108 - Objects in Motion

108

5. kausi, 20. jakso

Objects in Motion ja sen jälkeinen jakso panevat nimillään ihmettelemään, että liekö Fireflyn päätösjakson Objects in Spacen nimi sittenkään sattumaa, vaikka muuta yhteistä jaksoissa ei salamurhaajajuonen lisäksi olekaan. Eikä sekään ole edes tämän jakson pointti, vaan asiat – tai paremminkin hahmot - ovat lähteneet liikkeelle. Nyt epilogia jatketaan.

B5:lle on tullut tuttu vieras Marsista, mutta Zackin järjestelmät eivät tunnista Ykköstä, jonka oikeaksi nimeksi paljastuu Theresa ”Tessa” Halloran. Olin iloisesti yllättynyt sekä Ykkösen paluusta että hänen nätistä nimestään. En usko, että olisin missään yhteydessä törmännyt aiemmin Tessoihin. Tessa on nyt Marsin tilapäisen hallituksen jäsen ja häntä ärsyttää suuresti, kun Maan suunnalla hidastellaan päivitysten kanssa, kun itsenäisessä Marsissa on nyt käytössä uudet passit ja valuutta. Tuntuvat härnäävän marsilaisia ihan tahallaan käyttämään Maan vastaavia.

Franklin on kuitenkin lähistöllä ja vakuuttaa Tessan olevan hyvä tyyppi, sillä auttoihan hän heitä Sheridanin pelastuksessa ja Maan hirmuhallinnon syöksennässä. Zack uskoo Franklinia ja antaa heidän mennä. Franklin kytkee heti päälle valkoisen ritarin hurmaavan vaihteensa Tessan äärellä. Tessa ei kuitenkaan ole tullut yksinomaan tohtorin vuoksi paikalle, vaan hänellä olisi asiaa Garibaldille.

Garibaldilla on tällä hetkellä kaikkea, mistä aikuinen mies voisi haaveilla: nainen, herkullinen työpaikka ja helvetinmoiset läjät alkoholia elimistössä. Hän onkin melkoisella vieroituskuurilla, kun myrkky pitäisi saada pois elimistöstä. Lise pysyy silti hänen tukenaan, kun äijä ryynäilee suihkuhuoneen puolella, ja käy avaamassa oven Franklinille ja Tessalle, jotka kuulevatkin hilpeät ykäämismelodiat. Garibaldi kömpii paikalle ja saa kuulla, että hän sekä Lise ovat jonkun ruojan tappolistalla.

Intron jälkeen Tessa kertoo, että Marsin itsenäistyminen sekoitti pahasti paikallisten Maata nuoleskelevien suuryhtiöiden pakat, kun ne eivät voineetkaan enää avoimesti raiskata Marsista resursseja. Tilapäishallitus alkoi nuuskia heidän suuntaansa ja tarjosi immuniteettia kaikille niille, jotka tukisivat hallitusta. Hallitus onkin ujuttanut yhtiöihin informantteja, joiden avulla niitä pidetään lieassa. Valvovan silmän alla on tietenkin myös vaikutusvaltainen Edgars Industries ja Lise älähtääkin, ettei hän itse ole sotkeutunut hämärähommiin, kun hänen exänsä piti hänet erossa yhtiön sisäisistä asioista.

Franklin jatkaa, että johan Edgarsin lafka on sotkeutunut telepaattivirukseen ja jos firmalla oli muita synkkiä salaisuuksia Clarkin laskuun, joku saattaa halutakin pitää ne salaisina. Garibaldi arvaa, että joku haluaa päästä Lisestä eroon ennen kuin nainen saa tietää liikaa ja Garibaldi on hyvä listiä siinä samalla, kun tiedusteluammattilaisena hänen tulee tietää liikaa. Tessa ei tiedä, kuka on pantu asialle, mutta on varma, että assasinointi tapahtuu ennen kuin Garibaldi ja Lise lähtevät Marsiin. Tämä tulee puolestaan Franklinille yllätyksenä, sillä Garibaldi ei ole asiasta pahemmin ilmoitellut.

