89 - No Compromises

L-muodostelmassa vasemmalta oikealle tulipyörän kurimuksessa progerokkari, maskihirmu, kolmas pyörä, hiilikopio-Ivanova ja futu-Jeesus.

BABYLON 5 – VIIDES JA VIIMEINEN KAUSI: THE WHEEL OF FIRE

89

5. kauden ensimmäinen jakso

No Compromises aloittaa Babylon 5:n viimeisen tuotantokauden tuomalla eponyymille asemalle EAS Acheronin kyydissä matkustavan kapteeni Elizabeth Lochleyn (Tracy Scoggins). Lochley vähän odotti koko aluksen johtokuntaa ottamaan hänet vastaan, kun alustelakalle saapuu vain Corwin, mutta luutnantti selostaa, että muilla on vähän kädet täynnä. Garibaldi – joka ei edes ole vielä palannut vartijoita johtamaan, kun Zack hoitaa homman varsin asiallisesti - kun on jeesaamassa Sheridania tämän virkaanastumisseremonian järjestelyissä ja Franklinilla pitää kiirettä sairastuvalla. Lochley aikoo kuitenkin päästä tilanteen tasalle, vaikka Corwin vähän varoitteleekin, ettei asemalla raportoida ihan kaikesta. Pienistä levottomuuksista kapteeni saakin esimakua, kun Zocalon käytävillä puhkeaa pikkuruinen joukkomuksinta. Levotonta on myös Marsissa, kun eräs kilometrin päähän lipevältä pahikselta näyttävä pälli lähettää Babylon 5:lle viestin teloittamalla panttivankinaan olevan sissin, noukkii hilpeää melodiaa pimputtavan musaballerinaboksinsa ja poistuu paikalta. Sissin kaulan ympärille jää roikkumaan viesti erikoislähetyksestä B5:lle. Myöhemmin B5:n luotain paikantaa pienen kapselin, johon kyseinen raato on ängetty.

Sheridan on palannut ei niin karuun arkeen, kun hän käyskentelee teekuppi kädessään kämpässään ja Delennkin kömpii ylös sängystä, jonka jousituksia on epäilemättä testailtu. Minbari ei taida ehtiä aamupalalle, kun hänen pitäisi vielä tavata uusi gaim-suurlähettiläs ennen Sheridan seremoniaa. Hänellä kuitenkin riittää kyseltävää suihkussa möllöttävistä märistä sukista (instant flashback ykköskauden sukkakeskusteluun Sinclairin ja Garibaldin malliin!) ja Sheridan kertoo oikein soman tarinan eräästä kersantista, joka opetti, että itse kukin pääsee hengestään ellei kotona ole likaisia sukkia pestävinä aina aamuisin. Sheridan tunnollisena oppipoikana jatkoi sukkatraditiota eikä ole oikeastaan kuollut kuin vain kerran. Delenniä jaksaa aina mietityttää, miten kummaa sakkia ihmiset välillä ovat ja hänen ukkonsa on oikeastaan ihmiseksikin kummallinen.

Sheridan ottaa tämän kohteliaisuutena ja saa muuta ajateltavaa, kun saa kuulla Lochleyn saapuneen asemalle ja lähtee tapaamaan häntä pikapuoliin. Sheridan aikoo mennä Delennin luokse yökylään, kun vuorottelu on toiminut ihan hyvin tähänkin asti eikä huoneissa ole tarpeeksi tilaa molempien kamoille. Vielä joskus he muuttavat Minbariin vakituisesti pitämään huolta Allianssista, mutta ei asuinpaikalla ole niin väliä, kunhan he saavat olla yhdessä. Awwww. Ja sitten he vielä päätyvät ahmimaan toistensa kasvoja. Oikeastaan tuntuu hassulta, kun kausia sitten näiden kahden semi-ihquilu oli jo melkoista settiä ja nyt tällainen söpöily tuntuu suorastaan yhtä arkiselta kuin maitolasit, joista he hörppivät small talkinsa aikana.

