää centaurien käsissä välitöntä harmia, mutta Franklinia koko ajatus pelottaa valtavasti, sillä hylätyistä aseista tulee hänelle ihan mieleen San Diegon rauniot. Kaupungin lakaissut ydinpommi oli neuvostoliittolaista alkuperää ja Varjojen jälkeensä jättämää aseperintöä voikin verrata Maan pikkuvaltioihin, jotka neukkujen luhistuttua saivat käsiinsä kaikenlaista pikkutuhmaa.

Lyta vertaa myös telepaatteja hylättyihin aseisiin ja Garibaldille tulee mieleen, että ehkä vorlonit ovat jättäneet heillekin jotain hienoa. Vorlonien kotimaailma on kuitenkin jälkeläisiltä suljettu – siitä pitää huolen puolustusjärjestelmät, jotka ovat pitäneet tunkeilijat loitolta. Lyta ilmoittaa vorloninrippeillään, että vorlonien portit avautuvat miljoonan vuoden päästä, kun he ovat valmiita. Minä niin veikkaan, että korkeampaan tietoisuuteen noussut ihmiskunta perustaa Maa II:n sinne.

Zack saapuu paikalle kertomaan aseman kahnausten päättyneen ja ihmettelee kokouksen yleistä apatiaa. Delenn kertoo, että sota voitettiin, mutta samalla jotain menetettiin. Londo murjottaa valtaistuimellaan yksinäisempänä kuin koskaan.



Londo tajuaa, kuinka epäergonomista valtaistuimella kököttäminen oikeastaan on.

Londo sitten poltti suurimman osan muistakin silloistaan ja jäi täysin yksin. Jäähyväisten trendi alkaa kiihtyä, kun en pahemmin usko London järjestävän B5:lle valtiovierailuja tai olemaan muutenkaan livetekemisissä muiden kanssa. G'Kar nyt palannee jossakin vaiheessa täyttämään ennustuksia, mutta siinä vaiheessa Londollekin on tullut ikää, kun ei hän vielä näytä olevan rapistuneessa kunnossa. Ellei keisaristressi iske. Sotimista tässä olikin sinänsä vähän - vaikka olisi ollut hauskaa, jos drazit ja narnit eivät olisikaan lopettaneet ammuskelua, mutta ehkä he saivat tarpeeksi kostoa - eikä sillä edes ollut merkitystä, kun jakso pyöri niin vahvasti vallanvaihdon ja juonikaaren päättämisen ympärillä.

Saatoin olla aiemmin tulkinnassani väärässä tai ainakin liioittelin, kun väitin drazien olevan kaiken takana (niitä on yllättävän helppo syyttää kaikesta), mutta en silti uskonut hetkeäkään, että he olisivat vehdanneet drakhien kanssa, vaan lähinnä ottaneet tilanteesta kaiken irti ja opportunisteina nyysineet Varjomöykkyjä arvokkaaseen jälleenmyyntiin. Lavastusteoriahan oli Sheridanilta peräisin, mutta en lyönyt sitä itse täysin lukkoon. Se vain antoi Sheridanille syyn siihen, miksi drazit niin halusivat iskeä centaurien kimppuun. Tässä kuitenkin tuli ilmi, että drakhit ovat nimenomaan kiinnostuneita vain Centauri Primesta ja kosto oli ihan tarpeeksi pätevä syy saada Londo mukaan varjohallitsijaksi (pun intended). Drakh-designista tykkäsin, vaikka vieläkin on vähän epäselvää, käytetäänkö drakhia yleispätevänä terminä kaikista Z'ha'dumista paenneista mölleistä vai vain näistä dinopäistä. Onhan hovissa ollut telekinesian kanssa räplääviä punasilmiä ja luotaimia anaaliin tunkevia ufomiehiä – lieköhän sitten kaikki drakheja? Samantekevää sinänsä tämäkin, pahiksia kaikki tyynni kuitenkin. Mutta niin, Wayne Alexander sopii kyllä tällaisiin maskirooleihin ja drakhille tuli mukavan hämyistä luonnetta, kun äänikin oli santapaperinen. Vahti häiritsi hiukan, kun siitä näyttäisi olevan kolme mallia, jotka eivät muistuta toisiaan: lähikuva liskosilmästä, olkapäällä chillaava möykky ja maassa vipeltävä, lievästi tahattoman koominen animatroninen megahämis.

Yksinäisyyteen ja hyvästijättöihin liittyikin pari erityisen tunnepitoista kohtausta, joista ensimmäinen on täysi selviö London ja G'Karin faneille. Heidän kahdenkeskinen keskustelunsa oli jälleen puhdasta parhautta ja anteeksianto ja brohug kruunasivat koko kohtauksen. Tätä on odotettu ja tällaisia kohtauksia ei voi enää tulla, kun Londo on muuttunut centauri. London kohtalo saatiin loppupuolella näyttämään erityisen traagiselta, mutta kuten hänkin sanoi, vaihtoehtoja ei ole. Sitten on tietenkin Delennin ja Lennierin kiusallinen draamailu, jossa jaksan edelleenkin pitää Lennierin puolia, mutta nähtävästi Lennierilläkään ei ole vaihtoehtoja. Pitihän tällaisen tunnustuksen tietenkin tulla ja Delenn reagoi siihen lopulta varsin fiksusti. Ehkäpä Lennierinkään ei tarvitse enää pullistella ja vaarantaa henkeään lisäpisteiden toivossa, kun he tuntuivat olevan varsin sujut ongelmallisen asian suhteen. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä draamaseikkana Virinin viimeisissä sanoissa tuli paha mieli. Olen ehkä solvannut tyyppiä ensi näkemältä mukahauskaksi meganeurootikoksi, mutta vahdin kontrollissa huomasi kyllä tyypin kärsineen melkoisesti. Nyt hän ainakin pääsi vapaaksi.

Juonellisesti Babylon 5 alkaa olla siinä pisteessä, että suuremmat juonikaaret on nyt suljettu ja telepaattisota riehunee tai kytee enemmänkin taustalla. Viimeisen neljän jakson osalta uskallan odottaa rauhallista laskua – ei siis tason laskua - sarjan loppuun asti. Tämä oli erinäisistä pikkutyhmyyksistä huolimatta oivallinen päätös eräälle sodalle, mutta saa nähdä, keksitäänkö irrallaan lojuvista aseista vielä jotakin jännää Allianssille!