83
4. kausi, 17. jakso
The Face of the Enemy työntää asioita jälleen eteenpäin aivan kuin
Sheridankin työntää laivastoaan urhoollisesti yhä lähemmäksi Maata eikä
anna millään periksi, kun asteroidien läheisyydessä käydään rumaa
taistelua. Hän jopa ihmettelee, mikseivät vastapuolen hävittäjät suostu
millään antautumaan, Hydra ja Delphikin kun vain vetäytyvät taistelusta.
Cadmus rikkoo viimeinkin vastapuolen radiohiljaisuuden ja aluksen
kapteeni Frank kertoo, että Sheridan teloituttaa heidät kuitenkin ja
vaihtaa miehistöt minbareiksi. Tai tällaista täysin varmaa ynnä
täydellisen aukotonta tietoa he ovat saaneet Clarkin suunnalta. Vestan
MacDoucan kutsuu Frankia typerykseksi ja kehottaa kaveriaan antautumaan,
kun huhut ovat täyttä roskaa. Pienen jahkailun jälkeen Cadmus antautuu.
Tilanne ei raukea ihan heti, kun hyppyportista tupsahtaa Sheridanin
vanha purtilo eli Agamemnon, jolla ei ole pienintäkään aikomusta
hyökätä. Alus on etsinytkin Sheridanin sijaintia jo kauan liittyäkseen
vastarintaan. Piristynyt Sheridan lähtee heti sen kyytiin tapaamaan
vanhaa miehistöään, johon luottaa täysin. Itse asiassa tässä vaiheessa
oletin vahvasti muutaman minuutin ajan, että he ovat kuitenkin myyneet
sielunsa pahiksille ja tulivat kaappaamaan Sheridanin, mutta onneksi
olin väärässä.
Franklin ja Lyta ovat puolestaan lähteneet Marsiin melkoisen
kryopaattilastin kanssa ja vaikka Ykköstä ilahduttaakin Franklinin
näkeminen, häntä ei varsinaisesti viehätä Lyta, kun telepaateilla on
tällä hetkellä Marsissa melkoisen huono maine. Naiset ovat tavanneet
ennenkin, kun Lyta pakeni Psi-joukkoja Marsissa, mutta aiemmilla
kerroilla Ykkönen ei edes tiennyt Lytan olevan telepaatti. Ykkönen
valittaa Franklinille tällaisista epämiellyttävistä yllätyksistä, mutta
Franklin vakuuttelee kaiken olevan hyvin. Ja Lytan pitääkin olla mukana
lastin vuoksi. Ykköstä ei varsinaisesti viehätä, kun hän vetäisee erään
kuljetettavan kontin suojuksen syrjään ja näkee sisällä kryopaatin.
Franklinille jää siis vähän seliteltävää.
Ei taida Franklin saada tänä iltana Ykköseltä Kakkoseen.
Ja entäpä bisnesmiehen kanssa kaveeraava Garibaldi? Hän käy kertomassa
Edgarsille huostaan otetusta ja Marsiin kuljetettavasta Sheridanin
isästä. Edgars kyllä vakuuttelee, että Sheridan huijataan Marsiin aivan
miehen omaksi parhaakseen ja ehkä hän päätyy lopulta kiittämään kaunista
ratkaisua. Jotenkin Garibaldi rohkenee epäillä tällaista reaktiota eikä
häntä hirveästi vakuuta ukon vakuuttelut totuudesta, joka hänelle
paljastetaan aivan kohta.
Sheridan saapuu Agamemnonille, jonka komentokeskuksessa käyskentelee
ylpeänä kuin kotonaan, ja kyselee miehistön kuulumisia. Uusi kapteeni
kertoo miehistön olleen lojaalia sakkia aina Santiagon kuoleman jälkeen,
vaikka pieniä epäilyksiä totuudesta onkin ollut. Viimeistään Yövahdin
toilailut vakuuttivat miehistön Sheridanista. Sheridan alkaa olla jo
voitonriemuinen, mutta laivastoa pystyssä pitävä Marcus kertoo
Garibaldin odottelevan linjoilla. Vakavalta vaikuttava Garibaldi kertoo
pappa-Sheridanin kaappauksesta ja kertoo, että hänen porukkansa voi
auttaa isäukon vapaaksi. He haluaisivat kuitenkin tavata Sheridanin
ensin Marsissa. Garibaldi vaatii vastausta ennen kuin on liian
myöhäistä. Sheridan kertoo tulevansa yksin heti kun isän kidnappaus on
saatu varmistettua, vaikka Agamemnonin kapteeni vähän epäileekin koko
juttua. Ivanova ei pelkästään epäile – hän vastustaa tempausta, joka
suorastaan löyhkää ansalta mailien päähän. Sheridan arvelee, ettei
Garibaldi kuitenkaan haluaisi Sheridanille pahaa, vaikka onkin ollut
asioista eri mieltä. Sitä paitsi Garibaldi puhui totta, sillä Sheridan
varmistui asiasta. Sheridan vannoo menevänsä ja kutsuu Ivanovan paikalle
pitämään laivastoa pystyssä Marcuksen kanssa. Delenn saapuu sopivasti
takaisin asemalle ja suostuu pitämään asemaa pystyssä, kun minbari
ihmislaivaston johdossa antaisi kuitenkin Maahan ihan väärän kuvan.
Marsin kupolissa lounastetaan kireissä tunnelmissa, kun Lytan pöytään
paiskataan ruokalautanen. Näköjään muutkin vastarintalaiset karsastavat
telepaatteja. Ykkönen ei suostu kertomaan mistä moinen ilmapiiri johtuu
vaan arvelee Lytan tietävän mistä on kyse, kun häipyy paikalta. Lyta
arvelee kohtelun johtuvan siitä, kun Marsin miehityksen leivissä
työskentelee verikoiriksi kutsuttuja telepaatteja, jotka eivät
väkivaltaisissa vastarintaluotauksissaan anna armoa. Syväluotaus kun
johtaa varsin usein kaikennäköisiin vaurioihin ja jopa kuolemaan. Tämä
ei ole ensimmäinen kerta, kun jotain yhtä epämääräistä on tapahtunut,
sillä kun Lyta oli harjoittelussa Psi-kyttien riveissä, oli juttua
kaupallisten telepaattien murhista ja koska kukaan muu ei asiasta
välittänyt, Psi-kytät lähtivät omin luvin syväluotaamaan porukkaa. Lyta
kertoo myös kylmäävää tarinaa erään siirtokunnan laitoksesta, jonka
kopissa mokeltaa yötä päivää tyyppi, jonka mieleen on istutettu kamalia
asioita kuten Grey 17 Is Missingiä jatkuvalla loopilla. Lyta sai
tarpeekseen ja vaihtoi alaa kaupalliselle sektorille. Lyta pelkää, että
vielä joskus syttyy sota ihmisten ja telepaattien välillä. ...Ehkä jopa
tämän sarjan aikana?! Ykkönen tuo heille muuta ajateltavaa, kun
Sheridanista on tullut viestiä.
Sheridan laskeutuu Agamemnonin Thunderboltilla marsilaiseen kovin
hämyisään Phobos-baariin (onpa yllättävä nimi!), jossa soi aivan
toisenlaista musiikkia kuin Franken scifimaalailut. Hän istuutuu
sivupöytään vastapäätä Garibaldia, joka kertoo kapteenin isän
vartioinnin olevan löysää, kun asiaa ei ole vielä julkistettu. Sheridan
on jo tarpeeksi luottavainen Garibaldista ja kysyykin, mitä seuraavaksi
pitäisi tehdä. Garibaldi läppäisee häntä kämmenselkään ja kertoo
Sheridanin osuuden olleen siinä. Käteen isketty rauhoittava tekee kyllä
loput. Sheridan ei oikein tahdo suostua Garibaldin pyyntöön antautua,
kun ponkaisee kauhuissaan pystyyn ja katselee ystäväänsä, jonka muodot
alkavat vääntyillä. Samaan aikaan muut äänet väistyvät tyystin ja
baarimainen ysärirenkutus nousee ilmeisen tarkoituksenmukaisesti
etualalle dominoimaan. Kameramieskin alkaa juopua, kun Sheridan alkaa
huojua poispäin paikalta. Hänen pöllyiseen katseeseensa vastaa vain
epämiellyttäviä naamapareja, jotka välkkyvät tunkkaista ilmapiiriä
valaisevien epilepsiavalojen tahdissa.
