5. kausi, 3. jakso
The Paragon of Animalsissa Allianssin kokouksessa pikkukansat meuhkaavat antaumuksella ja Sheridanin on paukutettava munattoman kuuloista nuijaansa neuvoston pöytään. Drazi-lähettiläs ulisee, missä luvatut teknologiset ihmeet viipyvät, mutta Delenn kertoo kaikille, että ensin tulee jokaisen kansan hallituksen laittaa puumerkkinsä perusperiaatteiden julistukseen. Hän ei tajua, mikä tässä oikein mättää, kun pikkukansat ovat totelleet kuuliaisesti kaikkia muita Allianssin koukeroita. Drazin mukaan moraalisuudesta ei voi säätää lakeja. Sitä paitsi ei vaan hänen kansansa ole mitään tuhmuuksia tehnyt joten koko julistus on yhtä tyhjän kanssa. Londo vähän miettii, mitä G'Kar vihjaa, kun narni kertoo jopa centaurienkin allekirjoittaneen julistuksen ja viereisellä käytävällä ohi kulkeva Garibaldi ampuu figuratiivisen kuulan kalloonsa, kun joukkoriita on niin naurettavan näköistä. Sheridan huomaa eleen ja tyytyy nyökähtämään uupuneena.
Hyödyttömän kokouksen jälkeen Sheridan siirtyy maisemakannelle rauhoittumaan ja saa seurakseen hiukan huvittuneen Garibaldin. Kuulemma Londo on ehdottanut julistuksen työntämistä syrjään ja ajatus on loukannut G'Karia, joka näki niin paljon vaivaa hienoihin sanoihinsa. Delenn puolestaan on ollut selkkauksen vuoksi huonolla tuulella. Garibaldin on oltava London kannalla, kun hän järkeilee Sheridanille, että hänen Allianssinsa lauma arvostaa voimaa ja nyt on muutenkin vähän huono hetki säätää lakeja kaikenlaisesta moraalisuudesta ja muusta pikkukivasta, kun Allianssi on muutenkin lapsenkengissään. Sheridan inttää, että ilman julistusta koko Allianssin pääpointti valuisi hukkaan, mutta jotakin tälle ongelmalle tulisi tehdä, jos he mielivät jatkaa edes jonkinlaisessa sovussa.
Kaukana toisaalla raiderien roskasakki pommittaa erästä planeettaa, jonka asukkaat kyykistelevät asumuksissaan peläten tulevaa, mutta ehkä heillä on vielä toivoa, kun eräs sissi on saapunut planeetalle ja lähtee viemään sanaa heidän ahdingostaan Babylon 5:lle. Tässäpä siis oiva mahdollisuus Allianssille voimannäyttöön.
Allianssin pääjäsenien kokouksessa Delenn kertoo abbai-kansan liittyvän Allianssiin, jos heille annetaan ruokalähetyksiä talven ajaksi ja korjaa London sääteknologian myyntiehdotusta, sillä Allianssi antaa teknologiaa eikä myy, eikä kyseisestä avustuksesta ole abbaille välitöntä hyötyä. Sheridan ehdottaa, että jos lähiseuduilla majailevat pak'ma'rat auttaisivat heitä, vaikka cthulhupäät vaatinevatkin vastapalvelusta. G'Kar ei tuumi mitään, kun on täysin syventynyt kirjoittamaan julistusta uudestaan selkeämmin drazeille aukeavaksi. Londo tapansa mukaan nurisee, piruilee narnin kirjoitusvirheistä ja haluaa juotavaa.
Sivummalla notkuvalle Garibaldille annetaan puheenvuoro ja tiedustelupäällikkönä hän kysyykin, kävisikö uuden telepaattilauman jäsenien hyödyntäminen sissien tiedustelutarkoituksiin mitenkään päinsä, sillä olisi jo aikakin sille sakille olla yleiseksi hyödyksi, kun saavat notkua asemalla vailla velvoitteita. Lisäksi kyseiset telepaatit ovat luvanneet auttaa tarvittaessa. Sheridan on ehdotusta vastaan, kun lait tulevat kuitenkin vastaan, mutta Garibaldi korjaa, että Psi-joukothan niistä päättävät. Sitä paitsi ihmispaattien lait eivät sido minbari- tai centauripaatteja, jotka ovat jo vuosisatoja käyttäneet telepaatteja tiedustelutarkoituksiin. Garibaldi myöntää, että kyllähän hänkin suhtautuu telepaatteihin varauksella, mutta koska muutkin käyttävät heitä, miksi he eivät käyttäisi? Sheridan muistuttaa mahdollisesta telepaattisodasta horisontissa ja on ajatellut, että ehkä näistä vapaapaateista olisi hyötyä viimeistään ässänä hihassa pahispaatteja vastaan, mutta Garibaldi on kärsimättömämpi. Lopulta kuitenkin heidän olisi kysyttävä myös telepaateilta, mitä he haluavat tehdä asian hyväksi ja Garibaldi haluaisikin vain lupaa käydä vähän jututtamassa heitä. Sheridan antaa periksi, mutta ei halua, että he vielä sitoutuvat yhtään mihinkään.
Garibaldin läsnäolo pitkälettisten tylsimysten täyttämällä 'paattisektorilla aiheuttaa passiivista vastarintaa vaitonaisissa paikallisissa ja Garibaldia alkaa heidän epäystävällisyytensä vähän nyppiä. Byron astelee paikalle, tietää kyllä, kuka Garibaldi on ja vastaa töykeään sävyyn kieltävästi ja Garibaldi alkaa heti ihmetellä, että eihän Byron edes kuullut ehdotusta. Byron kääntyy toteamaan pitkästyneesti, että tietää kyllä miehen ehdotukset ja kaikki hänen mahdolliset vasta-argumenttinsa, kun Garibaldia lukee niin helposti. Telepaattilauma kerääntyy melko perinteiseen ”sä et kuulu tänne” -tyyliin heidän ympärilleen toljottamaan. Garibaldi ilkkuu yksityisyydestä, kun Byron tokaisee, ettei hän taida tietääkään, kuinka vaikeaa on olla kuulematta kaikenlaista, kun mieli pitäisi täyttää kaikenlaisilla ärsykkeillä. Hän analysoi Garibaldin olevan juuri sellainen tyyppi, joka harjoittelee sanomansa etukäteen. Kunnioitettavaa mutta masentavaa, sillä hän arvelee moisen keskustelutyylin koituneen monen ihmisuhteen menetykseksi ja toteaa vielä, ettei hänen edes tarvinnut luodata Garibaldia, kun maallikot ovat niin helppoja. Garibaldi kuitenkin muistuttaa, että telepaatithan lupasivat olla hyödyksi ja niin he Byronin mukaan ovatkin. Kyllä he kaikenlaista yleishyödyllistä, mutta he eivät halua olla organisaatioiden käskytettäviä työkaluja, joita vain käytetään silloin kun tarvitaan.
Hyppyportista B5:n välittömään läheisyyteen singahtaa pahasti vaurioitunut White Star, jonka pahasti vaurioitunut sissi kuskataan sairastuvalle ja mies yrittää sopertaa Franklinille, kuinka joitakin pitää auttaa. Sissiä ei kuitenkaan voi enää auttaa, kun hän vaipuu koomaan eikä elä enää pitkään. Delenn haluaa telepaatin paikalle onkimaan ilmeisen tärkeää tietoa kuolevalta. Tähän ei tarvita mitään tympeitä Byronin 'paatteja, kun Lytakin käy aivan yhtä hyvin. Lyta näkee, kun eräs muukalainen selittää kansansa rikkauksista ja heitä pari kertaa vuodessa kiusanneista raidereista. Nyt he ovat kuitenkin nousseet vastarintaan, piilottaneet varansa, kärsineet seurauksista ja haluavat liittyä Allianssiin. He tarjoavat Allianssille resurssejaan ja toivovat pikaista apua, sillä raiderit rushivat planeetalle parin viikon sisällä.
”Olemme geneerisiä ja hätää kärsimässä!”
Lyta havahtuu näystään jonkinlaiseen välitilaan, kun kuoleva sissi kysyy kehonsa vierellä, että kai hän on nyt kuolemassa. Hän harmittelee epäonnistumistaan ja toivoo heidän auttavan enfili-kansaa, jottei kuolisi turhaan. Sissi tajuaa pyörteen avautuneen sairastuvan ovelle, hyväksyy tilanteensa ja astelee toiselle puolelle. Lyta havahtuu välitilastaan ja Franklin toteaa potilaan kuolleen.
Ei hän kuole, hän matkaa P3X-984:lle.
Delenn kertoo Sheridanille, mitä Lyta sai selville enfileistä. He asuvat drazien avaruuden laitamilla, mutta drazeilla ei ole ollut kiinnostusta planeettaa kohtaan edes protektoraattina. Sheridan tuumii, että hehän ovat sitten omillaan mikäli heitä ei auteta ja näillä näkymin Allianssi ajautuisi sotatoimiin, jos satunnaisia pahiksia täytyy kurmottaa. Sheridania huvittaa, kun Garibaldi olikin oikeassa ja heidän pikku Allianssin pikku julistuksensa mukaan he ovat velvoitettuja auttamaan. Hän päätyy matkimaan, mitä Londolla olisi asiasta sanottavanaan. Boxleitner on todennäköisesti odottanut jo aika kauan Jurasikin imitointia. Sheridan kuitenkin tajuaa, että vaikka oli pitkään vältellyt jotain tällaista, hän tiesi kyllä, että Allianssin johdossa päsmäröintiin kuuluu myös tällaisia seikkailuja. Hän vain vähän pelkää, mitä toisella puolella odottaa, kun White Stareja ei ihan helposti laiteta lunastuskuntoon. Siksi Delenn ehdottaakin Dukhatin pelko-opit mielessään, että mitäpä jos laitettaisiin kaikki paikalle liikenevät White Starit pullistelemaan Allianssin lihaksia. Siinä olisi viestiä kerrakseen sekä pahiksille että epäröijille, eikä mitään taistelua edes välttämättä tulisi.
Sheridan lähettää hieman epäviralliselta kuulostavan ilmoituksen eteenpäin White Starien mobilisoinnista ja siirtyy jututtamaan drazien suurlähettilästä. Drazi tietää kyllä enfilien läsnäolon heidän avaruudessaan ja saa kuulla Allianssin aikomuksista piestä raidereita. Sheridan toivoo drazienkin ottavan osaa. Lähettilään täytyy puhua hallituksensa kanssa ja hän häipyy paikalta. Lähikäytävällä luuraa Byron, joka lienee kiinnostunut tapahtuneesta ja ottaa asioista selvää kyvyillään.
Garibaldi löytää omissa ajatuksissaan seilailevan Lytan Zocalolta. Hän on kuullut naisen huonosta päivästä ja Lyta alkaa tilittää, kuinka kammottavaa on olla kuolevan alitajunnassa, sillä kenenkään muun ei pitäisi olla läsnä, kun toinen kuolee. Lyta kuvailee kuvailematonta ja kertoo, kuinka osa itsestä menee mukana. Tämä oli toinen kerta Lytalle, mutta hän jatkaa, kuinka on nähnyt telepaatteja, joiden silmissä ei kuolinkokemusten jälkeen ole loistanut enää mitään. Huhujen mukaan Bester tarjoutui aina vapaaehtoiseksi luotailemaan sakkia kuolinvuoteilla kenties hapuillen näkymää toiselle puolelle.
Hän vaihtaa kuitenkin puheenaihetta, kun Garibaldi mainitsi jotain työtarjouksesta. Garibaldi selittää järkkäävänsä telepaatteja tiedusteluhommiin ja kertoo käyneensä Brown-sektorilla. Lyta arvaa aivan oikein telepaattien reaktiot eikä näe tässä ongelmaa. Hän lähtee vähän turhautuneena, kun Garibaldi selittää muiden kansojen telepaateista ja Lyta arvelee, että Garibaldi haluaa hänet juttelemaan telepaattien kanssa. Perin garibaldimainen maanittelu saa Lytan lopulta pyöräyttämään silmiään ja suostumaan, vaikka hänestä näkee heti, että taas hänen kykyjään käytetään hyväksi.
G'Karilla on ollut pitkä ilta neuvoston pöydässä, mutta hän saa julistuksensa valmiiksi ja käy jättämässä sen unettoman Sheridanin oven ulkopuolelle. Sheridan noukkii paperirullan ja Delennkin herää. Delenn pyytää häntä lukemaan uudistetun julistuksen ääneen. Ei Sheridan niin hyvä puhuja ole kuin G'Kar, mutta hän yrittää. Ääni kuitenkin vaihtuu pian lyhyehkön montaasin aikana G'Karin ääneksi, kun G'Kar on parempi puhuja. Uusi julistus kertoo, kuinka universumi puhuu eri kielillä, mutta yhtenäisellä äänellä, joka ei kuulu millekään tietylle kansalle vaan sydämelle ja sielulle. Ääni puhuu esi-isien ja vielä tulevien kautta ja viestii, kuinka kaikki ovat kaikesta riippumatta yhtä. He kaikki tunnustavat tämän tosiasian ja tiedostavat, kuinka toisille tulee olla reilu, sillä jokainen ääni voimistaa heitä ja jokainen menetetty vastaavasti hiljentää heitä. He ovat universumin ja luomisen ääni - liekki, joka valaisee reitin kohti parempaa tulevaisuutta. He ovat yhtä. Taidan vihdoinkin tajuta, mitä Zathrasin viittaus Delenniin, joka On, mahtaa tarkoittaa. Ja jos pidän kiinni teoriastani, että Sheridan tulee nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle, hänestä todellakin on Tuleva.
Lyta tapaa Byronin, joka tietää vallan hyvin, miksi hän on täällä. Häntä harmittaa, kun Lyta on sulkenut heiltä mielensä. Byron käskee häntä istuutumaan, mutta tyrkkää tuolin syrjään ja alkaa selittää, kuinka Lytaa, tuota kilttiä telepaattia, aina niin käsketään joka paikkaan. Lyta ei pidä miehen tylystä asenteesta ja on jo marssimassa tiehensä, mutta Byron kysyy, eikö Lyta ansaitsisikin parempaa kohtelua. Hän nostaa tuolin takaisin ja pyytää naista istuutumaan, jonka Lyta tekeekin. Byron tuumii, että taisipa tuntua paremmalta ja jatkaa, että he ovat niin väsyneitä nykytouhuun, jossa heidän sakkia käskytetään ja käytetään inkvisiittoreina ja teloittajina. Lytasta muut unohtavat, että hekin ovat ihmisiä, mutta Byron väittää, että he ovat parempia kuin ihmiset ja siksi muut pelkäävät heitä. Hän siteeraa pitkällisesti jotain Shakespearen pikkuviisasta, joka saa kirjallisuustutkijat kihertelemään ja titledroppaa siinä sivussa otsikonkin, kun Straczynski on niin mahdottoman eri viksu mies. Eläinten esikuva -vertaus on kuitenkin ihan näppärä ja Byron selittää vielä eläinihmisten vuosituhansien aikana tekemistä pahuuksista ja kuinka telepaattien tulisi pitää yhtä.
Byron haluaa vielä kuulla, olisiko Lytalle tärkeää, jos hän auttaisi Garibaldia. Lyta myöntää tämän kenties miettien, että Garibaldi kuitenkin kiusaisi häntä vielä asiasta. Siksi ihan Lytan hyvinvoinnin vuoksi Byron suostuu Garibaldin pyyntöön ja antaa pari hyvin koulutettua telepaattia tiedustelujoukkojen käyttöön. Bonuksena hän paljastaa vielä, mitä tuli poimineeksi drazi-lähettilään suunnalta. White Starit ovat menossa kohti ansaa.
Lyta käy tilittämässä neuvostolle lisää asiasta, sillä drazit ovat koko selkkauksen takana. He aseistivat ja muutenkin auttoivat raidereita ja antavat heidän rellestää avaruutensa reunamilla, kunhan raiderit jakavat ryöstösaaliinsa heidän kanssaan. Garibaldi tuumii suunnitelman mainioutta drazien kannalta ja heittää vielä ironisesti, kuinka drazit niin väittivät, että eivät he vaan käytä hyväksi muita. Sheridan on kuitenkin huolissaan White Star -laivastosta ja päättää lähettää ne suoraan enfilien kiertoradalle puolustautumaan mahdollista drazi-laivastoa vastaan. Lyta saa kiitoksensa herra presidentiltä ja hän on vähän hämillään, olisiko nyt Allianssin vai telepaattien puolella.
Epätoivoiset enfilit havahtuvat pällistelemään taivaalla tuikkivia uusia tähtiä, jotka ovat oikeastaan avautuvia hyppyportteja, kun White Starit rushivat ajamaan raidereita tiehensä. Samoihin aikoihin Sheridan on raahannut kaikki suurlähettiläät neuvoston kokoukseen ja on hyvillään, kun drazi-kaksikkokin on läsnä. Hän vähän näyttää, mikä meno enfilien murikalla on tällä hetkellä ja selittää heidän tilanteestaan. Drazi-lähettiläs kauhistuu, kun tajuaa White Starien olevan planeetalla eikä suinkaan ansapaikalla odottamassa drazeja ja kalpenee entisestään kuullessaan, ettei raiderien suunnaltakaan ole tullut hätäsignaalia.
”Jos liitytte Allianssiin, saatte kaikki tällaisia hienoja hologrammihyrriä!”
Sheridan tarttuu hetkeen ja alkaa selittää kaikille, mitä he ovat tehneet pikkukansojen hyväksi tähän mennessä ja nyt he näyttävät, kuinka he myös auttavat aseellisesti avun tarpeessa olevia, sillä sitähän drazit halusivatkin. Vai halusivatko sittenkään? Tätä Sheridan ja Delenn tenttaavat hupsusti kiemurtelevalta drazilta, jonka täytyy soittaa pieni puhelu hallitukselle. Muutkin alkavat hiillostaa suurlähettilästä, sillä ei kai nyt kesken kokouksen sovi poistua ja Sheridan alkaakin vihjailla, että ehkäpä drazien laivasto on parhaillaan lipumassa kohti enfilejä ja tilittää drazien ja raiderien pitkäaikaisesta yhteistyöstä. Drazi-lähettilästä tylytetään joka suunnalta ja lopulta hän myöntää asian, mutta anelee päästä soittamaan, etteivät viattomat kuole. Hehän ovat taistelleet sentään samalla puolella Varjoja vastaan ja kaikkea. Sheridan antaa drazille tilaisuuden pelastaa omansa ja alkaa selostaa muille kansoille, että juuri tämä tilanne demonstroi heidän aatettaan paljon paremmin kuin mitkään korusanat. Hän läimäyttää julistuksen lähimmälle kuminaamalle ja pian kaikki saavat paperirullan eteensä. Lyta pysähtyy hetkeksi lähikäytävällä tarkkailemaan yhteisymmärrystä ja sopua, jonka sai osaltaan aikaiseksi.
Sheridan jää lekottelemaan neuvoston saliin jalat pöydällä edessään läjä allekirjoitettuja rullia, kun Delenn liittyy seuraan. Kaikesta huolimatta Sheridan ei vaikuta mahdottoman iloiselta ja hän onkin miettinyt, että tässäkin tilanteessa he hyödynsivät kahteen kertaan telepaatteja ja Garibaldin perhana oli taas oikeassa. Hän aikoo sanoa jotain muutakin, mutta G'Kar rynnistää sisään keräilemään julistuksia, sillä hän sai kirjoitettua vielä paremman version. Sheridan manailee, kuinka vaikeaa oli saada kaikki allekirjoittamaan ne viimeksi, mutta hänen on todettava nykyisen olevan parempi. Hän jää miettimään, että heidän on oltava telepaattien kanssa varuillaan.
Lyta ei enää tunnu olevan telepaattien kanssa varuillaan, kun hän palaa heidän sektorilleen ja kertoo Byronille olevansa valmis kuulemaan, mitä miehellä on vielä kerrottavanaan tulevaisuuden varalta.
Byron ja harhaileva katse.
Hitaammanpuoleinen perusjakso, jossa ei ollut suuremmin mitään vikaa muttei kyllä mitään kovinkaan erikoista. Drazit ovat aina hauskoja, kun heidän huumoriarvo perustuu lähinnä koko kansan typeryyteen, oli heillä kummalliset nauhatraditiot tai ei. Sopivan yksinkertaista kansaa tekemään välillä typeryyksiä, jotta voivat olla varoittavana esimerkkinä kaikille muille. Tavallaan he ovat B5-versen örkkejä. Drazi-suurlähettiläästä kyllä pidän, ainakin tuntuu olevan sama näyttelijä aina maskeissa. Pääjuonikuvio oli siis ihan toimiva, vaikka enfilit nyt olivatkin melko tavanomainen ratkaisu alistetuksi kansaksi, kun kyykkivät kylki kyljessä himmeästi valaistussa kämpässä niin kovin traagisesti, etten jaksanut perustaa yhtään. Tosin uskoisin, ettei heitä enää pahemmin sarjassa nähdä joten olivat nyt mitä olivat. He toimivat lähinnä vain Allianssin voiman demonstraationa. On kyllä kiva seurata Allianssin syntyä, kun Sheridanin, Delennin, London ja G'Karin yhteiset keskustelut ja mietiskelyt tuntuvat soljuvan sen verran mallikkaasti.
Telepaattipuoli tässä tietenkin on se suurempi juttu (ns. bubbling under), jota viedään hiljalleen eteenpäin. Lytakin saatiin siinä sivussa kaivettua esille ja heti eri osapuolten pompoteltavaksi. Harvassa on kyllä hetket, joissa Lyta on vain elänyt asemalla vailla luotailutehtäviä. Nyt meneekin mielenkiintoiseksi, kun Byron on uskomattoman runollisella karismallaan viekoitellut Lytaa omiensa puolelle joten jää nähtäväksi, minkä puolen hän ottaa telepaattisodassa. Byron on ihan sinänsä hassu tapaus, mutta jokin hänen telepaattijoukossaan silti aiheuttaa pientä tahatonta huvitusta. Ehkä he ovat vähän sellainen intergalaktinen emojoukko, joka angstaa angstaamistaan, kuinka erilaisia he ovat ja kuinka yhteiskunta ei saa riepotella heitä ja yhyy nyyh. Tavallaan siis tarpeeksi vaarallinen yhteisö tekemäänkin radikaaleja tekoja.
Jakson mieleenpainuvin kohta oli kyllä sissin astuminen rajan yli alitajunnassa ja muutenkin koko jutun käsittely telepaattimielessä, vaikka koko juttu meneekin lievästi sanottuna korkealentoiseksi. Kohtaus oli kuitenkin toteutettu sen verran kauniisti ja lisäksi myöhemmin sissin kuolemaan palattiin, kun montaasin aikana näkyi vähän aikaa Franklinin viesti sissin omaisille. Oli kuka oli, välillä satunnaistyyppienkin menehtymistä osataan käsitellä ihan arvokkaasti. Satunnaistyypeistä tulikin mieleen, että Lochleyta ei ole näkynyt nyt kahteen jaksoon. Seuraavaksi hänelle ruutuaikaa, jotta hänestä voi muodostaa jonkinlaisen kuvan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti