4. kausi, 18. jakso
Intersections in Real Timessa Sheridania kuulustellaan.
Sheridania kuulustellaan.
Sheridania kuulusteltiin. Jakso oli hyvä.
…
85
4. kausi, 19. jakso
Between th-...
…
Ei, mutta ihan oikeasti, Intersections in Real Timessa Sheridania kuulustellaan. Jakso oli hyvä. Epäilemättä eräät jäävät kaipaamaan suuria, eeppisiä juonenkäänteitä ja muitakin hahmoja kuin Sheridania ja kuulustelijaa, mutta sillä hetkellä kun aavistin, että tämä nelkytminuuttinen tapahtuu kokonaan tasan yhdessä sellissä – no, teknisesti kahdessa täysin samanlaisessa ja rampattiin yhdessä välissä sellien välisellä käytävälläkin – tajusin katselevani jotakin hyvin erikoislaatuista tapausta, konseptiepisodia. Siinä samassa tajusin, että voihan nenä, eivät kaikki ignorantit pässit varmaan tajua tällaisten taidejaksojen viehätystä ja ryvin hetken aikaa silkassa ylemmyydentunnossani. Sitten keskityin itse jaksoonkin. ...Jonka voisi tiivistää siihen, että Sheridania kuulustellaan sellissä ja vaikka voisikin arvata, ettei Sheridan taivu – eikä Sheridan yllättävää kyllä taivu – on hauskempaa testata kuinka paljon saa tekstiä aikaiseksi askeettisesta ympäristöstä, jossa aika – varsinkin lounasaika – on suhteellista ja jossa saadaan vihdoinkin Bruce Boxleitner tulikokeeseen todistamaan, että hänhän kuulkaa osaa näytellä. En ollut epäillyt asiaa (toisin kuin eräät, joille nauran hetkellisessä ylemmyydentunnossani paskaista nauruani), mutta viimeistään tämä jakso todisti tuon kyseisen, kiistämättömän faktan. Jos en murtanut totuuksillani tähän tekstiin puolivahingossa törmääjää – ellei kyseinen törmääjä ole skimmailija, jota alkaa huimata näin pitkissä, polveilevissa kappaleissa ja joka kääntää mieluiten katseensa hahhah-hauskoihin kuvateksteihin – annan estradin Williamille, tuolle proverbiaaliselle piikille kapteeni Sheridanin lihassa. Ehkä hän tekee parempaa työtä.
Hyvä. Voimme aloittaa.
Intersections in Real Timessa Sheridania kuulustellaan. Hän makaa hakattuna ja mahdollisimman surkean näköisenä mustan sellinsä mustalla lattialla ja säpsähtää hereille, kun sellin musta ovi rävähtää auki ja valo lankeaa hänen ylleen. Sisälle astelee hieman geneeriseltä kirjanpitäjältä näyttävä kuulustelija William, joka asettelee salkkunsa pöydälle ja alkaa pommittaa Sheridania kyselyillä allergioista, lääkityksestä ja sydänvaivoista. Sheridan ei hänelle puhu, mutta William odottaa vastausta. Yhteistyöstä palkitaan, vastustuksesta rangaistaan. Myös Williamin lähestymisestä rangaistaan ja ylös kömpinyt Sheridan tuntee keskiaikaista kipua, kun narnien kehittelemä kaulavaljas raiskaa hänet sähköshokeilla. Vielä läheisempi kontakti iskisi hänet kanveesiin.
Ai tästä se intron ”year of pain” tulee.
William vakuuttelee, ettei ole Sheridanin vihollinen. Hän on täällä tekemässä vain työtään ja hän sattuu olemaan alansa ammattilainen. Hän ei neuvottele Sheridanin kanssa eikä liioin ole auttamassa. Hän vain on leipomassa Sheridania yhteistyöhön keinoilla millä hyvänsä. Sheridan ei reagoi ymmärtävänsä. Tämä taas johtaa oven läimähtämiseen auki, kun sieltä rushii kaksi äijää paiskaamaan Sheridanin karuun tuoliin, jonka valjaat kytkevät kapteenin aloilleen. William kysyy lääkekysymykset uudestaan ja kieltävän vastauksen jälkeen tuntuu olevan hyvillään. Ehkä Sheridan taipuu sittenkin. Tai sitten ei.
William palaa määrittelemättömän ajan jälkeen ja toivottaa hyvät huomenet, mitä Sheridan epäilee, sillä käytävällä näytti olevan pimeää. Kuulustelija vain kertoo, että täällä aika on merkityksetöntä, kun hän voi säätää napin painalluksella käytävän valaistusta. Kaikki tämä Sheridanin disorientoinniksi. William asettelee kamansa pöydälle ja antaa Sheridanille tällin, sillä hänelle ei sanota vastaan. Hän katsahtaa kelloaan ja ottaa laukustaan mehukkaan näköisen kerrosvoileivän, jota alkaa mutustella onnessaan silmäillen samalla tietoja Sheridanista. Näemmä kapteenia ei ole koskaan kiinnostanut politiikka ja siksi William arveleekin, että ulkopuoliset vaikutteet ovat ajaneet miehen tekoihin omaa hallitustaan vastaan. William saa listattua Sheridanin ensimmäisen valheen, kun kuulusteltava kieltää koko jutun.
William on leipääntynyt työhönsä.
Ei William tyystin ilkeä ole, kun hän tarjoaa Sheridanille leipänsä puolikasta. Eihän raukalle ole annettu kahteen päivään yhtään mitään. Sheridan kuitenkin miettii, mahtaako nyt olla lounasaika, kun William kerran puhui aamusta, mutta järkeilee Williamin höpöpuheiden jälkeen, että kai jossakin on tällä hetkellä lounasaika. William on tarpeeksi hyvillään ja ojentaa leipänsä. Sheridan kuitenkin epäröi ja William kertoo, ettei leipä tapa kapteenia, kun johan jo William söi siitä osan. Sheridan alkaa mussuttaa ahnaasti ambrosiaansa, kun William selittää totuuden olevan suhteellista. He ovat päättäneet tämän olevan lounasaika ja William aikoo saada Sheridanin päättämään asioista hänen tavallaan, jotta maailma rakentuu uudelleen.
Sheridan kiistää paskapuheet ja William alkaa raivota, että sotilas tottelee annettuja käskyjä ellei ole valmis hylkäämään kaikkea, jonka puolesta hänet on luotu taistelemaan. William vannoo, ettei ole valehdellut eikä tule valehtelemaan kertaakaan toisin kuin totuutta muokannut Sheridan. Kuulustelija on lähtemässä ja vaikka Sheridan kiittelikin leivästä, hän paljastaa vähän totuuksia myrkyistä, kun niihinkin tottuu aikanaan. Kyseisen leivän myrkyt eivät tapa Sheridania kuten ne eivät tapa Williamiakaan, mutta pian ne alkavat vaikuttaa kokemattomaan Sheridaniin. William jättää kapun oksentelemaan vatsalaukkunsa sisältöä ja muita ruumiinnesteitä ylhäiseen yksinäisyyteensä.
William palaa määrittelemättömän ajan jälkeen ja toivottaa hyvät huomenet lattialla kärvistelevälle, entistäkin surkeamman näköiselle Sheridanille. Uhri ei saa sanottua sanaakaan, kun William kyselee viattomasti vointia ja pahoitteleekin tapahtunutta, mutta se oli vain tärkeä osa prosessia. Sheridanin tulee särkeä ensin fyysisesti ennen kunnon mindfuckia. Huonetta valvotaan eikä William ole vastuussa Sheridanin epäsuotuisista reaktioista. Sheridan pääsee vapaaksi vain yhteistyön avulla ja osoituksena yhteistyöstä William tarjoaa miehelle vesilasillista, jossa ei tällä kertaa ole tasan mitään scheissea. Pitäähän hänen sentään olla tolpillaan kuulustelua varten. Tässä vankilassa William on ainoa, johon Sheridan voi luottaa. Sheridan alkaa hörppiä varovaisesti.