Tällaista se aina on, kun Sheridan menee vähän juopottelemaan.
Sheridan syöksyy uloskäynnille, jonka ovensuussa möllöttävä äijä tuuppaa
hänet takaisin tanssilattian suuntaan, jossa lauma geneerisiä pahiksia
alkaa piirittää häntä hyvin uhkaavaan ”meille maksetaan tästä” -sävyyn.
Garibaldi kääntää katseensa toisaalle. Sheridan työntelee päälle käyvää
roskaväkeä syrjempään, kun häntä otetaan kerta toisensa jälkeen
kraivelista kiinni. Valen katselee pilvenreunalla ylpeänä Sheridanin
heilahtavaa yläkoukkua, joka paiskaa erään retaleen ikkunasta
hemmettiin. Eräs muukin perssilmä saa kuonoonsa, mutta siihen Sheridanin
urotyöt päättyvätkin, kun hänet isketään lattialle hakattavaksi.
Graafisen väkivallan välähdysvalokuvat kertovat tarpeeksi kapun
muilutuksesta. Sheridan nousee vielä kerran ennen kuin lyyhistyy
lopullisesti. Viimeiset valonvälähdykset vilauttavat Garibaldin
passiivista reagointia välikohtaukseen.
Ivanova saapuu laivastolle, jossa ei juurikaan juhlita. Marcus päivittää
komentajan tilanteen tasalle näyttämällä ISN:n viimeisimmän
uutislähetyksen, jossa ennenkin nähty naistoimittaja kertoo iloisia
uutisia, sillä Maata kiusannut kapinajohtaja Sheridan on saatu
viimeinkin kiinni. Uhreilleen armotonta kapteenia kyllä kohdellaan
hyvin, toimittaja vakuuttelee. En kehdannut nauraa rujolle kontrastille,
kun selliin paiskattua Sheridania oltiin heti tämän jälkeen potkimassa.
Ilmeetön Garibaldi on palannut Edgarsin luokse ja tällä kertaa ukolla on
kaverina Wade. Edgars kertoo Clarkin olevan täysin onnessaan
Sheridanin nappauksesta, mutta Garibaldi on jo raivoissaan, kun on
tehnyt ihan tarpeeksi epämiellyttäviä asioita. Ehkä nyt olisi viimein
parasta kertoa se helkutin loppuosuus totuudesta. Edgars kertoo aiempia
juttujaan hieman toistellen, että Clark on todellakin vain sivuseikka,
kun juuri telepaatit ovat se pahan alku ja juuri – uhka vapaudelle. Hän
avaa seinästä salaluukun, jonka syvennyksessä on pari lasikuutiota.
Läpinäkyvän valkoisen Garibaldi onkin nähnyt – se oli juurikin se sama,
joka vilahti B5:llä. Garibaldi muistaa Lisen kertoneen sen olevan
jonkinlainen telepaattimutaatiolääke, mutta Edgars kertoi Liselle sen
olevan sellainen, sillä mistäpäs nyt joku nainen nyt mitään oikeasti
tietäisi. Oikeasti Psi-kytät haluaisivat kyseisen kapselin kätösiinsä.
Ja kapselissa on oikeasti lääkettä mutta vähän toisenlaista – vastalääke
punasävyisen lasikuution sisuksissa muhivaan telepaatti-Raidiin, joka
ei vaikuta mitenkään normaaleihin. 'Paatteja virus sen sijaan pitää
polvillaan, kun helposti leviävä aine asettuu heidän geeneihinsä
pitämään telepatiaa loitolla. Vastalääkettä pitää ottaa parin viikon
välein mikäli mielii pysyä hengissä. Tavallaan Edgarsin temppu on
nerokas pahistelunäkökulmasta, sillä kyseinen lääke on hänen sakkinsa
hallussa eivätkä tartunnan saaneet telepaatit voi kostaa asiaa
avoimesti. Garibaldi näkee kuitenkin asian moraalisemman varjopuolen.
Tai no siis Varjo-puolen, heh heh! Tällä tavalla telepaateista kun
tulisi evoluutiokantilta orjakansaa Edgarsin porukalle.
Kirjaoppinut Wade puuttuu keskusteluun puhumalla kehitysopillisesta
tyranniasta, sillä aina ilmestyy lajeja johtamaan vanhoja lajeja
elleivät vanhat lajit puutu asiaan. Edgars jo vähän vimmastuu, kun
kertoo haluavansa auttaa kaikkia. Hän ei halua telepaateista
hallitsijoita. Siksi heidät on poistettava yhtälöstä. Garibaldia tämä
ideointi ei kuitenkaan tunnu häiritsevän, vaikkei hän nyt ihan täysillä
tunnu olevan aatteessa mukana. Pitkästä päivästä väsynyt Edgarskin
horjahtaa hiukan aatteessaan, kun summailee kaiken olevan nyt hyvällä
mallilla, kun virus lähtee pian levitykseen ja muutaman viikon päästä
pyörä on lähtenyt pyörimään. Hän mainitsee telepaattiongelman ja tajuaa
siteeranneensa juuri Hitleriä. Hän poistuu ja Wade pyytää Garibaldia
jäämään huoneistoon joksikin ajaksi, jottei mikään menisi vikaan. Mutta
jokin jo ehtii mennä vikaan, kun kukaan ei ole huomannut keskustelua
salakuuntelevaa Liseä, joka häipyy huomaamatta paikalta. Huoneeseen jää
vain Garibaldi, joka repii tyynesti irti hampaansa, jonka vielä
halkaisee. Sisällä on pikkuruinen lähetin.
Sinä iltana Garibaldi huokaisi helpotuksesta, kun ei enää kuullut päässään venäläistä iskelmäradiota.
Garibaldi siirtyy vähin äänin istuskelemaan ilmeettömänä odottamaan
seuraavan putkikuljetuksen lähtöä – niin paljon hän perustaa Waden
pyynnöistä. Seuraksi hän saa Lisen, joka kertoo kuulemastaan eikä hän
voi enää jäädä miehensä luokse tuontasoisten paljastusten jälkeen. Lise
ihmettelee, kun ei exä reagoi mitenkään, mutta lopulta Garibaldi
murahtaa Liseä häipymään kotiin. Lise tottelee ja pian Garibaldi saa
melkein samalla ovenavauksella uuden penkkivieraan... Besterin.
Putkimatka alkaa ja Garibaldi paljastaa telepaatille syvimmät
salaisuutensa. Bester saa tietää kaiken telepaattiviruksesta ja
vaikuttaa oikeasti aika järkyttyneeltä... jos tuollaiset kasvot nyt
sellaisia tunteita pystyvät esittämään. Mutta Bester kyllä tuumii, että
kyllä he keinot keksivät. Hän katselee mietteliäänä Garibaldia, jonka
oikea minä haluaisi jo kovasti ulos. Bester niin miettii, mitä miehelle
pitäisikään tehdä. Jättääkö hänet tähän lasittuneeseen tilaan vai
antaako miehen saada tietää, mitä pahuuksia onkaan tehnyt melkein
kokonaisen vuoden. Bester päättää olla jalomielinen, kun Garibaldi
sentään esti telekaustin ja miljoonien kuoleman.
Bester pyytää Garibaldia palaamaan takaisin ja muistamaan.
F-f-f-flashback time! Garibaldin mieli palaa takaisin Z'ha'dumin
tapahtumiin ja tietenkin omaan poistumiseensa asemalta. Koska Sheridan
oli poissa ja realistisia kandidaatteja käännytyksiin oli vain Ivanova,
Delenn ja Garibaldi, Garibaldi vaikutti helpoimmalta käännytettävältä
telepaattien tahtoon. Varjoalus nappasi Garibaldin Starfuryn ja koska
telepaatit kaveerasivat Varjojen kanssa, hänet saatiin kohtuullisen
vaivattomasti operoitavaksi. Bester ajautuu hetkeksi sivuraiteille
mietiskellessään televiruksen perustuvan mitä todennäköisimmin
Varjoteknologiaan ja mietiskelee Varjojen nerokkuutta. Hän palaa
Garibaldin tapaukseen ja selviää, että Garibaldia todellakin operoitiin
Marsissa. Bester ohjeisti toista telepaattia Garibaldin muokkauksessa,
jotta mies selviäisi kärähtämättä totuuskokeesta ja kertoo, miten häntä
tulisi tökkäillä oikeaan suuntaan epäluulon ja niskuroinnin kaltaisten
hyveiden avulla.
