83 - The Face of the Enemy

83

4. kausi, 17. jakso

The Face of the Enemy työntää asioita jälleen eteenpäin aivan kuin Sheridankin työntää laivastoaan urhoollisesti yhä lähemmäksi Maata eikä anna millään periksi, kun asteroidien läheisyydessä käydään rumaa taistelua. Hän jopa ihmettelee, mikseivät vastapuolen hävittäjät suostu millään antautumaan, Hydra ja Delphikin kun vain vetäytyvät taistelusta. Cadmus rikkoo viimeinkin vastapuolen radiohiljaisuuden ja aluksen kapteeni Frank kertoo, että Sheridan teloituttaa heidät kuitenkin ja vaihtaa miehistöt minbareiksi. Tai tällaista täysin varmaa ynnä täydellisen aukotonta tietoa he ovat saaneet Clarkin suunnalta. Vestan MacDoucan kutsuu Frankia typerykseksi ja kehottaa kaveriaan antautumaan, kun huhut ovat täyttä roskaa. Pienen jahkailun jälkeen Cadmus antautuu.

Tilanne ei raukea ihan heti, kun hyppyportista tupsahtaa Sheridanin vanha purtilo eli Agamemnon, jolla ei ole pienintäkään aikomusta hyökätä. Alus on etsinytkin Sheridanin sijaintia jo kauan liittyäkseen vastarintaan. Piristynyt Sheridan lähtee heti sen kyytiin tapaamaan vanhaa miehistöään, johon luottaa täysin. Itse asiassa tässä vaiheessa oletin vahvasti muutaman minuutin ajan, että he ovat kuitenkin myyneet sielunsa pahiksille ja tulivat kaappaamaan Sheridanin, mutta onneksi olin väärässä.

Franklin ja Lyta ovat puolestaan lähteneet Marsiin melkoisen kryopaattilastin kanssa ja vaikka Ykköstä ilahduttaakin Franklinin näkeminen, häntä ei varsinaisesti viehätä Lyta, kun telepaateilla on tällä hetkellä Marsissa melkoisen huono maine. Naiset ovat tavanneet ennenkin, kun Lyta pakeni Psi-joukkoja Marsissa, mutta aiemmilla kerroilla Ykkönen ei edes tiennyt Lytan olevan telepaatti. Ykkönen valittaa Franklinille tällaisista epämiellyttävistä yllätyksistä, mutta Franklin vakuuttelee kaiken olevan hyvin. Ja Lytan pitääkin olla mukana lastin vuoksi. Ykköstä ei varsinaisesti viehätä, kun hän vetäisee erään kuljetettavan kontin suojuksen syrjään ja näkee sisällä kryopaatin. Franklinille jää siis vähän seliteltävää.



Ei taida Franklin saada tänä iltana Ykköseltä Kakkoseen.

Ja entäpä bisnesmiehen kanssa kaveeraava Garibaldi? Hän käy kertomassa Edgarsille huostaan otetusta ja Marsiin kuljetettavasta Sheridanin isästä. Edgars kyllä vakuuttelee, että Sheridan huijataan Marsiin aivan miehen omaksi parhaakseen ja ehkä hän päätyy lopulta kiittämään kaunista ratkaisua. Jotenkin Garibaldi rohkenee epäillä tällaista reaktiota eikä häntä hirveästi vakuuta ukon vakuuttelut totuudesta, joka hänelle paljastetaan aivan kohta.

