85 - Between the Darkness and the Light

85

4. kausi, 19. jakso

Between the Darkness and the Light jatkaa Sheridanin ahdinkoa jokseenkin odottamattomalla tavalla, sillä mitä ihmettä kapteeni nyt tekee vapaalla jalalla keskustellessaan Franklinin kanssa kepeään sävyyn? Laitoinko vahingossa väärän jakson pyörimään? Pelkoni oli aiheeton, kun Franklin alkaa kysellä, kuka olikaan Sheridanin kontakti, joka hänet auttoi vankilasta pakoon Marsin vastarintaliikkeen suosiollisella avustuksella. Sheridan tuijottaa häntä mietteliäänä ja näkökulma siirtyy takaisin tosiasialliseen nykyhetkeen, takaisin tuohon kurjaan vankilaan, jota on jo nähty ainakin neljäkymmentäkaksi minuuttia. Sheridanin nykyinen kuulustelija toistaa kysymyksen kontakteista tuolissa viruvalle Sheridanille, jonka otsalla on melkoisen epämiellyttävän näköinen panta, johon valutetaan letkujen ja piuhojen kautta kaikennäköisiä aivopesuimpulsseja, piristeitä ja muuta kivaa kapteenin pään menoksi. Epäselvästi mutiseva Sheridan kertoo, että he käyttivät numeroita koodiniminä ja kuvakulma siirtyy takaisin kapteenin kämppään, jossa Franklin vitsailee numerokeskustelun vaikeudesta. Sellissä kuulustelija väittää Sheridanin olleen muukalaisten kontrollissa, mutta pöllyinen vanki yrittää parhaansa mukaan kiistää asiaa.

Kuulustelija miettii apurinsa kanssa huumauksen lisäystä kuvakulman vaihtuessa jälleen asemalle ja sieltä takaisin Franklinin vaihdellessa paikkaa kuulustelijan kanssa. He harkitsevat myös Sheridanin isän sotkemista mukaan, mutta tappaminen ei johda mihinkään, kun he yrittävät nimenomaan käännyttää kapua. Lopulta he tulevat siihen lopputulokseen, että on vain parasta murtaa Sheridan ja sehän luonnistuu parhaiten huumausaineiden vaikutuksesta. Sheridan ottaa luottavaisin mielin hymyilevältä Franklinilta kahvia ja simahtaa valovuosien päässä.

Sympaattiset muovitrukit pörräävät Marsin toisessa kolkassa ja pääsemme näkemään vihdoinkin jotain muutakin kuin kuulustelua, kun Garibaldi osoittaa tulijaa aseella, mutta tunnistaa hänet kontaktikseen Marsin vastarinnalle. Kontakti kertoo vastarinnan olevan tietoisia Garibaldin pikku Sheridan-tempusta ja nyt mies saakin vastata teoistaan, kun äijälauma rynnii päälle ja taltuttaa hänet. Garibaldi viedään vastarinnan päämajaan ja piekseminen jatkuu kunnes Ykkönen, Franklin ja Lyta saapuvat paikalle. Ykkönen ojentaa aseen Franklinille ja tarjoaa kostoa, mutta säkitetty Garibaldi tunnistaa lekurinsa äänen. Franklin haluaa kuulla Garibaldin version Sheridanin nappauksesta ja vetäisee säkin syrjään. Garibaldi kertoo Besteristä ja manipuloinnista, mutta Kärsimätöntä Ykköstä ei hirveästi kiinnosta ja hän on kyllä innostunut listimään mokoman petturin. Lyta sen sijaan vaikuttaa kiinnostuneelta. Franklin kysyy, onko Garibaldilla mitään todisteita, mutta eipä tietenkään ole, eivät edes kuittia jättäneet aivopesusta. Garibaldi yrittää kertoa tietävänsä Sheridanin olinpaikan mutta ei vakuuta Ykköstä.

Garibaldi vetoaa vielä Lytaan, kun tajuaa naisen olevan viimeinen oljenkortensa. Lyta kertoo, että täällä ei oikein luoteta telepaatteihin, mutta Franklin näkee tässä mahdollisuuden. Ykkönen näkee vain kuulan petturin kallossa ja aikoo lähettää luotinsa sinne, mutta Franklin estää häntä ja tilanne äityy hetkessä räjähdysherkäksi, kun Lyta nappaa kiväärin ja rauhoittaa tilannetta ammuskelemalla kattoon uutta ilmastointia. Franklin antaa Lytan yrittää ja kysyy, mitä Ykkönen tekisi vastaavassa tilanteessa omilleen. Yhtä köyttähän babylonlaiset vetävät, vaikka tilanne onkin hiukkasen kurja.

Lyta aistii Garibaldin olevan oikeassa, mutta ei pääse käsiksi ydinmuistiin muutoin kuin vaarallisella syväluotauksella. Garibaldi näkee toisena vaihtoehtona vain kuoleman vastarinnan käsissä ja antaa telepaatin pureutua syvemmälle, mutta Lyta yllättyy, kun tajuaa esteiden olevan tasoa 12. Vain Psi-kytät voivat asettaa sellaisia. Hänen silmänsä värjäytyvät mustiksi, kun hän sukeltaa Garibaldin mieleen ja näkee nopeina väläyksinä koko totuuden. Hän irtautuu todellisuuteen, kertoo Ykköselle Garibaldin puhuneen totta ja käännyttää skeptisen Ykkösen näyttämällä hänellekin miehen helvetillisen kokemuksen. Garibaldi vapautetaan viipymättä.

Vastarinnan laivasto on etenemässä ja Ivanova käännyttämässä Damoclesia ja Orionia, jotka ovat Marcuksen mukaan käännyttämässä aseistustaan heidän välittömään läheisyyteensä. Ivanova antaa vihollisten laukaista ensin ja lähettää sitten White Starit perinteisen messevään taisteluun, joka lamaannuttaa hävittäjien järjestelmät melkein rutiininomaisesti, sillä mikään ei mennyt vikaan. Vihollisellekin tarjottiin evakuointimahdollisuus eikä White Star -kuritus hävittänyt ennenaikaisesti kumpaakaan hävinnyttä hävittäjää. He jatkavat kohti seuraavaa kohtauspaikkaa.

Garibaldi alkaa heti avustaa vastarintaa ja kertoo, että Sheridania pidetään erittäin todennäköisesti Solis Plannan alueella. Ykkönen vähän ihmettelee tietojen helppoutta, mutta Garibaldi muistuttaa, että on hänelläkin kontaktinsa ja sitä paitsi ISN on leiponut hänestä viime päivinä sankaria joten tällainen tiedonmuru tuskin haittaa paikallisia poliiseja. Garibaldilla ei ole kummoista suunnitelmaa, mutta Ykkönen kertoo mahdollisista viemärikanavista, joissa he voisivat edetä. Ykkönen voi antaa vain tarpeeksi joukkoja, jotta B5-kolmikko pääsee järjestelmän sisälle, mutta tämän jälkeen he ovat omillaan.

Asemalla Lennier informoi Delenniä Vapaiden Maailmojen Liiton kokouksesta, jota Londo on vetämässä. Delenniä ihmetyttää, miksei hänelle ole kerrottu asiasta. Londo on jo räyhäämässä kuuliaisille pikkukansoille ja pääkansojen pöydässä istuskelevalle G'Karille tämänhetkisen tilanteen sietämättömyydestä, mutta Londolla ei ole pahat mielessään, vaikka hän puhuukin jokaisen mahdollisen aluksen mobilisoinnista. He ovat äänestämässä asiasta, kun Delenn saapuu läksyttämään, ettei tällaisia kokouksia saisi pitää ilman ihmisten ja minbarien osanottoa, mutta Londo toteaa, että nythän tämä on sillä selvä. Koko kokoussalin sakki on asian puolesta, mutta Delenn on vieläkin ihmeissään, mistä kumman asiasta kaikki ovat yhtäkkiä yhtä mieltä tällä kinastelun avaruusasemalla. Miksi ihmeessä centauri ja narni puhaltaisivat yhteen hiileen?

Londo kertoo, että Sheridan on vangittu ja nyt heidän kaikkien on autettava Sheridania, kun kapteeni vaaransi Varjosodassa henkensä pelastaakseen maailman. Delenn kuuntelee ihmeissään, kun G'Karkin kertoo, että sota piti heitä erillään, mutta sen jälkeen ihmiset johdattivat kansat yhteen. Vir lisää, että jos Sheridanin joukot lyödään, Maa todennäköisesti eristäytyy tai kääntyy muukalaisia vastaan. Delenn kysyy vielä, mitä he oikeastaan ajavat takaa. G'Kar tiivistää heidän ideansa. Joka kansalta on liikenemässä aluksia Ivanovan laivaston tueksi ja päämääränä on vapauttaa Sheridan ja tukea hänen aatettaan taistelemalla ihmisten rinnalla, kun ihmiset taistelivat Varjoja vastaan heidän rinnallaan. Lennier vielä miettii, miksei minbareille kerrottu kokouksesta. Londo toteaa, että jos minbarit olisivat tehneet aloitteen, heitä olisi voitu syyttää sotilaallisen tuen järjestämisestä ja henkilökohtaisemmasta suhteesta ihmisiin. G'Kar jatkaa, että näin neuvosto osoittaa olevansa yhtä mieltä asiasta ilman mitään henkilökohtaisia näkemyksiä. Kammiossa on voimakasta solidaarisuuden tuntua, kun Liitto ilmaisee tukevansa ihmisiä ja kaikki nousevat seisomaan. Delennin on vain ihailtava harvinaislaatuista tilannetta.

Eräs vastarintatypy johdattelee Garibaldia, Franklinia ja Lytaa yhä syvemmälle tunnelikompleksissa, jonka vaarallisuudesta hän jaksaa lesottaa. Varmemmaksi vakuudeksi planeetan pinta järkkyy, kun EarthGov laajentelee maanalaisia alueitaan. Kolmikko jää keskustelemaan Sheridanista ja ottamaan vesileilistä siemauksia, mutta Garibaldi miettii, että joku taisi ottaa vähän suuremman kulauksen. Kenties Franklin, kun Lyta on niin hyvä valehtelija. Lyta jää ihmettelemään, että hänhän on tosi huono valehtelija, kun muut jatkavat matkaa ja jää piiiiiiitkittämään vitsiä ja selittää vielä vimmoissaan jotain oikeuteen haastamisesta. Lytan loppumurahdus oli sentään söötti, mutta muuten tämä oli yksi kivuliaimmista B5:n huumoriyritelmistä pitkään aikaan.

Vastarintatypy jättää heidät omilleen, kun ei viitsi ottaa turhaa riskiä, sillä tästä eteenpäin partiot lisääntyvät. Vähän myöhemmin kolmikko piiloutuu parilta vartijalta ja kun Garibaldi kolkkaa heistä toisen ja on siirtymässä toisen kimppuun, hän saa vartijan puukosta selkään. Franklin pelastaa hänet ja ompelee haavan umpeen arvellen, etteivät tikit taida kestää uusia tappeluita.

He saapuvat vanginvartijan kopille vartijoiksi sonnustautuneina ja haluavat nähdä Sheridanin. Vartija tunnistaa Garibaldin tv:n sankariksi ja Garibaldi esittelee tohtori Stephensin ja tämän avustajan neiti Alexanderin. Vedätys menee ihan täydestä, kun Garibaldilla on sen verran statusta, mutta selliä vartioivan kaksikon kanssa on vähän nihkeämpää, kun toinen vartija viisastelee, ettei katso televisiota. Sellainenhan sopimattomien metaforien kyllästämä kulttuurin likasammio kun esittää elämää epärealistisesti liberaalin mediaeliitin lasien läpi. Herra Garibaldi sattuu olemaan samaa mieltä, mutta vartijat haluavat silti nähdä kulkuluvat. Franklin jää kaivamaan taskujaan, kun Lyta hiippailee viehkeästi toisen vartijan auraaliselle vastaanottoetäisyydelle ja kuiskaa TUSKAA, jolla laajentaa tämän tajuntaa vähän liiaksi asti. Äijät nujertavat ongelmitta aivan liian älykkään toisen vartijan.

 Sellissä odottaa pöllyinen Sheridan, joka sopertaa huojuvaan näkökenttään ilmestyneelle Garibaldille, että häntähän tulisi vetää lättyyn... vielä kun muistaisi syyn sille. Franklin auttaa hänet vapaaksi ja Garibaldin aiemmat ponnistelut näyttävät reväyttäneet selän tikit auki. Sheridanin pikku käytäväkävelyttäminen ei kuitenkaan onnistu ilman epäilyksiä ja sitä paitsi koppivartija ihmettelee Garibaldin vuotavaa selkää. He saavat ammuttua kaikki vartijat, vaikka kopissa pärähtääkin yleishälytys ja Sheridan näyttää nyt yllättävän virkeältä, kun jää ammuskelemaan erästä vartijaa ties kuinka monesti. Garibaldille hän kertoo vähän vihaisesti olevansa kyllä kunnossa. Piti se silmitön selliturhautuminen johonkin purkaa.



Ja tässäkin kuvassa Sheridania kuulustellaan.

Agamemnonin noukkima Damocleen upseeri saapuu Ivanovan White Starille kertomaan, että kaikki Damocleella eivät halunneet hyökätä Beta 9:n siirtokuntaan. Ivanova muistuttaa sotatuomioistuimesta, mutta upseeri pelastaa nahkansa kertomalla ratkaisevia tietoja, sillä Clark kuulemma tietää heidän suuntaavan kohti Marsia ja heidän kokoontumisestaan sektorilla 300. Siksi presidentin uudenlaiset erikoisjoukot ovat jo odottamassa heitä siellä eikä niillä ole mitään aikomusta pettää Clarkia. Tietovuoto johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaikki vastarinnan kelkkaan hypänneet eivät kuitenkaan olleet ihan rehtejä aikomuksissaan ja liversivät vastarinnan liikkeet kotiin. Ivanova ja Marcus siirtyvät toisaalle miettimään, mitä Clark oikein ajaa takaa peliliikkeellään, mutta he aikovat pitää kurssinsa. Agamemnonin kapu ottaa vielä yhteyttä, mutta Ivanova ei halua vaarantaa koko laivastoa, kun White Starit tepsinevät parhaiten Clarkin joukkoja vastaan.

Marcus ehdottaa lepoa Ivanovalle, kun nainen on ollut 20 tuntia valveilla. Määränpäähän kestää viitisen tuntia ja jos Ivanova ei lepää, Marcuksella riittää kyllä pokkaa nalkuttaa asiasta 4h59min. Ivanova päätyy kompromissiin eli molemmat lepäävät 2,5 tuntia. Hän saa luvan aloittaa. Marcus käy herättämässä levollisesti uinuvan komentajan, joka ei ole edes valunut minbaripedistä lattialle. Ivanova kauhistuu, kun Marcus on nukututtanut häntä ihan tahallaan neljä tuntia, mutta Marcuksen mukaan hän tarvitsi lepoa. Ivanova muistaa yhtäkkiä, että viimeksi vähän vastaavassa tilanteessa Marcus sanoi hänelle minbariksi Ivanovan olevan kaunein nainen, jonka on tavannut, mutta Ivanova luuli tätä silloin tervehdykseksi. Eideettisen muistinsa ja kehittyneen minbarinsa avulla Ivanova tietää kuitenkin nyt totuuden. Hän kiittää Marcusta ja siirtyy komentosillalle.

White Star -laivasto saapuu kohtauspaikalle, jossa on vähän liiankin hiljaista, mutta melkoisesta hyppyporttilössistä tupsahtaa ulos melkoisen ennennäkemätön hävittäjälössi, sillä nämä veitikat ovat puoliorgaanista mallia, selvästikin Varjoteknologialla dipattuja kammotuksia häröine ulokkeineen. Eräs pahissetä vaatii heitä antautumaan ja vakavoitunut Ivanova käskee Marcusta yhdistämään tälle Clarkin nuoleskelijalle ja aloittaa liki huvittavan tylyn tilityksen, joka menee lievästi sanottuna asiattomaksi. Eivät he ole antautumassa. Itsensä hän esittelee komentaja Susan Ivanovaksi, Andrei ja Sophie Ivanovin tyttäreksi, koston oikeaksi kädeksi (pahikset ovat varmaan pimeyden vasempia käsiä ahahhahahaha eikun), toisessa päässä kuuntelevan murusen takaisin Maahan potkaisevaksi saappaaksi, kuoleman ruumiillistumaksi ja viimeiseksi eläväksi olennoksi, jonka tulee näkemään. Jumalan lähettilääksi. Ivanovan ilmehdintä alkaa saavuttaa palopuheen loppumetreillä liki maanisia ulottuvuuksia.



Nämä olisivat hyviä varjostamaan.

Hän ei odota enempää vaan iskee. White Star -muodostelma lähtee kylvämään ja Varjo-hävittäjät laukaisevat Starfurynsa melkoisen katkeraa konfliktia täydentämään. White Stareja räjähtelee, mutta niin vain räjähtelee suuremmatkin alukset ympärillä, kun Ivanova niin haluaa. Ketään ei saa päästää pakoon. Taistelu on ohi nopeasti, mutta uhreilta ei vältytä, sillä eräästä lähistöllä räjähtäneestä hävittäjästä lentää rojua suoraan päin Ivanovan White Staria. Ivanova perääntyy mutta vähän liian myöhään. Marcus virkoaa ja kaivaa rojun keskeltä tajuttoman komentajan.

Vankilapako sujui ilmeisesti aivan hämmentävän hyvin, kun Sheridan nähdään seuraavan kerran minbariristeilijän käytävällä, jossa tapaa Delennin. He ovatkin olleet erossa varsin kauan ja kurovat ajan umpeen hautautumalla toisiinsa. Nyt Sheridan haluaa kuitenkin nähdä minbarihoidossa olevan komentajansa, sillä he ehtivät kyllä hempeillä ja puhua asioista toistekin. Kriittisessä tilassa oleva Ivanova on vähän akuutimpi tapaus. Surkealta hän näyttääkin maatessaan puolitajuissaan naama turvoksissa. Kaulan ja otsan ympärillä on vielä kovin vakavan näköiset jotkut ihmeen tukihökötykset, joiden kuvailu menisi lääkärijargonin osaamattomuuden vuoksi minulta reisille eli en edes yritä. Marcus on tukemassa häntä harvinaisen toimettomana. Ivanova herää ja tunnistaa vaivoin Sheridanin, jolle kertoo, ettei voi oikein hyvin. He kuitenkin hoitelivat pahikset ja siitä hän tuntuu olevan ylpeä. Murtunut Marcus toistaa, että he kyllä hoitelivat pahikset. Ivanova kertoo, että he raivasivat tien Sheridanille Marsiin.



Oh, behave.



Nyt ei ole sopiva hetki halvalle shabalaba-huumorille.

Ivanova haluaa vielä kuulla kapteeniltaan totuuden, kun kukaan muu ei suostu sitä kertomaan. Tuleeko hän selviämään? Sheridanille tekee pahaa sanoa tähän kieltävästi, mutta muuta totuutta tässä ei tunnu olevan, kun vauriot ovat mitä ovat. Ivanovaa tämä ei haittaa, sillä tärkeintä on, ettei Sheridan tuntisi hänen takiaan syyllisyyttä. Kyynelehtivä Delenn lupaa Ivanovalle elinaikaa muutaman päivän, ehkä viikon parhaassa tapauksessa. Marcuksen poskellekin livahtaa ns. sexy cry. Ivanova pyytää vielä yhtä palvelusta Sheridanilta.

Sheridan siirtyy Agamemnonille, jonka komennon ottaa haltuunsa Ivanovan pyynnöstä. Hän istuutuu ja ilmoittaa laivaston kurssiksi Marsin.

Okei, jos Ivanova nyt tämän täysin puskista tulleen pikku haaverin johdosta kuolee, olen virallisesti yllättynyt, sillä ihan tällaista vetoa en uskaltanut millään odottaa, vaikka jakson nähtyäni tässä vähän pedattiinkin jonkinlaista tragediaa, kun Ivanovalla oli se lievästi tahattoman mahtipontinen palopuhe ja kaikkea. Toisaalta sarja on jo kertaalleen yllättänyt Koshin tappamisella, joka sekin tuli täysin odottamatta ja pyytämättä, mutta näinkin pitkään mukana roikkuneen tyypin listiminen olisi silti aika rohkea veto. Kaikki kyllä näyttää viittaavan siihen, ettei Ivanovalla enää ole kauaa jäljellä ellei tähän keksitä jotakin puolinokkelaa höpöratkaisua (kuten se parannuskone sarjan alkupuolelta! Mutta takaisin asemalle kestää jonkin aikaa...), mutta tavallaan Ivanovan kuoleminen olisi ihan hieno veto. En minä siis hahmoa vihaa (muutenkin pidän tv-sarjoissa jonkun tietyn hahmon vihaamista sangen lapsellisena) enkä ollut hihkumassa, että jesss, nyt se kankeita vitsejä "näyttelevä" luuska heittää lusikan nurkkaan, kuolisi jo. Oli Ivanovasta mitä mieltä tahansa, miellän hänet kuitenkin osaksi B5:ä ja tuntuisi aika oudolta katsella sarjaa ilman häntä, sillä nythän selvisi sekin, että taitaapa hänkin digata brittiläisestä läppämiehestä. Ehkä Straczynskin ailahteleva käsitys huumorista vetää luonnollisia antihumoristeja puoleensa! Mutta kuitenkin, Ivanovaa kävi ihan reippaasti sääliksi ja oli se suremiskohtaus aidosti aika ilkeää katsottavaa. Komentajan kohtalo selvinnee pian.

Huumoripuolesta vielä sen verran, että tilitin/tylytin jo ylipitkää Lytan huumorikohtausta ja muutenkin koko vesileiliepisodin silkkaa turhuutta (muuten kyllä tykkäsin Lytan kuvioista), mutta sitä vastoin erään elitistivartijan selostus television pahuudesta repeilytti silkalla absurdiudellaan kunnolla. Eihän siinä mitään järkeä ollut, mutta näin tyhmä läppä osui kunnolla maaliinsa. Sheridanin vapauttamisskenaariossa tuntui vähän vaivaavan kauden ilmeinen loppurushikiire, kun jäin kuitenkin vähän kaipaamaan poppoon pakotoilailua. Eihän tuollaisen nyt pitäisi onnistua näin helposti, kun Sheridanin luulisi olevan ihan helkutin tärkeä Clarkin pelinappula. Garibaldia oli kyllä mukava nähdä normaalina, paljon rennompi tapaus kuin Besterin indoktrinoima olento.

Ehkä kuitenkin paras elementti jaksossa oli neuvoston kokous eikä vain siksi, kun siellä oli Londo ja G'Kar vaan siksi, että tässä oli kunnon veto muukalaisilta. Tuntui aika nastalta katsoa, kuinka kaikki kansat unohtavat kerrankin erimielisyytensä ja auttavat ihmisiä ja etenkin Sheridania. No okei, hyödyntää se heidänkin tilannetta, kun he eivät kaipaa mitään kehitysvammaisia ksenofoobeja mölisemään, mutta harvoin Londoa näkee näinkin pyyteettömällä tuulella. Muutenkin aika harvinaista herkkua nähdä nykyään Londo, Vir, G'Kar, Delenn, Lennier ja lauma hassunkurisia pikkukansoja samassa tilassa ilman, että siinä olisi yhtään ihmistä mukana. Ihmiset ovat nyt sodassa ja pian kaikki muut mukana. Vähän tosin harmittaa heidän puolestaan, kun he eivät ehtineet saada Sheridania vapaaksi. Nooh, tulee sitten sekalainen seurakunta Maan porteille viimeistään.