Besterin porukka järjesti tietenkin Garibaldin löydettäväksi ja kaikki
alkoi mennä nappiin, kun muovattu Garibaldi erosi aivan
oma-aloitteisesti turvapäällikön tehtävistä ja pääsi Edgarsin
rekrytoitavaksi. Piiloviestit ja muu subliminaali poisti vähiten entisen
Garibaldin kokonaan. Kuvioon kuului tietenkin myös Sheridanin
pettäminen ja aivan lopuksi tämä tämänhetkinen loppuraportti. Garibaldin
osuus oli siis tässä eli mihin Bester häntä siis enää tarvitsisi? Hän
kohottaa asettaan ihan silkkaa armeliaisuuttaan, kun Garibaldi ei voisi
enää palata petoksensa jälkeen vanhoihin hyviin aikoihin eikä edes
nykyhetkisiin keskinkertaisiin aikoihin, kun Edgarsilla taitaa olla
vähän... muuta tekemistä. Toisena vaihtoehtona tietenkin ikuinen
möllötys putkikuljetuksessa, joka nyt ei olisi kovin jännittävää.
Mutta ei Bester julma ole, hän vain käytti miestä hyväkseen, kun ei
muuta voinut. Hän tajuaa päätepisteen lähestyvän ja lähettää signaalin
Garibaldille ja kertoo vielä sen olleen palautumista varten. Eli heti
kun Bester on poistunut kuljetuksesta, Garibaldi herää ja haistaa
tuhkat. Bester antaa aivan vapaasti Garibaldin selitellä kokemansa
manipulaation ystävilleen. Kukapa moista megapetturia uskoisi? Heti kun
Bester poistuu kuljetuksesta ja matka jatkuu, Garibaldi herää, haistaa
tuhkat ja aloittaa aivan saatanallisen mylvinnän.
Bester oli oikeassa, Garibaldista ei hirveästi tykätä juuri nyt. Ivanova
palaa komentosillalle kertomaan Marcukselle asian vahvistuneen.
Sheridan on todellakin kaapattu ja Garibaldi on koko asiasta vastuussa.
Ivanova on kieltänyt B5:ä vastaanottamasta petturin viestejä eikä häntä
voisi henkilökohtaisesti vähempää kiinnostaakaan koko tyyppi, kun hän
vielä jatkaa, että jos mokoma edes yrittää asemalle, hän ei tule
selviämään tästä hengissä. Vaikka vastarinta on kokenut kovan kolauksen,
he eivät ole kääntymässä takaisin, vaikka tätä Clark toivoisikin.
Ivanova käskee laivastoa jatkamaan kohti Maata.
Ivanova tykkää niin paljon Garibaldista, että halaisi hänet hengiltä.
Garibaldi palaa Edgarsin täysin paskottuun huoneistoon etsimään Liseä,
mutta löytää vain tapetun Edgarsin ja sohvan alla viimeisiä suhauksiaan
vetelevän Waden, joka ehtii kertoa jonkun porukan hyökänneen. Liseä
paikalla ei näkynyt. Samaten salakaapin kuutiot on nyysitty.
Jakson päättää aina niin pirteä ISN:n Alison Higgins, joka kertoo tämän
päivän olevan nykyään juhlapäivä, sillä onhan Sheridan saatu nalkkiin ja
kapina hiipumaan. Sheridania onneksi hoidetaan ja pidetään hyvässä
kunnossa ja kun muukalaisetkaan eivät enää anna hänelle pahaa karmaa,
koko kansan pikku ilkimys jo katuu tuhmuuksiaan. Sellin lattialla
käsirautojaan katkeroituneelle Sheridanille sentään repesin tällä kertaa
pelkästään rujon kontrastin vuoksi. ISN kertoo myös Edgars Industriesin
johtajan, tämän alaisen ja parin henkivartijan murhasta. Attentaatin
ISN valehtelee planeetan vastarintaliikkeen niskaan kuten ah aina niin
tavallista. Mutta Garibaldista sentään leivotaan koko kansan sankaria,
kun koko ISN:n väki vuolaasti kehuu äijän eetteriin läimähtävää
pärstävärkkiä. Nyt Garibaldi ei viimeistään ole enää tervetullut Babylon
5:lle.
