97 - In the Kingdom of the Blind

97

5. kausi, 9. jakso

In the Kingdom of the Blind palaa polttavien puheenaiheiden äärelle, kun Sheridan, Delenn ja Garibaldi ihmettelevät, kuka hemmetti on mahtanut hyökkäillä Allianssin kuljetusten kimppuun. Raidereita olisi helppo syyttää, mutta heidät voi suosiolla unohtaa, kun nykyryökäleitä ei tunnu lastien nyysiminen kiinnostavan vaan ne on tuhottu kuljetusten mukana. Sitä paitsi raiderit tuskin hyökkäilevät militaristisella tarkkuudella, voimalla ja armottomuudella. Kolmikkoa huolettaakin, miten asiasta tulisi ilmoittaa Allianssin kansoille vuorokauden sisällä, kun ne rupeavat kuitenkin syyttelemään perinteisesti toisiaan. Tosiasiassa nykyiskut ovat kohdistuneet varsin mielivaltaisesti mihin sattuu. Sheridan lähettää sissit asialle, jotta voi keskittyä itse ikävään politikointiin.

Londo on palannut henkivartija-G'Karinsa kanssa Centauri Primeen ja viimeistään tämä seikka antoi olettaa Day of the Deadin olleen kaanonillisesti hitusen väärässä paikassa, sillä sitä edellisessä jaksossa centauri ja narni olivat lähdössä Primeen ja nyt näyttäisi, että vierailu on ensimmäinen pitkään aikaan. Armoton mulkero ministeri Vitari on iloinen London saapumisesta - toihan hän sentään narnileikkikalun hoviin ja uskaltaa pitää häntä kahleitta. Londo korjaa G'Karin olevan hänen henkivartijansa. Vitari ja muu hovi luulee kuulleensa väärin, mutta Londo on harvinaisen tosissaan ja löytää kyllä kämppänsä ihan itse. G'Kar kysäisee vielä kasuaalisti lounaan ajankohtaa tyrmistyneeltä ministeriltä.

Telepaattien riveissä kuohuu, kun Byron kutsuu kaikki loputkin omansa koolle kertoakseen vorlonien pikku jekusta syyksi heidän olemassaoloonsa, ja aikoo vaatia heille omaa kotia Allianssilta. Hän pyytää Lytalta tukea lähipäivien varalle, joiden aikana luottamus pannaan koetukselle. Suunnitelman ensimmäinen vaihe toteutuu, kun telepaattihevihipit lähtevät seurailemaan Allianssin kokouksesta purkautuvaa härösakkia. Byron puolestaan käy Garibaldin valvontahuoneessa pyytämässä lupaa pitää seuraavassa kokouksessa puheen Allianssille. Hän ei suostu kertomaan aluksi puheenaihettaan Garibaldille, joka muutenkin on sitä mieltä, että asian kannattaisi olla tosi tärkeä, jotta Allianssi edes lotkauttaisi korviaan. Byron saa ongittua hänen mielestään tiedot viimeaikaisista hyökkäyksistä ja valehtelee antavansa informaationsa kokouksessa.

G'Kar pääsee jo keisarillisen ovenavaajan hommiin, kun päästää lordi Janon käymään London luona. Londo kaataa ystävälleen ryypyn, koska arvelee häntä janottavan. Äskeisellä virkkeellä ei ole muuta arvoa kuin olla syöpynyt puujalka. Janoa kuitenkin on pitkään huolettanut sijaishallitsija Virinin touhut. Ainahan hän on höperö ollut, mutta nykyinen höperyys on hänelle oikein poikkeuksellisen höperöä höperöintiä. Virini on ollut jo pitkään sulkeutuneena hoviinsa, mutta hänet on välillä bongattu harhailemassa öisin palatsissa itsekseen höperöimässä yrittäen välillä varoitella muita jostakin ennen vaipumista höperöintiin. Kävipä sijaishallitsija kerran mölisemässä vartijalle haluavansa kuolla. Eniten Londoa kuitenkin yllättää, kun Virini on ollut tiettävästi juovuksissa, sillä hän on aina ennen pitänyt paheenaan raittiutta, mikä on tietenkin juoppo-centaurien keskuudessa paheksuttavaa käytöstä.

Sijaishallitsijan oma höperyys on tietenkin hänen oma asiansa, mutta Janoa huolettaa enemmän, mille tolalle Centauri Primen sisäiset asiat ovat vallan vaihtumisen jälkeen menneet, kun suurin osa puolustus-, maatalous- ja sen sellaisista asioista on luokiteltu huippusalaisiksi. Mitä salattavaa Virinillä muka olisi? Jano toivookin Londoa keskustelemaan Virinin kanssa, sillä hän saattaa jopa kuunnellakin pääministeriä.

Jano häipyy kämppäänsä ihmettelemään, kun valot ei sytykään. Hän epäilee jonkun tunkeutuneen sisään ja yllättyykin Virinin läsnäolosta. Itsekseen virnuileva, lapsekkaalla päällä oleva Virini on totisesti yhtä höperö kuin ennenkin, mutta jokin hänessä on muuttunut, kun hän höpisee ensin pastellisävyisistä verhoista, mutta sanoo sitten, ettei värityksellä ole enää väliä pimeydessä. Jano hymyilee myötätuntoisesti mukana, kun Virini muistelee kuinka Jano nuorempana kirmaili palatsissa ja toteaa sitten, että jos se olisi hänestä kiinni, hän ei antaisi Janolle tapahtua mitään. Valitettavasti asia ei ole aivan Virinin päätettävissä ja niin Jano paiskautuu tuntemattoman voiman myötä seinään.

Centauri Primella koittaa uusi päivä ja hoviin saapunutta Londoa ärsyttää, kun Vitarin mukaan Virini ei ole huonon vointinsa vuoksi tavattavissa. Vitari lähtee etsimään Janoa, kun Londo ihmettelee ystävänsä poissaoloa. G'Karin läsnäoloon ei ole vieläkään totuttu, kun eräs ministeri Vole ei pidä narnin roikkumista hovissa lainkaan hyväksyttävänä. Hän pitää nokkelasti artikuloivaa G'Karia barbaarina ja antaa yllättävää kyllä hänelle tilaisuuden kostaa, jotta koko hovi näkisi narnien barbaariset tavat. Hän kutsuu paikalle saman vartijan, joka Cartagian käskystä sivalsi G'Karia 39 kertaa, ja ojentaa ruoskan G'Karille. Narni asettuu vartijan taakse, muttei läimäise kertaakaan. Hän filosofoi hetken, kuinka kädellä ei ole näissä asioissa päätäntävaltaa vaan enemmänkin sydämellä. Vartija toimi vain ex-keisarin käskystä. Volelle hän vielä kertoo, että pahat puheet painavat pahoja tekoja enemmän. Vitari rynnistää takaisin kutsumaan London mukaansa. Londo ja G'Kar jäävät katselemaan hirttäytynyttä Janoa eikä kumpikaan usko itsemurhaan hetkeäkään.

Byron saa tärkeän puheenvuoronsa ja suututtaa huijauksellaan Sheridanin, mutta saa kuitenkin asiansa esitettyä. Kun Sheridan kieltäytyy antamasta telepaateille kotia joltakin rajaseutuplaneetalta, Byron iskee valttikorttinsa pöytään. Allianssilaiset eivät ota asiaa kovin kevyesti, kun saavat kuulla telepaattien seurailleen viime päivinä eri kansoja nyhtäen heidän syvimmät salaisuutensa. Byron on valmis julkistamaan tiedot, jos Allianssi ei taivu. Kokouksen jälkipyykissä Garibaldi pääsee taas potkimaan esineitä ja murisemaan, kuinka kieroa sakkia telepaatit ovat. Delenn yrittää ajatella tilannetta vääryyttä kokeneiden telepaattien kannalta ja on suhteellisen myötämielinen kodin antoa kohtaan. Sheridan olisi ideologisesti telepaattien puolella, mutta hän ei voi luottaa heihin, kun Byron esitti asiansa epämukavalla tavalla. Delenn muistuttaa, että Maan presidentti taisi läksyttää Sheridania sisällissodan jälkipyykissä ihan samasta epämukavuudesta. Loppujen lopuksi Byronin uhkavaatimus tuli mahdollisimman huonoon aikaan, kun Allianssia riepoo mystiset iskut muuallakin.



Delenniä kiinnostaa enemmän roskakirjallisuus.

Vitari tulee kertomaan Londolle järkänneensä tapaamisen Virinin kanssa. Londo ja G'Kar etenevät synkeitä käytäviä pitkin ja tajuavat, että varsin epämääräiset kaapuhemmot seuraavat heitä varsin terävien tikariensa kanssa. G'Kar saa hyvän tilaisuuden henkivartijointiin ja jättäytyy jälkeen, kun sulkuportti erottaa hänet Londosta. Londo puolestaan kohtaa assasinoinnin pääasiallisen masinoijan, ministeri Volen. Vole viskaisee tikarinsa, joka jää leijailemaan London rinnan eteen ja kääntää kurssinsa kohti Volea. Kaikesta liian hämmästynyt Londo ei pysty reagoimaan kunnolla, kun näkee vielä takanaan vilaukselta drakhin (?), ja pakenee G'Karin kanssa paikalta. Jos kyseinen mölli oli drakh, jäin kaipaamaan vänkää väreilyefektiä.



