4. kausi, 20. jakso
Endgamessa Marcuksella ei mene kovin lujaa, kun sissi lähinnä möllöttää apaattisena Ivanovan lohtuna. Potilas olisi määrä viedä takaisin B5:lle, sillä hänen paikkansa ei ole olla keskellä taistelua elleivät Ivanovan vihaajat halua naisesta näppärää maalitaulua viholliselle. Delenn kertoo, että asemalla Ivanova saisi viettää viimeiset hetkensä rauhassa. Marcus tuntee itsensä harvinaisen toimettomaksi miettiessään, että Ivanova olisi niin halunnut ottaa osaa viimeiseen puserrukseen kohti Maan vapautusta. Hän pitelee jonkin aikaa rakkaimpansa kättä ja poistuu mitään sanomatta paikalta. Myös Delenn poistuu ja pari minbaria hoitelee Ivanovan eteenpäin. Siis eteenpäin asemalle, ei figuratiivisesti tuonpuoleiseen.
Marsissakin tapahtuu ja paljon, kun vastarinta on toteuttamassa Sheridanin kryopaattigambiittia. Eräs Earthforcen käännynnäinen on auttamassa Ykköstä ja tarkoituksena on salakuljettaa kryopaattikontit Marsia piirittävien hävittäjien kyytiin, jos he mielivät selviytyä ilman suurempia menetyksiä. Vastarintaa on kuitenkin ihan kiitettävästi kolmenkymmenen hävittäjän edestä. Franklin ja Lyta ovat myös paikalla, kun taas Garibaldi on vähän toisaalla suorittamassa toissijaista tehtävää iskujoukkonsa kanssa. Hän tähystelee laaksoon pystytettyä tukikohtaa, jonka kiitoradoilta laukaistaan yhtenään pieniä kuljetussukkuloita kiertoradalla partioiville Earthforcen hävittäjille, jotka eivät varmasti odota lastiruumaan pääseviä kryopaatteja. Iskujoukko lähtee laskeutumaan rinnettä pitkin, kun kamera näyttää rutkasti parantuneita CGI-otoksia maisemista ja yksittäisestä sukkulasta, joka matkaa varsin näppärällä tavalla avaruuteen kohti tihutöitä.
Tukikohdan Alpha-bunkkerissa Earthforcen steroidiurheilijalta näyttävä jätkä lesottaa alaisilleen, kuinka tulevasta kamppailusta tulee suurin sitten Linjan taistelun eikä Sheridan kyllä mahda heille mitään. Hän kuitenkin ihmettelee, kun Bravo-bunkkerista ei kuulu mitään ja ihmettelee seuraavaksi alaistaan, joka on sujauttanut naamalleen hengitysmaskin ja osoittaa häntä aseella. Garibaldin joukkio lappaa bunkkerin ovesta sisään ja valtaa vaivatta tämänkin aseman, kun Earthforcen tyypit eivät oikein haluaisi tukehtua. Mukaan on liittynyt myös Franklin, Lyta ja Ykkönen. Viimeinenkin kryosukkula lähtee matkaan ja Franklin asettaa Lytan otsalle telekommunikaattorin.
Sheridan ohjeistaa Agamemnonin kyydissä koko laivastoa, sillä pian ei ole enää aikaa epäröinnille. Heidän täytyy hoidella Mars ennen Maata, sillä kahdella rintamalla taistelussa ei ole hurjasti järkeä. Etulinjassa puskee Marcuksen White Star -laivasto sekä käännynnäishävittäjät, kun taas Delenn koordinoi Vapaiden Maailmojen Liittoa taka-alalla. Näiden alusten funktiona on toimia pelotteena ja ne eivät osallistu taisteluun ellei niitä kohti ammuta.
Myös vastapuolen sakkia on syytä inhimillistää, kun Earthforcen Marsin laivastoa Apollon kyydissä komentava kenraali Lefcourt keskustelee tilanteesta Apollon entisen kapteenin kanssa. Lefcourt on vanhaa koulukuntaa eikä hän aio kääntyä hallitustaan vastaan. Sheridanin hän jopa tuntee, kun häntä aikoinaan opetti, ja siksi hän tietää miehen peliliikkeet kuin omansa. Juuri näistä syistä Lefcourt valittiin johtamaan Apolloa ratkaisun hetkillä. Kaikesta huolimatta kenraalin on ihailtava Sheridania ja siksi häntä vähän harmittaakin, kun he ovat vastakkaisilla puolilla. Hän kuitenkin tähdentää laivastolle, että keitä tahansa hyppyporteista ilmestyykään, he kaikki ovat vain eliminoitavia kohteita. Myös puolta vaihtaneet. Hän toivoo, ettei tällaista päivää olisi koskaan tullut ja toivoo Luojan auttavan heitä kaikkia. Aika perinteistä.
Alpha-bunkkerissa Franklin on saanut Lytan telepannan kohdilleen, mutta Lytan on mentävä ulkopuolelle vahvistamaan yhteyttä kryopaatteihin. Garibaldi puolestaan ottaa yhteyttä laivastoon, sillä heidän päässään kaikki olisi valmista. Marcuksen päässä – siis kirjaimellisesti – ei ole kaikki valmista ja Lennier kiinnittää huomiota ajatuksissaan vellovaan sissiin, joka ihan selkeästi ajattelee vieläkin Ivanovaa. Marcus on päässyt siihen lopputulokseen, että ehkä naisella on sittenkin helpompaa asemalla ja ehkä siellä on joku, joka osaisi auttaa. Lennier on realistinen ja kertoo, ettei asemalla ole mitään, mikä voisi auttaa Ivanovaa. Marcus ihmettelee, tarkoittiko hän tällä jotakin erityistä, mutta saa Garibaldin signaalin.
Garibaldi kehottaa muita siirtymään suojaan poispäin ikkunoista, ettei mikään vain menisi vikaan, sillä hyppyporttien ilmestyminen näin lähellä planeetan pintaa voisi olla hyvinkin vaarallista. Franklin haluaa varmistaa, menivätkö pituuspiirit ja leveyspiirit nyt varmasti oikein, kun Garibaldilla on ennen ollut vaikeuksia niiden kanssa. Garibaldi vitsailee asiasta, vaikka aloinkin järkeillä, että jos hyppyportti sattuisi materialisoitumaan vaikkapa planeetan ytimeen, se voisi tehdä rumaa jälkeä taivaankappaleelle. Tässäpä idea pahiksille! Spekulointi on kuitenkin myöhäistä, kun lähellä pintaa viistävästä portista tupsahtaa White Stareja kylvämään tuhoa tukikohtien niskaan. Alphalla tuhotaan erästä White Staria uhkaava automaattitykki. Ensimmäinen pelinappulan siirto huomataan myös vihollislaivastossa ja Lefcourt tuumii, että siinäpä vasta nokkela liike. Hän käskee kuitenkin joukkojaan odottamaan, kun tämä on selkeästi vain hämäystä. Lefcourt jää kuitenkin miettimään, mikä ässä hänen oppilaallaan mahtaa olla hihassaan, kun aloitti hyökkäyksen.
Joku veti Marsista tulpan.
Kryopaatit tietenkin, mutta tempaus paljastuu viholliselle vähän liian myöhään. Lyta saa Sheridanilta luvan herättää kryopaatit. Nainen ottaa teknohörhöihin teleyhteyden ja silmäparit alkavat rävähdellä lastiruumissa auki. Franklin selittää eräälle vastarintanaiselle, kuinka kryopaatit heräävät, lähtevät etsimään lähintä virtalähdettä, sulautuvat siihen ja lamaannuttavat teknomagiallaan kokonaisen hävittäjän. Vastarintanainen ei voi uskoa kuulemaansa, kun kryopaatteja käytetään aseina, mutta Franklin selittää, ettei heille ole muutakaan käyttöä, kun heidät voi parantaa kunnolla vain Maassa. Kryopaatit olivat jo menetettyjä tapauksia ja heidän uhrauksensa merkitsee kymmenien tuhansien henkien pelastusta, jotka muuten kuolisivat hävittäjien kyydissä. Franklinin äänensävystä kuulee, ettei hänkään ole ratkaisuun tyytyväinen, kun nainen vielä tähdentää, että hänhän on lääkäri. Joskus tällaiset ratkaisut ovat vain tarpeen. Varsinkin kun vastapuoli on ollut jo vuosia moraalin tuolla puolen.
Sheridan käskee laivastoa hyppäämään Marsiin ja laivasto tottelee. Useat hyppyportit puhkaisevat punaisen planeetan kiertoradan ja Lefcourt jo myhäilee, kun kaikki menee kuten pitäisikin. Tosin Apollon yleishälytys laskee vähän itsevarman patun mielialaa, kun hävittäjän tietokonejärjestelmä kaatuilee ja samansuuntaista juttua tulee muilta hävittäjiltä. Lefcourt käskee hyökkäämään ja saa kuulla, että laivastolle on kuljetettu tavaraa ennen lähtöä. Hän käskee väkeä nuohoamaan lastiruumat, mutta heidän epäonnekseen yhteys muihin hävittäjiin katkeaa. Kenraali manailee, kuinka Sheridan onnistui jallittamaan häntä.
Delenn raportoi Sheridanille, että 20 hävittäjää on lamaantunut ja pian tulee viisi lisää. Sheridan antaa luvan hyökätä kymmenen jäljelle jääneen hävittäjän kimppuun, mutta tietenkin vain asejärjestelmät ja moottorit tulee särkeä. White Starit tekevät järjestelmällistä työtä. Samaan aikaan Apollon solttujoukko paikantaa järjestelmiin integroituneen kryopaatin, joka panee sähkötälleillään hanttiin, mutta hänet ammutaan seulaksi. Tämä ei kuitenkaan enää auta Apollon tilannetta, kun järjestelmät ja kommunikaatio on totaalisen jökissä. Lefcourt on syystäkin vimmoissaan.
Poistettu kohtaus Crank 2: High Voltagesta.
Marsin tilanne näyttää tarpeeksi vakaalta ja Sheridan käskee hävittäjiään ja White Starejaan loikkaamaan kohti Maata, kun Liitto jää pitämään silmällä bugittavia Earthforcen hävittäjiä. Marcuksenkin White Star palaa Marsista takaisin muiden mukaan ja sissi antaa ruorin Lennierille, kun hän tarkistaa pari juttua. Marcus ottaa yhteyttä B5:n tietopankkeihin ja alkaa etsiä äärimmäisillä toimenpiteillään ratkaisua Ivanovan tilanteeseen. Pian hän saa nähdä videoklipin Franklinista, joka selostaa kausia sitten sarjassa vilahtaneen Cailyn-laulajan kuolintapausta, mutta tämä ei ole niin tärkeää. Lopulta hän saa kuulla Garibaldin elvytyksestä, kun Sheridan antoi hänelle elinvoimaansa parannuslaitteen avulla. Franklin kuitenkin toteaa, että altistuminen laitteelle on hyvin vaarallista. Kappas kummaa, olinkin siis oikeassa, parannuslaite palasikin kuvioihin!
Mutta Marcuspa tekee melkoisen epäsotilaallisen tempun, kun huijaa Lennierin käymään Delennin minbarialuksella ja karkaa itse White Starillaan kohti Babylon 5:ä silmissään toisen ihmisen puolesta uhrautuvalle ominainen hullunkiilto. Delenn kertoo asiasta Sheridanille, joka ei voi uskoa koko asiaa. Sheridan ottaa loput puhelusta privaatisti ja saa kuulla, ettei asemalle saada häirinnän vuoksi yhteyttä ja lisäksi he ovat jo melkoisen lähellä Maata. Sheridan miettii tosissaan pienen hetken, pitäisikö sittenkin keskeyttää, mutta eivät he rupea yhden karkurin vuoksi kääntymään. He hyppäävät Maan kiertoradalle.
Brave sir Marcus bravely ran awa-... taisin käyttää jo tämän vitsin.
Sheridan ottaa yhteyttä Maahan ja pitää suhteellisen eeppisen puheen. He ovat täällä planeettojen välisen liiton valtuuttamina pelastamassa yhden suurimmista liittolaisistaan pimeydeltä. He edustavat nykyhallituksen murhaamia tuhansia siviilejä ja kaikkia tyranniaa vastaan taistelevia. Presidentti Clark itse on syventynyt kirjoittamaan synkässä toimistossaan viestiä eikä tunnu kuuntelevan, kun Sheridanin ääni pauhaa, kuinka he tulevat pidättämään hänet, hajottamaan Yövahdin ja palauttamaan hallinnon kansalle.
”Voi jehna, tästä tulee kyllä hienoin kukkamuodostelma ikinä!”
Maan kiertoradan puolustussatelliittien akselit kääntyvät kohti uhkaa ja seikka huomioidaan laivastossa. Tästä huolimatta Sheridan jatkaa, kuinka hallitusta vastaan pelanneita ja heidän perheitään on uhkailtu kostotoimenpiteillä. Enää toisinajattelijat eivät ole yksin ja Sheridan kehottaa heitä nousemaan vastarintaan välittömästi. Asia selvästikin kuullaan, kun vartijajoukon keskellä kulkeva kovin virallisen näköinen senaattorinainen Crosby (Mass Effectien tohtori Chakwas!) on astelemassa kohti Clarkin toimistoa. Sheridan pauhaa, että tässä ei ole kyse petoksesta vaan mukana on veljiä ja siskoja, joiden uskollisuus Maan Liittoa kohtaan ei ole koskaan horjunut ja jotka ovat joutuneet äärimmäisiin toimenpiteisiin oikeuden, rauhan ja tulevaisuuden puolesta. Nyt he ovat palanneet kotiin.
Clark saa lappunsa rustattua, noteeraa ryhmäpaineen toimistonsa ulkopuolella ja painaa semmoista siistiä nappia, joka tyranneilla on aina hallussaan. Maan puolustusjärjestelmä käynnistyy, satelliittien ohjuspatterien luukut avautuvat ja sisältä alkaa ryöpytä kivuliaan näköisiä tuhofalloksia. Sheridan käskee Starfuryt harvennushommiin. White Starit ottavat osaa, kun taas hävittäjät keskittyvät satelliitteihin.
Sinä yönä kaikkien 3G-verkot romahtivat.
Clarkin ovi alkaa rymistä ja sankarillinen kansan johtaja ampuu itsensä, kun Crosbyn joukko tunkeutuu sisään. Senaattori vilkaisee ruumista myhäillen lievästi ja siirtyy pöydän ääreen ottamaan Sheridaniin yhteyttä, mutta huomaa ensin Clarkin viestin, jossa toistuu ”the ascension of the ordinary man”, josta on ympyröity kirjaimia. Piti oikein pysäyttää kuva, jotta sain dekryptattua Clarkin viimeisen viestin luomakunnalleen: ”Scorched Earth.”
Scratched Hero? Hardcore Chest? Crashed Hector? Death Scorcher? Sheared Crotch? Thrash Coerced? Catch Erred Hos?
Maan kiertoradan ruma taistelu kääntyy entistäkin rumemmaksi, kun puolustussatelliitit suuntaavat tähtäyksensä kohti Maata. Crosby ottaa Sheridaniin yhteyttä, kertoo Clarkin kuolemasta ja presidentin viimeisestä tempusta, sillä kymmenen minuutin kuluttua 40% Maan pinnasta on historiaa, jos laivasto ei saa koko järjestelmää tuhottua. Sheridan kutsuu Delennin yhteishyökkäykseen, jossa Agamemnonkin ottaa melkoisesti iskua. Lopulta tuhokoneita on vain yksi ja sekin on vain Agamemnonin iskuetäisyydellä. Valitettavasti kyseisellä hävittäjällä ei ole enää mitään, millä iskeä, joten Sheridanin ainoaksi mahdollisuudeksi jää törmätä satelliittiin, kun se meinaa lasittaa koko Pohjois-Amerikan itärannikon.
Väliin tunkee kuitenkin portista pullahtanut Apollo, joka räjäyttää viimeisen satelliitin ja Agamemnon pusertuu hirvittävän räjähdyksen läpi melkoisen messevän näköisesti. Lefcourt pahoittelee viivästystä ja toivottaa Sheridanin takaisin kotiin, vaikka tutkintalautakunnan edessä tulisikin vähän sanomista. Värikäs laivasto jää partioimaan Maan kiertoradalle. Sheridan on suuntaamassa kohti Earthdomea, Delenn jää järkkäämään omia asioitaan ja Franklin palaa B5:lle mitä ilmeisimmin pysäyttämään Marcusta.
Jos Babylon 5:ssä olisi oikeasti kyse vain sotapornosta, tämä olisi sarjan epäilemättä äijin shotti.
Oikeamielinen Interstellar Network News pärähtää viimeinkin takaisin eetteriin ja ihan tuli paha mieli saman uutistenlukijanaisen puolesta, joka oli pitämässä ISN:n viimeistä uutislähetystä ennen vallankaappausta ja on nyt pidättelemässä liikutuksen kyyneliään suorassa lähetyksessä. Tosi sööttiä, oikeasti. Hän toivottaa katsojat takaisin tervetulleeksi ja kertoo, että kanavan sulkemisesta ja poikkeustilasta on kulunut jo vuosi ja tänä aikana useita toimittajia pidettiin vankeudessa, kuulusteltiin ja tapettiin. Hän uutisoi viime yön tapahtumista, jossa Maan tyrannia vihdoinkin lopetettiin Sheridanin johdolla ja pyytää kaikkia pitämään yhtä, jotta tästä voitaisiin jatkaa kohti parempaa tulevaisuutta.
Hyperavaruudessa matkaavan Franklinin B5-tiedusteluihin ei vastata häiriöiden vuoksi, mutta sen sijaan hän näkee Marcuksen lataaman nauhoituksen omasta parannuslaiteselostuksestaan, joka muistuttaa laitteen olevan hyvin vaarallinen, kuolemanrangaistukseen kehitetty. Eräällä asemalla eräs sissi on tunkeutunut sairastuvalle ja on vaihtamassa elämäänsä rakkaimmalleen. Marcus vielä toteaa rakastavansa Ivanovaa ja vaipuu tiedottomuuteen.
Ja niin päättyi se toinenkin suuri sota, aivan yhtä äkillisesti kuin aiemminkin ja aivan äärimmilleen tiristettyjen neljänkymmenenkahden minuutin aikana, mutta edelleenkään tämä ei ole mitenkään niin huono juttu, kun B5:ssä on minusta ollut aina enemmän kyse enemmänkin asioiden seuraamuksista kuin asioista. Sheridan onnistui jälleen mahdottomassa ja kaikki vain loksahtivat paikoilleen sekä Marsissa että Maassa. Ei juonikuvion pitkitykselläkään oltaisi juurikaan voitettu, kun kaikki lepäsi tämän enimmäkseen kuolonuhrittoman suunnitelman varassa. Periaatteessa tapahtumia voisi pitää yllätyksettöminä, sillä tuntuihan kaikki menevän vähän turhankin smoothisti, mutta siitä huolimatta yllätyksiä piisasi etenkin Maassa, kun planetaarista puolustusjärjestelmää ei olekaan tullut ennen vastaan. Ei siinä tarvinnut mitään tuhansia sodassa kuolevia hourupäähihhuleita, kun Clarkin oma sieluton koneisto laukoi ohjusmällejään ja oli tässä muutenkin sellainen draivi Maassa, että olisi se Clarkin valta jossakin vaiheessa horjahtanut. Eihän pressa edes pysynyt mitään, pysyi vain varjoissa ja teki lopussa, minkä parhaaksi näki. Kukaan ei vain uskaltanut tehdä mitään vaan tarvittiin Sheridanin pettämättömät puhetaidot aloitteelle. Kieltämättä senaattorin letkan kulkua oli äärimmäisen miellyttävää seurata.
Lefcourt oli mainio vastavoima Sheridanille, tällaisia "pahiksia" on kiva nähdä, kun yleensä ne ovat vain sellaisia lievästi tahattoman koomisia murisijoita. Tämä kenraali oli kunnian mies ja älysi heti tilanteen tajuttuaan tulla jeesaamaan oppilastaan. Ja vaikka totesinkin, ettei B5:ssä ole kyse sotapornosta, tulipallon sisuksista purskahtava Agamemnon oli äärimmäisen messevä ilmestys. Muutenkin kyseisen aluksen satelliittisyöksyssä oli panokset korkealla. Taisipa Maan kiertoradalla pauhaava musiikkikin nostaa koko loppurutistuksen komeutta.
Marcuksen ja Ivanovan kohtalo jäi kutkuttamaan. Tavallaan odotan, että he molemmat lähtisivät samalla kertaa, vaikka en tietenkään odota tätä sillä tavalla, että sen kun vaan huonot hahmot lähtevät. Minusta kun kuitenkin tuntuu, että jompikumpi ei tästä selviä joten ehkä olisi parasta, ettei jäisi toista suremaan toista. Tietenkin jos näistä kahdesta pitäisi valita niin kyllä kallistuisin Marcuksen henkiin jäämisen puoleen, mutta vähän uskon, että taitaa tyypin vitsit tyrehtyä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun sotakarkuruudesta tulee noottia. Vähän kyllä mietin, mitä Sheridanin päässä liikkui, kun hän näytti harkitsevan Marcuksen vuoksi hyökkäyksen peruutusta. Saa nähdä, millainen sotku Franklinia odottaa ja millainen jälkipyykki Sheridania, Maata ja koko sarjaa odottaa, kun tätä on vielä kausi ja kaksi jaksoa jäljellä. Periaatteessa suurimmat kuviot olivat tässä, mutta vielä on ratkaisemattomia asioita vaikka kuinka ja uskallan uskoa, ettei Clarkin tyrannia päättynyt vielä presidentin itsemurhaan. Joku tässä on vielä katkera paska, ehkäpä itse Bester!
Visuaalisesti näyttävä (ainakin erikoistehosteet olivat kunnossa ja niitä oli suhteessa todella paljon) ja looginen päätös juonikaarelle, mutta tarina ei pääty vielä tähän. Vielä on paljon kerrottavaa satusetä Straczynskilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti