94 - Strange Relations

94

5. kausi, 6. jakso

Strange Relations jatkaa oikeastaan suoraan viime jakson paljastuksesta, joka viilensi Sheridanin ja Delennin välejä. Delenn kertoo Lochleylle tajuavansa nyt, miksi Sheridan valitsi hänet aseman johtoon – asiassa oli kuin olikin muuta yhteistä kuin vain Maan sotavoimat - ja on itse yhtä mieltä valinnasta. Lochley haluaa, ettei asia pahemmin leviä, mutta asia jo leviää, kun Garibaldi luuraa lähistöllä varsin uteliaalla päällä. Hän on ottanut Lochleyn taustojen kaivelun pikku projektikseen.

Londo on maisemakannella katselemassa haikein mielin hiljakseen lähestyvää centauri-risteilijää, josta Zack tulee vielä ilmeisen turhaan informoimaan. Londo kertoo sijaishallitsijan voivan huonosti ja hänen on palattava kotiin keisarin hommiin. Hänelle tuntuukin olevan kova pala, kun ei usko enää palaavansa Babylon 5:lle paitsi ehkä satunnaisilla valtiovierailuilla. Zack ihmettelee, eikö keisariuden pitäisi olla hieno juttu ja arvuuttelee jo Londo Mollari Ensimmäisen titteliä, mutta oikeastaan Londo on vasta Toinen, kun Ensimmäinen hallitsi ajat sitten ja listittiin. Londo vähän pelkää samaa kohtaloa ja povaa synkkää tulevaisuutta vähän kaikille.

Alustelakalla vaihteeksi perseillään, kun Corwin kieltää erästä vioittunutta kuljetusalusta poistumasta asemalta. Aluksella ei voida asialle mitään ja se törmää B5:n kitamaisiin paineoviin. Välikohtaus pysäyttää aseman liikennöinnin vähintään puoleksi päiväksi (Lochley saa nipistettyä korjauksista tunnin, kun tulee itse korjauspaikalle kiristämään erästä korjaajaa arkaluontoisista kuvista) ja aseman viereen jää lillumaan kärsimättömiä tulokkaita. Näin myös London lähtö viivästyy. Poikkeus sääntöön on Psi-joukot, sillä niiden synkeillä aluksilla on etuoikeus saapua sivukautta asemalle.

Franklin käräyttää lääkkeitä telepaateille tonkivan Lytan sairastuvalta. Lekurilla ei ole sinänsä mitään sitä vastaan, mutta hän ihmettelee, mikseivät telepaatit tule itse pyytämään lääkkeitä. Lyta kertoo, etteivät he luota lääkäreihin Psi-joukkojen kokeiden vuoksi ja korjaa, ettei häntä lähetetty tänne vaan hän tuli ihan omasta aloitteestaan. Franklin pyytää kuitenkin Lytaa kertomaan ensi kerralla aikeistaan.



Paatuneen kleptomaanin syyllistynyttä ilmehdintää.

Lyta kuskaa lääkkeet Byronille ja ehdottaa hänelle vitamiineja, kun mies näyttää uupuneelta. Byron alkaa runoilla pitkällisesti, kuinka nukkui viimeksi kunnolla neljä elämää takaperin ja pääsee lopulta kuvailemaan pajupuiden hienoutta. Oli pakko revetä, kun hän niin perin herkästi vertasi Lytaa omaksi pajukseen. Lytan on pakko ihailla, kuinka Byron vaihtaa niin tyylikkäästi puheenaihetta. Heidän söpöilynsä keskeytyy, kun telepaatit noteeraavat ilkeämielisen läsnäolon. Byron pyytää Lytaakin avaamaan mieliportit ja niin hänkin havaitsee Psi-joukkojen verikoirayksikön. Mukana on tietenkin Bester.

Tieto Besteristä kantautuu erään vartijan myötä myös Garibaldin korviin, vaikkei hänen varsinaisesti pitänyt kuulla asiaa. Garibaldi ryntää heti Lochleyn toimistoon, jossa Bester on kertomassa maireasti jotain ankeaa Descartes-vitsiä, ja on syöksymässä aivopesijänsä kimppuun. Lochley tunkee kuitenkin väliin, mottaa raivostunutta Garibaldia lättyyn ja käskee vartijat paikalle viemään häiriköijän selliin. Vartijat epäröivät hetken, sillä onhan kyseessä sentään Garibaldi, mutta Lochley vilauttaa sotaoikeuskorttia.