G'Kar käy Lytan sellissä – matkalla sinne hän on vartijoiden suojeluksessa, sillä faninarnit alkavat olla hänestä vähän turhankin innoissaan, ainakin eräs heistä – eikä G'Karia haittaa ollenkaan tapaaminen sellissä, sillä hän on jo tottunut niihin ja laatinut niissä parhaat tekstinsä. Lyta onkin jo kuullut hänen tarjouksestaan tulla matkakumppaniksi ja telepaatti kertoo suostuvansa, vaikkei ole tulevaisuudestaan täysin onnellinen, sillä olettaa G'Karilla olevan tähän joitakin omia syitään. Ehkäpä narni haluaa hänet vain petiin heidän DNA-sopimuksensa vuoksi? G'Kar kuitenkin pahastuu, vähän säälii kovikseksi muuttunutta Lytaa ja on vieläkin enemmän varma, että matkailu tekisi Lytalle oikeasti hyvää. Ainakin nainen pääsee eroon B5:n seinistä, mutta toivoo, ettei hän tuo seiniään mukanaan.

Sheridanille on tietenkin informoitu Garibaldin todennäköisestä murhayrityksestä ja kertoo asianosaiselle, miten he etenevät. Garibaldille ja Liselle järkätään rekisteröimätön suojapaikka ja he aikovat houkutella murhaajan paikalle G'Karin ja Garibaldin tarkoituksellisella läksiäisseremonialla. Tilaisuus on täysin vartijoiden kontrollissa ja pahis napattaisiin sieltä verekseltään. Garibaldi on yllättynyt kuullessaan suunnitelman olevan Zackin käsialaa ja Sheridan tokaiseekin, että Garibaldi on opettanut hänet hyvin.

Sheridan on tietenkin tietoinen myös Garibaldin lähdöstä ja Garibaldi mainitsee hänen ja Lisen menevän naimisiin. Ovathan he tunteneet jo toisensa sellaiset 15 vuotta, että on jo ainakin. Garibaldi uskoo, ja uskoo Sheridaninkin uskovan, ettei saa enää tiedustelupäällikön virkaansa takaisin. Presidenttiä tämä ei tunnu niin harmittavan, kun hän vaikuttaa onnelliselta Garibaldin tulevaisuuden suhteen ja toteaakin hienosti, että Garibaldi on suojellut heitä kaikkia näiden vuosien ajan joten nyt on aika maksaa velka takaisin.

Eräs vartija saa hissiseurakseen valkopartaisen velmun oloisen äijän, joka puukottaa hänet hengiltä, vaihtaa hänen linkkinsä feikkiin ja siirtyy kämppäänsä modaamaan laitetta oikeille turvataajuuksille. Ruumis asetetaan säkkiin ja Franklin miettii Zackin kanssa, miksi satunnainen vartija tapettiin. Garibaldin opit näkyvät, kun Zack erittelee, että tappaja on varmasti ollut ammattilainen, sillä peruspulliaiset eivät rohkene listiä vartijoita. Tässä on oltava takana jotain muutakin.

Tessa käy Sheridan juttusilla jututtamassa hieman Marsin tilanteesta ja tilittää, että Maassa planeettaa tunnutaan pitävän vieläkin pelkkänä siirtokuntana, kun kaikki päätökset kulkevat Maan kautta ja vastarintalaisia moinen suututtaa siihen malliin, että edessä saattaa olla uusi sisällissota. Sheridan tietää kyllä, että tuore itsenäisyys ei ole mitenkään helppo juttu, näkihän sen B5:n irtautumisessakin Maan piiristä. Tessan mielestä Maa tuntuu vielä ruokkivan Marsin eripuraa, jotta Earthforce voisi rynnistää ritarillisesti punaiselle planeetalle pelastamaan päivän ja nappaamaan vallan. Allianssi voi kuitenkin auttaa ja Sheridan ehdottaa diplomaattisen toimiston perustamista Minbariin. Tessa vaikuttaa iloiselta ratkaisuun ja Sheridan pyytää häntä jäämään asemalle vielä hetkeksi, kun hän sai yhden nerokkaista ideoistaan ja aikoo antaa sen hautua, ettei siitä tule ihan juosten kustu.