Asiat lähtivät todellakin vauhdilla käyntiin kohti kauden vääjäämätöntä
päätöstä, kun Ivanovankin alkusanat vähän vihjailivat ratkaisun hetkien
olevan käsillä. Melkoista lumipallon vyörytystä jälleen havaittavissa,
tämähän oli oikeasti jälleen oikeasti repäisevää ja uskaliasta jälkeä!
Puhun siis tietenkin siitä Sheridanin mukilointikohtauksesta, joka oli
kuin toisesta sarjasta. Tämä ei ole kuitenkaan mikään huono asia, sillä
tällainen vaihtelu virkistää ja pikku tehokeinoilla koko selkkauksesta
oli saatu suorastaan vastenmielisen tylyä jälkeä aikaiseksi. Luinkin
jotain juttua, että Straczynski olisi erästä omasta pahoinpitelystään
inspiroitunut tähän ja vuodattanut tuskiaan audiovisuaaliseen muottiin.
Tosin tarina ei kerro, johtuiko kyseinen mukilointi Grey 17 Is
Missingistä. Oikeastaan Sheridanin pieksäjäiset toivat mieleen lordi
Refan liiskajaiset Narnissa sillä erotuksella, että tämä kohtaus ei
pahemmin naurattanut. Syvän vaikutuksen se kyllä teki B5:sti
epäkonventionaalisella härskiydellään. Taka-alalla tapahtumia seuraamaan
joutunut Garibaldi kruunasi koko jutun. Jotain tällaista lisää ainakin
joskus - mitä nyt nuo nopeat pysäytysvälähdykset tuovat nykyaikana
lähinnä mieleen jonkun CSI:n ja se on ollut lähinnä tahattoman coolia.
B5:lle tyylittely suotakoon, jos se käyttää rajattuja resurssejaan
tarinankerrontaan näinkin onnistuneesti.
Toinen jakson huippuhetki oli tietenkin Besterin ja Garibaldin pikku
putkirupattelu. Oikeastaan tulin jo kovin onnelliseksi, kun tajusin kuka
Garibaldia vastapäätä oikein istahtikaan. Samalla selvisi Garibaldinkin
indoktrinaation pikku mysteerit. Bester tuntuu vain paranevan
alituisesti, kun hän ei ole aina se altavastaaja huumorihahmo, joka
tulee B5:lle kaikkien kiusattavaksi. Tämä olikin Garibaldin ja Besterin
antagonismin kulminoituma, kun Bester päätti vihdoinkin jättää miehen
rauhaan. Selvästi hän onkin ollut ei-mitään-henkilökohtaista -asenteella
koko ajan liikenteessä. Tosin Garibaldin koko vuoden kuplineiden
patoutumien tulviminen antaa vähän osoittaa, että jos he seuraavan
kerran tapaavat, Bester ripustaa hanskansa naulaan. Nyt kiinnostaakin
nähdä, mitä Garibaldi tekee seuraavaksi ja mitä sitten tapahtuu, kun
Ivanova näkee hänet. ...Boomshabalaba? Liseä Garibaldi ainakin etsii ja
voisin olettaa, että ehkä hän katuu tekojaan (no varmasti!) ja yrittää
saada Sheridanin vapaaksi. Tai sitten hän tapaa Marsissa Franklinin ja
Lytan. Tuon kaksikon stoori jäikin vähän sivuun, vaikka Lytan taustan
selvitys ja pahaenteinen viittaus ihmistelepaattisotaan antoikin
mahdollisuudet vaikka mihin.
Pakko vielä heittää pakollinen natsikortti, kun holokaustiparalleelit
olivat niin ilmeisiä, mutta en laskisi tätä mitenkään huonoksi puoleksi,
sillä scifihän nyt on aina heijastellutkin nykymaailman ja sen
historian hassutuksia. Edgarsista ja Wadesta en uskonut pääseväni eroon
näinkin nopeasti ja siksi juuri tämä sarja jaksaakin yllättää
positiivisesti, kun hahmoja kirjoitellaan niin helposti aina tärkeän
juonen vaatiessa ulos. Loistava jakso, loistava sarja, suurilta osin
loistava kausi. Vitoskaudella kuulemma lässähtää, mutta sitä ennen on
tämän kauden finaali, jota kohti vastarintaliikkeen laivasto on
peräänantamattomasti lipumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti