109 - Objects at Rest

109

5. kausi, 21. jakso

Objects at Rest on Babylon 5:n viimeisenä kuvattu jakso – muttei viimeinen! - ja tunnelma on sen mukaista. Sheridanin on aika jättää legendaariselle avaruusasemalle ja sen miehistölle hyvästit ja aloittaa kierroksensa komentokeskuksesta, jossa vielä joskus päsmäröi itse, mutta hän on ojentanut valtikkansa kapteeni Lochleylle. Ex-kapteeni ja kapteeni eivät ole saaneet unta ja he katselevat keskuksen pääikkunasta tyhjyyteen, jonka laidalla on Raja ja siellä puolestaan totuus. Sheridan kertoo, ettei halua lähtiessään pitää mitään suurempia seremonioita, esityksiä tai puheita, vaan tahtoo lähteä vähin äänin. Lochley ymmärtää, ja haluaa kiittää Sheridania, kun toi hänet asemalle, kun hän on alkukangertelujen jälkeen oppinut pitämään asemasta. Sheridan puolestaan kiittää häntä ja uskoo jättävänsä aseman hyviin käsiin. Se sentään lievittää lähdön vaikeutta. Lochley lähtee järkkäämään asemaa tavallista kiireisempää päivää varten jättäen Sheridanin vielä tähystämään kohti Rajaa.



”Katso tarkemmin, Lorien vilkuttaa tuolta helvetin kaukaa!”

Katananarni Ta'Lon on palannut G'Karin pyynnöstä B5:lle, mutta ihmettelee, kun kukaan ei tule avaamaan suurlähettilään ovea. Uneton Vir köpöttää paikalle mainitsemaan G'Karin lähdöstä eikä kukaan tiedä, mihin hän on lähtenyt. Vir ei pahemmin tiedä G'Karin viesteistä ja jättää Ta'Lonin hakkeroimaan itsensä sisään. Huone tunnistaa hänet ja käynnistää hänelle jätetyn viestin. G'Kar pahoittelee, kun ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa ottamaan häntä vastaan. Hän haluaa Ta'Lonin jatkavan narnien suurlähettilään hommia hänen tilallaan ja Ta'Lon vaikuttaa yhtä hämmentyneeltä kuin G'Kar arveleekin. G'Kar ei valinnut seuraajaansa aivan sattumalta, sillä hän tuntee Ta'Lonin ja on aina arvostanut hänen luonteenlaatuaan. G'Kar oli narneille häiriötekijä ja lähti siksi pois. Hän uskoo narnien tarvitsevan asemalla yhdyshenkilöä, joka on enemmän soturi kuin pappi – G'Kar itse arvelee luisuneensa enemmän pappeuden suuntaan. Hän uskoo Ta'Lonin kyllä pärjäävän, kun G'Kar itse oli aivan yhtä nyyppä, kun itse aloitti hommat. Viestin jälkeen Sheridan ja muu aseman henkilöstö saa kuulla uudesta suurlähettiläästä. G'Kar pyytää ääni väristen Ta'Lonia palvelevan kansaansa kohtuudella, reiluudella ja kunnialla. Loppuosa kyllä lutviutuu ihan itsestään.

Valta vaihtuu myös aseman sairaanhoidon piirissä, kun Franklin on Zocalolla syömässä sarjassa muutamaan otteeseen vilahtaneen söötin tohtori Hobbesin kanssa. Hän nimittääkin naisen seuraajakseen, sillä muut aseman sairaanhoidon ammattilaiset ovat enemmänkin spesialisteja ja sairastupa tarvitsee Hobbesin kaltaista yleislekuria. Franklin on lähdössä tänä iltana ja kertoo tehneensä voitavansa Delennin raskaudelle. Hobbes uskoo, että kai nyt vähin äänin poistuva Franklin hyvästelee edes Sheridanin, ja presidentti saapuu sopivasti Zocalolle. Miehet siirtyvät lähikäytävälle heittämään hyvästit ja erityisen hienona yksityiskohtana heidän sananvaihtoaan ei tarvitse kuulla, sillä jokin raja hyvästelynyyhkytykselle, vaikka se tietty hienoa onkin.

Lennier saapuu yllättämään kamojaan pakkailevan Delennin, joka ilahtuu suuresti. Lennierillä on taukoa sissiharjoituksista ja vaikka harjoittelu alkaa lähestyä lakipistettään, hän ehtii kyllä liittyä Delennin seuraan, kun tämä palaa Minbariin. Delenn on jo keittämässä teetä, kun Lennier jää katselemaan synkkänä Sheridanin ja Delennin kuvaa, olisikohan kihlajais- tai hääkuvaa.



Tämän Lennier ripustaa ulkohuussin seinälle.

On Sheridanilla vielä tehtävääkin asemalla. Hän osallistuu Lochleyn ja Zackin kanssa pieneen kokoukseen, jossa Tessa on päässyt vauhtiin esittämään tiedustelulahjojaan selittämällä brakirien ja drazien tyhmistä pikkukahnauksista, jotka tuppaavat huvittamaan Zackia. Avaruuden pitäisi olla tarpeeksi rauhallinen Sheridanin ja Delennin matkalle Minbariin. Tessa lähtee ja Sheridan tuumii, että tämähän likka osaa. Lochley miettii, miksei Tessa voisi tulla heidän mukana Minbarin tiloihin, mutta ilmeisesti siellä on heikommat resurssit ja B5 on muutenkin valvovaa silmää tarvitseva majakka. He miettivät, mitäköhän Garibaldille mahtaa kuulua, kun mies ei ole vielä pahemmin ilmoittanut itsestään Marsissa.

Marsissa Edgars Industriesissa puhaltaa uudet tuulet, sillä herra Garibaldi on saapunut tapaamaan keskitason managereja ja kertoo pyörittävänsä tästä eteenpäin yhtiön päivittäisiä tapahtumia. Hän on kuullut juttua paikalla olevien asenneongelmista ja kun yksi on jo nipottamassa, että uusi pomo on tullut varmaan potkimaan heidät työkkäriin, Garibaldi yllättää heidät kaikki ylentämällä heidät johtokuntaan, sillä kuten viime jaksossa kävi ilmi, siellä olisi nyt vapaata. Garibaldin veto ei ole mitenkään tyhmä, sillä ilmeisen työmoraalin nostatuksen lisäksi hän antaa nillittäjille vapaat kädet puhua suunsa puhtaaksi, jos jokin asia yhtiössä ei toimi ja saavat nillittää vaikka hänelle ihan vapaasti. Luultavasti tällaisesta käytöksestä olisi ennen vanhaan potkittu työkkäriin. Hän kehottaa heitä työskentelemään hyvin tai joutuvat hänen lounaakseen.

Siistiin takkiin pukeutunut Franklin lähtee alustelakalle, käännähtää vielä kerran katsomaan taakseen ja poistuu vähin äänin B5:ltä yksityissukkulalla luultavasti iäksi.



Frankie Goes to Hollywood

Sheridan ei saakaan poistua ihan vähin äänin B5:ltä, kun vanha tuttu ISN:n uutisreportteri kertoo asemalle saapuneesta White Starista ja presidenttiparin lähdön huhuista. Delenn vain katselee huvittuneena Sheridanin nurinaa. Lennier tulee paikalle ilmoittamaan laukkujen olevan lastattu ja kaiken olevan valmista ja kun Delenn käy tarkistamassa, ettei vaan mitään jäänyt makuuhuoneeseen, kilpakosijat jäävät kahden kesken. Awkwardddd! Sheridan haluaa kiittää Lennieriä tulostaan, kun se merkitsee niin paljon ennen kaikkea Delennille mutta myös hänelle. Lennier ei aio viipyä Minbarilla kauaa ja Sheridan vielä toivottaa hänet aina tervetulleeksi heidän luokseen. Delenn tulee, ottaa Sheridania kädestä ja he lähtevät Lennierin lipuessa heidän vanavedessään.

En ole nähnyt Zocaloa koskaan näin täynnä hyväntahtoisesti hymyileviä ihmisiä ja maskiheppuja. Luultavasti Straczynski ja muut tuotantojepet kutsuivat kaikki sukulaisensa paikalle hyvästelemään Sheridanin ja Delennin. Lochley kertoo hieman pahoillaan ISN:n paljastuksesta, jonka Sheridan jo tietää. Sheridan, Delenn ja Lennier siirtyvät hieman keskemmälle, sillä jotakin heidän tulisi varmasti odottavaiselle joukkiolle sanoa, mutta ensi kertaa Sheridan ei saa mitään sanotuksi, vaan delegoi homman ritarillisesti Delennille. Delenn kertoo oppineensa asemalle tulon jälkeen useita uusia kieliä ja tietenkin englannin, tuon ihmisten kaupankäynnin kielen. Jotkut sanat ovat toisia helpompia, mutta vaikeimpien joukossa on ollut aina ”hyvästi” (mikä on itse asiassa mielenkiintoista, sillä ”hyvästi” kuulostaa paljon lopullisemmalta ja tylymmältä kuin ”goodbye” - kuka muka hyvästelee toisen sanomalla ”hyvästi” ellei ole Heikoimman lenkin juontaja?), sillä minbarissa ei ole sanalle vastinetta, sillä minbarit uskovat aina jälleennäkemisen mahdollisuuteen. Delenn pahoitteleekin, kun ei sano muille hyvästejä, sillä heidän sielunsa, toiveensa ja tulevaisuuden perusta on aina läsnä tällä asemalla, ja he tulevat näkemään vielä. He jatkavat matkaansa ja väkijoukko väistyy kumarrellen tieltä.



”Now get the HELL out of our galaxy, all of you!”

Zack odottaa alustelakalla ja Sheridan on hyvillään, kun edes joku vanhasta jengistä jää pitämään puljua pystyssä. Zack vitsailee sarkastisesti, ettei hän täältä mihinkään lähde ja on varmaan vieläkin mukana, kun valot sammuvat lopullisesti. He kättelevät ja jatkavat matkaansa alukselle, joka kyydittää heidät White Starille. Sheridan ihmettelee, missä aluksen kapteeni mahtaa olla, ja Lennier kertoo, että olisi symbolista, jos Sheridan ja Delenn toimisivat kapteeneina. Sheridan ottaa työn vastaan ilomielin selvästi EAS Agamemnon mielessään ja haluaa kääntää ja tasata aluksen katsomaan vielä viimeisen kerran kohti hiljakseen pyörivää Babylon 5:ä. White Star pyörii nyt aseman maisemakuvun tasolla ja kuvun sisään ovat saapuneet Corwin, Tessa, Vir, Lochley, Zack, Ta'Lon sekä Hobbes tekemään kunniaa poistuvalle presidentille, joka puolestaan tekee heille kunniaa White Starin ohjaamosta. En edes kyennyt nauramaan helvetin rumalle, matalaresoluutioiselle White Starin etumukselle, kun kohtauksen ylenpalttinen dramaattisuus ja eksessiivisiä ylisanoja kiistatta ansaitseva musiikki veivät täydellisesti potin ja tätä oli totisesti vielä pahempaa katsoa kuin Garibaldin lähtöä viime jaksossa. Siis ei saatana nyt oikeasti, miten jotain näin tyydyttävää voi olla olemassakaan? Aistin kyllä tässä kyynisessä maailmassa kohtauksen ilmeisen juustoisuuden, mutta juuri nyt en voisi välittää sellaisista häiriötekijöistä sitten ollenkaan.



Virin täytyy mennä kohta pissalle.

Kapteeni käskee, ja White Star poistuu hyppyportista uusiin seikkailuihin, joista ensimmäinen tapahtuu hyvin odottamattomasti hyvin pian, kun rauhattoman oloinen Sheridan lähtee kävelylle käytäville. Eräs ihmississi on paikantanut aseiden jäähdytysjärjestelmissä vaarallisen kaasuvuodon ja Sheridan saapuu juuri sopivasti paikalle, kun aluksen järjestelmät evakuoivat kyseisen alueen ja kaksikko jää lasioven taakse nalkkiin. Lennier sattuu ilmestymään oven turvallisemmalle puolelle ja on jo aikeissa avata oven, kun tulee mustasukkaisuuden kalvamana toisiin ajatuksiin. Sheridan jää huutamaan Lennierin nimeä, kun katkera ikuinen kakkonen livistää paikalta. Tunteidensa riepottelema Lennier etenee aluksella ja omatunto käskee hänet kääntymään. Kun hän palaa rikospaikalle, Sheridan on jo saanut itsensä ja sissin vapaaksi rikkomalla oven minbarikepillä ja tuijottaa murhaavasti pelästynyttä Lennieriä. Delenn pyyhältää paikalle kysymään Lennieriltä tapahtuneesta, mutta Lennier pakenee häpeissään paikalta, nappaa hävittäjän, katoaa White Starilta ja sulkee radioyhteyden Delenniltä.



”What killed the Sheridans? Ice age.”

Sheridan on toipumassa ysköksistään ja Delenn kertoo, että Lennierin harjoitushuone tutkittiin ja sieltä löydetty päiväkirja paljasti hänelle, että Lennier taisi olla paljon vakavammin häneen pihkassa kuin hän olettikaan. Lennier näytti pitävän hänen suhdettaan Sheridaniin virheenä, mutta ei kuitenkaan tuntunut sortuvan mihinkään tällaiseen. Delenn olettaakin, että meille kaikille tulee hetki, jolloin emme ole mitä olemme ja kadumme tekoa koko loppuelämän. He eivät tiedä, palasiko Lennier vielä paikalle katuvaisena vai viimeistellääkseen Sheridanin, mutta joka tapauksessa hän meni liian pitkälle. Sheridan aikoo kuitenkin pitää Lennierin tempun salaisuutena, kun muuten saapuminen Minbarille menisi turhaksi säädöksi ja jo ihan Lennierin omantunnon puolesta. Ottakoon heihin sitten yhteyttä, kun on valmis tiedostamaan tekonsa. Yskänsä Sheridan voi selittää muille vaikkapa flunssana.

Minbarissa syydetään rahaa ilmaan riehakkaiden ilotulitusten merkeissä, sillä pitäähän Allianssi-parin kotiinpaluuta juhlistaa. He saapuvat Allianssin tuliterään päämajaan, jota Sheridanin on pakko ihastella ja kyllä parvekemaisematkin kelpaavat. Londo vitsailee, että Sheridan taitaa kävellä vieläkin pää pilvissä. Kyllä, keisari Mollari on saapunut yllätyksenä valtiovierailulle ja tuntuu hersyvästi naureskellessaan ihan eri centaurilta kuin valtaistuimella murjottaessaan.



”Minbar!” ”Minbar...!!” ”Minbar...!!!” ”It's only a model.”

He siirtyvät ruokailemaan ja Londo kertoo, että hienointa keisarin hommissa on katsoa niitä, jotka eivät selvästikään tykkää uudesta keisarista. Delenn ei voi kuitenkaan olla ihmettelemättä London luonteen muutosta, kun keisari oli viime tapaamisen aikoihin varsin töykeällä päällä. Londo vain toteaa sen olleen esittämistä kansalle, sillä uudelleen kasvava imperiumi tarvitsee tällaista näyttöä. Politiikka ja ystävyys ovat eri asioita ja kun Londo kuuli Delennin raskaudesta ja heidän tulostaan, hän halusi ihan itse tulla onnittelemaan ystäviään. Hän nostaisi kernaasti heille maljan, mielellään alkoholillisen, ja miettiikin, missä jemmassa Sheridan pitää brivaria tai Maan viskiä, mutta harmittelee, kun hänen partnerinsa pitävät häntä kuivilla. Delenn muistuttaa, että minbareille alkoholi on vaaraksi. Kenties alkoholipuheet saavat kiipp- eikun siis vahdin vahdin herpaantumaan, kun Delennin ilme vaihtuu pelottavaksi hetkeksi hyvin hämmentyneeksi eikä Londo taida tajuta tulleensa tuijotetuksi, kun ei Delennkään tajua joutuneensa vahdin häröön näkökenttään. Otus jopa häilyy ohikiitävän hetken London olkapäällä, kun Delenn lopulta tokenee.



I love acid – goin' round and round and round
I love acid – goin' up and down
I love acid – insights fleshy sound
I love acid – acid - acid
I love acid – and this dirty jig-ass beat
I love acid – move your mind, move your feet
I love acid – get up, feel this beat

Londo ei huomaa mitään kummallista tapahtuneen, vaan rikkoo kiusallisen hiljaisuuden vaihtamalla puheenaihetta lahjaan, jonka on tuonut heidän tulevalle lapselle – oikein hulppean uurnan. Ei Delenn millään kehtaisi vastaanottaa lahjoja, mutta Londo oikein vaatii sitä, kun Londolla ei ole perijää ja olettaa Centaurumin hajottavan keisarin viran hänen jälkeensä. Delennille tulee muuta ajateltavaa, kun eräs minbari kertoo hänelle jotain ja hän poistuu, joten Sheridan vastaanottaa lahjan. Londo jatkaa, että se tulisi luovuttaa lapsen täyttäessä 16 vuotta. Sheridan tutkiskelee uurnaa ja huomaa pohjan olevan suljettu. London mukaan sisällä olisi pyhää vettä parin tuhannen vuoden takaa ensimmäisen keisarillisen palatsin läheisestä joesta.

Delenn on siirtynyt sivummalle ottamaan vastaan kristalliviestin Lennieriltä. Hän ei aio palata, mutta otti yhteyttä kertoakseen, kuinka pahoillaan on tapahtuneesta eikä koskaan tarkoittanut mitään sellaista tapahtuvan. Hän ei odota Delennin anteeksiantoa kun ei voi antaa anteeksi itselleenkään. Hän pyytää välittämään pahoittelunsa Sheridanillekin ja jatkaa, että hänen on pysyttävä poissa ja pohtia, kuka oikeastaan on niin kauan, että voi palata takaisin. Hän lupaa, että he näkevät vielä ja tulee ansaitsemaan Delennin anteeksiannon, vaikkei saisikaan koskaan rakkautta. Sen aikaa hän toivoo Delennin ja Sheridanin olevan onnellisia.

London aika on kortilla, kun Centauri Prime kaipaa johtajaansa, mutta ennen kuin hän lähtee, hänellä on vielä tärkeää sanottavaa Sheridanille ja Delennille. He tulevat olemaan aina hänen ystäviään ja tämä lyhyt yhdessäolo oli hänelle paljon tärkeämpää kuin he osaavat edes aavistaa. Hän tiedostaa vähän apeana, että keisarilliset vartijat odottavat, ja jättää hyvästit. Sheridan ja Delenn jäävät hieman häkeltyneinä ihmettelemään jäyhän centaurin avautumista, mutta Sheridan vaihtaa puheenaihetta, kun arveli Delennin viestin olevan Lennieriltä. Delenn kertoo sen sisällön joskus toiste.

Londo on siirtynyt Minbarin kiertoradalle katselemaan ikkunasta, kun kuulee lipevän äänen kehuvan hänen tekoaan ja suo hänelle tunnin vapaa-aikaa. Londo ottaa palvelijalta juotavaa ja kysyy vähän pilkallisesti möykyltään, että mitä seuraavaksi. Ääni vastaa, että nyt he odottavat vuosien vierivän. He ovat hyvin kärsivällisiä. Centaurit häipyvät järjestelmästä. Näemmä lahjauurnan sisällä kököttää hyvin kärsivällinen vahti.



”Sain viimeksi puolitoista tuntia, kun vein pyykit kuivumaan!”

Minbarilla koittaa yö eikä Sheridan saa unta. B5:ssä on paljon unettomia ihmisiä. Sheridan siirtyy olohuoneeseen ja nauhoittaa erittäin henkilökohtaisen viestin syntymättömälle lapselleen, joka tulee sen katsomaan 21-vuotiaana tullessaan täysi-ikäiseksi. Lorienin ennustusten mukaan Sheridan on jo silloin ollut kaksi vuotta kuolleena. Sheridan kertoo rakastavansa lastaan ja jakaa nyt hänelle viisauksiaan. Delenn tulee olemaan hänen tärkein liittolaisensa, jonka puoleen kannattaa aina tukeutua eikä äiti koskaan tuomitse.

Kun Sheridan ottaa puheeksi, että kaikki tekevät virheitä, kuva siirtyy onnelliseen sikaria polttelevaan Garibaldiin (tämä yhdistelmä näyttää ahdistavan paljon John McClanelta!), joka selailee yhtiönsä paperinivaskoja Lise vierellään. Sheridanin mukaan virheistä tulee oppia. Joskus taas kaikki joutuvat pois kotoa (paitsi äitinsä kellarissa asuvat) eivätkä välttämättä enää tiedä, mihin kuuluvat. Näkökulma siirtyy Asimovin kyydissä matkustavaan Frankliniin ja Sheridan opettaa, että koti on aina jossakin - jos ei konkreettisena paikkana niin siellä, mihin intohimo kuljettaa. Matkallaan menetetään ystäviä ja saadaan uusia, ja he muuttuvat siinä missä itsekin, ja löytävät lopulta omat tiensä, mutta heidät kannattaa muistaa (otoksia Lochleysta, Zackista, Lennieristä, Ta'Lonista, Viristä, G'Karista ja Londosta).



Yippie-ki-yay motherfuckers!

Sheridan opettaa vielä, että asiat kääntyvät kyllä lopulta parhain päin, vaikka vastoinkäymisiä ja kärsimystä sattuukin ja ystäviä kuolee. Helppoa tämä ei tule olemaan, mutta jos pysyy uskollisena sille, mihin itse uskoo, kaikki toimii. Hän iskee vielä diktaattorimoodin loppuun ja uhoaa, että omista mielipiteistä kannattaa taistella riippumatta tuen määrästä. Delenn herää, siirtyy lähelle seuraamaan nauhoituksen loppua ja lausuu Sheridanin puolesta tämän isän ensimmäisen ohjeen – älä koskaan aloita taistelua, mutta saata se aina päätökseen. Sheridan saattaa nauhoituksen päätökseen ja Delenn antaa ohjeen presidentilleen – kannattaisi ruveta nukkumaan. He lähmivät vielä toistensa kasvoja ja söpöilevät rakkaudentunnustuksilla.



”Never start a TV series, but always finish it.”

Tähän päättyy Babylon 5 – tekijöiden osalta. Katsojia odottaa vielä loppuhuipennus ja voi pojat, että sitä nyt odotankin. Oikeastaan olen odottanut viimeistä jaksoa jo aivan sarjan alusta asti, kun olen kuullut siitä melkoisen yksimielistä ylistystä. Ovatpa jotkut sitä sarjan parhaaksi jaksoksi kehuneetkin. Enköhän näillä näkymin ole valmis liittymään kuoroon, sillä on täysin mahdotonta, että se olisi täysin surkea. Tietysti voin varautua lievään ”tässäkö tämä nyt oli” -reaktioon, kun fakta on, että tämän jälkeen sarjaa ei enää ole – paitsi tietenkin ne elokuvat ja Crusade, ja jos se ei ole vielä tullut selväksi, katson ja analysoin nekin, eli tämä blogi ei pääty vielä aivan pian, varsinkin kun kevyt 1500+ -sivuinen käännösprojektini Dan Simmonsin Iliumista ja Olympoksesta on käynnistynyt tässä samalla.

Mutta niin, teksti ei ole tämän jakson osalta vielä tässä enkä spekuloi enempää päätösjaksoa, vaikka sen katsonkin HETI tämän valmistumisen jälkeen. Mitä tästä nyt sanoisi, ettei menisi liiaksi ylisanailuksi, mutta tässä oli suunnilleen kaikki elementit, mitä tällainen pitkälle viety lopetus tarvitseekin – vielä lisää jäähyväisiä ja katseita tulevaisuuteen. Olin hiukan yllättynyt, kun Franklinin lähtö nähtiin kuitenkin vielä sarjan puitteissa. Ehkä kuluva vuosi on niin lopussa, että hänen oli aika lähteä. Kuten jo aiemmin mainitsinkin, tykkäsin, miten hänen lähtöään käsiteltiin. Franklin on kuitenkin lopulta aika perusjätkä, joten tällainen lähtö sopi hänelle tosi hyvin (en muista ihan tarkkaan, miten se meni, mutta voisin kuvitella Franklinin saapuneenkin asemalle vähän samaan tapaan), ja jätti vielä kivan oloisen seuraajankin tilalleen. Ta'Loninkin paluu aseman vakihommiin oli mainio veto ja G'Kar pääsi vielä loistamaan sydämellisessä viestissään. Pakolliset plussat vielä Garibaldin hassuttelulle yhtiöpomona.

Käytin jo kaikki mahdolliset ylisanani Sheridanin ja aseman miehistön mega-salutesta, joten ei siitä sen enempää. Tai no okei, ihan vähän sitten. Taas yksi sarjan parhaista kohtauksista ihan jo pelkästään musiikin osalta (musiikki oli muutenkin aivan erityisen huippuluokkaa ja tykkäsin myös visuaalisesta annista), mutta kyllä jäljelle jääneiden panorointiakin seurasi ihan fiiliksissä. Noin muuten Sheridanin ja Delennin lähtöä käsiteltiin ihan hauskasti aina kapteenien tapaamisesta Zocalon väentungokseen, jossa ihan varmasti oli kyse siitä, että joka himputin Straczynskin nojatuolin lämmittäjä halusi mukaan lavasteisiin. Oli tällaista kollektiivista hymyilyä silti mukava katsoa, kun näytti, ettei kukaan tungoksessa mulkoillut, että tuolla se kehno ylinäyttelijä lesottaa ja virnuilee. En ole ihan varma, mutta Delennin puheet siitä, ettei tulisi sanoa hyvästejä, toivat mieleen taas vaihteeksi Sormusten Herran, tuon JMS:n plag-... innoituksen lähteen. Olikohan siinä Gandalf höpäjämässä jotain samanlaista...?

Lennierin pikku tempaus oli todellakin jotain sellaista, mitä en osannut odottaa, ja olinkin aluksi vähän harmistunut White Starin toiminnasta, kun ajattelin sen olevan vain jotakin päälleliimattua äksöniä. Ainakin melkoinen kontrasti, kun sitä ennen oli huikean hienot salutet. Olin kuitenkin väärässä, kun Lennierin juonikaareen saatiin tämän kautta varsin synkkä lopetus, mutta sehän on vain hieno juttu. Haamu-Mordenin ennustus toteutui, jee! Ei kaikki pääty onnellisesti ja muutenkin tämä koko kolmiodraama oli hänen puolestaan niin tuhoon tuomittu räpellys, että epätoivoisen minbarin tuli tehtyä tyhmyyksiä, joita katui heti jälkeenpäin. Sääliksihän häntä käy, vaikka temppu hävyttömyysluokkaa ihan paska olikin.

London paluu oli toinen odottamaton veto, sillä ihan totta uskoin, ettei hän lähtisi valtaistuimeltaan enää yhtään mihinkään paitsi ehkä vessaan. Minbar-vierailu tuntuikin piristävän Londoa miltei entiseen kuosiin, vaikka taustalla onkin tämä salaperäinen uurnavehkeily, jonka perusteella Sheridan Junior saa olkapäähänsä herra möykyn. Eli ei Londo aivan vailla drakhien tarkoitusperiä saapunut planeetalle ja onkin mielenkiintoista pohtia, kuinka paljon London puheista oli sellaista, joita hän oikeasti tarkoitti. Ystävyydentunnustukset tuntuivat ainakin tulevan kahlitulta centaurilta täydestä sydämestä.

Jakso päättyi viestiin jälkipolvelle ja tiettyjen Mass Effect 3 -yhteyksien vuoksi minulle tuli tästä mieleen pelin se kohtaus, jossa SPOILERI SPOILERI SPOILERI Liara kertoo seuraavalle sukupolvelle lähetettävästä tietokapselista. /SPOILERI SPOILERI SPOILERI. Vaikka B5-konteksti täysin erilainen olikin ja sopi tosi hyvin sarjan tulevaisuuden kuvioihin. Taas muistutettiin siitä, ettei Sheridan elä loputtomiin ja onhan se kurjaa ajatella, ettei hän näe lastaan aikuisena, mutta aina ei voi voittaa, kun megajeesusalien pelastaa kuopasta. Kaikesta näennäisestä kliseisyydestään ja juustoisuudestaankin huolimatta viestin sisältö oli aika äärettömän hyvää fiilistelyä kaikkine hahmovilahduksineenkin, kun Sheridanin puheilla voi peilata niin hyvin koko sarjan tapahtumia. Uskoisin tämän olleenkin sen tarkoitus. Sheridanin ja Delennin toistensa lääppiminen meni ehkä vähän yli, mutta kai heille täytyy suoda onnea, kun sarjan lopussa kerran on niin kivasti muutakin feelgoodia.

Ensi kerralla Sleeping in Light, Babylon 5:n päätösjakso. Tämä päättyy. Voihan nenä.