G'Kar pudistaa päätään Zocalon värikkäille bannereille, jotka juhlistavat hänen lähtöään. Minusta tuntuu, että hän olisi halunnut mieluummin häipyä vähin äänin, mutta todennäköisesti hänellekin on informoitu murhayrityksestä. Hän saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun eräs hänen faninsa – sama, joka möykkäsi eniten alussa – ilmestyy hänen taakseen ja vaikuttaa äärimmäisen pettyneeltä. G'Kar on vissiin sitten lähdössä. Kuinka hän saattaa? G'Karin tulee jäädä asemalle opettamaan opetuslapsiaan tai lähteä Narniin johtamaan! G'Kar toteaa, ettei hänen tule tehdä mitään muuta kuin seurata omia periaatteitaan, mutta faninarni jatkaa vollotustaan, kun tuhlasi kaikki rahansa matkatakseen asemalle. G'Kar voi olla pyhä, mutta hän ei ole vastuussa faniensa tempauksista. Fani jatkaa valittamistaan, sillä G'Karin korkea asema on heidän ansiotaan ja ilman heitä hän ei olisi mitään. Sittenpähän hän ei ole mitään. G'Kar on vaatimaton narni. G'Kar yrittää lähteä, mutta fani tuputtaa vielä patsasta, jonka teki hänen kunniakseen. G'Kar käsittää, että tuo tampio on kaupitellut näitä typeriä patsaita muille typeryksille, ottaa mini-itsensä ja halkaisee sen vimmoissaan kahtia. Fania hän käskee palaamaan kotiinsa. G'Kar poistuu paikalta ja fani näyttää äärimmäisen pettyneeltä. G'Kar ei kuuntele hänen vinkumistaan. G'Kar menetti fanin ja häntä se harmittaakin niin mahdottoman paljon.



Jos kyseessä olisi voodoo-nukke, G'Karista tulisi sotkua.

Zack käy sairastuvalla hakemassa murhatun vartijan tavarat, jotka lähtevät omaisille, mutta huomaa linkissä jotain outoa, kun se ei irtoakaan vaivattomasti laatikon pohjalta. Eihän linkeissä yleensä ole liimaa. Franklin vahvistaa asian ja jo viisi kautta minua vaivanneeseen mysteeriin saadaan vastaus, sillä linkit kiinnittyvät geneettisesti vartijoiden molekyyleihin. Zack laskee nopeasti asioita yhteen ja poistuu paikalta, sillä vartija tapettiin linkin takia, murhaaja on selvästi Garibaldin perässä ja yrittää huijata heitä pelehtimällä turvataajuuksilla. Nyt he tietävät valmistautua.

Valkoparta-assasiini saa valelinkkinsä valmiiksi ja siirtyy läksiäisseremonian vieraisiin, joista suurin osa möykkää G'Karin nimeä, mutta on Zocalolla muidenkin kansojen edustajia. Sheridan astuu korokkeelle tekemään kunniaa kuusi vuotta B5:llä palvelleelle Garibaldille ja uskolliselle G'Karille, jolle antaa puheenvuoron. G'Kar siirtyy paikalle ja sitten tapahtuu monta – no, oikeastaan pari – asiaa nopeasti, vaikka hidastukset auttavatkin. Asemissa oleva Zack käskee lähettämään ruman äänen – varmaan dubsteppiä – modattuun linkkiin ja murhaaja saadaan helposti nalkkiin, vaikka yrittääkin vielä iskeä. Tilanne ei ole kuitenkaan ohi, kun niin mahdottoman pettynyt faninarni ottaa hyödyn irti sekaannuksesta ja itkee, ettei G'Kar ole heidän arvoisensa. Hän tähtää kohti messiastaan, mutta Zack sysää hänet turvaan eikä PPG:n ammus osu G'Kariin eikä Zackiin... vaan Lisen olkapäähän. Ironialla on joskus kummat reitit.

Lise ei näytä olevan välittömässä vaarassa, mutta Garibaldi on silti huolissaan kytätessä operaatiota sairastuvalla. G'Kar tulee pahoittelemaan, kun uskoo kaiken olleen omaa syytään, olisi tarjonnut itseään ammuksen kohteeksi ja kertoo Zackin vannoneen, että faninarnia rangaistaan tempusta kunnolla. Franklin saapuu kertomaan, että he ovat tehneet kaikkensa ja loput on Lisen käsissä. Garibaldi häipyy, kun tietää tasan tarkkaan, mitä tehdä, ja törmää sopivasti Zackiin, joka on mainitsemassa jotain faninarnista, mutta Garibaldi on assasiinikandidaattinsa perässä. Garibaldi vaatii viittä minuuttiaan tämän kanssa niin painokkaasti, että Zackin on taivuttava.

Garibaldi kiskoo assasiinin Lytan selliin ja Lyta on jo kieltäytymässä yhteistyöstä, mutta Garibaldi vaatii sitä niin painokkaasti, että Lytan on taivuttava, kun hän ei kuitenkaan halua diilinsä purkautuvan Garibaldin kanssa. Lyta on ihmeissään, kun kokee luotaillessaan jotain hyvin harvinaislaatuista: tämähän pulliainen on koulutettu vastustamaan telepaatteja! Ei miehestä silti ole vastusta maailman voimakkaimmalle telepaatille ja Lyta nyhtää hänet tainnoksiin. Hän kertoo koko Edgars Industriesin johtokunnan järkänneen murhayrityksen, mutta vähän epäilee, ettei Garibaldilla taida olla konkreettisia todisteita bisnesheppuja vastaan. Garibaldi keksii kyllä jotain.

G'Kar on pakkailemassa kamojaan kasaan, kun Sheridan tulee kylään. Aina jaksaa huvittaa, kun faninarnit möykkäävät joka ovenavauksella sankarinsa nimeä. Ei Sheridanilla mitään tärkeää asiaa ole, hän halusi vain nähdä ystävänsä vielä kerran ennen lähtöä ja pahoittelee vielä, että Delenn on Minbarissa asioilla. G'Kar ei voi kuitenkaan jäädä yhtään kauemmaksi ajaksi, kun seremonian pikku välikohtaus kertoi vähän liikaa. Hän on ostanut pitkän kantaman luotausaluksen ja on jo valmis lähtemään. Sheridan myöntää olleensa tosissaan, kun kehui seremoniassa G'Karia. Hän on aina kunnioittanut narnia – vaikka olisikin halunnut muutamaan otteeseen kiskaista häntä käkättimeen - ja jää kyllä kaipaamaan häntä.

G'Karista moinen kaipuu on tarpeetonta. Hänen äänensä hiukan värähtää, kun hän avaa uskomuksiaan. Hänestä jokainen jättää aina itsestään jotain jälkeen asemalle ja hän uskoo, että kun presidentti seuraavan kerran kulkee aseman hiljaisilla kolkilla, hän kuulee kyllä poistuneiden äänten viipyilevän kaiun, kaikki käydyt keskustelut, kaikki ajatukset. Minulle tuli ihan mieleen Ozin viimeinen jakso ja käännöskukkanen ”Count!” eli tietenkin ”Kreivi!” Tästäkin huolimatta G'Karin lähtevä osuus tulee kyllä kaipaamaan presidentin jäävää osuutta. Sheridan pyytää G'Karia pärjäilemään siellä jossakin ja G'Kar hyvästelee hänet etunimellä. He kiistelevät vielä hetken, että taisi olla ensimmäinen kerta, kun G'Kar kutsui Sheridania Johniksi, mutta Sheridan antaa periksi ja poistuu virnuillen paikalta. En usko heidän tapaavan enää ikinä. G'Kar jää tallentamaan vielä viestiä, mitä ilmeisimmin Delennille.



”Goodbye, Sinclair.”

Garibaldi torkkuu uskollisesti Lisensä sairaspedin vierellä, kun potilas viimein herää. Garibaldin äänensävyssä on harvinaista pehmeyttä, sillä hän uskoo kaiken olevan nyt kunnossa. Hän uskoo Lisen olevan tarpeeksi lääkepöllyssä hyväksyäkseen Garibaldin spontaanin tempauksen, sillä hän on järkännyt sairastuvan ulkopuolelle papin ja muistelee Lisen olevan baptisti. Ei hän aio järjestää naiselleen mitään viimeisiä riittejä, sillä Lise toipuu kyllä ja he menevät hitto vie naimisiin ennen kuin universumi lappaa lastillisen ryönää heidän niskaansa. Tuskin Liseä haittaa uusi nimi Lise Hampton-Edgars-Garibaldi ja Lise vain nauraa ajatukselle, mutta suostuu tietenkin miehensä ehdotukseen. Garibaldi käy kiskomassa papin paikalle ja intoilee vielä eräälle lekurille asiasta.



”Hahah lol no en kyllä tod. oo mikään Kari Grandi!”

G'Kar odottelee kaareutuvassa lähtöruumassa Lytaa ja huomasin hassun ”klaffivirheen”, kun tikkaita kiipeävä CGI-ukkeli glitchasi parin framen ajan taustalla. Lyta tulee parin vartijan saattelemana paikalle eikä heidän tarvitse irroittaa paksuja käsirautoja, kun Lyta särkee ne itse. Vartijat vaihtavat katseita ja poistuvat ja Lyta kertoo pitäneensä rautoja, jotta muut tuntisivat olonsa turvalliseksi. Vaikka Lyta nykyään kuuma kovis onkin, hän katsahtaa silti pikaisesti taakseen ihan lievästi harmistuneena. Kukaan ei ole tullut hyvästelemään häntä. G'Kar odottelee jo heidän tulevia seikkailujaan innolla ja Lyta puolestaan aavistelee tässä olevan materiaalia uuteen kirjaan. G'Kar ottaa Lytan huomaansa ja he jatkavat alukselle. Zack ilmaantuu katsomaan heidän poistumistaan eli ei Lyta aivan yksin jäänyt. Olihan Zack telepaattiin aiemmin vähän pihkassa, mutta ilmeisesti heidän välillään tapahtui jotakin, kun Lyta ei ollutkaan aivan puhdas pulmunen. G'Karin ja Lytan alus poistuu avaruuteen enkä usko, että he palaavat enää ikinä asemalle. Tai mistä sen tietää? Tällainen spekulointi on dramaattisempaa.



G'Kar ja Lyta lähtevät lentämään ympyrää ulkokaarteen sisällä.

Marsissa Edgars Industriesin viisihenkinen johtokunta on kokoontunut tornitalossaan odottelemaan Garibaldin videopuhelua, joka iskee lihavalle herra Parettille jauhot suuhun. Parettilla on vastaus valmiina, kun Garibaldi syyttelee jonkun yhtiöläisen lähettäneen palkkatappajan asialle – kyseessä oli tietenkin EI:n turvallisuuspäällikkö, joka sopivasti hirtti itsensä ja jätti täyden tunnustuksensa. Kaikki muu puhe on vain spekulaatiota. No mutta tietenkin. Garibaldi spekuloi vähän lisää ja alkaa heitellä pieniä johtokunnan sisäisiä uutispommeja aina Parettin salatyttärestä muiden johtajien salasuhteisiin ja ilmalukkolemppaamisiin. Paretti & co. hätääntyvät, mutta Garibaldi jatkaa rennosti, ettei hän ole enää Allianssin tiedustelupäällikkö, mutta mistä hän sitten tietäisi kaiken tämän? Hän esittelee johtokunnalle uuden tiedustelupäällikön eli Tessan. Olisi pitänyt arvata, nyt paikka saadaan täytettyä kätevästi! Tessa pitää pienen puheenvuoron täysin sanattomalle Parettille, sillä vastarintaliikkeen entinen johtaja tietää tasan tarkkaan, miten Marsissa pyyhkii ja hänellä on likapyykkiä vaikka muille jakaa. Hän tietää varsin hyvin, keihin ottaa yhteyttä, jotta vihainen väkijoukko nylkisi koko johtokunnan kaikesta, mitä he ovat tehneet Marsin pahaksi.



”Oh, pretty good. We got a new client and the bank will make a lot of money. Anyway, how is your sex life?”

Garibaldi pyytää ystäväänsä lähtemään, sillä hänen loppukaneettinsa johtokunnan tyrmistyttämiseksi on aavistuksen arkaluontoisempi. Hän pyytää viisikkoa jättämään eroanomuksensa ensi tilassa tai hän livertelee medialle, ja vilauttaa viidensadan tonnin shekkiä, jonka arvoinen hänen elämänsä on. Jos jotakin fataalia – miinus luonnollinen kuolema - tapahtuu Garibaldille tai Liselle, Garibaldi lähettää sakkia – arvatenkin telepaatteja – viisikon perään. Hän pyytää vielä kalvenneita johtajia jättämään sikarit paikoilleen.

Franklin ja Tessa ovat Zocalolla juomassa ja kummastelemassa aseman ironiaa, kun Tessa luuli tulleensa vain käymään, mutta saikin huikean työpaikan, jonka kautta saa vielä paremmin edistettyä Marsin asioita. Franklin vitsailee, että aseman rakennusmateriaalina on käytetty pääasiassa ironiaa. Ironista on myös, että naisen saavuttua suurin osa muusta porukasta on lähdössä asemalta, myös Franklin. He mietiskelevät hetken, että jonkinlaisen etäsuhteen ylläpitäminen voisi olla vaikeaa pitkien etäisyyksien ja Franklinin ylitöiden vuoksi, mutta Franklinilta liikenee kyllä ennen seuraavaa vuoroa 70 minuuttia Tessan uuden duunin juhlistusta jossakin siivouskomerossa. Onhan se hienoa, että näiden kahden vuorovaikutus perustuu enimmäkseen tuhmiin asioihin.