Sheridan tapaa Lochleyn, mutta ei suinkaan ensimmäistä kertaa. Ymmärrettävää sinänsä, ovathan he palvelleet samoissa ympyröissä. Sheridan antaa mukisematta naiselle täyden vapauden johtaa B5:ä ja haluaa tietää, onko hänellä kysyttävää. Lochleylle on annettu ymmärtää B5:n pysyvän itsenäisenä aina siihen asti, kun Allianssi ostaa aseman Maalta, mutta hän kuitenkin ihmettelee, miksi hänelle on annettu aseman ohjat, sillä onhan hän sentään Earthforcesta ja kyseisen lafkan luulisi olevan vähän ruma sana asemalla. Sheridan vetoaa perinteisiin ja lisäksi on hyvä parannella sisällissodan haavoja. Earthforcen tantta johtamassa asemaa antaisi kotipuoleen hyvän vaikutelman sekä kansassa että armeijan syvissä riveissä. Toisin sanoen B5:n viesti kotiin olisi, että itsenäisiä tässä ollaan, mutta muistetaan kyllä mistä ollaan lähdetty.

Lochley haluaa vielä tietää, miksi Sheridan valitsi juuri hänet tähän vastuulliseen hommaan. Presidentti kertoo kapteenin olleen vaarallisissa operaatioissa eikä ole tukeutunut voimankäyttöön vaan hoitanut konfliktit diplomatialla, mutta osaa kyllä tarttua tarvittaessa aseisiinkin. Koska 2262 tulee olemaan varsin tiukka vuosi, Lochley on juuri paras vaihtoehto aseman johtoon puhtaasti taustansa vuoksi. Lochley haluaa vielä varmistaa, että saa tehdä valintansa ihan itse ilman kyseenalaistuksia ja pahoja katseita, ja sen Sheridan hänelle suokin, mutta muistuttaa, että poliittiset asiat ja Allianssin kuviot eivät kuulu hänelle. Sheridanille tulee miltei ex-kapteenin nostalgiatippa linssiin, kun Lochley saa viestiä saapua kolmostelakalle. Ennen kuin Lochley häipyy, hän vielä ihmettelee, miksei Sheridan kysynyt, kummalla puolella hän oli sisällissodassa. Sheridan vaan toteaa, että kas kun ei tullut kysyneeksi eikä vissiinkään vaadi tietää. Eiköhän se selviä jossakin vaiheessa, vaikka lienee jo ilmiselvää, että kapteeni on ollut Clarkin puolella. Lochley häipyy eikä huomaa käytävällä häntä laiskanpulleasti vilkuilevaa hyypiötä, jolla on melkoisen tuuhea letti.



Lochley edustaa sitä naistyyppiä, jonka kanssa Ken pettäisi Barbie-nukkea.

Garibaldi opettaa Zackille käytäväekskursion aikana, että kaiken on oltava just eikä melkein kohdallaan Sheridanin virkaanastujaisia varten ja Zack siinä vähän inisee, että kyllä hän jo tietää, miten turvajärjestelyt hoidetaan, mutta Garibaldi on sen verran velkaa Sheridanille, että aikoo pitää huolta, ettei turvallisuudessa ole aukkoja. Pöydän ääressä istuskeleva Marsin pälli nappaa Garibaldin pikku informaation uuden gaim-lähettilään ID-kortista, siemaisee kuppinsa tyhjäksi ja käppäilee kilometrin päähän pahikselta näyttävänä toiseen suuntaan. Taitaa tyypin suunnitelmat päästä pari askelta eteenpäin, kun Corwin kertoo kolmostelakalle saapuneelle Lochleylle ruumiista, joka ei ole tiettävästi kuollut avaruusmatkalla. Lochley haluaa katsoa peitteiden alle ja näkee erikoiskuljetusviestin. Samoihin aikoihin Sheridanin huoneeseen saapuu yksityisviesti tekstimuodossa, joka toteaa herra presidentin olevan virallisesti sanottuna kuollut tyyppi.



Marsin pälli edustaa sitä pahistyyppiä, joka tulee kuolemaan jakson lopussa.