Sheridan saapuu Agamemnonille, jonka komentokeskuksessa käyskentelee ylpeänä kuin kotonaan, ja kyselee miehistön kuulumisia. Uusi kapteeni kertoo miehistön olleen lojaalia sakkia aina Santiagon kuoleman jälkeen, vaikka pieniä epäilyksiä totuudesta onkin ollut. Viimeistään Yövahdin toilailut vakuuttivat miehistön Sheridanista. Sheridan alkaa olla jo voitonriemuinen, mutta laivastoa pystyssä pitävä Marcus kertoo Garibaldin odottelevan linjoilla. Vakavalta vaikuttava Garibaldi kertoo pappa-Sheridanin kaappauksesta ja kertoo, että hänen porukkansa voi auttaa isäukon vapaaksi. He haluaisivat kuitenkin tavata Sheridanin ensin Marsissa. Garibaldi vaatii vastausta ennen kuin on liian myöhäistä. Sheridan kertoo tulevansa yksin heti kun isän kidnappaus on saatu varmistettua, vaikka Agamemnonin kapteeni vähän epäileekin koko juttua. Ivanova ei pelkästään epäile – hän vastustaa tempausta, joka suorastaan löyhkää ansalta mailien päähän. Sheridan arvelee, ettei Garibaldi kuitenkaan haluaisi Sheridanille pahaa, vaikka onkin ollut asioista eri mieltä. Sitä paitsi Garibaldi puhui totta, sillä Sheridan varmistui asiasta. Sheridan vannoo menevänsä ja kutsuu Ivanovan paikalle pitämään laivastoa pystyssä Marcuksen kanssa. Delenn saapuu sopivasti takaisin asemalle ja suostuu pitämään asemaa pystyssä, kun minbari ihmislaivaston johdossa antaisi kuitenkin Maahan ihan väärän kuvan.

Marsin kupolissa lounastetaan kireissä tunnelmissa, kun Lytan pöytään paiskataan ruokalautanen. Näköjään muutkin vastarintalaiset karsastavat telepaatteja. Ykkönen ei suostu kertomaan mistä moinen ilmapiiri johtuu vaan arvelee Lytan tietävän mistä on kyse, kun häipyy paikalta. Lyta arvelee kohtelun johtuvan siitä, kun Marsin miehityksen leivissä työskentelee verikoiriksi kutsuttuja telepaatteja, jotka eivät väkivaltaisissa vastarintaluotauksissaan anna armoa. Syväluotaus kun johtaa varsin usein kaikennäköisiin vaurioihin ja jopa kuolemaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun jotain yhtä epämääräistä on tapahtunut, sillä kun Lyta oli harjoittelussa Psi-kyttien riveissä, oli juttua kaupallisten telepaattien murhista ja koska kukaan muu ei asiasta välittänyt, Psi-kytät lähtivät omin luvin syväluotaamaan porukkaa. Lyta kertoo myös kylmäävää tarinaa erään siirtokunnan laitoksesta, jonka kopissa mokeltaa yötä päivää tyyppi, jonka mieleen on istutettu kamalia asioita kuten Grey 17 Is Missingiä jatkuvalla loopilla. Lyta sai tarpeekseen ja vaihtoi alaa kaupalliselle sektorille. Lyta pelkää, että vielä joskus syttyy sota ihmisten ja telepaattien välillä. ...Ehkä jopa tämän sarjan aikana?! Ykkönen tuo heille muuta ajateltavaa, kun Sheridanista on tullut viestiä.

Sheridan laskeutuu Agamemnonin Thunderboltilla marsilaiseen kovin hämyisään Phobos-baariin (onpa yllättävä nimi!), jossa soi aivan toisenlaista musiikkia kuin Franken scifimaalailut. Hän istuutuu sivupöytään vastapäätä Garibaldia, joka kertoo kapteenin isän vartioinnin olevan löysää, kun asiaa ei ole vielä julkistettu. Sheridan on jo tarpeeksi luottavainen Garibaldista ja kysyykin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Garibaldi läppäisee häntä kämmenselkään ja kertoo Sheridanin osuuden olleen siinä. Käteen isketty rauhoittava tekee kyllä loput. Sheridan ei oikein tahdo suostua Garibaldin pyyntöön antautua, kun ponkaisee kauhuissaan pystyyn ja katselee ystäväänsä, jonka muodot alkavat vääntyillä. Samaan aikaan muut äänet väistyvät tyystin ja baarimainen ysärirenkutus nousee ilmeisen tarkoituksenmukaisesti etualalle dominoimaan. Kameramieskin alkaa juopua, kun Sheridan alkaa huojua poispäin paikalta. Hänen pöllyiseen katseeseensa vastaa vain epämiellyttäviä naamapareja, jotka välkkyvät tunkkaista ilmapiiriä valaisevien epilepsiavalojen tahdissa.



Tällaista se aina on, kun Sheridan menee vähän juopottelemaan.

Sheridan syöksyy uloskäynnille, jonka ovensuussa möllöttävä äijä tuuppaa hänet takaisin tanssilattian suuntaan, jossa lauma geneerisiä pahiksia alkaa piirittää häntä hyvin uhkaavaan ”meille maksetaan tästä” -sävyyn. Garibaldi kääntää katseensa toisaalle. Sheridan työntelee päälle käyvää roskaväkeä syrjempään, kun häntä otetaan kerta toisensa jälkeen kraivelista kiinni. Valen katselee pilvenreunalla ylpeänä Sheridanin heilahtavaa yläkoukkua, joka paiskaa erään retaleen ikkunasta hemmettiin. Eräs muukin perssilmä saa kuonoonsa, mutta siihen Sheridanin urotyöt päättyvätkin, kun hänet isketään lattialle hakattavaksi. Graafisen väkivallan välähdysvalokuvat kertovat tarpeeksi kapun muilutuksesta. Sheridan nousee vielä kerran ennen kuin lyyhistyy lopullisesti. Viimeiset valonvälähdykset vilauttavat Garibaldin passiivista reagointia välikohtaukseen.

Ivanova saapuu laivastolle, jossa ei juurikaan juhlita. Marcus päivittää komentajan tilanteen tasalle näyttämällä ISN:n viimeisimmän uutislähetyksen, jossa ennenkin nähty naistoimittaja kertoo iloisia uutisia, sillä Maata kiusannut kapinajohtaja Sheridan on saatu viimeinkin kiinni. Uhreilleen armotonta kapteenia kyllä kohdellaan hyvin, toimittaja vakuuttelee. En kehdannut nauraa rujolle kontrastille, kun selliin paiskattua Sheridania oltiin heti tämän jälkeen potkimassa.

Ilmeetön Garibaldi on palannut Edgarsin luokse ja tällä kertaa ukolla on kaverina Wade. Edgars kertoo Clarkin olevan täysin onnessaan Sheridanin nappauksesta, mutta Garibaldi on jo raivoissaan, kun on tehnyt ihan tarpeeksi epämiellyttäviä asioita. Ehkä nyt olisi viimein parasta kertoa se helkutin loppuosuus totuudesta. Edgars kertoo aiempia juttujaan hieman toistellen, että Clark on todellakin vain sivuseikka, kun juuri telepaatit ovat se pahan alku ja juuri – uhka vapaudelle. Hän avaa seinästä salaluukun, jonka syvennyksessä on pari lasikuutiota. Läpinäkyvän valkoisen Garibaldi onkin nähnyt – se oli juurikin se sama, joka vilahti B5:llä. Garibaldi muistaa Lisen kertoneen sen olevan jonkinlainen telepaattimutaatiolääke, mutta Edgars kertoi Liselle sen olevan sellainen, sillä mistäpäs nyt joku nainen nyt mitään oikeasti tietäisi. Oikeasti Psi-kytät haluaisivat kyseisen kapselin kätösiinsä.

Ja kapselissa on oikeasti lääkettä mutta vähän toisenlaista – vastalääke punasävyisen lasikuution sisuksissa muhivaan telepaatti-Raidiin, joka ei vaikuta mitenkään normaaleihin. 'Paatteja virus sen sijaan pitää polvillaan, kun helposti leviävä aine asettuu heidän geeneihinsä pitämään telepatiaa loitolla. Vastalääkettä pitää ottaa parin viikon välein mikäli mielii pysyä hengissä. Tavallaan Edgarsin temppu on nerokas pahistelunäkökulmasta, sillä kyseinen lääke on hänen sakkinsa hallussa eivätkä tartunnan saaneet telepaatit voi kostaa asiaa avoimesti. Garibaldi näkee kuitenkin asian moraalisemman varjopuolen. Tai no siis Varjo-puolen, heh heh! Tällä tavalla telepaateista kun tulisi evoluutiokantilta orjakansaa Edgarsin porukalle.

Kirjaoppinut Wade puuttuu keskusteluun puhumalla kehitysopillisesta tyranniasta, sillä aina ilmestyy lajeja johtamaan vanhoja lajeja elleivät vanhat lajit puutu asiaan. Edgars jo vähän vimmastuu, kun kertoo haluavansa auttaa kaikkia. Hän ei halua telepaateista hallitsijoita. Siksi heidät on poistettava yhtälöstä. Garibaldia tämä ideointi ei kuitenkaan tunnu häiritsevän, vaikkei hän nyt ihan täysillä tunnu olevan aatteessa mukana. Pitkästä päivästä väsynyt Edgarskin horjahtaa hiukan aatteessaan, kun summailee kaiken olevan nyt hyvällä mallilla, kun virus lähtee pian levitykseen ja muutaman viikon päästä pyörä on lähtenyt pyörimään. Hän mainitsee telepaattiongelman ja tajuaa siteeranneensa juuri Hitleriä. Hän poistuu ja Wade pyytää Garibaldia jäämään huoneistoon joksikin ajaksi, jottei mikään menisi vikaan. Mutta jokin jo ehtii mennä vikaan, kun kukaan ei ole huomannut keskustelua salakuuntelevaa Liseä, joka häipyy huomaamatta paikalta. Huoneeseen jää vain Garibaldi, joka repii tyynesti irti hampaansa, jonka vielä halkaisee. Sisällä on pikkuruinen lähetin.



Sinä iltana Garibaldi huokaisi helpotuksesta, kun ei enää kuullut päässään venäläistä iskelmäradiota.

Garibaldi siirtyy vähin äänin istuskelemaan ilmeettömänä odottamaan seuraavan putkikuljetuksen lähtöä – niin paljon hän perustaa Waden pyynnöistä. Seuraksi hän saa Lisen, joka kertoo kuulemastaan eikä hän voi enää jäädä miehensä luokse tuontasoisten paljastusten jälkeen. Lise ihmettelee, kun ei exä reagoi mitenkään, mutta lopulta Garibaldi murahtaa Liseä häipymään kotiin. Lise tottelee ja pian Garibaldi saa melkein samalla ovenavauksella uuden penkkivieraan... Besterin. Putkimatka alkaa ja Garibaldi paljastaa telepaatille syvimmät salaisuutensa. Bester saa tietää kaiken telepaattiviruksesta ja vaikuttaa oikeasti aika järkyttyneeltä... jos tuollaiset kasvot nyt sellaisia tunteita pystyvät esittämään. Mutta Bester kyllä tuumii, että kyllä he keinot keksivät. Hän katselee mietteliäänä Garibaldia, jonka oikea minä haluaisi jo kovasti ulos. Bester niin miettii, mitä miehelle pitäisikään tehdä. Jättääkö hänet tähän lasittuneeseen tilaan vai antaako miehen saada tietää, mitä pahuuksia onkaan tehnyt melkein kokonaisen vuoden. Bester päättää olla jalomielinen, kun Garibaldi sentään esti telekaustin ja miljoonien kuoleman.

Bester pyytää Garibaldia palaamaan takaisin ja muistamaan. F-f-f-flashback time! Garibaldin mieli palaa takaisin Z'ha'dumin tapahtumiin ja tietenkin omaan poistumiseensa asemalta. Koska Sheridan oli poissa ja realistisia kandidaatteja käännytyksiin oli vain Ivanova, Delenn ja Garibaldi, Garibaldi vaikutti helpoimmalta käännytettävältä telepaattien tahtoon. Varjoalus nappasi Garibaldin Starfuryn ja koska telepaatit kaveerasivat Varjojen kanssa, hänet saatiin kohtuullisen vaivattomasti operoitavaksi. Bester ajautuu hetkeksi sivuraiteille mietiskellessään televiruksen perustuvan mitä todennäköisimmin Varjoteknologiaan ja mietiskelee Varjojen nerokkuutta. Hän palaa Garibaldin tapaukseen ja selviää, että Garibaldia todellakin operoitiin Marsissa. Bester ohjeisti toista telepaattia Garibaldin muokkauksessa, jotta mies selviäisi kärähtämättä totuuskokeesta ja kertoo, miten häntä tulisi tökkäillä oikeaan suuntaan epäluulon ja niskuroinnin kaltaisten hyveiden avulla.

Besterin porukka järjesti tietenkin Garibaldin löydettäväksi ja kaikki alkoi mennä nappiin, kun muovattu Garibaldi erosi aivan oma-aloitteisesti turvapäällikön tehtävistä ja pääsi Edgarsin rekrytoitavaksi. Piiloviestit ja muu subliminaali poisti vähiten entisen Garibaldin kokonaan. Kuvioon kuului tietenkin myös Sheridanin pettäminen ja aivan lopuksi tämä tämänhetkinen loppuraportti. Garibaldin osuus oli siis tässä eli mihin Bester häntä siis enää tarvitsisi? Hän kohottaa asettaan ihan silkkaa armeliaisuuttaan, kun Garibaldi ei voisi enää palata petoksensa jälkeen vanhoihin hyviin aikoihin eikä edes nykyhetkisiin keskinkertaisiin aikoihin, kun Edgarsilla taitaa olla vähän... muuta tekemistä. Toisena vaihtoehtona tietenkin ikuinen möllötys putkikuljetuksessa, joka nyt ei olisi kovin jännittävää.

Mutta ei Bester julma ole, hän vain käytti miestä hyväkseen, kun ei muuta voinut. Hän tajuaa päätepisteen lähestyvän ja lähettää signaalin Garibaldille ja kertoo vielä sen olleen palautumista varten. Eli heti kun Bester on poistunut kuljetuksesta, Garibaldi herää ja haistaa tuhkat. Bester antaa aivan vapaasti Garibaldin selitellä kokemansa manipulaation ystävilleen. Kukapa moista megapetturia uskoisi? Heti kun Bester poistuu kuljetuksesta ja matka jatkuu, Garibaldi herää, haistaa tuhkat ja aloittaa aivan saatanallisen mylvinnän.

Bester oli oikeassa, Garibaldista ei hirveästi tykätä juuri nyt. Ivanova palaa komentosillalle kertomaan Marcukselle asian vahvistuneen. Sheridan on todellakin kaapattu ja Garibaldi on koko asiasta vastuussa. Ivanova on kieltänyt B5:ä vastaanottamasta petturin viestejä eikä häntä voisi henkilökohtaisesti vähempää kiinnostaakaan koko tyyppi, kun hän vielä jatkaa, että jos mokoma edes yrittää asemalle, hän ei tule selviämään tästä hengissä. Vaikka vastarinta on kokenut kovan kolauksen, he eivät ole kääntymässä takaisin, vaikka tätä Clark toivoisikin. Ivanova käskee laivastoa jatkamaan kohti Maata.



Ivanova tykkää niin paljon Garibaldista, että halaisi hänet hengiltä.

Garibaldi palaa Edgarsin täysin paskottuun huoneistoon etsimään Liseä, mutta löytää vain tapetun Edgarsin ja sohvan alla viimeisiä suhauksiaan vetelevän Waden, joka ehtii kertoa jonkun porukan hyökänneen. Liseä paikalla ei näkynyt. Samaten salakaapin kuutiot on nyysitty.

Jakson päättää aina niin pirteä ISN:n Alison Higgins, joka kertoo tämän päivän olevan nykyään juhlapäivä, sillä onhan Sheridan saatu nalkkiin ja kapina hiipumaan. Sheridania onneksi hoidetaan ja pidetään hyvässä kunnossa ja kun muukalaisetkaan eivät enää anna hänelle pahaa karmaa, koko kansan pikku ilkimys jo katuu tuhmuuksiaan. Sellin lattialla käsirautojaan katkeroituneelle Sheridanille sentään repesin tällä kertaa pelkästään rujon kontrastin vuoksi. ISN kertoo myös Edgars Industriesin johtajan, tämän alaisen ja parin henkivartijan murhasta. Attentaatin ISN valehtelee planeetan vastarintaliikkeen niskaan kuten ah aina niin tavallista. Mutta Garibaldista sentään leivotaan koko kansan sankaria, kun koko ISN:n väki vuolaasti kehuu äijän eetteriin läimähtävää pärstävärkkiä. Nyt Garibaldi ei viimeistään ole enää tervetullut Babylon 5:lle.

Asiat lähtivät todellakin vauhdilla käyntiin kohti kauden vääjäämätöntä päätöstä, kun Ivanovankin alkusanat vähän vihjailivat ratkaisun hetkien olevan käsillä. Melkoista lumipallon vyörytystä jälleen havaittavissa, tämähän oli oikeasti jälleen oikeasti repäisevää ja uskaliasta jälkeä! Puhun siis tietenkin siitä Sheridanin mukilointikohtauksesta, joka oli kuin toisesta sarjasta. Tämä ei ole kuitenkaan mikään huono asia, sillä tällainen vaihtelu virkistää ja pikku tehokeinoilla koko selkkauksesta oli saatu suorastaan vastenmielisen tylyä jälkeä aikaiseksi. Luinkin jotain juttua, että Straczynski olisi erästä omasta pahoinpitelystään inspiroitunut tähän ja vuodattanut tuskiaan audiovisuaaliseen muottiin. Tosin tarina ei kerro, johtuiko kyseinen mukilointi Grey 17 Is Missingistä. Oikeastaan Sheridanin pieksäjäiset toivat mieleen lordi Refan liiskajaiset Narnissa sillä erotuksella, että tämä kohtaus ei pahemmin naurattanut. Syvän vaikutuksen se kyllä teki B5:sti epäkonventionaalisella härskiydellään. Taka-alalla tapahtumia seuraamaan joutunut Garibaldi kruunasi koko jutun. Jotain tällaista lisää ainakin joskus - mitä nyt nuo nopeat pysäytysvälähdykset tuovat nykyaikana lähinnä mieleen jonkun CSI:n ja se on ollut lähinnä tahattoman coolia. B5:lle tyylittely suotakoon, jos se käyttää rajattuja resurssejaan tarinankerrontaan näinkin onnistuneesti.

Toinen jakson huippuhetki oli tietenkin Besterin ja Garibaldin pikku putkirupattelu. Oikeastaan tulin jo kovin onnelliseksi, kun tajusin kuka Garibaldia vastapäätä oikein istahtikaan. Samalla selvisi Garibaldinkin indoktrinaation pikku mysteerit. Bester tuntuu vain paranevan alituisesti, kun hän ei ole aina se altavastaaja huumorihahmo, joka tulee B5:lle kaikkien kiusattavaksi. Tämä olikin Garibaldin ja Besterin antagonismin kulminoituma, kun Bester päätti vihdoinkin jättää miehen rauhaan. Selvästi hän onkin ollut ei-mitään-henkilökohtaista -asenteella koko ajan liikenteessä. Tosin Garibaldin koko vuoden kuplineiden patoutumien tulviminen antaa vähän osoittaa, että jos he seuraavan kerran tapaavat, Bester ripustaa hanskansa naulaan. Nyt kiinnostaakin nähdä, mitä Garibaldi tekee seuraavaksi ja mitä sitten tapahtuu, kun Ivanova näkee hänet. ...Boomshabalaba? Liseä Garibaldi ainakin etsii ja voisin olettaa, että ehkä hän katuu tekojaan (no varmasti!) ja yrittää saada Sheridanin vapaaksi. Tai sitten hän tapaa Marsissa Franklinin ja Lytan. Tuon kaksikon stoori jäikin vähän sivuun, vaikka Lytan taustan selvitys ja pahaenteinen viittaus ihmistelepaattisotaan antoikin mahdollisuudet vaikka mihin.

Pakko vielä heittää pakollinen natsikortti, kun holokaustiparalleelit olivat niin ilmeisiä, mutta en laskisi tätä mitenkään huonoksi puoleksi, sillä scifihän nyt on aina heijastellutkin nykymaailman ja sen historian hassutuksia. Edgarsista ja Wadesta en uskonut pääseväni eroon näinkin nopeasti ja siksi juuri tämä sarja jaksaakin yllättää positiivisesti, kun hahmoja kirjoitellaan niin helposti aina tärkeän juonen vaatiessa ulos. Loistava jakso, loistava sarja, suurilta osin loistava kausi. Vitoskaudella kuulemma lässähtää, mutta sitä ennen on tämän kauden finaali, jota kohti vastarintaliikkeen laivasto on peräänantamattomasti lipumassa.