Ikiaikaiseen ”What's up, doc?” -arvoitukseen taidettiin viimeinkin saada kouriintuntuva vastaus.

Delenn saapuu viimeinkin B5:lle Sheridanin karvanaaman suukoteltavaksi ja kertoo, että Allianssin tilat Minbarilla ovat melkein valmiit ja kohta heidänkin on aika poistua, luultavimmin. Garibaldin ja Lisen lähdön ajoitus on täydellinen, sillä hän törmää sattumalta Allianssi-pariin. Heillä ei ole loputtomasti aikaa jäähyväisiin, kun kuulutukset Kafka-aluksen (lieköhän nämä kaikki matkustaja-alukset kirjailijoiden mukaan nimettyjä...) lähdöstä kiusaavat – Lise lähtee hidastamaan sen lähtöä - mutta Garibaldilla on aikaa äärettömän herkistäviin sanoihin, vaikkei ihan oikeita sanoja väitä löytävänkään. Hänen vanhempansa kuolivat ajat sitten ja B5:n vakisakista on tullut hänelle uusi perhe. Lisäksi hän tilittää täydestä sydämestään, kuinka uskoi B5-matkansa johtavan ruskean sektorin lattialle tai muuhun ikävään. Nyt hänellä on mahdollisuus omaan perheensä ja ehkä näiden kaikkien vastoinkäymisten jälkeen todelliseen onneen eikä hän voi kuin kiittää Sheridania ja Delenniä, jotka ovat häntä auttaneet näin pitkälle. Kafkan viimeinen kuulutus saa Garibaldin halaamaan Delenniä ja kättelyn jälkeen Sheridania, joka toivottaa kamulleen onnea ja toivoin jo, että Franke hillitsisi draamanappia, kun kohtausta oli tarpeeksi vaikeaa seurata muutenkin.



”Taas joku samperin kuulapää halailee mun naista grrrrr!”

Garibaldi lähtee ja Delenn toteaa sen, jonka itsekin allekirjoitan täysin: Garibaldin lähteminen on tähänastisista lähdöistä se kaikkein vaikein. Allekirjoitan myös Sheridanin kommentin, ettei B5 ole entisensä ilman isoa-Geetä. Delenn toivoo, että Garibaldilla menisi jatkossa hyvin ja arvelee, että he kaksi taitavat olla lähdössä seuraavaksi, sillä mikään ei varsinaisesti velvoita heitä pysymään paikassa, josta kaikki lähtevät. Delenn päättää vielä ottaa asemasta kaiken irti ja lähtee ensimmäistä kertaa kävelemään Sheridanin kanssa käsi kädessä koko aseman viiden mailin pituuden päästä päähän.

Toiminnan ystäville jakso tarjoaa ”vain” perinteisen assasiinisivujuonen (tosin astetta nokkelamman, sillä seremoniassa asiat kulkivat odottamattomia latuja), mutta toimintaa B5:stä etsivä katsoo muutenkin väärää sarjaa, sillä kuten tässä olen povaillutkin, B5:n loppu lienee jatkuvaa jäähyväisten ja hahmoepilogien tykitystä ja mikäpäs sen hienompaa kuin saattaa hienot hahmot eteenpäin elämässään. Muuta minä en sarjalta juuri nyt odotakaan. Jakso oli osittain yllätyksetön varsinkin G'Karin ja Lytan lähdön osalta, sillä johan jo viime jaksossa heille oli luotu yhteinen tulevaisuus tutkimusmatkailijoina, mutta tällä ei ole hurjasti väliä, kun heille saatiin sopivan vähäeleinen lähtö. Lytaa kävi kyllä vähän sääliksi, mutta ehkäpä B5 ei ole koskaan ollut hänelle niin läheinen kuin muille. Sheridan ja G'Kar saivat sentään jäähyväisensä ja jos jaksossa ei olisi ollut vielä sitäkin parempaa hyvästelyä, olisi se ollut jakson paras kohtaus. Kun G'Karin ääni värähtää, siinä on tosi kyseessä.

Yhtään kyynisempänä jaksoa voisi väittää TOSI helposti juustoiseksi, mutta taidan olla tällä hetkellä tilapäisesti immuuni kyynisyydelle. Häpeä sille, joka on sarjan alusta loppuun katsonut eikä päästä katkeroituneeseen sydämeensä edes pientä ”awww!” -tunnetta, kun Garibaldi hyvästelee Sheridanin ja Delennin. Äijä on totisesti pehmentynyt viime aikoina, luultavasti ihan Lisen vaikutuksesta. Minusta on muutenkin hienoa, kun tällainen jäyhä ja vaivaantunut heppu avaa lopulta kaikki estonsa, jotka on silkkaa vainoharhaisuuttaan kasannut vuosien varrella ympärilleen. Hieno, upea kohtaus, yksi sarjan parhaista. B5:n näyttelytyötä kritisoiville nauran paskaista, säälivää nauruani, sillä jotenkin tässä tuntuu, ettei näyttelijöiden tarvitse edes enää näytellä vaan fiilikset tulevat luonnostaan. Usean vuoden mittainen megaurakka alkaa olla lopuillaan ja näyttelijät tietävät, etteivät tule varmaan koskaan olemaan mukana missään näin suuressa projektissa tai näkemään vastanäyttelijöitään näin tiiviisti vastaisuudessa. Tiedänkin jo seuraavan jakson olevan B5:n viimeinen kuvattu jakso – mikä on äärimmäisen mielenkiintoista sarjan oikeasti viimeisen jakson suhteen, joka kuvattiin neljännellä kaudella. Pitääkin katsella ensi jaksossa tarkkaan näyttelijöiden ilmehdintää ja joitakin muita merkkejä urakan päättymisestä. Ihan viimeiselle jaksolle pitää pyhittää vähintään joku zen-asento ja huutaa rumia sanoja, jos joku ruoja häiritsee session aikana. Öh, menin sivuraiteille.

Muutenkin Garibaldin epilogia käsiteltiin aika hauskasti Liseen kohdistuvalla söpöilyllä (sairaalanallekarhuilu oli suorastaan huvittavaa), alkoholimuistutuksella ja tietenkin viimeisellä pikku äksöntouhulla, kun Garibaldi retuutti sen verran ärhäkkäästi assasiinin skannattavaksi. Loppupuolen Edgars Industriesin johtokunnan kiristyssessio oli äärimmäisen tyydyttävää katsottavaa ja siinä tulikin virnuiltua, kun bisnesheput kauhistuivat. Voisi sanoa, että jakso oli aika lailla läpileikkaus Garibaldin hahmosta ja hitonmoinen jäähyväinen olikin. Tavallaan tuntuu, että siinä missä suurin osa B5:n hahmoista oleskeli asemalla, Garibaldi tuntui ainoalta, joka todella asui siellä.

Babylon 5 alkaa olla autio paikka, vaikka täydennystä tulikin Tessan muodossa. Oli kyllä todellakin mukava yllätys, Franklin sai tekemistä eikun. Jaksossa lähti Garibaldi (ja Lise), G'Kar ja Lyta eikä kukaan heistä ole tulossa ainakaan heti takaisin. Jakson loppu antoi olettaa, että seuraavaksi lähtevät Sheridan ja Delenn. Melkoista. Ei tule heti mieleen muuta sarjaa, jossa niinkin yksinkertainen juonikuvio kuin hahmon poistuminen kuvioista merkitsisi näin paljon. Tykkäsin suuresti, kun Sheridan ja Delenn lähtivät vielä pikku lenkille aseman ympäri. Niin symbolista, että Straczynski on miettinyt asiaa alusta asti. Minusta tuntuu, että omalta osaltani on aika lopettaa ylenmääräinen vikojen etsintä, ottaa rennosti ja nauttia näistä viimeisistä jaksoista, olkoonkin epäuskottava fanipoikamoodi tai ei. ...Ellei lopussa tapahdu jotakin uskomattoman typerää, mitä kyllä rohkenen tässä vaiheessa epäillä - ainakin mitä viimeisen jakson saamiin kehuihin tulee. Mutta turha mennä asioiden edelle, sillä uskoisin ensi kerralla tapahtuvan vähän muutakin kuin kaksi uutta jäähyväistä.