”Onpas hoviin pykätty viime aikoina rumia patsaita!”

Byron ei saa pidettyä kaikkia karitsojaan ruodussa, kun eräs asettuu hänen passiivista vastarintaansa vastaan. Jotkut telepaatit ovat jo häipyneet etsimään tarvikkeita pahimman varalta ja ovat joutuneet katkerien drazien piestäviksi, sillä heidänhän hupsuja värinauharituaaleja ei hevillä paljasteta! Käytävillä siis nujakoidaan ja Byron hautaa kasvonsa käsiinsä. Eihän tässä näin pitänyt mennä ja kohta aseman vartijatkin älähtävät asiasta.

Lochley on jo älähtänytkin ja tuo Zackin välittämään sanaa eteenpäin Sheridanille, joka on angstaamassa tyhjässä kokoushuoneessa. Sheridan vähän arveleekin Lochleyllä olevan mitäs-minä-sanoin -tyylistä asiaa. Hän tietää olevansa telepaattien siirtokunnasta viime kädessä vastuussa ja purkaa suojeluksensa, sillä tilanne on saatava rauhoittumaan. Hän antaa Zackille vapaat kädet kerätä kaikki telepaatit samaan lössiin, jotta he voivat edetä rauhallisempaan tahtiin.

Byronilla on omilleen rauhanomaista asiaa, sillä he aikovat vastustaa tulevia joukkopidätyksiä hidastamalla vartijoiden etenemistä. Tämä tarkoittaa käytännössä kulkureittien hitsausta umpeen ja yleistä sabotaasia. Kärsimätön musta telepaatti asettuu ideologiallaan häntä vastaan, kun viivyttelystä on hänelle vain huonoja kokemuksia. Hän ei ainakaan aio jäädä pasifistien kanssa odottamaan ruoan loppumista. Byron meinaa menettää hermonsa, kun mustapaatti esittelee drazeilta pöllittyjä tikareita, joilla muut yrittävät saada tahtonsa läpi, mutta toteaa lopulta, ettei hän voi estää heitä. Lopulta telepaattien leiri jakautuu suunnilleen kahtia ja Byronin unelma on murskana. Lyta jää yöpymään hänen kanssaan ja he kuuntelevat Zackin vaatimusta purkaa esteet ja antautua. Zack yrittää saada vielä erikseen Lytaa palaamaan. Byron kertoo, että jossakin vaiheessa Lytan on jätettävä hänet.

Ministeri Vitari on niin mahdottoman hyvillään, kun Londo selvisi attentaatista hengissä, mutta Londo rohkenee epäillä, oliko koko Viriniä sittenkään järkätty paikalle. Ehkäpä Vitarin aikeet eivät olleetkaan niin puhtoiset. Ministeri tyytyy naureskelemaan takellellen, kun G'Kar ärisee hänen naamansa edessä sijaishallitsijan sijaintia. Londo huomaa jonkun viittoilevan tulemaan valtaistuinsaliin. Hän kertoo G'Karille etenevän yksin sisään ja löytää sieltä itsekseen kikattelevan Virinin, jolta hän kysyy miltei heti, onko kaikki varmasti kunnossa. Virini on iloinen, kun Londo selvisi hengissä. Hänen täytyy tosin kiittää ”niitä”, sillä ”ne” pitävät kovasti Londosta. Hän ei viitsi tarkentaa, mihin viittaa ”niillä” vaan vaihtaa puheenaihetta yhtäkkiä paljon vakavammalla sävyllä London tulevaan keisariuteen. Hän tuntuu olevan aidosti pahoillaan London puolesta ja kertoo sitten viestinsä, jonka sai ”niiltä.” London ei kannattaisi pahemmin enää nuuskia centaurien huippusalaisten varuste- ja alustietojen perään. Kaikki selviää kyllä ennemmin tai myöhemmin. Londo haluaisi kaiken selviävän nyt, mutta Virini alkaa sopertaa jo pelottavan selväjärkisenä, että Londolla on vielä aikaa nauttia elämästä ennen kuin on liian myöhäistä. Hän käskee jo vähän vihaisena Londoa häipymään ja kertoo vielä, että he tulevat puhumaan vielä kerran.



Virini pelkää verhoja.