William palaa asiaan täytelläkseen pieniä tietoaukkoja. Hän alkaa kysellä, onko Ivanova edelleenkin Sheridanin kakkonen, mutta ei saa vastausta. Ei Williamia kiinnosta, mutta hänen ylempiään tieto saattaisi kiinnostaa. Hän pyytää virkeytynyttä Sheridania istuutumaan ja kapteeni jää heti tuolin kahlitsemaksi. William piristää Sheridania kertomalla hänen isänsä voivan hyvin ja lähettäneen terkkuja. William odottaa kiitoksia ja saa ne. Hän kertoo, että isä vapautetaan Sheridanin myötä ja vaihtaa sitten puheenaihetta.
Myös tässä kuvassa Sheridania kuulustellaan.
William saa kuulla, että Sheridania on kidutettu ennenkin (muistakaamme eräskin inkvisiittori) ja alkaa sitten kiduttaa häntä verbaalisesti listaamalla vähän tunnustuksia Sheridan piiiiitkästä rötöslistasta, johon kuuluu maanpetoksen, kansankiihotuksen, kapinan, vastarinnan ja terrorismin kaltaisia kauheuksia. Sheridan kiistää kaiken valheina Williamin jatkaessa listaa, jonka viimeinen kohta on EAS Roanoken 547-henkisen miehistön murha. Sheridan ei rustaa puumerkkiään tällaiseen listaan. Williamin näennäisen rauhallinen ulkokuori pettää, kun hän alkaa räyhätä, että kyllä sinä kuule allekirjoitat ja luet koko tunnustuksen kaiken kansan nähtävillä ja nimeät kaikki rikostoverisi, pyydät anteeksi tapettujen perheiltä ja anot anteeksiantoa, kun pahat ufomiehet viekoittelivat sinut heidän puolelle, jotta hallitus luhistuisi ja pressalle tulisi paha mieli!
Sheridan heittää asianajaja- ja sotilastuomioistuinkortit, jotka tulee aina heittää tässä vaiheessa, mutta Williamin mukaan kapulla ei ole täällä minkäänlaisia oikeuksia. Tässä sellissä ei tunneta oikeutta, ei kohtuutta, ei toivoa, ei pakopaikkaa. Sheridan astelee sellin ovesta ulos vain täyden tunnustuksensa julistaneena. Kuulustelija painuu raivoissaan tiehensä.
William palaa määrittelemättömän ajan jälkeen ja toivottaa hyvät huomenet tuolissa viruvalle Sheridanille, mutta he saavat pian seuraa, kun pari vartijaa raahaavat paikalle ahdistuneen näköisen drazin (Wayne Alexander!!), joka pultataan Williamin tuoliin. Drazi alkaa ääni väristen toistella opettelemaansa rimpsua, jossa kertoo olleensa osallisena hallituksen vastaisessa salaliitossa. Sheridan pyytää olentoa luovuttamaan, sillä hän on pelaamassa pahisten pussiin eikä drazikaan haluaisi sitä. Drazi jatkaa pelokkaana ja alkaa pudotella salaliittossa mukana olleiden nimiä lisäten, että Sheridania ei voi syyttää mistään, kun hänellä ei ole ns. kaikki Starfuryt telakalla. Sheridan anelee drazia lopettamaan, sillä pahikset eivät saa voittaa. Drazit ovat sen verran voimakastahtoista ja taipumatonta kansaa. William kertoo Sheridanin olevan drazin ainoa alibi, muuten otukselle koittaa hengenlähtö. Drazi ulisee pelkäävänsä enemmän kuin koskaan, mutta katsoo Sheridania karismaattisiin silmiin eikä suostu enää jatkamaan. William tähdentää, että tämä on drazin viimeinen mahdollisuus, mutta drazi on tiensä valinnut.
Tässä kuvassa Sheri-... drazia kuulustellaan.
Neljä vartijaa rynnistävät sisään, paiskaavat kovakouraisesti drazin paareihin ja vievät hänet tiehensä huone 17:ään. William ei kerro raivostuneelle Sheridanille mitään drazin kohtalosta ja kertoo, että hän on uhrattavissa. John Sheridaneja on sentään vain tämä yksi ja hänet on rikottava täysin, että tunnustus tulee varmasti sydämestä ja on telepaattivarma. Jossakin kaukana drazin tuskan parahdus tulee varmasti sydämestä ja sellin vaimea valaistus ihan heikkenee ilmeisestä sähkötuolisessiosta. William pakkaa kamansa ja kytkee oman äänensä viihdyttämään loopilla Sheridania volyymi kaakossa aivan kuten kuuluukin. William poistuu.
”Teet yhteistyötä valtiolle valtion hyväksi ja omaksi hyväksesi. Tunnustat rikoksesi, joista sinua syytetään. Jos teet yhteistyötä, sinut vapautetaan ja palaat yhteiskuntaan tuotteliaana kansalaisena. Vastarinnasta rangaistaan, yhteistyöstä palkitaan.”
”Teet yhteistyötä valtiolle valtion hyväksi ja omaksi hyväksesi. Tunnustat rikoksesi, joista sinua syytetään. Jos teet yhteistyötä, sinut vapautetaan ja palaat yhteiskuntaan tuotteliaana kansalaisena. Vastarinnasta rangaistaan, yhteistyöstä palkitaan.”
”Teet yhteistyötä valtiolle valtion hyväksi ja omaksi hyväksesi. Tunnustat rikoksesi, joista sinua syytetään. Jos teet yhteistyötä, sinut vapautetaan ja palaat yhteiskuntaan tuotteliaana kansalaisena. Vastarinnasta rangaistaan, yhteistyöstä palkitaan.”
William palaa määrittelemättömän ajan jälkeen, toivottaa hyvät huomenet tuolissaan riippuvalle Sheridanille ja sammuttaa nauhoituksen. Tällä kertaa hän vaikuttaa todella kärsimättömältä. Kohta Sheridania ei enää ruokita, jos ei kerran suostu yhteistyöhön. William ojentaa Sheridanin tunnustuksen ja kertoo, että vain pari nauhoitettua lausetta ja puumerkki erottaa Sheridanin vapaudesta. Kai Sheridan kuitenkin haluaa vapaaksi? Kyllä hän kertoo haluavansa. Sheridanista ei haluta marttyyria vaan symbolia tulevaisuudelle, onhan hän sentään sotasankari ja kaikkea. Jos Sheridan vapautetaan, hän pysyy piilossa tasan niin kauan kuin maailmalla kestää unohtaa hänen edes syntyneen. Antaa Sheridanin vaan matkustaa ympäriinsä esimerkkinä siitä, että järjestelmää ei voi päihittää. William käskee Sheridania vielä kerran, mutta tällä kertaa kapteeni näkee huoneessa seisovan Delennin, joka ei puhu mitään, mutta antaa jo pseudoläsnäolollaan silkkaa lohtua.
Sheridan tekee päätöksensä ja sylkäisee tunnustuksen päälle, lisää vielä ”Ei” ikään kuin varmistukseksi. Williamin pokka ei enää pidä. Ei hän suutu, hän vain vaikuttaa aidosti surulliselta Sheridanin puolesta, kun toivoo, ettei kapteeni olisi tehnyt tällaista vetoa. Hän ottaa kamansa ja sopertaa, ettei voi vaikuttaa enää tulevaan. William poistuu paikalta.
William palaa määrittelemättömän ajan jälkeen eikä toivota hyviä huomenia. Hän kertoo Sheridanin olevan sotasankari, jonka kaikki tunnistavat, mutta jos sotasankarit rupeavat uskomaan vääriin asioihin, kansa kuuntelee ja uskottavuus kärsii. Sheridanin tunnustus on kuitenkin tärkeintä ja hän kertoo, että nimmari ja ääni voidaan kyllä feikata. William kertoo vielä voivansa pelastaa Sheridanin hengen. Sheridan kertoo, että järjestelmää ei voi välttämättä päihittää, mutta jos totuus on kuitenkin subjektiivinen, jo se riittää, että on joku, joka ei suostu murtumaan tai kumartelemaan järjestelmälle. Sheridan voittaa aina kieltäytymällä. William kysyy vielä kerran hyvin viralliseen sävyyn, aikooko Sheridan antaa täyden tunnustuksensa. Ei hän aio.