Franklin on lievästi sanottuna ällistynyt, kun Delenn ja G'Kar haluavat hänen vähentävän hommiaan sairastuvalla, mutta he saavat hänet innostumaan, kun kertovat, että hänestä tulisi loistava kansojenvälisten tulehdusten tutkija. He antavat hänelle vapaat kädet matkustaa planeetalta toiselle kartoittamaan Allianssin jäsenten terveystietopankkeja. G'Karia jää silti vaivaamaan, kun hänellä ei ole vielä tärkeää omaa osuutta Allianssissa.



”Älä huoli, kyllä me susta vielä ainakin paperipaino saadaan!”

Sheridan on kutsunut Lochleyn toimistoonsa ja on raivoissaan Garibaldin kohtalosta. Pitäisihän kapteenin tietää, mitä Bester on tehnyt heille molemmille. Lochley kyllä tietää molempien osapuolten näkökannat, mutta latelee ärsyttävän loogisia totuuksia siitä, miksi Psi-joukot ovat täällä. Sheridan antoi telepaateille turvapaikan mutta ei syytössuojaa ja Psi-joukot sattuvat syyttämään telepaatteja useammastakin asiasta. Allianssin periaatteisiin kuuluu antaa jäsenmaailmoille vapaat kädet ja koska Maan hallitus on menossa mukana, Psi-joukot saavat olla asemalla telepaattien perässä. Sitä paitsi käsky tuli suoraan Earthdomelta. Bester saadaan toki potkittua pihalle mikäli hän tekee jotain väärin, mutta tähän mennessä hän on liikkeellä näennäisen puhtain paperein. Lochleyn pettämättömistä perusteluista huolimatta Sheridan kieltäytyy ja kehottaa Lochleyta keksimään jotain telepaattien turvaksi.

Centauri-risteilijä saa odottelusta tarpeekseen ja on poistumassa paikalta takaisin Centauri Primelle, mutta alukseen syötetyt navigointikoordinaatit saavat sen räjähtämään. Zack kertoo Lochleylle sabotaasista ja näyttäisi siltä, että Londo yritettiin listiä. Ei olisi varsinaisesti ensimmäinen kerta. Lochley lukaisee turvakatsauksen läpi, huomioi Garibaldin tunkeutuneen hänen tietoihinsa ja käy vähän jututtamassa sellissään löhöilevää nuuskijaa.

Toisaalla Bester nuuskii verikoirineen Brown-sektoria, jonka käytävällä odottelee Lyta, joka kertoo ettei täällä ole mitään nähtävää. Bester on niin hyvillään hänet nähdessään ja aavistaa lopulta, että täällähän on aivan liian hiljaista. Hän tajuaa Lytan blokkaavan heitä ja usuttaa pari telekoiraa tutkimaan paikkaa, jota Lyta niin kovasti suojelee. Lyta sivaltaa heidän mieliään ja Bester ilkkuu, ettei Lyta taida jaksaa tätä loputtomiin. Lyta myöntää tämän ja lisää, että voi kohta tehdä väsyneenä virheitä kuten rikkoa verisuonia. Bester antaa periksi ja vannoo palaavansa aseman vartijoiden kanssa. Byron saapuu piilostaan ihmettelemään Lytan kykyjä ja antaa luottamuksellisen suukon, kun on niin komea ja kaikkea. Lyta pyytää heitä piiloutumaan ympäri asemaa.

Lochley haluaa tietää, onko Garibaldilla jotain häntä vastaan. Ei sinänsä ole, Garibaldi ei vain luota häneen. Lochley pitää hänen paranoiaansa lapsellisena, kun maailmassa on kosolti sakkia, jota Garibaldi ei tunne. Garibaldi haluaa tietää, mitä kapteenin ja Besterin välillä oikein on, kun he näyttivät tulevat hyvin toimeen. Käy ilmi, että Bester auttoi kerran häntä erään vaarallisen karkupaatin tapauksessa. Lisäksi Garibaldi haluaa tietää, miksi Sheridan valitsi juuri Lochleyn aseman johtoon. Sheridan halusi vastapuolen edustajan ikään kuin symboliksi merkkinä siitä, kuinka he kaikki puhaltavat lopulta yhteen hiileen. Sheridan luottaa häneen ja haluaa parikseen sellaisen, joka on valmis kiistelemään asioista ja tarvittaessa tukemaan häntä. Garibaldi aistii, ettei tämä voi olla tässä, vaan takana on jotain muutakin. Lochley antaa periksi ja toteaa, että on ehkä kovistellut häntä turhan paljon. Paljastus ei saa kuitenkaan levitä sellistä. Kun Garibaldi kuulee, että Sheridan ja Lochley ovat olleet kauan sitten naimisissa kolme kuukautta, hän ei voi aluksi uskoa asiaa ja rupeaa sitten nauramaan. Ehkä he ovat sittenkin sujut. Tosin Lochley ei päästä häntä vielä ulos niin kauan kun Bester on asemalla. Zack ottaa yhteyttä ja kertoo Earthdomen käskystä ottaa vartijat mukaan telepaattijahtiin.

Lyta katselee sivummalta lannistuneena verikoirien ja vartijoiden telejahtia ja kuulee sitten Byronin mielessään. Hän löytää miehen sivummalta ja Byron kertoo, että on aika antautua, sillä heitä ei ole tehty taistelemaan. Lyta pelkää hänen puolestaan, sillä uskoo kansanjohtajan kuolevan heidän käsissään, mutta Byron alistuu rauhallisesti kohtaloonsa. Pari verikoiraa löytävät hänet käytävän perältä ja juoksevat hieman typerän näköisesti ottamaan hänet kiinni.

Lochleyn kokouksessa Corwin kertoo alustelakan olevan valmis toimintaan ja Zack puolestaan telepaattijahdin edistyksestä. Valitettavasti Besterillä näyttäisi olevan vieläkin täysin puhtaat paperit. Franklinilla on vielä asiaa, sillä hän kertoo uudesta Allianssi-pestistään ja kertoo kansojenvälisistä infektioista. Lochley pitää ideasta ja oivaltaa siinä yhtäkkiä mahdollisuuden. Hän haluaa Franklinin antavan hänelle kirjallisen selostuksen infektioista ja karanteeniajoista. Kohta joku saa byrokratiasta näpeilleen.

G'Kar on kylässä Delennin luona, sillä Delenn halusi keskustella hänen kanssaan London murhayrityksestä. G'Kar toteaa, että Londo kaipaisi henkivartijan, sellaisen, johon hän luottaisi ja joka olisi hänen rinnallaan. Lopulta hän vaikenee, kun tajuaa, mitä Delennkin ajaa takaa. G'Kar kauhistuu jo pelkästä ajatuksesta, mutta Delenn selittää, kuinka mahtava symboli Allianssille olisi, jos G'Kar olisi London rinnalla turvana. Yhtäkkiä G'Karia alkaa naurattaa kunnolla, kun hän miettii, millaisia muiden ilmeet olisivat Centauri Primen hovissa. Narni centaurien vallan keskipisteessä, ennenkuulumatonta! Pelkästään tästä ideasta huvittuneena hän suostuu ideaan.

Turhaan mukiloitu Byron odottelee ilmeettömänä kohtaloaan, jonka kääntää Lochley. Bester ei voi uskoa, että hänen haaveensa telepaattipulman murskaamisesta kariutuu kiertolaistelepaattien 60-päiväiseen karanteeniin kansojenvälisten infektioiden varalta. Hän niin toivoo, että saisi edes Byronin mukaansa, mutta Lochley ei taivu. Säännöt ovat sääntöjä. Äärimmäisen turhautunut Bester suostuu odottamaan pari kuukautta, mutta tällä välin telepaatit eivät saa lähteä mihinkään. Lochley ymmärtää tämän kuten ymmärtää Byronkin. Byron kiittää kapteenia ja siirtyy selliin halailemaan vapautuneita karitsojaan, jotka hymyilevät autuaina yleisessä yhteisymmärryksessä ja Lytakin on onnellinen.



Muut keskustelevat, pitäisikö Byronin käydä parturissa.

Londo saa kuulla Delenniltä uudesta henkivartijastaan ja on melkoisen ihmeissään, mutta saa pian seuraksi G'Karin ja he poistuvat paikalta vitsaillen sopivista istumapaikoista lennolle Centauri Primeen. Samalla käytävänpätkällä heitä vastaan astelee Corwin, joka istuutuu Lochleyn pöytään kehumaan häntä telepaattiongelman ratkaisusta. Lochley kertoo ratkaisevansa ongelmat mieluummin osissa ja vähän pelkää, mitä tästä vielä seuraa. Lisäksi hänestä tuntuu kuin olisi unohtanut jotakin tärkeää ja ottaa yhteyttä sellin vartijaan. Taustalta kuuluu Garibaldin raivoamista.

Lyta liittyy telepaattien seuraan. Lauma pitkälettisiä hippejä näyttää ihan amerikkalaiselta salaseuralta, joka kokoontuu aukealle paikalle ottamaan syanidipillerit tai polttamaan latoja, sillä niin hurmoksellisesti he laulavat virsimitalla Byronin rauhoittavalla johdolla veljeydestä, sisaruudesta ja ystävyydestä. Ainakaan tällä perusteella näiden telepaattien ei luulisi olevan vaaraksi kenellekään, mutta toisaalta kohtauksessa tuntui olevan kaiken juustoisen kauneudenkin takana jotakin epäilyttävästi vialla. Saattaa nimittäin olla, että juuri tällainen yhteisö saattaa revetä pahantekoon tosipaikan tullessa ja se tosipaikka odottaa parin kuukauden päästä. Ja nyt heillä on Lyta.

Heti edellistä rutkasti parempi jakso, sen jo huomasi jo yksinkertaisesti siitä, että tällä kertaa kaikilla asioilla oli oikeasti merkitystä ja meno oli muutenkin jatkuvasti skarpimpaa kuin viime kerran vallan unelias läpsyttely. Lochleyn ja Sheridanin suhde oli periaatteessa arvattavissa ja sellaisenaan selittää kyllä vallan hyvin, miksi juuri Lochley pyörittää asemaa. Nyt exien kiistoihin osaa suhtautua oikealla tavalla ja sitä voi ajatella oikeana tahtojen taisteluna, kun tietää riitelyn olevan samaa tasoa kuin keittiössä, kun Sheridanin lihapullat ovat kylmiä. Lochley vaan harvoin saa tahtoaan läpi ja muistaa vain vaivoin sisällyttää Sheridanin kanssa jutteluihinsa söörin. Hän pitää kyllä yllättävän hyvin pintansa ja olen jo suunnilleen tottunut häneen, vaikka tässä onkin hahmo, josta ei periaatteessa pitäisi pitää, kun haraa asioissa vanhoja tuttuja vastaan. Ainakin hänelle kovasti yritetään luoda vähän muutakin persoonaa kuin pelkkää jäyhää militääribitchiä. On vain hyvä, että konflikteja syntyy, etenkin aina niin pirteän Garibaldin kanssa. Onhan Garibaldi vähän lapsellinen vainoharhansa kanssa, mutta niin pitää ollakin.

Noin muuten jakson kuviot alkavat mukavasti pedata kohti telepaattisotaa, joka todella todennäköisesti puhkeaa 60 päivän päästä. Lisäksi G'Karin henkivartijan hommat antavat selityksen sille, miksi hän on hovissa keisari London kuolinhetkellä. Pysäyttämättömät juonilangat etenevät vääjäämättä kohti loppuaan. Bester oli jälleen mainio, mutta minua jaksaa edelleenkin huvittaa Byronin pikku lauma. Tästä tulee niin johtajansa puolesta kuoleva hippikultti mieleen eikä näiden traagiseen kohtaloon voi suhtautua kovin vakavasti. Byron on kyllä omalla tavallaan ihan näppärä hahmo, mutta telepaatit on esitetty vähän turhan kornilla tavalla. Tavallaan heistä pitää, tavallaan heidän kohtaukset nolottavat niin pirusti. Lopun virsisessio oli juuri tällainen. Ah niin lämminhenkistä mutta ah niin pöhköä. Melodia siinä oli kyllä ihan kaunis ja oli se hyvä lopetus jaksolle, mutta liehuletti-Jeesuksen edesottamukset eivät voisi paljoa messiaanisemmiksi tästä enää mennä. Tavallaan on osuvaa, että Lyta löytää heidän poppoostaan kodin, kun on ollut niin pitkään tuuliajolla, mutta minusta tuntuu, että hän kuitenkin kaveeraa vähän väärässä porukassa ja telepaattisota tietänee hänelle runsaasti ongelmia.

Keskitasoa hieman parempi tapaus, mutta mikä tahansa on parempaa kuin viime jakso.