G'Kar on uteliaana jo kärkkymässä tietoja Virinin kanssa käydystä keskustelusta, mutta Londo ei oikein tiedä, mitä sanoisi. He viettävät unettoman yön palatsissa, jota Londo ei enää tunnista vanhaksi tutuksi, sillä niin moni asia näillä käytävillä on muuttunut ja hän toteaa G'Karille pelkäävänsä ensimmäistä kertaa palatsia. Siksi hän haluaa heidän palaavan huomenna ensimmäisellä lennolla takaisin Babylon 5:lle. Hänen mietteisiinsä centaurialusten käyttötarkoituksesta tulee vastaus, kun toisaalla centaurisotalaiva räjäyttää puolustuskyvyttömän kuljetusaluksen, jonka anelu kaikuu kuuroille korville.

Viriniin ei olla täysin tyytyväisiä, kun valtaistuinsalin hämyisessä katveessa luuraa ruma mölli, joka katsoo häntä ilkeästi ja orgaaninen nyöri sijaishallitsijan kaulan ympärillä alkaa kiristyä.



Olisin minäkin ilkeä, jos näyttäisin tuollaiselta.

Hyvin menee Centauri Primella. Hyvin huonosti. Olivat salamurhayritykset arkipäivää tai ei, centaurien vallan keskipisteessä näyttäisi olevan kaikki pielessä, vaikka hovissa kaikki näennäisesti onkin kunnossa. Varjojen perillisethän siellä niitä nyörejä tietenkin vetävät ja näyttäisi, että siellä on muitakin alienmömmöjä kuin drakheja. Jos siis oletan, että punasilmäiset ovat drakheja ja kuristusvaiheen otus on eri porukkaa. Samantekevää mitä ne ovat, mulkeroita kuitenkin ja näyttävät hyödyntävän Varjojen tapaan edelleenkin centaureja, kun ovat huomanneet, kuinka helposti pienen olkapäämöykyn avulla valtiota kontrolloidaan. Jossakin vaiheessa centaurien osallisuus iskuihin Allianssia vastaan paljastunee ja Londolla onkin sitten selittelemistä ja touhua pitää keisarina murenevaa kotiaan pystyssä. G'Karilla puolestaan on kädet täynnä henkivartijoimista ja yllätyinkin, kuinka ammattimaisesti hän duuniinsa suhtautuu. Hänen käsissään Londo pysyy hengissä aina siihen hetkeen, kun Londo kuolee hänen käsissään. Se hetki tuntuu hiljalleen lähestyvän. Muutenkin Primen tapahtumat olivat siistejä, kun ministerinplantut urputtivat G'Karille ja G'Kar iski takaisin. Kaikki eivät kuitenkaan komeaan narniin suhtautuneet vihamielisesti, kun eräät hovihörhöt jopa koskettelivat häntä ihaillen. Naureskelin myös, kun G'Kar heitti pientä flirttiä erään centaurityttösen kanssa.

Telepaateilla menee suunnilleen yhtä hyvin kuin Centauri Primella. Kaikki paineet tuntuvat kohdistuvan Byroniin, jonka rauhanomaiset suunnitelmat valuvat hukkaan, kun kaikki telepaatit eivät seuraakaan häntä. Tämä seikka oikeastaan nostaa enimmäkseen hupsuina pitämieni telepaattien pisteitä, kun nyt heitä ei voi pitää vain allegoriana tyhmästä hippilahkosta. Pukeutuvat he edelleenkin hölmösti ja ovat pahuksen hippihevareita, mutta leirin jakautuminen kahteen on oikeasti aika kiintoisa veto. Arvelenkin, että jahka koko tilanne leviää käsistä, Garibaldin henkeä tulevat uhkaamaan radikaalimmat telepaatit. Jollakin tavalla Byronkin tulee tästä kärsimään, vaikkei olisikaan enää vastuussa kaikkien tekemisistä. Vastuussa hän on kyllä uhkauksestaan, sillä salaisuuksien pöllimisen luulisi olevan melkoisen julkea temppu.

Viitoskauden paras jakso tähän asti ja vaikka tähän ei paljoa vaaditakaan, oli jakso silti askel poispäin alkukauden suvantovaiheesta. Erityisplussaa Centauri Primen yllättävän synkistä tapahtumista. Ei tässä sinänsä tapahtunut mitään suurta, mutta jakso laittoi proverbiaalisen lumipallon pyörimään ja kohta luulisi rytisevän ainakin asemalla. Antaa Centauri Primen kaatua myöhemmin, kun Londo ja G'Kar palannevat mahdollisimman huonoon aikaan keskelle telepaattisotaa.