88 - The Deconstruction of Falling Stars

88

4. kauden viimeinen jakso

The Deconstruction of Falling Stars palaa takaisin Babylon 5:n riehakkaisiin tunnelmiin, kun asemalle saapunut tuore aviopari otetaan villisti vastaan. Garibaldikin on päättänyt jatkaa hommiaan, sillä pitäähän Maa-voittoa ja uuden ajan alkua juhlistaa, vaikka tuore avioliitto tässä onkin pääsijalla. G'Kar ja Londokin saapuvat alukselta ja Londo kysyy vähän sopimattomasti Franklinilta, kuka on kuollut, kun centaurien hautajaisissa on yhtä villi meno. Omituista kyllä vihkimenot ovat hillitympää mietiskelyn aikaa, vaikka oletin kyllä centaurien bilettävän aina kun mahdollista. Tosin Londo jatkaa, että mietiskelyyn kuuluu myös katumusta ja molemminpuolista syyttelyä; molemmat mitä ilmeisimmin tuttua kauraa London riivinraudoilta. Garibaldi tirskahtaa itsekseen ja hän häipyy Franklinin seurassa. Londo miettii, sanoiko jotain väärin, mutta G'Karista Londo saattaa sanoa kaiken väärin.

Sheridan ja Delenn jatkavat käytävillä kenties omaan sviittiinsä hieman rauhoittumaan, mutta he pysähtyvät, kun mutkan takaa paljastuu uusi joukko onnittelijoita. Delenn miettii, että olisi ollut fiksumpaa pistäytyä ensin Minbarissa. Sheridan ymmärtää kyllä, miltä aseman ihmisistä tuntuu, kun murheita ei enää tunnu olevan. Sheridan miettii, että ehkä heitä kahta pidetään sodan voiton symboleina ja lohduttaa Delenniä, että ehkäpä sadan vuoden päästä heidät on jo unohdettu.

Kuinka väärässä Sheridan olikaan.

ISN tarjoaa paikan päältä videokuvaa Tähtienvälisen Allianssin tuoreesta johtaja-avioparista, kun kuvanauha alkaa katkeilla ja peittyy lopulta lumisateeseen, johon piirtyy lyhyt viesti temporaalisen vääristymän saapumisesta ja tietojärjestelmä alkaa korjata nauhoituksen jatkuvuusvirheitä, joita voimakas energia aiheuttaa. Valikon näprääjä jatkaa Sheridanin ja Delennin tietosekvenssin seurausta ja valitsee kronologisen järjestyksen tuhannen vuoden ajalle.



Niin moderni futunäyttö, että on ihan ysäriltä peräisin.

Historiallinen tietopankki - 2. tammikuuta, 2262

ISN Nightside tutkii ajankohtaisia tapahtumia, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Tämän illan lähetystä on juontamassa Derek Mitchell, joka kertoo viimeisten viikkojen olleen melkoisia, sillä Maan sisällissota päättyi ja uusi Allianssi alkoi, mutta hän mainitsee Vanhassa testamentissa vilahtaneen sela-sanan, joka merkitsee ”pysähdy ja harkitse.” Sen hän aikookin tehdä ja antaa puheenvuoron Jim Bitterbanelle, joka käppäilee B5:lle ja kertoilee vähän suuruuden määrittelystä ja tietenkin John Sheridanista, jonka menneisyyttä avataan erinäisten hassujen nuoruuskuvien avulla. Sheridan oli diplomaatin poika, keskitasoinen opiskelija, harrasteli kaikennäköistä mutta hurahti Dalai Laman oppeihin, värväytyi sotavoimiin dilgar-sodan jälkeen, palveli sodassa minbareja vastaan, otti osaa Marsin ruokamellakoihin ja tietenkin uhmasi Maan entistä hallintoa, mutta nykyinen Allianssin johtaminen lienee tehtävistä haastavin.

Asia on niin monimerkityksellinen, että studiossa aletaan pohtia Sheridanin Allianssitapausta oikein asiantuntijapaneelin voimin. Menossa mukana Earthdomen senaattori Elizabeth Materie, marsilainen toimittaja Leif Tanner (jotenkin tämän kohdalla tuli melkoinen suomenruotsalaisfiilis, vaikka tyyppi musta olikin) ja pariisilainen poliittinen kommentaattori Henry Ellis, jonka suunnalta ei koko keskustelun aikana kuulu mitään järkevää. Lisäksi hän näyttää ihan pälliltä, kun alkaa itkeä, miten Sheridanista on leivottu jonkinlaista sankaria eikä se käy mitenkään järkeen, miten mies livahti tuosta vaan syytöksiltä vapauteen. Tällainen tyyppi ei olisi lainkaan pätevä johtamaan suurta Allianssia yhtään mihinkään. Senaattori ja toimittaja haraavat vastaan ja haluavat antaa Sheridanille edes mahdollisuuden. Lisäksi senaattori huomauttaa kommentaattorin olleen Clarkin puheenkirjoittaja ja olettaa tyypin mustamaalaavan Sheridania ihan tahallaan.

Ennen kuin keskustelu äityy vielä pahemmaksi kinasteluksi, Mitchell haluaa vielä kysyä, miten paneeli olettaa Allianssin lähtevän käyntiin ja utelee myöskin mahdollisia ongelmia. Senaattori listaa vähän Sheridanin taakkaa, kun miehen pitäisi setviä kymmenen kansaa tekemään yhteistyötä ja tehdä jotain telepaattiongelmalle ja raidereille samalla kun Maan suunnalla jotkut suhtautuvat häneen epäluuloisesti. Clarkin nuoleskelija saa viimeisen sanan ja alkaa rähjätä, kuinka Allianssia kuitenkin pidetään yllä sotavoimin ja koska Sheridan on valmistautumaton ja vallanhimoinen, tämä ei tule päättymään hyvin. Osanottajat jäävät tappelemaan, kun Mitchell jatkaa muihin puheenaiheisiin ja tallenne päättyy. Tarkkailija siirtyy seuraavaan.



Pop quiz, hotshot! Kuka heistä vastustaa Sheridania? Vinkki: oikeanpuoleinen.

Historiallinen tietopankki - 2. tammikuuta, 2362

Allianssin satavuotista taipaletta on juhlistettu lukuisilla opetustarkoitukseen tarkoitetuilla keskusteluohjelmilla. Tällä kertaa äänessä ovat historioitsija Jim Latimere Yorkin yliopistosta, yhteiskuntatieteilijä Barbara Tashaki Tokion vastaavasta sekä psykologi William Exeter Nykin unista. Kolmikko on vastailemassa liki puolen miljoonan opiskelijan kiperiin kysymyksiin. Ensimmäisessä kysytään Babylon 5:n merkitystä Allianssille. Exeterin mukaan asema oli vain pelkkä yhdysside kansojen kanssakäymiselle. Tashaki on samaa mieltä ja selittää, että Allianssin jutuista huolimatta suuret poliittiset liikkeet harvemmin pysyvät kasassa vain yhden tyypin avulla, vaikka kyseinen tyyppi voisikin inspiroida muita. Latimere miettii, mahtaako hän viitata Sheridaniin ja Delenniin ja Exeter vahvistaa asian kertomalla, että ihmisillä on taipumuksena luoda sankareita, jos sellaisia ei ole. Hassua kyllä Sheridan ja Delenn eivät edes tehneet mitään, he vain olivat kohteita, joihin ihmiset luottivat ja tapahtumat alkoivat edetä omaa tahtiaan. Hänestä näiden kahden panosta Allianssin on liioiteltu, kun niin moni asia meni pieleen. Tashaki on ottamassa esille Allianssin perustajien pojan, kun Latimere vaihtaa puheenaihetta.

Eli missä Sheridan ja Delenn tekivät virheen? Tashaki kertoo monen kuolleen jo ensimmäisen vuoden aikana ja Exeter on samaa mieltä, kun telepaattisiirtokunnan perustaminen B5:lle oli hitonmoinen virhe – jonka Sheridankin myönsi – sillä se oli vasta alkusoittoa telepaattisodalle. Exeter ja Tashaki saavat luvan kommentoida tallennetta vuodelta 2262. Nauhalla Garibaldi maanittelee telepaatteja antautumaan varsin myllätyn näköisellä käytävällä ja toteaa, että ihmisten kylmäverinen tappaminen tuskin herättää sympatiaa heitä kohtaan. Hän lupailee auttaa heitä, mutta ei saa vastakaikua. Presidentti Sheridan ottaa telepaatteihin yhteyttä, sillä hän on tehnyt kapteeni Lochleyn – arvaanpa tämän olevan se Ivanovan hiilikopio! - kanssa päätöksen. He eivät neuvottele terroristien kanssa. Telepaatit saavat luvan joko antautua tai kuolla. Joku telepaateista nostaa aseensa ja ampuu kohti Garibaldia, kun nauhoitus katkeaa.

Exeter tuhahtaa Sheridanin vaikuttaneen selkeästi häiriintyneeltä, kylmältä ja vallanhimoiselta. Tashaki lisää, ettei tällainen sairas ihminen olisi saanut liki myyttistä statusta eli homman on johduttava nokkelasta PR-kampanjasta – johan tälle on todisteena miehen kuolema. Kaikkihan tietävät Sheridanin kuolleen 80 vuotta sitten Minbarilla ja tähän lisättiin peitetarinaa ihan vaan myyttisyyden vuoksi. Jos Sheridan siis olisi muka vielä elossa niin entäpä Delenn? Exeter toteaa, että kyllähän minbarit elävät vaikka 120-vuotiaiksi, mutta 140-vuotias Delenn olisi vähän liian paksua. Allianssin on valehdeltava myyttiminbarin olevan vielä elossa. Mihin vahva Allianssi edes tarvitsee myyttejä? Hyvinhän he ovat sisseineen tähänkin asti pärjänneet.

Latimere kysyy vielä lopuksi, onko Allianssi ollut hyvä asia. Exeteristä se on ollut enimmäkseen hyvä juttu – vaikkakin hataralla pohjalla syntynyt. Tuskin motiivit ovat olleet niin puhtoiset kuin väitetään. Tashakista perustajasankareille ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Hänellä olisi vielä paljonkin sanottavaa, mutta studiossa pärähtää käyntiin hälytys, kun tunkeilija saapuu eetteriin kilistelevän saattueensa kanssa. Viimeisiä vuosiaan mitä ilmeisimmin viettävä Delenn mykistää koko kolmikon. Sauvaansa tukeutuva myytti kähisee uupuneena Sheridanin olleen hyvä, ystävällinen ja kunnollinen mies. Hän on kääntymässä takaisin, kun Latimere ihmettelee, tuliko minbari tänne asti kertomaan näin vähän, mutta minbari nokittaa keskustelijoiden tulleen yhtä kaukaa kertomaan vielä vähemmän. Häkeltynyt Takashi haluaisi kysyä Delenniltä vaikka mitä, mutta Delenn kertoo heidän vain haluavan puhua. He eivät välitä asioista, jotka he jo varmasti tietävät, kun totuus olisi epämiellyttävä. Lopun totuuden he keksivät. Delenn kehuu Sheridanin välittäneen maailmasta, joka ei välillä välittänyt Sheridanista. Exeter on vielä toteamassa, että arvelikin Delennin puhuvan jotain tällaista, mutta pelkkä Delennin katse saa heidät kaikki vaikenemaan ja kääntämään katseensa. Hän heittää hyvästit ja poistuu. Katsaus sata vuotta tulevaisuuteen päättyy ja suurempi loikka alkaa.



Ei tätä voi katsoa, kun on pakko katsoa muualle.

Historiallinen tietopankki – 2. tammikuuta, 2762

Sliipattu Daniel-äijä talsii lievästi pitkästyneenä sinivelliseinästä tilaan aktivoimaan hologrammia ja miehen scifitermit viuhuvat iloisesti ohi, mutta nyt ollaankin jo suhteellisen kaukana tulevaisuudessa. Ympäristö vaihtuu Babylon 5:n autenttiseksi representaatioksi 500 vuotta sitten. 480 vuotta sitten alkuperäinen Babylon 5 tuhoutui. Daniel selittää simuloinnin tarkoituksen tukevan nykyisiä poliittisia suuntauksia, sillä nykymallillaan Tähtienvälisen Allianssin intressit eriävät Maan omista eduista varsin radikaalisti. Lisäksi syytä olisi uudelleenrakentaa lauma historiallisia merkkihenkilöitä, jotta nykyinen hallintopolitiikka laillistettaisiin. Blaa blaa, whatever, Danielin vinksahtanut SS-logo antaa osoittaa, että paskasakkiahan tässä ollaan.



Lisäksi Daniel näyttää tunnusomaisesti lipevältä pahikselta.

Daniel aktivoi realistiset kontrollihologrammit Sheridanista, Delennistä, Garibaldista ja Franklinista, jotka on ohjelmoitu käyttäytymään kuin aidot alkuperäiset. Sheridan tajuaa heidän olevan B5:n neuvotteluhuoneessa ja Franklin ajoittaa ajankohdan 500 vuotta väärään suuntaan. Daniel päivittää hologrammit tilanteen tasalle ja lisäksi kyseisellä tempulla voi lesottaa, kuinka edistyksellinen koko järjestelmä on. Delenn alkaa jo kummastella tällaista ajanjaksoa ja arvaa aivan oikein – he ovat kuolleet ajat sitten. Sheridan pääsee jo jyvälle miehen puuhista ja arvaa heidän olevan propagandamatskua, jolla oikeutetaan nyky-Maan ero Allianssista. Daniel hymähtää ja korjaa näiden olevan hallituksen tukemia hyviä faktoja, jotka ovat ihan eri juttua kuin tosifaktat.



Joskus Babylon 5:n näyttelytyö saattaa olla aavistuksen jäykkää.

Garibaldi ei tajua Maan irtautumista ja Daniel kertoo, että viime vuosisatojen aikana ihmisten asema on heikentynyt eivätkä he ole enää ainutlaatuisia. Sheridan haluaa kuitenkin tosifaktan ja sen Daniel kertoo. Maa tarvitsee tilaa laajentua ja Allianssi sisseineen olisi vähän niinkuin siinä tiellä. Garibaldipa tajuaa, että heidät on luotu uudelleen, jotta maailma näkisi heidän olevan pahoja. Allianssin perustajien vähättely olisi melkoinen isku Allianssia vastaan. Sheridan ekspositioi noteeraamaansa informaatiota. Näillä näkymin Maan hallitus on jakautunut ja ihmiskuntaa odottaa uusi sisällissota. Franklin laskee asioita yhteen ja päättelee, että Danielin sakki on valtaamassa Allianssia fanittavia siirtokuntia. Danielin mukaan Allianssin perustajien perinnöstä on päästävä eroon ja hän aloittaa uuden vaiheen tässä pikku propagandaprojektissa.

He siirtyvät hyvän faktan käytävälle muka-asema 5:lle ja Sheridan ohjelmoidaan uudestaan megaluokan kusipääksi, joka astelee mouhoamaan hologrammimuukalaisrivistölle, että maailmassa on vain valloittajia ja valloitettuja eikä hän tunne armoa. Uusi tie galaksin halki värjätään antautuneiden ja näiden lapsien verellä. Käsi väpäjää tahdikkaasti yläilmoihin kuin wannabe-Hitlerillä konsanaan, kun mega-Sheridan mölisee, että antaa vaan miljardien kuolla kumouksellisuuden puolesta. Holo-Sheridan ammuttaa holo-antautuneet holo-vartijoidensa suosiollisella avustuksella, kun holo-kolmikko miettii, että kai tässä voisi jotain tehdä koko vääryyden hyväksi. Heidän spekulaationsa katkeaa, kun Daniel käynnistää uuden vaiheen.

Tällä kertaa Franklin uudelleenohjelmoidaan ja Delenn suljetaan. Näkymä siirtyy sairastuvalle, jossa Franklin pitää vuonna 2262 lokia, kuinka muukalaiselimiä vaihdellaan ihmisiin, jotta Allianssi saa käyttöönsä epäsikiöhybridejä ties mihin käyttöön. Vaikka tilanteessa ei ollut mitään hauskaa, oli pakko nauraa, kun Franklin jatkaa tyynesti kertomalla lapsiin tehtävistä kokeista. Ja eihän sillä mitään väliä ole, että lapset selviävät vain vähän aikaa ilman tiettyjä elimiä, sillä heidät voi tunkea täyteen lääkkeitä. Loppuun vielä lievä hymy ja Franklin jatkaa simulointiaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Daniel pysäyttää Franklin-ohjelman muistiinpanojen rustausta varten ja Garibaldi alkaa ominaiseen tyyliinsä höpistä mukavia Dannylle vitsaillen, millaista hologrammina on olla. Tai siis olla olematta. Holobaldia mietityttää kuitenkin, että kai he aikovat simulaation jälkeen iskeä vihujen kimppuun. Daniel on jo sulkemassa häntä, kun Garibaldi paljastaa olleensa aikoinaan melkoinen taktiikkanero Sheridanin leivissä joten ehkä häntä kannattaisi kuunnella. Ehkäpä miekkonen saisi tästä ylennyksenkin. Daniel on etäisesti kiinnostunut ja koska menneisyyden Mr. Nice Guy on niin kiva tyyppi, hän paljastaa heidän iskevän ensin ja vieläpä siirtokuntiin ja Maan vihollisvaltioihin. Vieläpä tunnin sisällä. Vieläpä SIVIILIkohteiden kimppuun, sillä pitäähän moraali rikkoa. 15-20 miljoonalla viattomalla. Garibaldi virnuilee mukana ja antaa ehdotuksensa melkoisena haistatteluna.

Daniel on jo toistamiseen sulkemassa Holobaldia, kun tämä itsevarma epäentiteetti kertoilee vähän hologrammiuden eduista. Hän nimittäin sattui syntyhetkellään vähän tutkailemaan järjestelmiä ja koska menneisyydenkin Garibaldi oli niin monitahoinen jätkä, tämä autenttinen representaatio tajusi lähettää koko äskeisen keskustelun vihollisleirin kuultavaksi. Ei Danilla kuitenkaan ole syytä huoleen, sillä inhimilliset vastustajat iskevät varmaankin vain kostoksi sotilaskohteisiin. Daniel epäilee bluffausta, mutta paikassa helähtävä hälytys kertoilee vähän toista tarinaa. Hän ärjyy jo simulaatiota loppumaan, mutta järjestelmällä taitaa olla vähän muita kiireitä. Garibaldi vähän arvelee labran sijaitsevan sotilastukikohdassa. Daniel mylväisee komean ein ja pinkaisee holoseinästä hemmettiin. Garibaldi liittyy pysähtyneiden ystäviensä seuraan ja surrealistisen koskettavasti pyytää heitä lepäämään rauhassa, kaukana siellä menneisyydessä. Ohjusten ujellus peittää kuvamateriaalin valoon.

Historiallinen tietopankki – 2. tammikuuta, 3262

Lievästi höperön näköinen Alwyn-munkki saa askeettisessa kirjastossaan viimeisenkin muinaiskameran kuosiin ja on aloittamassa raporttiaan, kun saa vieraakseen toisen munkin, valtavaa kirjaa kanniskelevan Michaelin, jolla on keskivaikea uskonkriisi. Hän etsii rooliaan tässä maailmassa ja Alwyn vain kertoo Jumalan teiden olevan koskemattomia. Michael ei oikein tiedä, mitä enää uskoa, kun Roomakin on taas kerran hylännyt heidän tunnustuspyyntönsä. Alwyn arvelee, ettei Roomassa tajuta munkkien vähäpätöistä tehtävää. Hehän vain varjelevat menneisyyttä, jonka niin moni tuntuu unohtaneen, kun ihmiskunta taantui 500 vuotta sitten Suuressa Palossa aikaan, jolloin tiede ja teknologia oli lapsenkengissään.

Michael miettii, onko heidän kutsumuksessaan järkeä, kun suurin osa menneisyyden tiedoista tuhoutui ja jäljellä on enää suullista perimätietoa. Alwyn tukeutuu pyhiin kirjoihin, jotka kirjoitettiin Palon jälkeen. Niissähän kerrottiin, että 500 vuotta Allianssin synnyn jälkeen Maan lapset tarttuivat aseisiin ja ohjuksiin polttaen maan, ilman, kaupungit ja meren. Ikkunastahan lopputuloksen näkisi, mutta Michael ihmettelee silti, kuinka harkittua kaikki on ollakseen aitoa. Hän vilauttaa jättikirjaansa, jossa on satuilua Pyhästä Lorienista, Viimeisestä Ensimmäisestä. Olennosta kun ei ole mitään todisteita paitsi ehkä avaruudessa, mutta avaruuteen ihmiskunnalla ei ole vielä pitkään aikaan asiaa. Höpökirjojen tarinat lentolaitteista ja tähdistä ovat heille vielä silkkaa utopiaa, mutta Alwyn uskoo kirjojen mahtiin.

Michael esittää vielä muitakin aukkoja tarustoissa. Pyhästä Sheridanista on leivottu melkoinen futu-Jeesus, kun hän tarinoiden mukaan heräsi kuolleista. Hymyilin myös maininnoille Vahvasta Ivanovasta ja Viisaasta Delennistä, joita kaikkia Michael arvelee satuolennoiksi. Delenn III:n ennustukset hämäävät Michaelia kuitenkin eniten, kun anla'shok eli sissit palaisivat eräänä päivänä Maahan rakentamaan uudelleen Sheridanin ja Allianssin kehdon. Eivätpä he ole vielä tulleet. Michael tuntee eläneensä valheessa, mutta Alwyn nojautuu uskoon, joka pitää heidät järjissään järkeä vastaan. Alwyn järkeilee, että jos sissit joskus palaisivatkin, he operoisivat salassa ja auttaisivat heitä eteenpäin – vähän kuin vorlonit! - koska tuottaisivat pelkoa ihmisissä, jotka tieteen kirosivat. Hän kehottaa Michaelia jatkamaan kirjansa loppuun ja Michael jää toivomaan, että voisi vielä joskus kulkea tähdissä.



Paska Sormusten Herra -klooni, 86 pistettä ja munaton sankari.

Alwyn jää yksin raportoimaan kameralle, että uutta tietoa ei ole kerääntynyt niin hurjasti, mutta näillä näkymin he saavat ehkä pian kyhättyä esi-Palon aikaisen bensiinimoottorin. Tosin hän toivoisi, että muut sissit lähettäisivät kyseistä löpöä luostarin suuntaan, kun Maan varat taisivat Palossa vähän roihahtaa. Kunhan vaan kanisteri on ikivanhaa mallia, sillä muuten mokomat taantuneet uskishöppänät voisivat vähän flipata.

2. tammikuuta, 1 002 262

Ikivanhoista tallenteista viimeinenkin päättyy ja järjestelmä on prosessoinut tietoja ihmiskunnan historiasta miljoonan vuoden ajalta. Mies on tyytyväinen ja lähettää tietoarkistot Uuteen Maahan ja jää seurailemaan ilotulitusta, kun ihmiskunnan oma aurinkokunta on lähestymässä ennenaikaista, väkivaltaista loppuaan noin viiden tunnin sisällä, kun jokin anomalia päättää luhistaa Solin novaksi hieman ennen laskettua, luonnollista loppuaan. Minähän niin ennustin, ettei niitä hyppyportteja kannata laukoa minne sattuu! Holonäyttö pusertuu pois liitäväksi valopalloksi ja mies jää puhumaan itsekseen, kuinka maailma loppuu. Mutta ei pimeyteen vaan tuleen. Koshilla olisi hauskaa. Oikeastaan hän osoittaa monologinsa kuolleelle menneisyydelle lohdullisena tietona, sillä kävi ihmiskunnalle mitä tahansa, he jäävät eloon aina viimeiseen sukupolveen asti. Viimeinen sukupolvi loi oman maailmansa ja nyt on aika lähteä kehdosta viimeistä kertaa.

Miljoona vuotta sitten Jason Ironheart huijasi järjestelmää, sillä vaadittiin miljoonan vuoden evolutiivinen lopputulos tähän hetkeen, ihmisen uuden tietoisuuden tasolle. Mies muuntautuu kirkkaaksi energiapalloksi, joka lipuu päheähkön suojahaarniskan sisään. Vihertävä alus poistuu hyppyportista jättäen Maan kuolemaan kuolevan tähden purskahdukseen.



Kohta ihmisetkin puhuvat arvoituksin.



S'olis loppu ny.

Miljoona vuotta sitten Sheridan ei oikein saa Delennin vierellä nukuttua, kun hän miettii vähän kaikkea. Kyllä heidät muistetaan ainakin jonkin aikaa.

Omistettu kaikille, jotka uskoivat, että minulla on parempaakin tekemistä kuin saattaa tämä blogiprojekti päätökseensä. Uskolla suoriudutaan.

On suorastaan käsittämätöntä, että tällainen jakso on tehty ja vieläpä näin hyvin. Pistää nimittäin hieman ajattelemaan asioita - ehkä jopa liikaakin! - ja nostattaa B5:n avaruusoopperamaista tyyliä aivan uusiin sfääreihin, sillä enpä ole kovin usein nähnyt näin kauas fiktion tulevaisuuteen kurkottelevia konseptitapauksia. Ja tämä oli vieläpä tehty erinomaisella tyylitajulla, vähän niin kuin palkintona katsojille, että tähän suuntaan ihminen matkaa tässä tarinassa. Ei päämäärällä ole kuitenkaan väliä, se on vain lohdullinen ajatus siitä, että kai tässä ollaan jonkin arvoisia, kun päästään Toisiksi Ensimmäisten rinnalle, vaikka matkalla tulikin vähän perseiltyä. Viimeisen aurinkokunnasta poistuvan ihmisen selostukset olivat kaikessa näennäisen tahattomassa kliseisyydessäänkin huikeaa settiä tietyssä mielentilassa. Tulin jotain lukeneeksi, että tiettävästi ihmisten lisäksi myös minbarit saavuttivat korkeamman tietoisuuden, mutta centaurit ja narnit jäivät jatkamaan muiden kansojen mukana omaa tarinaansa.

Ei tämä kuitenkaan ollut kaikkien tarina, tämä oli Sheridanin ja Delennin myytin tulkintatarina eri aikakausien poliittisessa myllerryksessä. Heidän unelma Allianssista tai ainakin sisseistä näytti pitävän vielä kauas käsittämättömään tulevaisuuteen, mutta vielä käsittämättömämpää settiä olivat jotkut menneisyyden tapahtumat. Välillä oli suorastaan kiusallista katsoa, mitä mustamaalausta tiedotusvälineissä tällä kertaa näytettiin, mutta 2700-luvun irvokas dystopia oli ankeudessaan jo likipitäen koomista. Hologrammeista saatiin yllättävän paljon nokkeluuksia aikaiseksi ja Garibaldin garibaldimainen kusetusgambiitti oli suorastaan nerokas. Kokonaisuutena B5:n kaukainen tulevaisuus vaikuttaa kuitenkin uskottavalta, ehkä silkalta fantasialta, mutta uskottavalta. Varsinkin itsensä kappaleiksi repinyt ihmiskunta ja uusi keskiaika oli herkullista kamaa. Yksittäisenä huippukohtana myös Delennin arvokas viimeinen julkinen esiintyminen. Nainen näytti olevan niin hauras, että hajoaisi varmaan kosketuksesta tuhkaksi.

Kaikesta huolimatta tämä on kuitenkin Babylon 5:n tarina. Nyt tiedän, että sillä on elinaikaa yhtä kauan kuin Sheridanilla. Nyt tiedän, että Garibaldi on telepinteessä ja että jokin Lochley on saapunut asemalle. En tunne itseäni kuitenkaan spoilatuksi, sillä vaikka jotkut asiat tietäisikin, matka sinne on se tärkein. Ehkä kaikki tämä tulee olemaan yhtä tyhjän kanssa viidensadan vuoden päästä, kun kaikki päättyy, mutta kyllä aina on joku, joka jää menneitä kaiholla muistelemaan. Ehkä näin ymmärrän paremmin Straczynskin jättimäistä keskisormea epäilijätyhmyreille lopussa. Tavallaan tämä jakso oli vertaus Beefemmaan sarjana.

Olen varma, että tämä on taas niitä jaksoja, jotka eivät aukene kaikille, kun kuivat tyypit lätisevät diippejä juttuja ja yhyy pyhyy, mutta itse olin hyvin vaikuttunut tästä näkemyksestä, vaikka fanilasit ovat juurtuneetkin jo aika syvälle. Ja sangen sopiva päätös neloskaudelle, tästä voi mennä enää alaspäin!