93 - Learning Curve

93

5. kausi, 5. jakso

Learning Curve on ensimmäinen jakso, jonka olen jo nähnyt Babylon 5:stä. Tästä kokemuksesta on aikaa noin kymmenen kuukautta eikä tämän blogin synty ollut silloin edes harkinnassa, vaikka Babylon 5 alkoikin kummasti kiinnostaa. Mutta ei tämän jakson ansiosta, sillä se oli ainoa hetki, kun olen katsonut sarjaa jonkun seurassa – sattumoisin saman, jolta olen kausibokseja lainaillut – ja kuulemma tämä kyseinen jakso oli hänelle todella, todella huono tapaus. Ja hän näki vielä sen itsekin ensi kertaa. Olin niin otettu, kun pääsin katsomaan jotakin satunnaista kakkajaksoa vailla mitään kummempaa kontekstia sarjaan ja vieläpä viimeiseltä tuotantokaudelta! Omia reaktioitani en edes välitä muistaa, kun en tiennyt hahmoista tai muusta menosta mitään, mutta olin jo silloin ollut spoilaamatonta sorttia. Uskaltaisin väittää B5-katselukokemukseni olevan siis tähänkin asti suhteellisen neitseellinen, sillä muistan sen, että tämä jakso on melkoinen filleri ja aika huonokin vielä.

Muistan, että tässä oli jotain kaaputyyppejä todella paljon. En muista, tiedostinko heidän olevan silloin minbareja, Jotain hihhuleita kuitenkin. Palaakohan Lennier vielä...? Muistan Garibaldin, sen Bruce Williksen näköisen hepun. Taisi vehdata jossakin valvontakopissa suunnilleen koko jakson. Kai. Muistan jakson pääjuonen tai sen rippeen. Jossakin asemalla oli jotakin satunnaisia rosmoja, jotka pahistelivat jotakin. Olisivatkohan kidnapanneet jonkun minbarin? Muistan jonkun naisen, olikohan Lochley? Urputtikohan jostakin asiasta Garibaldille? Kävisi ainakin järkeen nyt. Muistan, että Sheridan ja Delenn (silloin joku partaäijä ja se nainen Lostista) makasivat lopussa sängyssä ja siinä oli joku draamajuttu, joka varmaan liittyi ainoana asiana koko pääjuoneen. Olen suhteellisen varma, että tässä ei olisi ollut Londoa eikä G'Karia. Jo tämän seikan perusteella jakso lienee turha ja huono. Muuta en muista, mutta se kertoo enemmänkin siitä, etten vielä silloin perustanut niin paljon sarjasta, että olisin välittänyt muistaa. Nyt pääsen todistamaan, kuinka huono muisti minulla onkaan ja kokemaan, kuinka huono jakso tämä oikeasti on, kun nyt jopa tiedän, mitä tähän asti on tapahtunut. Ei sillä, tuntui tämä Learning Curve jo silloin aika joutavalta scheisselta. Mutta saa nähdä! Tämä on oikeasti aika erikoislaatuinen tilanne!

…

Learning Curvessa Minbarilla koulutetaan uusia sissejä ja menossa on oikein erinomaisen tylsä meditaatio-oppitunti, jossa mestarivanhus Turval opettaa diippejä asioita kokelaille. Takarivin hupsulla pak'ma'ralla ei mene oikein lujaa, kun otus meinaa torkahdella jatkuvasti. Sotilaskastin Rastenn sen sijaan vaikuttaa kärsimättömältä ja Turval huomaa sen. Rastenn haluaisi mieluummin kohdata haasteita taisteluissa, kun Turval vähän läksyttää, että ainakin tyypiltä luonnistuu meditaatioon kuuluva istuminen, vaikka ajattelussa on vielä petrattavaa. Mestari Durhan saapuu kertomaan Turvalille, että Delenn haluaisi tavata heidät B5:llä ja huomauttaa vielä, ettei uskiskastinkaan tyypit tunnu ottavan meditointia kovin vakavasti, kun eräs Tannier repeilee jatkuvasti itsekseen. Rastenn ja Tannier tulevat tietenkin mestareiden mukaan asemalle. Pak'ma'ra jää nukkumaan.

B5:llä rikollisuus nostaa rumaa päätään, kun eräs geneerisen pahiksen näköinen Trace murisee rikosliigalleen, että pian he hallitsevat koko asemaa. He listivät erään persaukisen ja jättävät ruumiin oikein näkyvälle paikalle viestiksi. Jos tässä on jakson introsekvenssiä edeltävän vaiheen (eiköhän tällekin ole tv-sarjoissa oma nimensä kun kerrontakin jakautuu periaatteessa aina vähintään kolmeen näytökseen) sisältö, se ei lupaa hirveän mielekästä loppujaksoa.

Minbarilauma saapuu asemalle tapaamaan Delennia ja Tannier saa mestareiltaan verbaalista sapiskaa, kun kertoo, millainen kunnia hänet on tavata. Delenn ohjaa ensin mestarit oikeaan suuntaan ja kiittää sitten Tannieria kohteliaisuudesta.

Garibaldi tapaa lounaallaan Zackin, jolla on vähän asiaa Byronilta, sillä pari telepaattikandidaattia on tulossa myöhemmin tänään tapaamaan Garibaldia tiedusteluhommia varten. Paikkaansa ruokalassa etsivä Lochley istuutuu lopulta samaan pöytään ja puhuu jotain Starfury-pilottien vähyydestä. Zack muistelee, kuinka paljon he menettivät Maan vastaisessa sodassa lentäjiään ja Garibaldi alkaa miettiä, että ehkä Lochley voisi vedota Earthforce-kontakteillaan lisää väkeä värvättäväksi asemalle ja vihjailee, että kapteenihan oli sillä vastakkaisella puolella sodassa. Vaivautunut Zack keskittyy kummastelemaan ruoan outoa sivumakua, kun Garibaldi ja Lochley alkavat riidellä melkoisen huomiota herättävästi asiasta ja koko muu ruokasali vaikenee, kun Garibaldi täräyttää kapteenia kertomaan ihan hänen mielikseen, kummalla puolella neiti mahtoikaan olla.

Ihan Garibaldin mieliksi Lochleyn on myönnettävä olleensa sillä toisella puolella mutta sotavoimien puolella ja jatkaa vihaisena olevansa vain lopulta sotilas, joka tuntee vain uskollisuuden, velvollisuuden ja kunnian. Taustapöydissä aletaan kuiskutella ja lopulta salissa annetaan aplodit, kun Lochley poistuu vimmoissaan. En ollut täysin varma, kenelle ne annettiin. Lochley sattuu samaan hissiin kuin Sheridan ja he keskustelevat vähän aikaa Garibaldista ja Lochleyn pärjäilystä. Garibaldin tapaus on saanut kapteenin määrätietoiseksi jäämään asemalle, sillä jos hän selviää hänestä, hän selviää mistä tahansa.

Zack saapuu vartijoidensa seuraan alakansille analysoimaan ruumista, jonka päättelee murhatavan perusteella olevan täällä viestinä tappajalta, ja alkaa puhua taustalla pällistelevälle porukalle, että kai joku on nähnyt jotakin. Onhan tämä jo kolmas tappo parin viikon aikana. Kansan syvät massat pysyvät vaiti, vaikka Zack varoitteleekin, että tappaja voi iskeä kenen tahansa kimppuun seuraavaksi. Kun vartijat lähtevät, sivummalla oleva Trace mutisee pahiksilleen, että Zackista on päästävä eroon. Eräs nilkki kuitenkin varoittelee Tracea, että heidän kannattaa olla varuillaan, kun alamaailmassa on N'grathin (nostin kulmakarvojani NÄIN kaukaisesta viittauksesta!) oletettavan kuoleman jälkeen ollut valtatyhjiö, ja he ovat saaneet hämärähommat vähitellen pyörimään. Zackin kaltaisten isojen kihojen nitistäminen tietäisi vain ongelmia. Trace mölisee, että Beta 7:lla asiat olivat toisin ja siellä hän pisti sankareita kilon paloiksi näyttäen mallia. Babylon 5:llä saa luvan käydä samoin.

Turvalin ja Durhanin asia koskee Delennin julistusta, jonka mukaan sissien rivit ovat nykyään kaikille avoimia. Heidän riveihinsä on jo tullut muutama drazi, abbai ja jopa yksi pak'ma'ra, jonka nohevuus nähtiin jo jakson alussa. He eivät oikein tiedä, mitä pak'ma'ran kanssa tekisi, kun pak'ma'rat ovat hitaanlaisia, tyhmiä, laiskoja, ahneita ja löyhkäävät kilometrien päähän. Delennillä on erinomainen ehdotus, joka sopisi hyvin pak'ma'rien roolille galaktisessa yhteiskunnassa. Pak'ma'rat ovat levittäytyneet vähän kaikkialle, sillä heidän höpöaineestaan rakennutetaan hyppyportteja, mutta samalla pak'ma'rat ovat kielimuurin ja yleisen turhuutensa vuoksi valtaosalta aina pimennossa. Siksi näistä cthulhupäistä tulisi aivan loistavia kuriireja etulinjaan ja muihin diskreetteihin paikkoihin, sillä kukaan ei kuitenkaan kiinnittäisi heihin huomiota.

Durhan on tyytyväinen ja poistuu. Turval jää Delennin seuraan ja antaa Rastennille sekä Tannierille vapaat kädet käyskennellä asemalla. Turval haluaa vielä pahoitella Marcuksen kuolemaa ja miehen sisseyden traagisuutta, kun Marcuksesta tuli todennäköisesti sissi vain veljensä kuoleman hyvittämisen vuoksi ja yritti vähän liikaa. Samaa hän tuumii tällä hetkellä Lennieristä, joka tuntuu harjoittelevan ylikierroksilla.

Garibaldi on ohjeistamassa Zackin valvontakopissa tiedustelijatelepaatteja, jotka eivät puhu koko aikana mitään, mutta tuntuvat kyllä kuuntelevan. Garibaldi piruilee vielä, että jospa he voisivat olla edes hiukan innostuneempia ensi kerralla. Zackilta hän pyytää pientä palvelusta, sillä hänen olisi päästävä käsiksi Lochleyn tietoihin. Zack on jo protestoimassa, mutta Garibaldi muistuttaa tehneensä saman aikoinaan Sheridaninkin kohdalla. Tässä maailmassa ei voi olla varma mistään ja Lochley jos mikä on Garibaldista epäilyttävä. Pyyntö jää kesken, kun Zack saa viestiä eräästä murhan silminnäkijästä, joka haluaa tavata hänet alakansilla.



Telepaatit odottavat kärsivällisesti pääsevänsä säveltämään progressiivista musiikkia.

Rastenn ja Tannier ovat eksyneet alakansille, sillä aseman synkkien paikkojen katsastaminen on vain hyvää sissiharjoitusta. Heitä vastaan astelee Tracen roskajoukko, joka tapaa silminnäkijänaisen, jolle Trace on luvannut lipun pois asemalta tästä palveluksesta. Nainen tulee kuitenkin lähtiessään toisiin ajatuksiin, kun Trace alkaa keskustella pälliensä kanssa Zackin ruumiin asettelemisesta. Eräs pälli nappaa naisen, jonka avunhuudot kantautuvat urheiden minbarikokelaiden korviin. Tai oikeastaan urhean minbarikokelaan, sillä Rastenn ei halua sotkeutua asiaan. Tannier rynnistää paikalle minbarikeppinsä kanssa ja saa hetken sankaroituakin, mutta joutuu alakynteen. Trace tunnistaa minbarin sissitamineet ja tuumii, että muksitusta sissistä tulee aivan toimiva viesti vartijoille uudesta rikollismahdista. He jatkavat pieksemistä.

Tannier raahataan sairastuvalle, jossa Delenn ja muut minbarit päivittelevät tapahtunutta. Franklin kertoo, että jos uhrin paikalla olisi ihminen, hän olisi jo kuollut. Minbarit eivät aio jättää tätä tähän vaan murahtavat ”Mora'dum”, joka kääntyy suunnilleen kauhun menetelmäksi. Ensin Tannier on kuitenkin saatava tolpilleen.

Delenn tapaa Lochleyn välikohtauksen vuoksi eikä Lochley ole hirveän innoissaan sissien sotkeutumisesta asiaan, kun vartijoillakin päästään pitkälle. Delenn muistuttaa, että sisseillä on aina ylivalta tällaisissa asioissa ja Lochley vähän epäilee, että kyseessä taitaa kuitenkin olla kosto, jota he suunnittelevat, mutta Delenn korjaa sen kauhuksi. Lisäksi Lochleyta ärsyttää, kun Sheridankin on ollut samaa mieltä sissien käytöstä. Delenn ihmettelee, mitä Lochley tarkoitti, kun sanoi, ettei sellainen päätös ole lainkaan Sheridanin tapaista.

Turval ja Rastenn ovat Tannierin pedin äärellä ja Rastenn on katuvaisella päällä, kun ei tullut auttamaan. Hän järkeilee arvelleensa, että kyseessä olisi ollut jokin merkityksetön välikohtaus ja hän ei halua kuolla turhaan. Pappa-Turval opettaa merkityksen merkillisestä merkityksellisyydestä jollakin perin deepillä vuorikukkaviittauksella ja pointtina on, että itse kukin luo merkityksensä, joiden mukaan toimii. Ilman merkitystä ei voi kuolla, jos elää kuin joka päivä olisi viimeinen.



”Jos kukko munii munan vuoren huipulle, vyöryykö muna itä- vai länsirinteelle?”

Delenn jatkaa taustalla kauhun menetelmän avaamista Lochleylle, kun Tannier on tarpeeksi tajuissaan pystyäkseen kävelemään ja raahautuu kunnioitusta herättäen ulos sairastuvalta etsimään tyyppiä, joka on vastuussa hänen ruhjeistaan. Zack on saanut ohjeet tyhjentää alue alakansilta vartijoista, sillä Tannierin on kohdattava kauhunsa yksin. Tai no ei aivan yksin.

Tracen kovisjengi ihmettelee, kun kaikki vartijat ovat häipyneet alueelta, mutta Trace on tyytyväinen, kun olettaa saaneensa tahtonsa läpi. Yhtäkkiä valot sammuvat ja koko paikka joutuu kelmeän hätävalaistuksen varaan. Pahikset kummastelevat, mitä oikein on meneillään ja sissit alkavat napsia yksitellen pimeydestä sivummalle siirtyneitä. Lopulta jäljelle jää vain Trace, joka ei pääse kovin kauaksi, kun minbarisiluetti seisoo vastassa ja joukko muita piirittää hänet. Valokeilaan astuu minbarikepillä varustettu Tannier ja Tracellekin ojennetaan sellainen. Trace protestoi, ettei osaa käyttää sitä, mutta Turval toteaa, että vastassa on vain sissikokelas eli käytännössä he ovat tasavertaisia. Jos Trace voittaa, hän saa lähteä. Trace tarttuu keppiinsä ja Turval pitää matsia oppituntina muille sisseille kommentoidessaan Tracen olevan perinteinen tyhmä kiusaaja, jonka liikkeet ovat hyvin ilmeisiä. Trace ei saa kepillä oikein mitään aikaiseksi ja turvautuu lopulta nyrkkeihinsä, mutta puolikuntoinen Tannier on hänelle liian kova pala. Tannier on kohdannut kauhunsa ja Zackin joukkio raahaa luuseripahiksen tiehensä.



Rangers are so stealthy that they leave no Trace.

Delenn hyvästelee Turvalin ja Durhanin, ja tapahtumaa valvontakameralta seuraileva Garibaldi miettii minbarien periksiantamattomuutta, joka nähtiin viimeksi varsin hyvin Delennin kohdatessa drakhit ja vähän suuremmassa mittakaavassa ihmisten ja minbarien välisessä sodassa. Zackilta hän pyytää vielä Lochleyn tietoja, mutta Zack vertaa häntä minbareihin.

Sheridan ja Delenn ovat menossa nukkumaan, mutta Delenn haluaa vielä tietää, onko Sheridanilla mitään sanottavaa Lochleyn outoon huomautukseen. Sheridanin kasvoilla käväisee syyllinen ilme ja kun he ovat viimein siirtyneet sänkyyn, tilanne vaikuttaa vaivautuneelta. Sheridan oli odottanut sopivaa hetkeä asian kertomiseen, mutta Delenn suhtautuu hänen selittelyihinsä hieman nuivasti. He sammuttavat valot ja jakso päättyy hieman nuivasti.



”Taas se mun ukko menee juopottelemaan...!”

Hieman nuiva jakso. Tai siis... tylsä, turha ja merkityksetön jakso. Aivan samaa kakkendaalia oikeastaan kuin ensimmäiselläkin katselukerralla, vaikka nyt tiesinkin kaiken kontekstin. Sitä suuremmalla syyllä oivalsin jakson kökköyden todellisen pointin. Pääjuoni on merkityksetön, neljä uutta minbaria ovat merkityksettömiä, Tracen äärigeneerinen pikku urpolauma on merkityksetön, melkein kaikki on merkityksetöntä. Ainoastaan Garibaldin ja Lochleyn riitelyllä oli pientä merkitystä, kun Lochleyn tosi ilmeinen puoli sodassa vahvistui ja Sheridanin salailujuttu antaa olettaa, että hänen ja Lochleyn välillä on joskus tapahtunut jotain, johon ehkä palataan vielä tulevaisuudessa. Ainakin tästä tuli pieni särö kiiltokuva-avioliittoon. Pak'ma'rien hyödyntäminen oli sinänsä ihan hauska yksityiskohta ja alussa nuokkuva pak'ma'ra oli luultavasti jakson paras yksittäinen asia, mutta en usko tälläkään olevan valtaisaa merkitystä ellei myöhemmin joku kuriiripak'ma'ra pelasta päivää. Minbarinelikko oli periaatteessa ihan asiallinen joukkio ja kauhun menetelmässä oli jotakin ideaa, mutta ei tämä silti jaksanut pitää mielenkiintoa yllä.

Kaikkein pahinta jaksossa oli kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa näytti siltä, että joka-fucking-ikinen kohtaus valui tavallaan kuin puolivaloilla ja näytti todellakin, että ehkä B5:n tähti on hiljalleen hiipumassa. Uskoisin kuitenkin, että tämä jakso oli vain fillereiden filleri, joka oli pakko tehdä kautta täyttämään. Infection, TKO ja Grey 17 Is Missing ovat vielä laadullisestikin huonompia ja hemmetin typeriäkin vielä, mutta tämä kiilaa helposti koko sarjan neljänneksi huonoimmaksi jaksoksi ihan puhtaasti äärimmäisen tylsyytensä vuoksi. Saavutus sekin!