Koska Lochley on menossa mukana ensimmäistä kertaa, hän on lounastamassa Zocalolla ihan itsekseen, mutta kiinnittää tällä kertaa huomiota tuuhealettiseen hyypiöön, joka vain tuijottelee häntä, mutta liittyy pian hänen seuraansa vähän omituisissa olosuhteissa, kun kaikki hälyäänet tuntuvat kaikkoavan ympäriltä. Lochley kertoo työskentelevänsä, mutta mies höpisee diippeyksiä työasioista, esittelee itsensä Byroniksi ja kertoo, että on ehdottoman tärkeää, että he tapaavat parin tunnin sisällä Brown 3:ssa. Äänet palaavat ja Byron näyttäisi kadonneen paikalta. Lochley saa vähän muuta ajateltavaa, kun kuulee Franklinin saaneen sissin ruuminavauksen tehtyä.



Byron edustaa sitä ihmistyyppiä, jonka ulkonäöstä ei voi suoraan sanoa, olisiko hän tässä hyvällä asialla vai ei.

G'Kar on syventynyt kämpässään mielipuuhaansa ja kirjoittaa ilmeisesti virkkeen loppuun ennen kuin päästää ovikelloa rämppäävän sisään. Tulija on Sheridan, jota G'Kar erehtyy aluksi kutsumaan kapteeniksi, mutta Sheridan miettii, ettei taida koskaan tottua presidentin arvonimeensä. Narni saa tästä tekosyyn kertoa, ettei häntäkään ole aina kutsuttu G'Kariksi, sillä Narnissa annetaan kakaroille kymmeneksi ekaksi vuodeksi tilapäinen nimi, kun perinteiden mukaan Narnissa on ankarat olosuhteet eivätkä kaikki näe yhdettätoista vuotta. Kympistä eteenpäin narnit valitsevat uskonnollisen opintiensä G'Quanin ja muiden heittomerkkisanojen mukaan ja sieltä suunnalta tulee myös narnien oikeat nimet. Ehkäpä siis presidentti sopisi Sheridanin oikeaksi titteliksi.

Joka tapauksessa Sheridan on viime aikoina ajatellut G'Karin kirjallista ikuisuusprojektia ja on jopa kuullut, että jotkut narnit ovat ottaneet sivuilta lainauksia G'Karin viisauksista ja jopa Garibaldikin on sitä kehunut. Kun Garibaldin sivistys rajoittuu Repe Sorsiin, lienee tämä melkoinen kehu. G'Kar ei halua lainata kirjaansa, kun Garibaldin perhana oli läikyttänyt siihen kahvia, mutta Sheridan ei tullut tätä varten häntä tapaamaan. Sheridan kertoo, että virkaanastujaiset ovat tulossa ja Allianssi tarvitsisi vielä mahdottoman nohevasti väsätyn virkaanastujaisvalan sekä Allianssin perusperiaatteiden julistuksen eikä tällaisia ihan kirjoiteta kuin mitä tahansa Grey 17 Is Missingin kässäriä. Sheridan kehuu G'Karin olevan mahdottoman hyvä puhuja, kun ihan niskavillat nousivat pystyyn, kun Narn kaatui ja Kansalainen G'Kar uhosi vapaudesta. Siksi hän haluaisi G'Karin kirjoittavan nämä kovin tärkeät dokumentit. G'Kar on otettu ja myöskin peloissaan vastuusta, mutta ottaa tämän sydämenasiakseen, innostuu tosissaan ja uhoaa olevansa syömättä, juomatta ja nukkumatta, kun ottaa muusansa vastaan.

Lochley käy tapaamassa Franklinia, joka kertoo sissin kuolleen luotiin, joka oli murhatavan perusteella peräisin ammattilaiselta. Kapteeni tuumii, mahtaakohan tämä liittyä mitenkään Sheridanin virkaanastujaisiin ja lähtee sitten epämääräiseen tapaamiseensa. Byron saapuu käytävän toiseen päähän, kun taas toisen pään sulkee pieni lauma mitä ilmeisimmin samaan porukkaan kuuluvaa sakkia. Lochley kertoo saapuneensa, kun arveli Byronin olevan temppujensa perusteella voimakas telepaatti. Siksi hänkään ei tullut yksin vaan paikalle saapuu pieni vartijajoukko tutkimaan tulokkaat, mutta Byron vakuuttelee heidän kaikkien olevan aseettomia ja vaarattomia.

Byron haluaisi heidän 'paattisakilleen asemalta kodin, kun vastustavat sekä Psi-joukkoja että vastarintatelepaattien metodeja. Siksi he ovat vaellelleet vähän ties missä ja saapuivat nyt tänne, kun tiesivät aseman olevan toistaiseksi itsenäistä sorttia. He haluaisivat kerääntyä täällä väliaikaisesti, jotta voisivat vielä jonakin päivänä perustaa siirtokunnan jossakin omassa maailmassaan. Byron esittelee muutkin, joiden sympaattiset pikku tarinat tihkuivat ehkäpä esittelytavan vuoksi hitusen juustoa. Muilla ei ole niin merkitystä (tirskahdin tosin siskoksille, jotka ovat vähän enemmänkin kuin siskoksia) paitsi teini-Simonilla, jolla on vähän ahdistava hymy, mutta hän vakuuttaa Lochleyn projisoimalla tämän mieleen kuvia kukista, kun ei osaa muutenkaan kommunikoida traumaattisten kokemustensa vuoksi. Byron vaikuttaa vilpittömältä, kun vakuuttelee heidän olevan täällä hyvällä asialla. Ainakin hänen vetoomuksensa näytti tekevän Lochleyhin vaikutuksen.



Simon edustaa sitä ihmistyyppiä, joka tulee unihalvauksiin.

Gaim-lähettiläs Lesharr kiittää Delenniä avusta ja palaa erikoiskaasukammioonsa, johon häntä seuraa vaivihkaa Marsin murhaaja. Gaim-kansan edustaja nähdään ensimmäistä kertaa ilman kaasunatsimaskia ja näky on ihan yhtä lonkeroinen kuin olin arvellutkin. Murhaaja ampuu hänet ja nyysii ID-kortin sekä olennon maskin. Samoihin aikoihin Sheridan palaa kämpilleen lukemaan tappouhkausta sekä ääniviestiä, joka moikkaa Sheridania ja toteaa hänen olevan melkoinen historianörtti sekä Lincoln-fani. Uhkailija vähän kertoo, kuinka Lincoln oli varma, että hänet tapetaan toimistossaan ja Roosevelt oli virkakaudellaan samaa mieltä. Painoihan presidenttejä tieto siitä, että monet kuolivat, kun he johtivat valtiota. Vastaavasti myöhemmälle presidentti Kyoshille kävi samoin ja uhkailija muistuttaa, kuinka presidentit ovat kannattajilleen velkaa. Sheridan on sisällissodan aloittajana vastuussa kaikista sodassa kuolleista. Tappaja on tulossa eikä Sheridan tiedä hetkeä eikä edes paikkaa eikä kukaan voi pysäyttää miestä, joka on valmis kuolemaan, jotta toinen kuolee.



Lesharr edustaa sitä gaim-tyyppiä, josta ei tiedä, uskaltaisiko todeta näiden olevan pimeällä tavalla sööttejä.

Jaksan aina hymyillä sairastuvalla paikattaville pak'ma'roille, mutta tällä kertaa Franklinin tyyssijaan palataan, kun Lochley haluaa varmistaa, että Simon on varmasti kunnossa. Byron ja pari muuta telepaattia on vieressä tukena, kun Franklin saa selville, että Simon voisi puhua, mutta jostain syystä hän ei halua. Byron kertoo heidän löytäneen hänet Marsista, jossa hän ryömi kodittomana, traumatisoituna tunnelirottana. Yhtäkkiä Franklin näkee lyhyen näyn Simonista jonkun naisen kanssa liekkien keskellä ja Byron kertoo heidänkin nähneen tämän. Hän arvelee Simonin katuvan naisen kuolemaa. Franklin aikoo saada Simonin kuosiin eikä telepaattien tarvitse turhaan maksella hoidosta, mutta kun hän kääntää hetkeksi katsettaan, kaikki telepaatit ovat kadonneet. Franklin lähtee hämillään Lochleyn järjestämään hätäkokoukseen ja ilmastointikanavissa jumittava Simon jää tarkkailemaan sairastupaa.

Sheridanin toimistossa on Lochleyn lisäksi Delenn, Garibaldi, Londo ja G'Kar ja puheenaiheena on tietenkin Sheridania odottava salamurha. Garibaldi haluaisi kovasti viivyttää virkaanastujaisia, kun pitää murhaajaa vakavana uhkana, mutta Sheridania risoo, kun ei haluaisi elää loppuelämäänsä missään kuplassa (tai kulkea luodinkestävässä Paavimobiilissa). Londo pystyy samastumaan, kun centaureilla salamurhaajien punatähtäimet siirtyvät aina uusimman johtotyypin otsaan. Sheridan tajuaa kyllä tilanteensa, mutta ei halua tulevaisuutta, jossa johtajat ovat eristäytyneinä omiensa luota – varsinkin kun Allianssin toimintaperiaatteet tulevat olemaan sosiaalisia. Lochley on samaa mieltä ja virkaanastujaiset tapahtuvat ajallaan.

Garibaldi ei ole kuitenkaan ihan tyytyväinen uuden kapteenin ajatuksenjuoksuun ja ottaa hänet käytävällä kiinni. Lochley nokittaa väittämällä Garibaldin olleen väärässä miitissä, kun on vain siviili. Garibaldin pointti on siinä, että Sheridania olisi suojeltava itseltään, sillä vaikka Garibaldin Psi-indoktrinaatio olisikin tiessään, hän on silti sitä mieltä, että miehessä on vähän marttyyrin vikaa. Lochleyn mukaan ehkä Garibaldin kannattaisi hakea uudestaan vartijahommiin, jos mielii mitään painoarvoa mietteilleen. Garibaldi vetoaa siihen, että on ollut asemalla aika hemmetin paljon kauemmin kuin tämä päsmärinyyppä, mutta Lochley saa hänet hiljaiseksi mainitsemalla, että itsepähän Garibaldi lopetti hommansa.

Simon kuulee ballerinakojeen hilpeän melodian ja kömpii mahdottoman tilavissa ilmastointikanavissa äänilähdettä kohti. Ritilän toisella puolella Marsin murhaaja on järkkäilemässä gaim-pukuaan valmiiksi ja telepaatti sattuu näkemään ennalta, kuinka presidentti ammutaan. Simon kauhistuu eikä murhaaja tunnu välittävän katon tömähdyksestä, mutta ilmastoi sitten katon aseellaan uudestaan, noteeraa verinoron, pakkaa kamansa ja poistuu paikalta. Haavoittunut Simon lähtee raahautumaan toiseen suuntaan.

Virkaanastujaisseremonian alussa on kuhinaa ja G'Kar tuo mahtitekstinsä Sheridanille, joka on vähän huolissaan vartijoiden lukumäärästä, mutta Garibaldin toiveeseen joka vieraan tutkimisesta ei sentään suostuttu. Garibaldilla riittää sentään puuhaa analysoida tuntematonta tappouhkausääniviestiä, mutta hän tuumii Rooseveltin kuolleen luonnollisesti ja Lincolnin ja Kyoshin kuolleen vastakkaisen osapuolen murhaamina ja lähtee seuraavaksi skannailemaan Earthforcen henkilöstön tietoja, josta paikantaa oikean tyypin. Majuri John Clemens pyöritteli Beta 7 -vankilaa Clarkin laskuun ja katosi sittemmin kartalta haluttuna useamman toisinajattelijan murhasta. Käytännössä hänellä ei ole mitään menettävää, kun Allianssi haluaa hänet kuolleena.

Vale-gaim on kuitenkin jo saapunut seremoniaan odottamaan sopivaa hetkeä, joka tuleekin etuajassa, kun Simon ryntää paikalle, lyyhistyy lattialle, projisoi Sheridanin kuoleman kaikille läsnäolijoille ja kuolee. Clemens on jo riisunut maskinsa ja aikoo ampua kohteensa, mutta saa luodista olkapäähänsä. Hän ei jätä tätä tähän vaan nappaa jonkun naisen panttivangikseen ja poistuu paikalta. Sheridan ei aio viivästyttää seremoniaa eikä aio antaa periksi kaiken maailman roskasakille. Zack vannoo, ettei Clemens ehdi kauas, mutta pianpa yksinäinen Starfury lähtee telakalta, muttei suinkaan karkuun. Juhlaväki siirtyy maisemakannelle, kun taas Garibaldi tajuaa Clemensin olevan Starfury-pilotti ja lähtee omalla 'Furyllaan perään.

Vieraat kerääntyvät Sheridanin ja G'Karin luokse. Narni kertoo kauniisti Allianssin perusperiaatteista, joihin on nidottu jokaisen Allianssin kansan jokaisen pyhän kirjan ensimmäiset sivut osoittamaan Allianssin jäsenien tasavertaisia ääniä ja uskomuksia. Clemenskin kuuntelee, muttei välitä. Narni on jo inauguroimassa Sheridania, kun maisemakannen tuolla puolen spinnaavan tähtimeren peittää hyvin vihaisen näköinen Starfury, jonka pilotti päästää muut paitsi Sheridanin turvaan. Vain Delenn jää hänen rinnalleen kuuntelemaan Clemensin angstausta, kuinka Sheridan vei häneltä kaiken. Clemensiä ei hirveästi kiinnosta, vaikka Allianssi jatkuisikin jonkun toisen johdolla.



Starfury edustaa sitä alustyyppiä, joiden nimet ovat luvattoman siistejä.

Garibaldi kiskaisee 'Furynsa vetokoukulla Clemensin 'Furyn iloisesti hemmettiin ja B5:n puolustusjärjestelmä tekee katkerasta miehestä sotkua. G'Kar palaa suorittamaan vähemmän virallisesti oman osuutensa loppuun kysymällä, haluaako Sheridan olla presidentti ja pyytää vielä protokollan mukaisesti häntä asettamaan kätensä Allianssin perusperiaatteille, jotta he pääsevät syömään.

Franklin tuo Byronin tapaamaan Sheridania, joka pahoittelee Simonin kuolemaa. Sheridan on kuullutkin Byronin pikku telepaattiporukasta vailla kotia ja koska Lochley kaikesta huolimatta kieltäytyi telepaattien viattomasta toiveesta, Sheridan antaa heille poliittisesti valtuutettuna tilaa siirtokuntaan Brown-sektorilta. Byron häipyy, mutta Franklin on vähän huolissaan, sillä lienee kuitenkin ilmeistä, että jossakin vaiheessa telepaattisota syttyy. Sheridanista on vain hyvä juttu, että Byronin kaltaista sakkia on heidän puolellaan.

Garibaldi käy Lochleyn luona kertomassa, että on vähän harkinnut palaamista vartijahommiin, mutta päättää hoitaa asian omalla tavallaan, kun ei oikein halua pitää univormua eikä sitoutua täysillä B5:n kuvioihin, kun hänellä on nainen Marsissa. Siksi hän esittelee itsensä Allianssin tiedustelujaoston päälliköksi ja odottaa näkevänsä häntä tulevissa kokouksissa. Ties mitä siellä paljastuisikaan, sillä Garibaldi sai vähän vihiä siitä, että Clemens palveli samassa porukassa Lochleyn kanssa. Siksi häntä kiinnostaisikin kovasti tietää, kummalla puolella kapteeni oli sodassa. Kapteeni tyytyy toteamaan olevansa Maan puolella, kuten he kaikki.

Olisi viides kausi voinut alkaa huonomminkin, sillä sen verran paljon olen antihehkutusta järkyttävästä tasonlaskusta kuullut, että ihan jo antipetyin, kun ei tässä pahemmin mitään vikaa ollutkaan. Selvää kuitenkin on, ettei tällä kauden aloituksella vielä kovin pitkälle mennä eikä parhaiden jaksojen joukkoon ole mitään asiaa. Hidastempoisuus on kauden alussa ihan ymmärrettävää varsinkin kun tiettävästi sarja aikoinaan vaihtoi viimeiseksi kaudeksi kanavaa ja uusille katsojille pitää esitellä kaikenlaista. On silti kontrasti neloskauden alkuun melkoinen, kun silloin tykitettiin äärimmäisen tiiviisti sellaista laatua, ettei mitään järkeä. Kuitenkin muutoksia kastiin tuli, kun sentään Lochleysta tuli käytännössä aseman johtaja, vaikka Sheridan siinä sivussa onkin viisastelemassa. Ivanovalla on jonkinmoiset saappaat täytettävänään ja vaikka Lochleysta on yhden performanssin jälkeen paha sanoa mitään, hän oli lopulta ihan asiallinen roolissaan, joskin vähän hajuton ja mauton toistaiseksi. Senhän jo pystyi arvaamaan, että tottakai nainen oli Clarkin Earthforcen puolella, vaikkei välttämättä Clarkia suoraan tukenutkaan. Ehkä Sheridanilla oli taka-ajatuksenaan ”tunne vihollisesi” -veto Lochleyn valinnassa. Antaa Scogginsin näyttää kyntensä, en analysoi näyttelijää tai hahmoa vielä enempää. Varmaa kuitenkin on, että kapteenin ja presidentin vallanjako B5:llä ei tule olemaan aina ihan selkeä, kun jo telepaattiprobleemassa oli erimielisyyksiä.

Telepaatit ovatkin tai tulevat olemaan se ongelma, sillä en epäile, etteikö juuri Sheridanin päätös telekunnasta jakson lopussa olisi telesodan ensiaskel ja suurin virhe miehen uralla. Byron onkin tosi erikoinen tapaus, sillä johan hän on jo kauden etukannessa ja mietin jo sen nähdessäni, että kukakohan spede tämä mahtaa olla. Tyyppi vielä näyttää ulkoisesti varsin epämiellyttävältä, mutta sitten taas hänen puheensa tuntuvat tosi vilpittömiltä. B5:llä tuntuu olevan vähän vanhanaikaisesti paha tapa alleviivata uutta porukkaa ulkonäkönsä puolesta, kun pahikselta näyttävät tyypit ovat pahiksia (kuten jakson arkkityyppinen Clemens!), joten tässä mielessä Byron on melkoinen enigma. Vähän ehkä telepaattijoukkio kärsi tietynlaisesta uskottavuusongelmasta, kun hänen esittelemänsä joukkio aiheutti lievästi sanottuna huvitusta. Simonkin oli vähän hassu tapaus, kun ei sarjassa niin usein ole nuoria tyyppejä näkynyt ja tyypistä tuli mieleen sellainen traumaattinen tenavatähti. Noh, Simon oli traaginen hahmo, hän pelasti Sheridanin ja kuoli, joten vitsit sikseen ja kyynelvanat auki! Ehkä Byronista vielä irtoaa jotakin.

Pääjuoni eli Sheridanin murhayritys oli melkoinen toisinto ainakin parista jaksosta ja täytyy kyllä myöntää, että on ihan loogista, että Clarkin hirmuhallinnon jäljiltä on jäänyt jäljelle kaikenlaisia spedejä. Siinä mielessä siis ihan kiva veto tällaiselle juonikuviolle, mutta silti tämä oli jotenkin niin nähty jo. Ehkä olisi ollut parempi, jos Clemensillä olisi ollut jotain muutakin agendaa takana kuin rrrrevenge, nyt tässä oli vain yksinäinen, katkeroitunut pahis vailla vaihtoehtoja.

Noin muuten tässä oli ihan mukavan leppoisa tunnelma, Sheridanin ja Delennin yhteiselo tuntui arkiselta ja muutenkin tässä on ihan hyvät rahkeet kaikennäköisille hahmojen välisille hassutuksille, kun vielä ei suuri juoni vie asioita eteenpäin. Pelkona tietysti tyhjäkäyntiä, fillereitä ja joutavuuksia, mutta koska B5S5 ei tiettävästi ole niin skarppi kuin aiemmat kaudet, olen jo varautunut tähän. Selvisin jo ykköskaudestakin, joten ei tässä niin radikaalisti voida mennä vikaan. Varsinkin jos tulevat jaksot ovat näin keskitasoisia kuin tämä. Enemmän tätä tällä hetkellä katson hahmojen kuin juonen kannalta.

Ai niin, uusi intro oli ihan pätevä, varsinkin rykelmä repliikkejä vuosien varrelta näyttää todellakin, että tarinan viimeinen luku on alkamassa. Jäin kaipaamaan mukaelmaa sarjan pääteemasta, vaikka uusi intromusiikki olikin mukavan eeppinen. Ehkä tähänkin tottuu.