Napinpainalluksen jälkeen neljä äijää rynnistävät sisään ja paiskaavat Sheridanin paareihin. Sheridan ei vastaa tiedostavansa tämän olevan hänen viimeinen mahdollisuutensa. William ohjeistaa miehiä viemään hänet huone 17:ään. Sheridania kuljetetaan vauhdilla ahdistavan kolkon käytävän halki. Perässä kulkee viimeisiä riittejä miehelle rukoileva pappi ja tunnelin päässä odottaa valossa kylpevä Delenn. Hänen suuntaan Sheridania viedään.
Määränpäässä on aivan identtinen selli, jossa odottaa mustakaapuinen tyyppi mustaan lakanaan verhotun hökötyksen ääressä. Vartijat palaavat vapauttamaan Sheridanin, vetävät lakanan syrjään ja paiskaavat Sheridanin lakanan sisältä paljastuneeseen koruttomaan tuoliin. Vartijat vääntelevät paareista pöydän ja häipyvät.
Uusi kuulustelija saapuu ei niin määrittelemättömän ajan jälkeen, toivottaa hyvät huomenet ja asettelee salkkunsa pöydälle. Hän alkaa pommittaa Sheridania kyselyillä allergioista, lääkityksestä ja sydänsairauksista. Mustakaapuinen tyyppi riisuu vaivihkaa kaapunsa ja järkyttää Sheridanin perinpohjaisesti, sillä kyseessä on samainen drazi kuin aiemmin ja tyyppi on näemmä koko ajan pelannut pahisten pussiin murtaakseen feikkikuolemalla Sheridania. Sheridan jää hyvin vaitonaiseksi, kun kuulustelija jatkaa litaniaansa. Sheridanin tulee vastata kysymyksiin. Vastarinnasta rangaistaan, yhteistyöstä palkitaan. Onko Sheridanilla allergioita, lääkityksiä tai sydänsairauksia? Hän ei vastaa eikä häntä palkita yhteistyöstä.
Tylyä. Minimalistista. Hyvin tylyä. Hyvin minimalistista. Olinkin jo ottanut esille sen tosiseikan, että kyseessä on hyvin erikoislaatuinen tapaus jaksoksi ja jakaa taatusti mielipiteitä. Eihän tässä edes näytetty kertaakaan koko Babylon 5:ä. Ennenkuulumatonta varsinkin tuohon aikaan televisiossa! Luulisin. Jakso ei ollut kuitenkaan lainkaan tylsä vaan päinvastoin äärimmäisen tunnelmallinen. Ehkä vähän yksipuolinen juuri siinä mielessä, kun ei tässä ollut mitään muuta kuin kuulustelua, mutta tarvitseeko tässä muuta ollakaan? Tavallaan tässä on kestävyysottelu myös katsojalle, sillä sama tilanne toistuu toistumistaan, reaaliajassa. Ei tällaisia jaksoja ole välttämättä niin kiva katsoa, kun Sheridan kärsimistä käy niin sääliksi, kun se vain jatkuu eikä se lopun perusteella näyttänyt muuttuvan mitenkään. Eri huone, eri kuulustelija, samat litaniat, sama prosessi. Huoneita kyllä riittää, mutta riittääkö Sheridanilla mielenterveyttä? ISN on lievästi kaunistellut kapun kohtelua. Koska käsittelin alkupuolella Boxleitnerin kiistämätöntä loistavuutta, joka piti jakson tasoa kasassa, jaksosta on turha mainita tämän enempää. Hieno, uskalias konseptiepisodi. Tuli paha mieli joten onnistui tavoitteessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti