83 - The Face of the Enemy

83

4. kausi, 17. jakso

The Face of the Enemy työntää asioita jälleen eteenpäin aivan kuin Sheridankin työntää laivastoaan urhoollisesti yhä lähemmäksi Maata eikä anna millään periksi, kun asteroidien läheisyydessä käydään rumaa taistelua. Hän jopa ihmettelee, mikseivät vastapuolen hävittäjät suostu millään antautumaan, Hydra ja Delphikin kun vain vetäytyvät taistelusta. Cadmus rikkoo viimeinkin vastapuolen radiohiljaisuuden ja aluksen kapteeni Frank kertoo, että Sheridan teloituttaa heidät kuitenkin ja vaihtaa miehistöt minbareiksi. Tai tällaista täysin varmaa ynnä täydellisen aukotonta tietoa he ovat saaneet Clarkin suunnalta. Vestan MacDoucan kutsuu Frankia typerykseksi ja kehottaa kaveriaan antautumaan, kun huhut ovat täyttä roskaa. Pienen jahkailun jälkeen Cadmus antautuu.

Tilanne ei raukea ihan heti, kun hyppyportista tupsahtaa Sheridanin vanha purtilo eli Agamemnon, jolla ei ole pienintäkään aikomusta hyökätä. Alus on etsinytkin Sheridanin sijaintia jo kauan liittyäkseen vastarintaan. Piristynyt Sheridan lähtee heti sen kyytiin tapaamaan vanhaa miehistöään, johon luottaa täysin. Itse asiassa tässä vaiheessa oletin vahvasti muutaman minuutin ajan, että he ovat kuitenkin myyneet sielunsa pahiksille ja tulivat kaappaamaan Sheridanin, mutta onneksi olin väärässä.

Franklin ja Lyta ovat puolestaan lähteneet Marsiin melkoisen kryopaattilastin kanssa ja vaikka Ykköstä ilahduttaakin Franklinin näkeminen, häntä ei varsinaisesti viehätä Lyta, kun telepaateilla on tällä hetkellä Marsissa melkoisen huono maine. Naiset ovat tavanneet ennenkin, kun Lyta pakeni Psi-joukkoja Marsissa, mutta aiemmilla kerroilla Ykkönen ei edes tiennyt Lytan olevan telepaatti. Ykkönen valittaa Franklinille tällaisista epämiellyttävistä yllätyksistä, mutta Franklin vakuuttelee kaiken olevan hyvin. Ja Lytan pitääkin olla mukana lastin vuoksi. Ykköstä ei varsinaisesti viehätä, kun hän vetäisee erään kuljetettavan kontin suojuksen syrjään ja näkee sisällä kryopaatin. Franklinille jää siis vähän seliteltävää.



Ei taida Franklin saada tänä iltana Ykköseltä Kakkoseen.

Ja entäpä bisnesmiehen kanssa kaveeraava Garibaldi? Hän käy kertomassa Edgarsille huostaan otetusta ja Marsiin kuljetettavasta Sheridanin isästä. Edgars kyllä vakuuttelee, että Sheridan huijataan Marsiin aivan miehen omaksi parhaakseen ja ehkä hän päätyy lopulta kiittämään kaunista ratkaisua. Jotenkin Garibaldi rohkenee epäillä tällaista reaktiota eikä häntä hirveästi vakuuta ukon vakuuttelut totuudesta, joka hänelle paljastetaan aivan kohta.

Sheridan saapuu Agamemnonille, jonka komentokeskuksessa käyskentelee ylpeänä kuin kotonaan, ja kyselee miehistön kuulumisia. Uusi kapteeni kertoo miehistön olleen lojaalia sakkia aina Santiagon kuoleman jälkeen, vaikka pieniä epäilyksiä totuudesta onkin ollut. Viimeistään Yövahdin toilailut vakuuttivat miehistön Sheridanista. Sheridan alkaa olla jo voitonriemuinen, mutta laivastoa pystyssä pitävä Marcus kertoo Garibaldin odottelevan linjoilla. Vakavalta vaikuttava Garibaldi kertoo pappa-Sheridanin kaappauksesta ja kertoo, että hänen porukkansa voi auttaa isäukon vapaaksi. He haluaisivat kuitenkin tavata Sheridanin ensin Marsissa. Garibaldi vaatii vastausta ennen kuin on liian myöhäistä. Sheridan kertoo tulevansa yksin heti kun isän kidnappaus on saatu varmistettua, vaikka Agamemnonin kapteeni vähän epäileekin koko juttua. Ivanova ei pelkästään epäile – hän vastustaa tempausta, joka suorastaan löyhkää ansalta mailien päähän. Sheridan arvelee, ettei Garibaldi kuitenkaan haluaisi Sheridanille pahaa, vaikka onkin ollut asioista eri mieltä. Sitä paitsi Garibaldi puhui totta, sillä Sheridan varmistui asiasta. Sheridan vannoo menevänsä ja kutsuu Ivanovan paikalle pitämään laivastoa pystyssä Marcuksen kanssa. Delenn saapuu sopivasti takaisin asemalle ja suostuu pitämään asemaa pystyssä, kun minbari ihmislaivaston johdossa antaisi kuitenkin Maahan ihan väärän kuvan.

Marsin kupolissa lounastetaan kireissä tunnelmissa, kun Lytan pöytään paiskataan ruokalautanen. Näköjään muutkin vastarintalaiset karsastavat telepaatteja. Ykkönen ei suostu kertomaan mistä moinen ilmapiiri johtuu vaan arvelee Lytan tietävän mistä on kyse, kun häipyy paikalta. Lyta arvelee kohtelun johtuvan siitä, kun Marsin miehityksen leivissä työskentelee verikoiriksi kutsuttuja telepaatteja, jotka eivät väkivaltaisissa vastarintaluotauksissaan anna armoa. Syväluotaus kun johtaa varsin usein kaikennäköisiin vaurioihin ja jopa kuolemaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun jotain yhtä epämääräistä on tapahtunut, sillä kun Lyta oli harjoittelussa Psi-kyttien riveissä, oli juttua kaupallisten telepaattien murhista ja koska kukaan muu ei asiasta välittänyt, Psi-kytät lähtivät omin luvin syväluotaamaan porukkaa. Lyta kertoo myös kylmäävää tarinaa erään siirtokunnan laitoksesta, jonka kopissa mokeltaa yötä päivää tyyppi, jonka mieleen on istutettu kamalia asioita kuten Grey 17 Is Missingiä jatkuvalla loopilla. Lyta sai tarpeekseen ja vaihtoi alaa kaupalliselle sektorille. Lyta pelkää, että vielä joskus syttyy sota ihmisten ja telepaattien välillä. ...Ehkä jopa tämän sarjan aikana?! Ykkönen tuo heille muuta ajateltavaa, kun Sheridanista on tullut viestiä.

Sheridan laskeutuu Agamemnonin Thunderboltilla marsilaiseen kovin hämyisään Phobos-baariin (onpa yllättävä nimi!), jossa soi aivan toisenlaista musiikkia kuin Franken scifimaalailut. Hän istuutuu sivupöytään vastapäätä Garibaldia, joka kertoo kapteenin isän vartioinnin olevan löysää, kun asiaa ei ole vielä julkistettu. Sheridan on jo tarpeeksi luottavainen Garibaldista ja kysyykin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Garibaldi läppäisee häntä kämmenselkään ja kertoo Sheridanin osuuden olleen siinä. Käteen isketty rauhoittava tekee kyllä loput. Sheridan ei oikein tahdo suostua Garibaldin pyyntöön antautua, kun ponkaisee kauhuissaan pystyyn ja katselee ystäväänsä, jonka muodot alkavat vääntyillä. Samaan aikaan muut äänet väistyvät tyystin ja baarimainen ysärirenkutus nousee ilmeisen tarkoituksenmukaisesti etualalle dominoimaan. Kameramieskin alkaa juopua, kun Sheridan alkaa huojua poispäin paikalta. Hänen pöllyiseen katseeseensa vastaa vain epämiellyttäviä naamapareja, jotka välkkyvät tunkkaista ilmapiiriä valaisevien epilepsiavalojen tahdissa.



Tällaista se aina on, kun Sheridan menee vähän juopottelemaan.

Sheridan syöksyy uloskäynnille, jonka ovensuussa möllöttävä äijä tuuppaa hänet takaisin tanssilattian suuntaan, jossa lauma geneerisiä pahiksia alkaa piirittää häntä hyvin uhkaavaan ”meille maksetaan tästä” -sävyyn. Garibaldi kääntää katseensa toisaalle. Sheridan työntelee päälle käyvää roskaväkeä syrjempään, kun häntä otetaan kerta toisensa jälkeen kraivelista kiinni. Valen katselee pilvenreunalla ylpeänä Sheridanin heilahtavaa yläkoukkua, joka paiskaa erään retaleen ikkunasta hemmettiin. Eräs muukin perssilmä saa kuonoonsa, mutta siihen Sheridanin urotyöt päättyvätkin, kun hänet isketään lattialle hakattavaksi. Graafisen väkivallan välähdysvalokuvat kertovat tarpeeksi kapun muilutuksesta. Sheridan nousee vielä kerran ennen kuin lyyhistyy lopullisesti. Viimeiset valonvälähdykset vilauttavat Garibaldin passiivista reagointia välikohtaukseen.

Ivanova saapuu laivastolle, jossa ei juurikaan juhlita. Marcus päivittää komentajan tilanteen tasalle näyttämällä ISN:n viimeisimmän uutislähetyksen, jossa ennenkin nähty naistoimittaja kertoo iloisia uutisia, sillä Maata kiusannut kapinajohtaja Sheridan on saatu viimeinkin kiinni. Uhreilleen armotonta kapteenia kyllä kohdellaan hyvin, toimittaja vakuuttelee. En kehdannut nauraa rujolle kontrastille, kun selliin paiskattua Sheridania oltiin heti tämän jälkeen potkimassa.

Ilmeetön Garibaldi on palannut Edgarsin luokse ja tällä kertaa ukolla on kaverina Wade. Edgars kertoo Clarkin olevan täysin onnessaan Sheridanin nappauksesta, mutta Garibaldi on jo raivoissaan, kun on tehnyt ihan tarpeeksi epämiellyttäviä asioita. Ehkä nyt olisi viimein parasta kertoa se helkutin loppuosuus totuudesta. Edgars kertoo aiempia juttujaan hieman toistellen, että Clark on todellakin vain sivuseikka, kun juuri telepaatit ovat se pahan alku ja juuri – uhka vapaudelle. Hän avaa seinästä salaluukun, jonka syvennyksessä on pari lasikuutiota. Läpinäkyvän valkoisen Garibaldi onkin nähnyt – se oli juurikin se sama, joka vilahti B5:llä. Garibaldi muistaa Lisen kertoneen sen olevan jonkinlainen telepaattimutaatiolääke, mutta Edgars kertoi Liselle sen olevan sellainen, sillä mistäpäs nyt joku nainen nyt mitään oikeasti tietäisi. Oikeasti Psi-kytät haluaisivat kyseisen kapselin kätösiinsä.

Ja kapselissa on oikeasti lääkettä mutta vähän toisenlaista – vastalääke punasävyisen lasikuution sisuksissa muhivaan telepaatti-Raidiin, joka ei vaikuta mitenkään normaaleihin. 'Paatteja virus sen sijaan pitää polvillaan, kun helposti leviävä aine asettuu heidän geeneihinsä pitämään telepatiaa loitolla. Vastalääkettä pitää ottaa parin viikon välein mikäli mielii pysyä hengissä. Tavallaan Edgarsin temppu on nerokas pahistelunäkökulmasta, sillä kyseinen lääke on hänen sakkinsa hallussa eivätkä tartunnan saaneet telepaatit voi kostaa asiaa avoimesti. Garibaldi näkee kuitenkin asian moraalisemman varjopuolen. Tai no siis Varjo-puolen, heh heh! Tällä tavalla telepaateista kun tulisi evoluutiokantilta orjakansaa Edgarsin porukalle.

Kirjaoppinut Wade puuttuu keskusteluun puhumalla kehitysopillisesta tyranniasta, sillä aina ilmestyy lajeja johtamaan vanhoja lajeja elleivät vanhat lajit puutu asiaan. Edgars jo vähän vimmastuu, kun kertoo haluavansa auttaa kaikkia. Hän ei halua telepaateista hallitsijoita. Siksi heidät on poistettava yhtälöstä. Garibaldia tämä ideointi ei kuitenkaan tunnu häiritsevän, vaikkei hän nyt ihan täysillä tunnu olevan aatteessa mukana. Pitkästä päivästä väsynyt Edgarskin horjahtaa hiukan aatteessaan, kun summailee kaiken olevan nyt hyvällä mallilla, kun virus lähtee pian levitykseen ja muutaman viikon päästä pyörä on lähtenyt pyörimään. Hän mainitsee telepaattiongelman ja tajuaa siteeranneensa juuri Hitleriä. Hän poistuu ja Wade pyytää Garibaldia jäämään huoneistoon joksikin ajaksi, jottei mikään menisi vikaan. Mutta jokin jo ehtii mennä vikaan, kun kukaan ei ole huomannut keskustelua salakuuntelevaa Liseä, joka häipyy huomaamatta paikalta. Huoneeseen jää vain Garibaldi, joka repii tyynesti irti hampaansa, jonka vielä halkaisee. Sisällä on pikkuruinen lähetin.



Sinä iltana Garibaldi huokaisi helpotuksesta, kun ei enää kuullut päässään venäläistä iskelmäradiota.

Garibaldi siirtyy vähin äänin istuskelemaan ilmeettömänä odottamaan seuraavan putkikuljetuksen lähtöä – niin paljon hän perustaa Waden pyynnöistä. Seuraksi hän saa Lisen, joka kertoo kuulemastaan eikä hän voi enää jäädä miehensä luokse tuontasoisten paljastusten jälkeen. Lise ihmettelee, kun ei exä reagoi mitenkään, mutta lopulta Garibaldi murahtaa Liseä häipymään kotiin. Lise tottelee ja pian Garibaldi saa melkein samalla ovenavauksella uuden penkkivieraan... Besterin. Putkimatka alkaa ja Garibaldi paljastaa telepaatille syvimmät salaisuutensa. Bester saa tietää kaiken telepaattiviruksesta ja vaikuttaa oikeasti aika järkyttyneeltä... jos tuollaiset kasvot nyt sellaisia tunteita pystyvät esittämään. Mutta Bester kyllä tuumii, että kyllä he keinot keksivät. Hän katselee mietteliäänä Garibaldia, jonka oikea minä haluaisi jo kovasti ulos. Bester niin miettii, mitä miehelle pitäisikään tehdä. Jättääkö hänet tähän lasittuneeseen tilaan vai antaako miehen saada tietää, mitä pahuuksia onkaan tehnyt melkein kokonaisen vuoden. Bester päättää olla jalomielinen, kun Garibaldi sentään esti telekaustin ja miljoonien kuoleman.

Bester pyytää Garibaldia palaamaan takaisin ja muistamaan. F-f-f-flashback time! Garibaldin mieli palaa takaisin Z'ha'dumin tapahtumiin ja tietenkin omaan poistumiseensa asemalta. Koska Sheridan oli poissa ja realistisia kandidaatteja käännytyksiin oli vain Ivanova, Delenn ja Garibaldi, Garibaldi vaikutti helpoimmalta käännytettävältä telepaattien tahtoon. Varjoalus nappasi Garibaldin Starfuryn ja koska telepaatit kaveerasivat Varjojen kanssa, hänet saatiin kohtuullisen vaivattomasti operoitavaksi. Bester ajautuu hetkeksi sivuraiteille mietiskellessään televiruksen perustuvan mitä todennäköisimmin Varjoteknologiaan ja mietiskelee Varjojen nerokkuutta. Hän palaa Garibaldin tapaukseen ja selviää, että Garibaldia todellakin operoitiin Marsissa. Bester ohjeisti toista telepaattia Garibaldin muokkauksessa, jotta mies selviäisi kärähtämättä totuuskokeesta ja kertoo, miten häntä tulisi tökkäillä oikeaan suuntaan epäluulon ja niskuroinnin kaltaisten hyveiden avulla.

Besterin porukka järjesti tietenkin Garibaldin löydettäväksi ja kaikki alkoi mennä nappiin, kun muovattu Garibaldi erosi aivan oma-aloitteisesti turvapäällikön tehtävistä ja pääsi Edgarsin rekrytoitavaksi. Piiloviestit ja muu subliminaali poisti vähiten entisen Garibaldin kokonaan. Kuvioon kuului tietenkin myös Sheridanin pettäminen ja aivan lopuksi tämä tämänhetkinen loppuraportti. Garibaldin osuus oli siis tässä eli mihin Bester häntä siis enää tarvitsisi? Hän kohottaa asettaan ihan silkkaa armeliaisuuttaan, kun Garibaldi ei voisi enää palata petoksensa jälkeen vanhoihin hyviin aikoihin eikä edes nykyhetkisiin keskinkertaisiin aikoihin, kun Edgarsilla taitaa olla vähän... muuta tekemistä. Toisena vaihtoehtona tietenkin ikuinen möllötys putkikuljetuksessa, joka nyt ei olisi kovin jännittävää.

Mutta ei Bester julma ole, hän vain käytti miestä hyväkseen, kun ei muuta voinut. Hän tajuaa päätepisteen lähestyvän ja lähettää signaalin Garibaldille ja kertoo vielä sen olleen palautumista varten. Eli heti kun Bester on poistunut kuljetuksesta, Garibaldi herää ja haistaa tuhkat. Bester antaa aivan vapaasti Garibaldin selitellä kokemansa manipulaation ystävilleen. Kukapa moista megapetturia uskoisi? Heti kun Bester poistuu kuljetuksesta ja matka jatkuu, Garibaldi herää, haistaa tuhkat ja aloittaa aivan saatanallisen mylvinnän.

Bester oli oikeassa, Garibaldista ei hirveästi tykätä juuri nyt. Ivanova palaa komentosillalle kertomaan Marcukselle asian vahvistuneen. Sheridan on todellakin kaapattu ja Garibaldi on koko asiasta vastuussa. Ivanova on kieltänyt B5:ä vastaanottamasta petturin viestejä eikä häntä voisi henkilökohtaisesti vähempää kiinnostaakaan koko tyyppi, kun hän vielä jatkaa, että jos mokoma edes yrittää asemalle, hän ei tule selviämään tästä hengissä. Vaikka vastarinta on kokenut kovan kolauksen, he eivät ole kääntymässä takaisin, vaikka tätä Clark toivoisikin. Ivanova käskee laivastoa jatkamaan kohti Maata.



Ivanova tykkää niin paljon Garibaldista, että halaisi hänet hengiltä.

Garibaldi palaa Edgarsin täysin paskottuun huoneistoon etsimään Liseä, mutta löytää vain tapetun Edgarsin ja sohvan alla viimeisiä suhauksiaan vetelevän Waden, joka ehtii kertoa jonkun porukan hyökänneen. Liseä paikalla ei näkynyt. Samaten salakaapin kuutiot on nyysitty.

Jakson päättää aina niin pirteä ISN:n Alison Higgins, joka kertoo tämän päivän olevan nykyään juhlapäivä, sillä onhan Sheridan saatu nalkkiin ja kapina hiipumaan. Sheridania onneksi hoidetaan ja pidetään hyvässä kunnossa ja kun muukalaisetkaan eivät enää anna hänelle pahaa karmaa, koko kansan pikku ilkimys jo katuu tuhmuuksiaan. Sellin lattialla käsirautojaan katkeroituneelle Sheridanille sentään repesin tällä kertaa pelkästään rujon kontrastin vuoksi. ISN kertoo myös Edgars Industriesin johtajan, tämän alaisen ja parin henkivartijan murhasta. Attentaatin ISN valehtelee planeetan vastarintaliikkeen niskaan kuten ah aina niin tavallista. Mutta Garibaldista sentään leivotaan koko kansan sankaria, kun koko ISN:n väki vuolaasti kehuu äijän eetteriin läimähtävää pärstävärkkiä. Nyt Garibaldi ei viimeistään ole enää tervetullut Babylon 5:lle.

Asiat lähtivät todellakin vauhdilla käyntiin kohti kauden vääjäämätöntä päätöstä, kun Ivanovankin alkusanat vähän vihjailivat ratkaisun hetkien olevan käsillä. Melkoista lumipallon vyörytystä jälleen havaittavissa, tämähän oli oikeasti jälleen oikeasti repäisevää ja uskaliasta jälkeä! Puhun siis tietenkin siitä Sheridanin mukilointikohtauksesta, joka oli kuin toisesta sarjasta. Tämä ei ole kuitenkaan mikään huono asia, sillä tällainen vaihtelu virkistää ja pikku tehokeinoilla koko selkkauksesta oli saatu suorastaan vastenmielisen tylyä jälkeä aikaiseksi. Luinkin jotain juttua, että Straczynski olisi erästä omasta pahoinpitelystään inspiroitunut tähän ja vuodattanut tuskiaan audiovisuaaliseen muottiin. Tosin tarina ei kerro, johtuiko kyseinen mukilointi Grey 17 Is Missingistä. Oikeastaan Sheridanin pieksäjäiset toivat mieleen lordi Refan liiskajaiset Narnissa sillä erotuksella, että tämä kohtaus ei pahemmin naurattanut. Syvän vaikutuksen se kyllä teki B5:sti epäkonventionaalisella härskiydellään. Taka-alalla tapahtumia seuraamaan joutunut Garibaldi kruunasi koko jutun. Jotain tällaista lisää ainakin joskus - mitä nyt nuo nopeat pysäytysvälähdykset tuovat nykyaikana lähinnä mieleen jonkun CSI:n ja se on ollut lähinnä tahattoman coolia. B5:lle tyylittely suotakoon, jos se käyttää rajattuja resurssejaan tarinankerrontaan näinkin onnistuneesti.

Toinen jakson huippuhetki oli tietenkin Besterin ja Garibaldin pikku putkirupattelu. Oikeastaan tulin jo kovin onnelliseksi, kun tajusin kuka Garibaldia vastapäätä oikein istahtikaan. Samalla selvisi Garibaldinkin indoktrinaation pikku mysteerit. Bester tuntuu vain paranevan alituisesti, kun hän ei ole aina se altavastaaja huumorihahmo, joka tulee B5:lle kaikkien kiusattavaksi. Tämä olikin Garibaldin ja Besterin antagonismin kulminoituma, kun Bester päätti vihdoinkin jättää miehen rauhaan. Selvästi hän onkin ollut ei-mitään-henkilökohtaista -asenteella koko ajan liikenteessä. Tosin Garibaldin koko vuoden kuplineiden patoutumien tulviminen antaa vähän osoittaa, että jos he seuraavan kerran tapaavat, Bester ripustaa hanskansa naulaan. Nyt kiinnostaakin nähdä, mitä Garibaldi tekee seuraavaksi ja mitä sitten tapahtuu, kun Ivanova näkee hänet. ...Boomshabalaba? Liseä Garibaldi ainakin etsii ja voisin olettaa, että ehkä hän katuu tekojaan (no varmasti!) ja yrittää saada Sheridanin vapaaksi. Tai sitten hän tapaa Marsissa Franklinin ja Lytan. Tuon kaksikon stoori jäikin vähän sivuun, vaikka Lytan taustan selvitys ja pahaenteinen viittaus ihmistelepaattisotaan antoikin mahdollisuudet vaikka mihin.

Pakko vielä heittää pakollinen natsikortti, kun holokaustiparalleelit olivat niin ilmeisiä, mutta en laskisi tätä mitenkään huonoksi puoleksi, sillä scifihän nyt on aina heijastellutkin nykymaailman ja sen historian hassutuksia. Edgarsista ja Wadesta en uskonut pääseväni eroon näinkin nopeasti ja siksi juuri tämä sarja jaksaakin yllättää positiivisesti, kun hahmoja kirjoitellaan niin helposti aina tärkeän juonen vaatiessa ulos. Loistava jakso, loistava sarja, suurilta osin loistava kausi. Vitoskaudella kuulemma lässähtää, mutta sitä ennen on tämän kauden finaali, jota kohti vastarintaliikkeen laivasto on peräänantamattomasti lipumassa.

82 - The Exercise of Vital Powers

82

4. kausi, 16. jakso

The Exercise of Vital Powers vie herra Garibaldin Marsiin, ja putkimatkalla mahdottoman karkean näköisen kamaran halki kohti Marsin ainoaa sivistyksen kupolia kuullaan miehen katkeraa tilitystä henkilökohtaisen lokin tahdissa. Hän vain avautuu turhautuneena sodan alkamisesta (on ilmeisesti kuullut Vastarinnan viimeisimmän lähetyksen vastarinnan viimeisimmistä liikkeistä) ja Sheridanin röyhkeydestä, kuten tavallista. Heppu kun luulee vähintäänkin olevansa Aleksanteri Suuri tai jopa Johannes Kastaja. Kohta Garibaldilta loppuvat verrattavat henkilöt kesken, kun Sheridanilla on niin mahdottoman kokoinen ego ettei mahdu mihinkään. Ettäs kehtaakin ruveta omalle hallitukselleen.

Garibaldilla tulee kuitenkin vähän muuta ajateltavaa, kun ei varsinaisesti uskonut palaavansa koskaan planeetalle, joka oli viedä hänen henkensä. Kolmesti. Hänestä kellään ei ole tänne mitään asiaa ja hän miettiikin, onko edes järjissään. Silti hän on matkalla Edgarsin luokse eikä aivan yksin, kun putkimatkassa buukkaa viereisellä penkillä Wade varsin laiskanlaisesti suhisten - onhan hänkin tiettävästi Edgarsin palkkalistoilla. Waden on pyydettävä tosin Garibaldia asettelemaan siteet silmilleen, jotta ei tietäisi mihin on menossa. Edgarsin putkilaituri on kuitenkin yksityinen eikä sokea Garibaldi herättäisi muissa työntekijöissä huomiota. Wade muistuttaa Garibaldin olevan varsin erityinen, sillä Edgars ei halua tavata mitään tavallisia tallaajia. Wadekin on erityinen kun on kirjallisuuden maisteri ja kaikkea ja vakuuttelee kaiken olevan harhaa. On siinä diippi jätkä.



Garibaldin korvat kondensoivat valoa.

Toisaalla Franklin on ärsyyntyneenä vähän kaikesta tilittämässä Zackille kryopaattikokeiden vaikeudesta, kun Sheridankin on hoputtamassa laivaston suunnalta. Kryopaatteja kun ei voi tutkia ihan helposti, kun he alkavat kuitenkin havahduttuaan raiskata lähintä tietokonejärjestelmää. Lyta saapuu paikalle, kun Zack oli häntä kaivannutkin ja mies kertoo eräästä välikohtauksesta, jossa olisi hyvä saada skannattua erään pahoinpitelijän henkilöllisyys. Tämä on kuitenkin sivuseikka, kun Lyta jää sairastuvalle ja jää väkisinkin tuijottamaan petissä makaavaa kryopaattia, jonka silmät rävähtävät auki ja pian 'paatti onkin pystyssä ja kämmen lasipleksiä vasten Lytan kämmen vastakkaisella puolella. Hämmentyneenä Lytaa tuijottava kryopaatti hakee selkeästi yhteisymmärrystä naiselta, joka tuijottaa yhtä hämmentyneenä takaisin ennen kuin keskittyminen herpaantuu. 'Paatti lyyhistyy ja Franklinin on pakko katsoa Lytaa voitonriemuisena. Ehkä tässä telepaatissa piilee ratkaisu kryopaattien arvoitukseen.



Viileät jätkät kuuntelevat... psi-trancea. (menen pois)

Vähän myöhemmin Franklin tavoittaa käytävällä Lytan, joka pahoittelee tapahtunutta, mutta Franklinia ei harmita yhtään, kun kerrankin kryopaatti reagoi johonkin. Lyta kertoo äänestä päässään, joka muistutti ahdistavaa kyllä Varjoaluksen ulvontaa. Se sai kryopaatin heräämään. Franklin maanittelee Lytaa auttamaan kryopaattien kanssa.

Lyta saapuu lopulta auttamaan ja Franklin kertoo monitoroivansa kryopaatin aivoaaltoja pyytäen Lytaa tekemään temppunsa vähän hitaammin, jotta Franklin saisi simuloitua jonkinlaisen kiertosilmukan aikaiseksi kryopaatin kanssa kommunikointiin. Lyta etenee hitaasti Franklinin heittäessä kovin syvällistä lekurijargonia. Kryopaatin silmät avautuvat hiljalleen, mutta silloin alitajuntaan pureutuu kuva tajuntaan pureutuvista hupsuista ufomiehistä ja kryopaatti ponkaisee pystyyn Franklinia kuristamaan mutta enemmänkin hädissään kuin vihamielisenä. Hän haluaa tietää, ovatko koneet poissa ja alkaa udella eksistentialistisia kysymyksiä. Tämän jälkeen hän tajuaa antieksistentialismin syvimmän olemuksen, nappaa lähimmän lekuri-instrumentin ja alkaa kädet täristen survoa esinettä lähemmäksi kaulaa. Franklin syöksyy estelemään miestä Lytan estellessä ajatustasolla. Lopulta kryopaatti menettää tajuntansa.



En halua tietää mitä tässä tapahtuu.

Garibaldi on saapunut Edgarsin hulppeaan megataulujen ja muun kalliin esineistön täyttämään huoneistoon ja törmää melkein heti vanhaan kultaansa Liseen, joka ei ole kovin iloinen jälleennäkemisestä, kun aika on niin mahdottoman sopimaton. Edgarsista aika on kuitenkin aivan sopiva. Lise häipyy keittiöön, koska näemmä tulevaisuudessakin naisen paikka on siellä. *väsynyt rumpufilli* Valkotukkainen öljypohatalta ja/tai saippuasarjapapalta näyttävä Edgars ottaa vieraansa vastaan avosylin ja on heti tarjoilemassa alkoholia, mutta Garibaldi ei ota vettäkään vastaan. Edgars on kuitenkin utelias, kun Garibaldi sattui saapumaan juuri nyt. Alainen kertoo vain halunneensa nähdä pomonsa kasvot. Ja ottavansa selvää salatullaamistaan asioista. Ja etsivänsä jotakuta, jonka avulla monottaa Sheridania kasseille. Edgars on vain liikemies, mutta Garibaldi pommittaa vähän faktoja. Onhan sentään ukon yhtiö Maan neljänneksi suurin ja sotkeutunut ratkaisevasti politiikan kiemuroihin.

Clarkia Edgars ei sentään tue ja kertoo kuulleensa jo kauan sitten huhuja Santiagon salamurhasta. Miehet miettivät, että Clarkia ei pysäytetä armeijan vaan itse järjestelmän avulla. Garibaldi epäilee myös, että Sheridania varmaan himottaisi astua kalifiksi kalifin paikalle. Garibaldi ehdottaakin yhteistyötä ja saa Edgarsin kiinnostumaan, kun arvelee Edgarsinkin uran edistyvän moisella sankariteolla. Ehkäpä äijästä tulisi uusi presidentti.

Wade näyttää siivouskomeron kokoisen majoituksen Garibaldille, joka vähän avautuu asiasta mutta antaa asian olla. Lupausta olla koskematta mihinkään hän tietenkin tahallaan rikkoo ennen kuin rojahtaa sängylle odottamaan tulevaa. Tuleva tapahtuu yöllisen shanghaijauksen muodossa, kun lauma naamiopällejä käy kiskomassa Garibaldin ylös ja raahaa hänet säkkipimeään kammioon, jota valaisee vain pöydän ääressä istuva tuntematon telepaattinainen. Kaiuttimien kautta kumpuavan Edgarsin ääni vakuuttelee Garibaldin olevan turvassa tässä pikku totuuskokeessa, sillä Edgarsin täytyy olla varma Garibaldista. Edgars vain halusi Garibaldin mielen olevan kirkas, siksi tämä pikku tempaus.

Edgars kysyy miehen mielipidettä telepaateista ja hetken epäilyn jälkeen hän vastaakin sen perinteisen eli että ei luota heihin sitten ollenkaan. Telepaatti ei tunnu olevan pitkällisestä tilityksestä moksiskaan vaan kuuntelee porukkansa olevan suurin uhka yhteiskunnalle. Edgars kysyy seuraavaksi, puhuiko Garibaldi silloin totta, kun pyysi apua erään kohteen paikantamiseen ja suojeluun. Myöntävän vastauksen jälkeen telepaatti tekee pienen eleen valvontakameralle. Edgars kyselee, mahtaako Garibaldi aavistaa todellista syytään duunin saantiin, jos telepaattilääkkeiden kuskaus ei kelpaa syyksi. Garibaldi arvelee olevansa oikeanlainen mies vain hommiin, joissa on jotain salattavaa, kun Edgars pelkää jäävänsä kiinni. Edgars niin harmittelee Garibaldin näkemystä maailmasta, jossa kaikki valehtelevat, mutta vaihtaa puheenaihetta miehen katoamiseen viime tammikuussa. Garibaldi ei muista tapahtuneesta mitään ja taas kerran telepaatti tekee pienen eleen. Kuulustelu on tässä, mutta ei aivan vielä, kun Edgars vaatii tietää, rakastaako Garibaldi vielä Edgarsin vaimoa. Ei, ei hän rakasta. Telepaatin liikkeet kertovat vähän toista. Myöhemmin Wade tulee maksamaan telepaatin hengiltä.

Marsissa koittaa uusi, punainen päivä ja Edgars on tarjoamassa vieraalleen appelsiinimehua kovin sheridanmaisesti. Hän kertoilee muinaiskreikkalaisten onnellisuuden määrittelystä, joka toimii mainospuheena hänen idealleen maailman ylenpalttisista onnellisuuden mahdollisuuksista, jotka heille on avautumassa. Mutta telepaatit eivät saa pyöritellä tällaista yhteiskuntaa, sillä yksityisyyttä ei edes tunnettaisi. He keskustelevat telepaattien vallankaappauksen mahdollisuuksista ja tietosodasta, telepaattien anonymiteetistä ja sen sellaisesta. Natsit, kommarit ja jihadit (olin tavallaan yllättynyt jihad-maininnastakin, sillä WTC ei ollut vielä romahtanut, sakkia mitä sakkia kuitenkin) mainitaan myöskin ja niiden avittajat. Setä Edgars kertoo, ettei valtaa oteta. Se saadaan typeryksiltä ja nössöiltä kuten Saksassa ja Venäjällä tehtiin. Ai niin, ryssät hyökkäävät kuulemma ensi vuonna. Irakilaisia ja ranskalaisiakin kannattaa pelätä.

Tärkeää on kuitenkin tajuta Clarkin nykytilanne, joka on saavutettu muukalaispelon kautta. Seuraava askel on antaa valta telepaateille ja tätä aloitetta Clark nimenomaan on työntämässäkin eteenpäin. Edgars kertoo Clarkin ottaneen vallanhimossaan typeriä riskejä Santiagon tapattamisessa ja vihjaa muukalaistenkin olleen leikissä mukana, mutta Psi-joukot olivat valttikorttina kaikkeen. Hän kertoo Yövahdin synnystä ja Psi-joukkojen salaisesta myötävaikutuksesta vallankahvaan. Hän on varma, että Clarkin jälkeen Psit ottavat vallan, jos he eivät tee asialle mitään.

Sheridan on puolestaan hitonmoinen riski, sillä jos Sheridan menee liian pitkälle, niin menee Clarkikin ja päästää Psi-joukot valloilleen muodostaen lössistä kaiken näkevän poliisivoiman. Tosin ei Clark ole varsinaisesti vallassa, ei tietenkään, sillä kuten kaikkeen päheään dystopiascifiin kuuluu, megakorporaatiot vetelevät piilossa naruja. Sheridan on uhka Clarkin vainoharhalle. Lise käy kutsumassa ukkonsa aamiaiselle ja Garibaldi haluaa vielä varmistaa, kertoiko Edgars varmasti koko totuuden. Kyllä hän kertoi, mutta ei ihan kaikkea. Loput paljastuvat, jos Garibaldi lyöttäytyy mukaan muuttamaan maailmaa ennen kuin maailma muuttaa heidät.

 Kronologisesti tässä vaiheessa on hyvä ottaa esille myös Sheridanin liikkeet, kun laivasto jatkaa etäisyyksien kyntämistä. Ei siellä oikeastaan paljoakaan tapahdu, kun hän keskustelee etänä asemaa pyörittävän Ivanovan kanssa. Asiat tuntuvat menevän vähän liiankin hyvin, kun niin usea Maan alus on liittynyt vastarintaan. Sheridan kuulee Delennin olevan matkalla takaisin. Muuta kerrottavaa Ivanovalla ei ole, mutta Sheridan ottaa Frankliniin yhteyttä kysyäkseen miten menee mutta erityisesti kysellen kuinka pian kryopaatit ovat toimintakunnossa. Franklinia ärsyttää hoputus kunnolla ja hän vaatii tietää syyn. Sheridan kertoo ja Franklin tyhjentää koko sairastuvan muista kuulijoista. Kuultuaan ilmeisen tylyn viestin hän häipyy itsekin ja jää nojailemaan lannistuneena seinää vasten. Lyta sattuu kulkemaan vierestä ja jää kuuntelemaan Franklinin tilitystä muuttuneesta Sheridanista. Sheridanin mahtikäsky on ilmeisestikin oikea ratkaisu, mutta Franklin ei olisi uskonut kuulevansa tällaista kapun suusta ennen Z'ha'dumin trippiä. Yhtäkkiä hän tarjoaa Lytalle työsuhdetta ja he lähtevät kohti Marsia.

Ruokaa kaikkialle kuskannut Lise tuo lounasta Garibaldin kämppään eikä toisaalle katseleva Garibaldi tunnu hurjasti reagoivan. Naisen lähtiessä hän kuitenkin tokaisee, ettei tajua miten Lise on yhdessä Edgarsin eikä hänen kanssaan. Rahastahan sen on johduttava, mutta ei se johdu. Lise ei halua kummallekaan pahaa. Garibaldi haikailee tilanteen muuttuneen toisenlaiseksi, mutta Lise valittaa, ettei koskaan tiennyt milloin Garibaldi palaisi milloin mistäkin duunista. Lise tunsi itsensä liikapainoksi, kun Garibaldille piti aina muistuttaa merkkipäivistä ja rakkauden osoituksetkin piti kiskoa tyypistä. Lise nyyhkyttää olleensa Franzin lähdön jälkeen hajalla, kun Garibaldikin kuppasi kaukaisuudessa. Sitten hän tapasi Edgarsin, jolla ei ollut kiire mihinkään. Garibaldi ei osaa vastata, olisiko palannut soiton jälkeen Marsiin. Exät lähestyvät toisiaan ja pahoittelevat kaikesta, Garibaldi sopertaa, että luulee vieläkin rakastavansa Liseä.

Edgars ja Wade tapaavat uudessa paikassa, jossa makailee potilaita kriittisessä tilassa. Edgars osoittaa myötätuntoa erästä repalenaamaa kohtaan ja pyytää sitten Wadea lopettamaan heidät kaikki. Infektiotestit ovat onnistuneet ja potilaiden on turha kärsiä enempää. Myöhemmin Garibaldi käy tapaamassa Edgarsia ja kertoo haluavansa mukaan. Edgars on mielissään ja paljastaa loputkin uteliaalle alaiselleen. ...Oikeastaan hän paljastaa loput vasta sitten, kun Garibaldi on järkännyt Sheridanin annettavaksi Clarkin kätösiin. Edgars epäilee homman johtavan oikeudenkäyntiin, joka mahdollistaa iskun Clarkia vastaan. Garibaldi on tarpeeksi vilpitön ja suostuu paljastamalla, että Sheridanin saa hänen isänsä kautta. Garibaldi kertoo isäukon verisairaudesta ja harvinaisesta lääkkeestä, jonka avulla isän olinpaikka selviää. Garibaldi kertoo olevansa valmis. Hän astuu putkisukkulaan ja jää lokaamaan, ettei tunne enää mitään muuta kuin tunteita Liseä kohtaan, vaikka suisti kummankin elämät raiteiltaan. Nyt koittaa vain sovituksen hetki, jos menneisyyden tekoja enää pystytään korjaamaan. Tavalla tai toisella hän on sitä mieltä, että tuleva pitää tehdä, vaikka ei haluaisi.



Marsissa kirjatkin ovat punaisia.

Vähän oli kokonaisuuden kannalta tärkeän välijakson makua tässä tapauksessa. Sietää olettaakin panosten olevan lievästi lussumpia räväkän kauden nimijakson jälkeen, mutta johonkin näiden kuvioiden on lopulta johdettava. Visiitti Edgars-papan luona oli tietenkin jakson kantava idea ja jaksossa käytiin aika kivasti läpi vallan käsitteitä ja mistä ikinä nämä megakorporaatiosedät nyt ikinä tahtovatkaan kalistella kvartaalitalouskikkeleitään. Lähinnä tässä vahvisteltiin epäilyksiäni siitä, ketkä ovat oikeasti johdossa ja tuli kyllä mietittyä Sheridaninkin ristiretken kunniallisuutta, jos tulevaisuutena on tosiaan Kaikkialle Näkevä Silmä. Jättiläisyhtiöt ovat kyllä kuitenkin aina hauskoja, saa nähdä saadaanko niistä enemmänkin irti vai luhistuuko kilpajuoksu Maasta omaan megalomaanisuuteensa vai mahdottomaan antikliimaksiin. Sheridanin päänmenoksi kuitenkin saadaan jotain ja minä niin oletan, että Garibaldi todellakin saa Sheridanin nalkkiin ja oikeudenkäynnissä menisi jotain taatusti päin helvettiä. Sitten Garibaldi havahtuu ja on kaikesta niin pahoillaan. Mutta enpä spekuloi tulevaa ennalta, tämä oli vain tällainen skenaario, joka tuli heti mieleen.

Mutta kuitenkin. Edgars oli aika mainion lipevä tapaus, sopivan miellyttävä mutta kuitenkin infektiotouhut ja telepaatin tapattaminen kertoivat vähän toisenlaista tarinaa. Tavallaan oikealla asialla, kun vastustaa televaltaa, mutta en näkisi suuryhtiöitäkään maailman valtiaina kovinkaan hilpeänä vaihtoehtona. Tai no... niin. Nauraisin kyllä, jos Besteristä tulisi lopulta kunnon megapahis. Garibaldin ja Lisen välinen juttu oli ihan tarpeeksi uskottavaa menetystilitystä, tavallaan aika surullistakin jopa. Vähän vaan huvitti, kun Lise vain tuntui olevan alituisesti safka-automaattina, mutta ehkä se kertoi enemmän Edgarsin asenteesta häneen.

B5:n suunnalla kryokokeilu oli ihan kiintoisaa välisettiä, mutta oikeastaan todellisen pommin pudotti vasta Sheridanin viesti, jonka sisällöstä ei ole mitään tietoa. Franklinia se järkytti kuitenkin suuresti. Jotain hänen ja Lytan pitää kuitenkin Marsissa tehdä, mutta en osaa arvata syytä. En edes osannut arvata, että tämä kaksikko olisi sinne suuntaan vielä lähdössä. Mietin jo, että olisiko Sheridanin viesti voinut olla perinteinen ”Shut. Down. Everything. (Complete. Global. Saturation.)” ja kryopaatit olisi poistettu käytöstä, mutta jotain muuta niiden päänmenoksi selkeästi ollaan tekemässä. Sheridanilla on kuitenkin kovat piipussa ja nyt alan jo itsekin miettiä, onko miehen sankarointi sittenkään niin puhtoista kuin annetaan ymmärtää.

81 - No Surrender, No Retreat

81

4. kausi, 15. jakso

No Surrender, No Retreat, on lausahdus, jonka kapteeni Sheridan tokaisee astuessaan valitsemalleen tielle. Liika kun on todellakin liikaa. Marssimusiikki lyö aggressiivista tahtia, kun B5:n suuret pelinappulat kokoontuvat neuvottelemaan sota-asiasta Sheridanin johdolla. G'Kar tyytyy katselemaan varuillaan pöydän toiseen päähän istahtavaa Londoa. Sheridan ja Ivanova saapuvat kokoukseen kertomaan, että tästä hetkestä eteenpäin muiden kansojen puolustussopimukset mitätöidään, jotta armeijat mobilisoitaisiin Clarkin hirmuvaltaa vastaan. Asemalta lähteekin jo partioimaan 'Furyja Alfa- ja Delta-laivueiden muodostelmissa. Ivanova käskyttää vähän myöhemmin laivueita vihollisentunnistuskoodeista, jottei Clark ala tunkea väärää informaatiota ohjaamoihin.

G'Kar keskeyttää pikkukansojen kuohunnan, sillä onkin jo aika antaa ihmisille tukea, kun he ovat auttaneet kansoja niin tehokkaasti. Ei tietenkään Maan ihmisille, kun juuri heitä ei kiinnostanut Varjo-konflikti sitten yhtään. Sheridan muistuttaa muita myös siitä, että Clarkin propagandakoneisto suoltaa sen verran muukalaisvastaista settiä, että siitä on suoranaista haittaa kaikille. Ivanova pyytääkin, että kaikilta kansoilta liikenisi edes yksi hävittäjä sotatarkoitukseen ja Sheridan varmistaa, että muiden kansojen ei kannata kuunnella Clarkin mahdollisia sotilasapupyyntöjä. Humanitaarinen apu sen sijaan kelpaa. Ennen Maata on kuitenkin luvassa Proxima 3:n ja Marsin vapautus. Sitten koti tai kuolema.

Marcus rushaa käytävien halki Sheridania tapaamaan ja tuo sotahuoneeseen tietoja Proxima 3:n piirityksestä. Kiertoradalla möllöttää kokonaista kuusi Earthforcen hävittäjää ja lisäksi asevoimat pitävät kurissa planeetan lähtöliikennettä. Ivanovan on ihailtava vastapuolen strategiaa, vaikka planeetalla ollaankin nälissään. Sheridan kiinnostuu hävittäjien tunnisteista, sillä Junolla, Nemesiksellä, Vestalla ja Furiesilla saattaa ehkä olla vielä käännytystoivoa. Pollux ja Heracles sen sijaan osallistuivat varmasti siviilikuljetusten hilpeään hävitykseen eli niiden miehistöä lienee turha edes yrittää käännyttää vastarinnan puolelle, kun Sheridan ei edes tunne kyseisiä kapteeneja. Sheridan pyytää Franklinilta tilanneraporttia kryopaateista tulevan varalle, mutta ei Proximan operaatioon. Ivanovalle hän kertoo, että hävittäjät olisi hyvä hajauttaa 'Fury-aalloilla käännytyksen varalle ja jos vastapuoli alkaa uhota, pakopaikkaa ei ole.



”Really, Commander? Scanning Uranus...”

Vir on näkemässä vähemmän ihanaa unta mitä ilmeisimmin alitajuntansa perukoille pureutuneesta keisarinmurhasta, kun säpsähtää ovikellosta hereille sopertaen shokissa, ettei ole tehnyt mitään. Ovella on Garibaldi kyselemässä London perään, mutta suurlähettiläs on... tapaamisessa. Garibaldi olisi niin halunnut Londolta apua, mutta hänen käyntinsä ei ole ihan turha, kun hän kuulee juttua aseman sotatoimista Maata ja siirtokuntia vastaan. Yllättäen Garibaldi ei tiedäkään kaikkea aseman tapahtumista, kun ei enää kaveeraa kalliin ystävänsä Sheridanin kanssa. Garibaldi valittaa, ettei pidä kapteenin aikeista. Vir vertaa tätä suhteeseensa London kanssa, sillä vaikkei kaikki tyypin tempaukset miellytäkään, hän on kuitenkin ollut joskus oikeassa. Garibaldi aikoo kuitenkin osallistua taisteluun omalla tavallaan ja poistuu paikalta.

Pari White Staria lähetetään Marsiin ja yksi Maahan huijaukseksi, kun pääjoukko suuntaa katseensa Proxima 3:lle, jonka lähellä Marcus jo odottelee hyperavaruudessa, jonka punamassassa lilluvaa laivuetta ei Heraclesilta lähetetty yksinäinen 'Fury noteeraa. Marcus pyytää planeetan vastarinnalta tietoja hävittäjistä, jotka eivät ole hyökänneet siviilien kimppuun, mutta toisessa päässä alkaa ammuskelu. B5:n joukkojen olisi siis parasta iskeä pian.

G'Kar istuskelee huoneessaan kirjoittelemassa päättymätöntä tarinaansa ja odottelee autuaana kädet puuskassa parin ovikellon pärähdyksen verran ennen kuin antaa vieraansa tulla. Londo tervehtii häntä varuillaan ja toteaa, että taitaa olla eka kerta, kun hän astuu jalallaan aseman tähän huoneeseen. G'Kar niin pahoittelee, kun hänellä ei ole tällä kertaa kahleita. Pahuksen siivoojat kun taisivat viedä ne pois. London on todettava asunnon sisustuksen muistuttavan narnien kotiplaneettaa kaikessa kuivuudessaan, punasävyisyydessään ja masentavuudessaan. G'Kar ei tyydy enää kuittailemaan lisää vaan odottaa tympeän näköisenä selkeästi London jatkavan vielä kun voi.

Londo ei kuitenkaan vaikuta enää piruilevan, kun harmittelee kuinka he kerta toisensa jälkeen omaksuvat vanhat kaavat toistensa läheisyydessä. Ei hän tullut tänne riitelemään, vain puhumaan. Jään hän rikkoo utelemalla G'Karin silmästä selvästi tietoisena, että oli osallisena sen poksahtamiseen. G'Karin toteaminen näkemisestä ei voisi olla yhtään lakonisemmin lausuttu. Ei ole narneilla olleet viime vuodet helppoja, mutta ei ole ollut Londollakaan. G'Kar menetti ylpeytensä, kotinsa, silmänsä ja suuren osan kansastaan kansansa puolesta ja auttoi näin myös Centauri Primen tutisevia liitoksia. G'Kar katselee muualle, mutta kääntää katseensa. London kiitokset eivät häntä liikuta. He molemmat toteavat uudelleen tämän olleen vaikea vuosi. Londosta G'Karin kahleheitto oli epäystävällistä, sillä silloin ennen Londo tunsi aluksi vastentahtoista sympatiaa kahlittua narnia kohtaan, mutta se kasvoi lopulta syväksi kunnioitukseksi. G'Kar kuuntelee tilitystä etäisesti kiinnostuneena, mutta toteaa jäätävästi, että London kunnioitus liikuttaa häntä jopa kiitoksiakin vähemmän, jos mahdollista.

Londo hermostuu ja vetäisee narnin käsistä sivun, johon tämä on paneutumassa välinpitämättömänä. Londo piti lupauksensa Narnin vapautuksesta eli miksi G'Karilta tällainen asenne? Londo paiskaa sivun tiehensä ja vastaa G'Karin tiedusteluihin. Halusi G'Kar sen myöntää tai ei, he molemmat ovat patriootteja ja haluavat maidensa parasta. Londo on tehnyt kamalia virheitä, jotka olivat ajaa hänen ja G'Karin kodit perikatoon ja sellainen kummasti nöyristi. Londo kysyykin, kuka tässä on se pääasiallinen vihollinen. Hän pääsee viimeinkin asiaansa ja kertoo tulleensa hallituksensa kanssa siihen lopputulokseen, että Sheridania tulisi tukea aatteessa Maata vastaan. Hän kaataa taskumatista drinkin ja jatkaa, että jos narnit tekisivät yhteistyötä centaurien kanssa hyvän asian puolesta, se olisi loistava esimerkki kaikkien puolesta. Hän ojentaa shotin G'Karille ja kertoo ääni väristen, että vaikka vihollisesta ei olisi tietoa, näin hän tietäisi, ketkä ovat hänen puolellaan. Londo haluaa muutosta, hän haluaa toimia vastaisuudessa paremmin. Hän muistuttaa eräästä toisesta ryypystä, jonka G'Kar hänelle kustansi ennen sitä typerää, merkityksetöntä sotaa centaurien ja narnien välillä. Nyt Londo haluaa maksaa velan, sillä ensimmäistä kertaa sataan vuoteen heitä yhdistää muukin kuin viha. Ja tämä on hyvin erityistä.

Hän nostaa shottinsa ja jää odottamaan vastakaikua tulevaisuudelle, ihmisille ja sillalle, jonka kyseinen kansa heidän välilleen mahdollisti. Centauri Primen ja Narnin puolesta. G'Kar laskee kynänsä, nostaa lasinsa, tuijottaa hetken odottavaista Londoa ja tyhjentää shottinsa takaisin taskumattiin. Sitten hän jatkaa kirjoitusurakkaansa. Londo tuijottaa tyrmistyneenä näkymää, toteaa ”jassoo” ja poistuu mitään sanomatta paikalta.



Mies, jolla olisi muutakin sanottavaa kuin ”jassoo.”

 Sheridan kutsuu sotilaansa käskynjaolle kertomaan Proxima 3:n strategiasta, jota Ivanova täydentää. Heraclesiin ja Polluxiin kannattaa suhtautua varauksella, mutta tiettävästi Nemesis ja Vesta ovat vetäytyneet perseilystä, joten niillä purkeilla on eniten toivoa. Sheridan antaa viholliselle mahdollisuuden antautua, mutta puolustautua saa tietenkin. Ennen kaikkea on muistettava, että tästä sodasta tulee erikoislaatuinen, sillä he ovat ensimmäistä kertaa iskemässä omaa sotilaskalustoaan vastaan, kun muuta vaihtoehtoa ei heille ole jaettu. Hirmuinen lössi 'Furyja ja White Stareja kokoontuu hyperavaruuteen odottamaan iskua, joukossaan Sheridanin ohjastama, Valon armeijan insignialla kyllästetty lippulaiva White Star 2.

Jotenkin Nixonia muistuttava Heraclesin kapteeni Hall mitähelvetöi planeetan toisella puolella avautuvaa hyppyporttia. Hän käskee Polluxin ja Nemesiksen tutkimuspuuhiin. Sheridan ja Marcus ihmettelevät vihollisen peliliikettä, mutta epäilevät manööverin johtuvan kontrolloinnista. B5:n aluksia lappaa lisää planeetan premisseille ja Hallin kakkosnainen Levitt hämmästelee tuntematonta alustyyppiä. Hall tunnistaa ne Sheridanin aluksiksi ja vaikuttaa kiinnostuneelta. Nyt se jätkä teki viimeisen virheensä. Ukko palaa komentopallille mölisemään Junoa ja Vestaa lähettämään 'Furynsa liikkeelle. Nemesis ja Pollux saavat pidättäytyä taistelusta, jottei se repeytyisi useammalle rintamalle. Sheridanin signaali saavuttaa heidät käskien luopioita antautumaan ja Hall haluaa heti paikantaa miehen olinpaikan. Takaahan hän tuleekin, kun jo kolmannesta hyppyportista spawnaa sotajoukkoja suoraan Heraclesin taakse. Hallia ei hirveästi Sheridanin nössöilyt sotarikoksista kiinnosta, vaan hän käskee suupieli nykien Vestaa ja Furiesia iskemään uuden aallon kimppuun.



”Jumankauta mulle ei kommarit rupea grrr ärrrrrrr!”

Samassa hän kuulee kuitenkin Vestan kapteeni MacDouganin ottavan yhteyttä vanhaan ystäväänsä Sheridaniin, joka alkaa heti puhua Macille järkeä päähän Clarkin temppuilusta. Vesta on melkoisen kahden vaiheilla, kun Hallkin ärisee toisella taajuudella. Sheridan muistuttaa sotilasakatemiasta, jossa Mac kertoi hänelle sotimisen moraalisesta oikeutuksesta ja siitä, että sotilaat eivät ole mitään koneita. Hall kyllästyy ja käskee avaamaan oman tulensa. Sheridan manaa ja käskee joukkojansa puolustautumaan, kun muutkin hävittäjät ovat tulossa taistelukentälle. Heracles kärsii White Starien iskuista ja Hall suuttuu, kun Vesta ei tee mitään, mutta Vesta ei tee laittomuuksia sotaoikeudenkaan uhalla. Hall pelaa korttinsa ja ylentää Vestan komentaja Philbyn kapteeniksi. Philby tekee ilomielin tämän ja osoittaa esimiestään aseella. MacDougan vain toteaa, kuinka mies aina halusi kapteeniksi kapteenin paikalle.

Nyt Pollux ja Heracles ovat kärsineet vahinkoja ja Juno sekä Nemesis ovat tulossa. Sheridan käskee keskittymään Furiesiin ja muita joukkoja Polluxiin ja Heraclesiin. Sheridan kosiskelee Furiesin kapteeni Ecklandia puolelleen. Vastapuoli ei tee mitään, mutta Vesta tekee... ainakin väliaikaisesti. Sheridan on kahden vaiheilla, kun vanha patu on kyseisen hävittäjän kyydissä, mutta tilanne ratkeaa miehistön kapinaan Philbyn kiemurrellessa lattialla. Juno puolestaan pakenee hyppyportista paikalta. Eräs White Star suistuu kohti Polluxia, jolle kolari on viimeinen niitti. Sheridan jää kauhuissaan katsomaan ikkunasta tuhoutuvaa alusta toivoen sen kyljistä lähtevän pian pelastuskapseleita, mutta se on vähän liian myöhäistä, kun Polluxia ei enää ole.



”Bravely bold Sir Juno flew forth from Earth. He was not afraid to die, oh brave Sir Juno. He was not at all afraid to be killed in nasty ways, brave, brave, brave, brave Sir Juno. He was not in the least bit scared to be mashed into a pulp, or to have his shields gouged out, and his plating broken. To have his interior split, and his hull burned away, and his wings all hacked and mangled, brave Sir Juno. His cockpit smashed in and FTL cut out, and his motor removed, and his fuselage unplugged, and his crew raped and his bottom burned off and his penis...”

Nemesis on valmis antautumaan, mutta jäljelle jää vain uppiniskainen Heracles, jolle Sheridan puhuu järkeä, kun se on selkeässä alivoimassa. Komentosillalta nousee vain tulta ja savua, kun aseistus ja puolustus on särjetty. Hall uskoo vielä mahdollisuuksinsa kuunnellessaan Sheridanin antautumislitaniaa mölisten harhaisena olevansa päällikkö, kun silmämunat pullottavat ulos päästä sen verran eeppisesti. Levitt saa tarpeekseen ja vapauttaa Hallin tehtävistään. Heracles antautuu ja luovuttaa Proxima 3:n vastarinnalle.

Sheridan ei ole iloinen voitosta, kun tämä on vasta alkua ja jo nyt on kärsitty niin maan hemmetisti. Sheridan kutsuu selviytyneiden hävittäjien johdon koolle vähän neuvottelemaan. Vaihtoehtoja on vain kolme: joko he palaavat takaisin kotiin, jossa ainakin Heraclesin väkeä odottaa ennemmin tai myöhemmin sotaoikeus. Vaihtoehtoisesti he jäävät suojelemaan Proxima 3:a tai sitten liittyvät Sheridanin posseen läimimään Clarkia rytmikkäästi kivespusseille. Levitt haluaisi todeta, että hänen mielestään sotavoimien ei tulisi kajota politiikkaan eli heidän tulisi pysyä erossa sekä Clarkista että Sheridanista. Sheridan kuitenkin tähdentää, että kansaahan he palvelevat ja mitä muuta Clark on nyt muka kehittämässä kuin diktatuuria? MacDoucankin on vähän kahden vaiheilla, mutta Sheridan haluaa heidän tuellaan sodasta veretöntä. Antaa kansan määritellä lopuksi, kuka tässä oli oikeassa vai oliko kukaan. Kaput jäävät neuvottelevat keskenään.

MacDoucan saapuu kertomaan lopputuloksesta. Levitt vie Heraclesin korjattavaksi, Furiesin Eckland jää puolustamaan Proxima 3:a ja Nemesiksen Kawagawa sekä Vestan MacDoucan liittyvät Sheridanin vastarintaan. Miehet kättelevät. Vastarinnan Ääni kajahtaa Proxima 3:n olevan nyt vapaa. Sota Maata vastaan on alkanut ja asiaa tukevat centaurien ja narnien hallitukset. Viestiä lähetetään eteenpäin muille aluksille esimerkkinä tulevasta. Garibaldia ei tunnu uutinen hurjasti kiinnostavan, kun hän poistuu vähin äänin asemalta kohti Marsia. Takaisin Babylon 5:lle hän ei väitä enää ikinä palaavansa.

Babylon 5:llä Londo on päätynyt murjottamaan Zocalolle vetämään shotteja itsekseen. Seuraa hän saa G'Karista, joka ei edes katso centauria ottaessaan ryypyn. Hän kuitenkin pyytää Londoa antamaan yhteisjulistuksen, jonka kyllä allekirjoittaa. Ei tosin samalle sivulle London kanssa. He katsovat toisiaan silmiin ja Londo ymmärtää kyllä. G'Kar häipyy ja Londo nostaa narnin tyhjentynyttä lasia kasvoillaan sellaisia ilmeitä, jollaisia ihan kuka tahansa näyttelijä ei osaa luodakaan. Paitsi ehkä Andreas Katsulas.

Kauden nimijakso, tarvitseeko erikseen kehua? Kyllä, kyllä tarvitsee. Sillä vaikka tässä oli vain käytännössä suuremman taistelun ensiaskel, Proxima 3:n risteilijäbaletti säilyi panostensa vuoksi harvinaisen jännittävänä näytelmänä, kun tavoitteena oli kuitenkin neuvottelu eikä tuho. Hall panikin mukavasti kampoihin erinomaisen ärsyttävänä vanhoillisclarkistina, jolle eivät mitkään helkutin kestohymyilevät kapinajäppiset rupea. Noin muuten näitä kahakoita kestää kyllä nykyään katsellakin, näyttävää jälkeä suhteessa. Tai ainakin näyttävämpää ja koherentimpaa kuin ensimmäisellä kaudella. Tiedä sitten taas fysiikan laeista ja sen sellaisista turhuuksista, mutta en kyllä sille tielle enää palaa enkä sitä aihetta edes sivua muuten kuin huumorimielessä. Voittoaskel siis Babylon 5:n sotamatkalle, mainiota viihdettä eikä edes tyystin aivotonta.

Londo ja G'Kar puolestaan on voittoaskel televisiolle ja näyttelylle. Siis oikeasti, näitä kahta seuraisi vaikka Kelan kassajonossa. Tosin nyt on kyse vähän tärkeämmistä asioista. En tiedä, tarvitseeko vastapalvelusdrinkkikohtausten tapahtumia erikseen enää selittää, kun synopsispussini halkesi ja repesi, mutta jos yksittäiset ilmeet kertovat enemmän kuin tuotantokauden aikana voi tapahtua, ollaan voiton puolella jo oltu hyvin kauan. Ja tässä vaiheessa näiden kahden yhtenäistä eloa jo ollaan. Voi sitä katkeruutta, anteeksiantoa ja muuta sellaista, josta voisi helposti tehdä lööperiä, mutta ei näiden kahden välillä. Elämää suurempien näyttelijöiden elämää suurempia kohtauksia.

Ja herra Garibaldi sitten painui tiehensä. Hyvin lyhyet pari kohtausta, jotka kertoivat aika paljon. Garibaldihan on käytännössä osa avaruusasemaa, eihän hän voi lähteä? Kyllä hän vaan voi. Minä niin odotan, että hänet nähdään Marsissa silloin kun Sheridan marssii (ehheh!) sotajoukkoineen sen kamaralle. Edessä taatusti kiintoisa loppukausi, jonka suunnan ehkä osittain arvaa, mutta ehkä mieluummin ei.

80 - Moments of Transition

80

4. kausi, 14. jakso

Moments of Transition on asia, josta setä G'Kar opasti kolmoskauden viimeisillä minuuteilla niin pahuksen sydäntä riipaisevasti. Herra Garibaldia riipaisee vähän muualta, kun hänen uusi mystinen työnantajansa William Edgars pirauttaa Marsista selkeästi aivan tietoisena usean tunnin aikaerosta. Sängystä ylös singonnutta Garibaldia ei liiemmin huvittaisi. Edgars selittää tärkeästä lääkeraaka-ainepaketista, jonka tulisi tulla ilman kummempia hassutuksia läpi tullista ja eteenpäin Ioon. Hän luottaa Garibaldiin täysin, mutta Garibaldi haluaisi jo tietää, milloin ura urkenisi Marsissa. Asemasta hän on saanut tarpeekseen. Kaikki ajallaan.

Sheridanin unistakaan ei tule mitään, kun hän on niin huolissaan Delennistä. Uutiset liekehtivästä Minbarista ovat kantautuneet asemalle asti ja nyt Delenn on laskeutunut planeetalleen kauhistelemaan tilannetta, kun räjähdykset vavisuttavat haavoittuneiden täyttämiä käytäviä. Lennier tuo ikäviä uutisia sotilaskastin johtajalta, sillä pääkaupunki on piiritetty ja jos uskikset eivät pian antaudu, sotilaat tuhoavat koko pitäjän ja kaikki sen asukit siinä sivussa.

Neroon saapuu tapaamaan sotilasjohtaja-Shakiria, joka kertoo uskisten olevan ihan väärää porukkaa hallitsemaan minbareja, kun yrittivät manipuloida Neroonia puolelleen. Neroonia kuitenkin huolettaa enemmän sodan vaikutus, mutta Shakiri sivuuttaa ongelmat, sillä tuhottu voidaan korjata ja kuolleet kyllä uudelleensyntyvät seuraavassa sukupolvessa. Shakiri on sitä mieltä, että sotaan ryhdytään vain materiaalisen hyödyn pilke silmäkulmassa eikä heidän ole uskisten tapaan syytä kaivaa verta nenästään muiden kansojen kimpussa typerien Maa-Minbari -sodan kaltaisten väärinkäsitysten vuoksi. Neroon ei ole ihan varma miehen järkähtämättömistä elämän ja kuoleman määrittelyistä. Delenn sentään on varma päätöksestään – Lennierin tulisi kertoa sotilaskastin johdolle uskisten ehdottomasta antautumisesta.

Neroon kertoo Shakirille antautumisesta ja ehdottaa antautumisen julistuspaikaksi Varennin temppeliä, jossa kiistoja selvitettiin ennen Valenin aikaa. Näin muille näytettäisiin paluuta perinteisiin. Shakiri on yhtä mieltä paikan symbolismista, mutta Neroonia mietityttää vielä Delennin asema. Shakiri kertoo, että nainen alkaa kuitenkin pian antautumisen jälkeen punoa suunnitelmia heitä vastaan ja siksi heidän on tehtävä selväksi, ettei Delennin alus pääse koskaan takaisin B5:lle.

Varennin temppelissä kokoonnutaan. Delenn ojentaa Lennierille tärkeät ohjeet ja uskikset astuvat valtavaan kammioon, jota reunustavat yläilmoista minbaririvistöt. Delenn tervehtii viralliseen sävyyn Shakiria. Shakiri niin harmittelee tapahtumien kamaluutta, mutta nyt koittaa uusi päivä. Delenn puhuu uskisten puolesta ja kertoo uskiskastin antautuvan. Yläilmoista kuuluu vaimeaa kuohuntaa ja Shakiri toistaa uskisten antautuneen. Taistelu on nyt tauonnut ja uudelleensynnyn on määrä alkaa. Ja näin syntyy myös uusi Harmaa neuvosto, sotilaskastivoittoisena tietenkin.

Delennillä on vielä sanottavaa, sillä uskiskasti ei ole suinkaan luopunut oikeudestaan uuden hallituksen muodostukseen ja itse Dukhat on sanonut, että jokaisessa sodassa toisen osapuolen on antauduttava. Delenn tunnustaa sotilaskastin voiman, mutta kyseenalaistaa heidän viisauden, sillä yhteiskunta ei toimi pelkästään voimalla, sillä viisaudella ollaan hallittu öh... viisaasti jo tuhat vuotta. He ovat Varennin temppelissä, koska kyseisessä paikassa on valittu johtajia ennen Valenia. Delenn kertoo, että jo muinoin johtajat, soturit ja kenraalit lähettivät työläiset ja heikot sotimaan.

Delennin puheita säestää temppelin katon avautuminen, kun siitä purskahtaa valopalkki kammion keskustaa sädettämään. Shakiri ihmettelee, että mitäs peliä tämä nyt on, mutta Delenn jatkaa kertomalla, että viimeistä tuhatta vuotta ja Valenin viisautta ei voi noin vain unohtaa ja jos heidän on määrä palata muinaisten aikaan, Tähtitulen Pyörä, kammion keskelle langennut valopalkki, testaa sotivien kastien johtajien mahdin. Hän, joka on valmis uhrautumaan Pyörässä, langettaa edustuksen kastilleen muodostaa tulevaisuuden hallinto. Pelkurit ovat vain lähettäneet alaisiaan Pyörän kurimukseen.



Joku taas kerran leikkii suurennuslasilla temppelin katolla.

Pyörä kasvaa läpimitaltaan ja Delenn astuu valoon kysymään Valenin sanoin Shakirilta, seuraako tämä häntä tuleen. Lennier pelkää Delennin puolesta, mutta nainen ei liiku mihinkään. Valokenttä kasvaa ja Delenn räyhää Shakiria pelkuriksi, kun ei astu valoon. Shakiri huutaa touhua järjettömäksi, mutta Neroon keskeyttää hänet toteamalla, ettei soturi pelkää kuolemaa ja kysyy, mitä Shakiri oikein pelkää. Shakiri luulee hänen olevan uskisten puolella mutta ei, Neroon on kansansa puolella. Onko siis Shakiri vain itsensä puolella vai kansansa puolella? Minbarit odottavat Shakirin päätöstä ja sotilasjohtaja astuu yhä vain kasvavaan valoon taivuttelemaan Delenniä jakamaan valta hänen kanssaan. Delenn ei ole oikein varma muista vaihtoehdoista mieheltä, joka repi kansakunnan kappaleiksi. Shakiri ei kestä enempää kidutusta vaan syöksyy savuavana pois valosta.

Valo kasvaa yhä eikä Delennkään voi enää sietää sen voimaa. Hän nostaa kätensä ilmaan ja lyyhistyy. Neroon saa tarpeekseen, älähtää ja syöksyy valoon noukkimaan Delennin Lennierille. Hän jää julistamaan syntyneensä sotilaskastiin, mutta sydän kuului silti uskonnolle. Hän nostaa kätensä ilmaan osoittamaan sodan loppua ja kaikkien tulisi kuulla hänen sanansa. Tähtitulen Pyörä saavuttaa koko läpimittansa ja valo nielee hänet sisäänsä ennen sen haihtumista. Jäljellä jää vain kytevä rituaalirengas.

Delenn ja Lennier saapuvat Harmaan neuvoston alukselle ja Delenn astuu neuvoston kammioon muodostamaan uuden neuvoston. Ensin hän kutsuu uusiksi jäseniksi kaksi minbaria sekä uskisten että sotilaiden puolelta. Viisi jäljellä olevaa täyttyvät työläisistä, tuosta molempien suurkastien unohtamasta puolesta, minbarien selkärangasta. Sillä ketkäpä muutkaan rakentavat minbarien sota-alukset ja temppelit? Tästä eteenpäin sotilaat ja uskovaiset palvelevat kansaa eikä suinkaan toisinpäin. Delenn astuu pois neuvoston keskusvalokeilasta – joka mitä ilmeisimmin on aina symboloinut Tähtitulta – ja kertoo paikan olevan pyhitetty Neroonin muistolle. Vielä joskus sen ottaa vastaan hän, joka on Tuleva. Eli siis... Sheridan?

 Lytaakin näkee pitkästä aikaa, kun neiti joutuu ongelmiin elämän perusasioiden kanssa, kun vorlonit eivät enää tarjoa hänelle tuntuvia palkkioita. Siksi hänen pitää etsiä töitä ja hän on päätynyt työhaastatteluun Zocalolle freelance-hommia kärkkymään. Lyta olisi kyllä huippukamaa freepaatiksi, mutta ei saa paikkaa kun ei kuulu Psi-joukkoihin. Työnantajalla ei ole sinänsä mitään Lytaa vastaan, mutta lainsuojaton telepaatti sotkisi hänen yhtiönsä touhuja laki- ja vakuutusasioiden kanssa.

Zackilla riittää puuhaa tulokkaita vastaanottaessa jälleen kerran, kun herra Bester saapuu asemalle jälleen kerran. Tämän kaksikon sananvaihdokset ovat aina yhtä herkullisia. Zack ei ole niin varma Besterin aikeista, jotka eivät kuulemma kosketa B5:n johtoa. Lisäksi Bester huomauttaa B5:n olevan nykyään vapaata aluetta, sillä johan Ivanovakin tätä toitottaa uutisvälineissä. Mies ilkkuu, että tämähän on oikea sotilasdiktatuuri, jos häntä ei päästetä omille asioilleen. Zack käy tästä huolimatta kertomassa asiasta Sheridanille, mutta lähtee sitä ennen seuraamaan Garibaldia, jonka bisnekset jonkun hepun kanssa häiritsivät häntä keskustelun aikana. Bester jää siteeraamaan Dickensiä ja vitsailemaan hänen vartijoiden matalaa geenipoolia.

Zack saa ex-bossinsa kiinni ja alkaa tivata asioita mysteeripaketista ja Edgarsista, josta ei ole saatavilla kuvan kuvaa. Garibaldi vain ilkkuu kuinka kiva univormu Zackilla on. Garibaldi kertoo olevansa rehellinen ja auttavansa ihmisiä, mutta Zack huomauttaa silti salapaketeista, jotka menevät näppärästi tullin ohi. Garibaldi vain vastaa, että Maasta irtautuminen onkin tosi rehtiä puuhaa. Garibaldi häipyy ja rikkoo yhä enemmän miesten välejä.

Lyta on seuraamassa Ivanovan lähetystä Proxima 3:n kasvavasta Maa-vastarinnasta puolta vaihtaneiden Starfuryjen muodossa, kun Bester tulee tapaamaan häntä ja kuulee jo hänen mielestään olevansa ei-toivottua seuraa. Lyta pyytää häntä kertomaan asiansa ja häipymään. Besteriä niin harmittaa tämä asenne, kun hän tuli niin kaukaa tarjoamaan naiselle palveluksen työpaikan muodossa. Bester kertoo, kuinka aseman johto kyllä saa kaiken ilmaiseksi, mutta Lyta ei saa enää mitään. Setä Bester tarjoaa tietenkin mukavaa työpaikkaa vain nimellisesti Psi-joukoissa. Näin Lyta pääsisi pois heidän mustalta listaltaan ja saisi täydellisen vapauden tehdä tasan millaista duunia haluaisi. Ehtoihin vain kuuluu perinteinen 10% osuus joukoille, Psi-univormu ja lisäksi Lytan kuuluisi antaa vartalonsa Besterille.

Tässä vaiheessa Lyta sentään älähtää kunnolla, mutta Bester täsmentää vartalon olevan oikeastaan ruumis. Lytan lopulta kuoltua hänen vorlon-käsitellystä ruumiista olisi hyötyä tulevaisuuden telepaateille. Bester vielä näyttää valtakirjaa, jonka mukaan Lytan tulisi kuolla luonnollisesti ja se myös tarkoittaa, että Bester ottaa tässä suuren riskin, jos Lyta sattuisi kuolemaan muulla tavoin. Lyta sysää valtakirjan takaisin, ärähtää ottavansa mieluummin kuulan kalloonsa ja poistuu paikalta. Keskustelua seuranneen Garibaldin katse siirtyy Besteriin.

Lyta on iloinen Zackin saapuessa käymään hänen luonaan ja tarjoaa miehelle tekemäänsä ruokaa, mutta Zackin on kerrottava huonoja uutisia, kun ei halunnut jonkun tuntemattoman tuovan niitä. Lytan olisi muutettava pienempään kämppään, kun hänellä ei ole enää vorlon-ajan tuloja ja asemalla on vähän tiukkaa vastarinnan pyörittelyn kanssa. Lyta harmistuu uutisesta tosissaan, mutta rauhoittuu, kun miettii, että saa kyllä hommansa kulkemaan. Zackin asiat eivät lopu tähän, kun hän tarjoaa Lytalle pientä duunia – Garibaldin skannaamista. Nainen ei ole mielissään, kun Garibaldi ei ole moiseen suostunut, mutta Zack kertoo, ettei tyyppi ole ollut pitkään aikaan oma itsensä. Lyta kertoo, että temppu sotisi kaikkia hänen periaatteitaan vastaan ja vaikka hän onkin rahan tarpeessa, hän ei voi tehdä sitä Garibaldille, kun mies oli ensimmäinen, jonka hän asemalla tapasi. Zack häipyy ja on pahoillaan, jos pahoitti Lytan mielen.

Garibaldi saa töitä etsiä galaksia valtaavat kissa ja koira itse Dilbertin luojalta (kyllä) ja miekkosen jälkeen Lyta saapuu hänen toimistoonsa anelemaan töitä. Garibaldi kertoo, ettei oikein luota telepaatteihin, mutta miettii, että saisi kyllä tempulla kapuloita Besterin rattaisiin. Siksi Garibaldi onkin varovaisen kiinnostunut ja kysyy Lytan skannausetäisyyksiä ja muita temppuja. Hän ei lupaa suurta palkkaa ja kertoo, että erästä tyyppiä olisi hyvä pitää silmällä. Paikalle saapuu Bester moikkaamaan Garibaldia eikä jälleennäkeminen ole kovin iloinen. Ei Besterillä hurjasti asiaa ole ja siksi hän häipyykin, mutta Lyta huomaa hänen skannanneen salaa Garibaldin. Garibaldi suuttuu, lähtee miehen perään ja iskee hänet seinää vasten vaatien tietää syytä luotailuun. Vartijat huomaavat välikohtauksen ja vetävät Garibaldin pois paikalta. Lyta mulkaisee vihaisesti Besteriä ja lähtee perään, mutta voitonriemuinen Zack moikkaa virnuillen Besteriä.



”Mees nyt jätkä oikeasti helvettiin siitä.”

B5:llä koittaa taas yö ja Garibaldi on suorastaan raivoissaan, kun Edgars taas herättää hänet. Tällä kertaa hän on saanut tietoonsa, että Garibaldi on antanut töitä telepaatilla. Tämä ei käy sitten yhtään, sillä Edgars ei heihin luota sitten yhtään (vaikka kehityttääkin heille seerumia kutsuen heitä koerotiksi) eikä anna alaistensakaan antaa heille töitä. Siksi Garibaldin on annettava Lytalle potkut, jos mielii vielä jatkaa työsuhdettaan. Siksi Garibaldin on kerrottava huonoja uutisia pois vihaisena häipyvälle Lytalle, mutta kamera keskittyy tyytyväiseen Besteriin, jonka lokia kuullaan. Hän sai Garibaldin haluamalleen tielle eikä tässä ollut suinkaan kaikki, sillä myös Lytakin taipui hänen kannalleen. Päivä oli siis hänelle hyvä, mutta Lyta-parka asettaa itkuisena huoneessaan Psi-joukkojen mustia hanskoja kätösiinsä. Hänellä ei hyvin mene.



Fits like a glove?

Suuremmassa mittakaavassa asioilla menee oikeastaan vielä huonommin, kun silmittömän järkyttynyt, raivossaan tärisevä Ivanova tuo vähän nihkeitä uutisia Sheridanille. Datakristalli näyttää, kuinka Earthforcen hävittäjä Pollux tuhoaa aputarpeita Proxima 3:lle kuskaavan kuljetusaluksen. Alus vielä ilmoitti hävittäjälle kyydissä olleen 10 000 haavoittunutta pakolaista, mukana naisia ja lapsia. Ivanova räyhää näyttävänsä kuvamateriaalin Vastarinnan Äänessä, mutta asiasta tuohtuneella Sheridanilla on suurempia suunnitelmia.

Clark on mennyt liian pitkälle, mutta enää Sheridan ei välitä, onko vastarinta valmis vai ei eikä Maan mahdollisesta reaktiosta. Se on loppu nyt. Antaa Clarkin julistaa sotaa heille, mutta taitaa pressalla tulla jauhot suuhun, kun Sheridan tuo vastarinnan Maan porteille. Sheridan räyhää sotarikoksista ja käskee Ivanovan levittää sanaa eteenpäin. Tästä eteenpäin Babylon 5 on sodassa eikä tule pysähtymään. Olkoon Suuri Mahtaja vastustajille armollinen, sillä John Sheridan ei ole.



Nyt kävi näin.

Näyttää vahvasti siltä, että neloskauden suvantovaihe on hiljalleen ottamassa suurempaa vaihdetta silmään, sillä tapahtumat näyttävät vihdoinkin olevan asettautumassa aloilleen kohti seuraavaa kliimaksia, kun jo yksi juonisäie saavutti komean päätöksensä. Minbarisisällissodan päätös saattoi olla ehkä lievästi äkillinen mutta sitäkin komeampi, sillä vaikka Tähtitulen Pyörän toimintaperiaatteet voisi laskea scifihömpäksi (tämänhän ratkaisisi jo joku auringonvalon kondensointi), kohtauksen vaikutus oli sen verran merkittävä, että laskisin sen koko sarjan ehdottomien huippuvaiheiden joukkoon. Ainakin olin ihan fiiliksissä. Sinne meni Neroon, lopultakin hyvän asian puolesta, esimerkkinä kokonaiselle kansalle. Muutenkin Delennin ja Shakirin uho toisilleen oli varsin vaikuttavaa kuvamateriaalia. Erityisen osuva oli myös uuden neuvoston kokoamisperiaate, joka vastasikin kysymykseeni, kun työläiskasti oli unohdettu todellakin täysin. Mietin jo, olivatko sen jäsenet jakautuneet kahta pääpuolta tukeviin joukkoihin vai pidättäytyneet koko konfliktista. Delenn näyttäisi kuitenkin palaavan kultansa luokse ja osallistuvan sotaan Maata vastaan. Oikeastaan minbarijutussa aloin miettiä myös, että Wheel of Firehan on myös viimeisen kauden nimi. Ehkä se on siis suuremmassa mittakaavassa hyvinkin tärkeä ilmiö! Ainakin olen pitkään miettinyt, mistä ihmeestä viimeinen kausi on saanut nimensä, kun aiemmat kaudet on nimetty obskyyrimmin.

Sekin oli kyllä hieno tapa päättää asian kanssa jahkailu ja koko jakso, kunnon sellainen nnnnyt rrrriittää -fiilis jäi. Ivanovan ja Sheridanin kyllästynyt, vapautunut raivoaminen oli oikein oivasti ilmaistu. Juuri tällaisissa vedoissa B5 on niin pirun hyvä, sillä jos pommi on, se säästetään ihan loppuun ja vielä muiden takaiskujen kera. Minbarien sisällissodan päätös olikin ainoa positiivinen seikka, sillä lopun lohduttomuutta kyllästi vielä Lytan syöksykierre. Olin jo naista vähän kaivannutkin ja työnhakuprosessit sun muut olivat mukavan luonnollista katsottavaa, vaikka Lyta telepaattina luonnoton onkin. Erityisesti Psi-univormukohtaus oli oikeasti surumielinen. Kuvioihin saatiin vielä mukaan Bester ja mietinkin, että samassa jaksossa olevat Bester ja Neroon on aika kova saavutus yksittäiseltä jaksolta. Bester on oikeasti aika veikeä ilkimys. Ei sovi unohtaa myöskään rentoa perusjätkä Zackia ja Garibaldia tästä yhtälöstä, kaikilta ihan hauskanlaista settiä. Tästä on oikein hyvä jatkaa neloskauden nimijaksoon, jonka on parasta olla hyvä, kun kaikki tähänastiset nimijaksotkin ovat olleet.

...Ja nyt... olen spämminyt tämän blogin siihen hetkeen, jossa olen nyt tällä hetkellä. Tästä eteenpäin tahti hidastunee lievästi.

79 - Rumors, Bargains and Lies

79

4. kausi, 13. jakso

Rumors, Bargains and Lies esittää Babylon 5:n johtajan kapteeni Sheridanin liki huvittavassa valossa, kun hänellä tuntuu olevan koko ajan hauskaa. Ensin hän kuitenkin keikkuu mietteliäänä tuolillaan ruokalassa, jossa seuraksi tulee viereiseen pöytään Ivanova, Franklin, Marcus ja Zack keskustelemaan, kuinka hankalaa on saada pikkukansat vastaanottamaan suojelua sisseiltä. Vaitonainen Sheridan vain myhäilee vaitonaisena kuunnellen keskustelua ja tirskahtaa pariin otteeseen aiheuttaen alaisissaan kummastuneita katseita. Lopulta hän läimäyttää heureka-momenttinsa kunniaksi nyrkkinsä pöytään ja liittyy hämmentyneiden alaistensa seuraan kertomaan keksintönsä, mutta ei suinkaan kovin tarkasti. Marcus kummastelee saamiaan ohjeita, kun hänen pitäisi ottaa muutama White Star ja lähteä eräälle sektorille odottamaan jatkotoimenpiteitä, joista Sheridan ei oikein osaa sanoa mitään - varsinkaan kun tähdensi koko ongelman ratkeavan sillä, että heidän ei pidäkään suostutella pikkukansoja yhteistyöhön. Ilopilleri talsii tiehensä vannoen koko jutun olevan loistava ja Ivanova tarkistaa, ettei kapun kahvikupponen olisi vain iloliemellä terästetty.



Sheridan on alaistensa silmissä uskottava johtaja.

Sheridan hämmästyttää myös Londoa, jolle hän kertoo, että centaurin tulisi vastaisuudessa kiistää Centauri Primen lähistöllä partioivien sissien olemassaolo, vaikka Londo ihmetteleekin, mitä ihmeen virkaa sillä on, kun centaurien ja narnienhan sissihyväksynnänhän piti olla esimerkkinä pikkukansoille sissien hienoudesta. Londo vain puhisee, ettei välillä ymmärrä ihmisten järjenjuoksua ja päivittelee Winchesterin kartanon mihinkään menemättömiä portaita, countryn ja westernin käsitteitä ja etenkin komediaduo Rebo & Zootya. Sheridan sattuu nyt pitämään kyseisestä kaksikosta (”Zooty Zoot-Zoot!”) ja velmuilee, että häneen kannattaisi nyt luottaa tässä asiassa.

Kapteeni hämmästyttää myös drazien suurlähettilästä, joka vaikuttaa jo hieman ahdistuneelta, kun on kuullut vähän merkillisiä uutisia Centauri Primen suunnalta sisseistä. Hän miettii itsekseen, että kai nyt jotain on tekeillä, jos centaurit tarvitsevat suojelua, sillä sehän tarkoittaisi selkeästi sitä, että centaurit pelkäävät jotain. Ja jos centaurit pelkäävät jotain, jotain suurta on selkeästi tekeillä. Sheridan ei suostu kertomaan huhuista enempää vaan kiistää kaiken ja drazi jää vähän tuohtuneena kummastelemaan asioita. Londokin kieltää White Starien koskaan partioineenkaan Primen lähistöllä ja iskee väliin melkoisen huikeita loukkauksia drazien pikkuruisista nappisilmistä, kun Suuri Mahtaja on suonut suurille centaureille niin suuret silmät, että eivät he vaan ole huomanneet B5:ltä tullutta vartioapua. Drazin nahistunut naama näyttää jo kalpealta, kun hän liittyy cthulhun, pallinaaman, kaasumaskin ja muiden pikkuhörhöjen seuraan käytäväkalabaliikkiin, jonka keskeyttää hetkeksi Franklin. Tohtori kun vihjailee, että eri kansoilta olisi hyvä saada pikimmiten verilahjoituksia. Eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain kamalaa sattuisi.

Sheridan antaa vihdoinkin absurdit lisäohjeensa hollilla odottavalle Marcukselle, jonka on määrä ammuskella asteroideja näennäisen autiolla alueella ja palata takaisin. Marcus ei voi oikein uskoa, mitä iloa kivenmurikoiden särkemisestä on, mutta aikoo kuitenkin totella. Ohjeiden vaihtoa kuunnellut Ivanova on aivan yhtä ymmällään ja Sheridankin myöntää komennon olleen vähän epätavallinen. Mutta ei syytä huoleen, sillä Sheridan vaihtaa puheenaihetta Vastarinnan Ääneen, jossa kaikki taatusti tulee menemään ihan tarpeeksi hyvin.

Tosin hän sekoittaa Ivanovan pakkaa juuri ennen lähetystä, kun pyytää häntä viime hetkellä kertomaan kansalle tärkeän pikku informaation, sillä sektori 83/9/12:lla ei tapahtunut tänään kerrassaan mitään. Eihän se ole edes vale, vaikka Ivanova tätä epäileekin. Ivanova haluaisi sanoa jotain vastaan tai edes ihmetellä, mutta hänen ei auta kuin ujuttaa Sheridanin ilmoitus ilmoille. Ivanova kertoo, että mitään syytä paniikkiin ei ole, mutta pikkukansojen käytäväkokous alkaa saavuttaa paranoidisten spekulaatioiden sfäärejä, kun he laskevat asioita yhteen. Drazi kun oli kuullut vähän toista tarinaa White Stareista, jotka ammuskelivat asteroideja kyseisellä sektorilla, jossa ei ole tapahtunut mukamas mitään. Mutta ehkä siellä tapahtuikin, otukset miettivät. Ehkä siellä on näkymätön vihollinen, joka paljastuu vain vorlontekniikkaa käyttäville aluksille. Ehkä vihollinen on tietämättään heidän keskuudessaan. He hajaantuvat panikoiden eri suuntiin...



Länsirintamalta ei mitään uutta.



Soittakaa Paranoid!

...Mutta kokoontuvat pian kokoussaliin odottelemaan tuohtuneina Sheridania, joka on ihmettelevinään, mistä moinen kokous mahtaisi johtua. Brakiri kertoo kärsivällisesti kaappareista ja drakheista, joita vastaan olisi ihan kiva saada tukea, kun centaurejakin tuetaan. Sheridan koittaa väittää vastaan ja kertoo, että White Stareilla on muutakin käyttöä, mutta uppiniskaiset pikkulähettiläät eivät anna periksi. He vaatimalla vaativat sissien suojelua ja lupaavat vastavuoroisesti auttaa Sheridania, jos hän tarvitsee joskus heiltä apua suurempiin operaatioihin. Sheridanin ei auta kuin suostua mokomien verenimijien kohtuuttomiin ehtoihin. Sheridan häipyy innostuneiden lähettiläiden luota mukamas myrtsinä, mutta pelästyttää lähikäytävän väen mylväisemällä ensimmäisessä hississä voitonriemuisena ”Kyllä!”



”This guy is un-fuckin'-believable.”

 Toisaalla Delennin White Starit kyntävät hyperavaruudessa etäisyyttä kohti Minbaria jo kolmatta päivää. Lennier tuo huonoja uutisia, vaikka kaikkea ei Minbarista tiedetäkään yhteyskanavien häiriöiden vuoksi. Sisällissota on todellakin puhjennut. Delenn vetäytyy katsomaan videokuvaa Minbarin kristallitornien loistosta ja kauhistelee, millaista olisi nähdä ne liekeissä. Hän arvelee kaiken olevan omaa syytään, kun hän rikkoi Harmaan neuvoston, jonka johdosta kastit alkoivat kinastella. Lennier muistuttaa, että neuvosto yritti muutenkin aika vaivoin pitää kastitasapainoa yllä ja tämä oli vain ajan kysymys – varsinkin kun Valen oli ennustellut sisällissodan alkavan suuremman sodan jälkeen. Nyt Delenn ei voi olla enää niin varma asiasta, kun tiesi Valenin olevan Sinclair ja ennustusten mystiikka on näin kadonnut. Edessä on vain epävarma tulevaisuus. Delennin on kuitenkin estettävä tuhatvuotinen sota ja siksi heidän on määrä tavata sotaristeilijässä oma uskiskastinsa ja neuvotella asioista Neroonin ja hänen sotilaskastinsa kanssa. Tosin Delenn haluaa puhua Neroonin kanssa kahden kesken. Kastijännite on kuitenkin melkoinen, kun Delenn marssii Lennierin kanssa osapuolten välille kutsumaan Neroonin mukaansa. Lennier puolestaan joutuu uskiskastinsa kiusattavaksi, kun he mutisevat, kuinka ennenkuulumatonta on pitää sotilaskastin jäseniä ihan kunniavieraina kyseisellä aluksella.



”Olet nähnyt Delennin alasti, myönnä nyt vaan!”

Delenn pyytää Neroonilta apua, jota mies pitää varsin yllättävänä, sillä onhan hän yrittänyt junailla naista hengiltä sissiselkkauksen vuoksi, mutta Delenn kertoo, että on paljon parempi liittoutua vastapuolen kanssa kuin sellaisen, joka muutenkin seuraa joka paikkaan sokeasti. Kumpikaan osapuoli ei saa voittaa sotaa, sillä heidän pitää pyrkiä samaiseen tasapainoon, joka on pitänyt tähän asti yhteiskunnan kunnossa. Neroon kuitenkin peilaa kauan sitten sanottuja sanoja kertomalla, että kun maailma on tullut hulluksi, sitä ei hevillä pysäytetä. Delennillä on kuitenkin ideoita ja vaikka hänen kaveeraamisensa Neroonin kanssa aiheuttanee molemmissa kasteissa kränää, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Heidän kokouksensa on saapunut salakuunneltuna tuohtuneiden uskisten korviin vähän toisenlaisena, sillä he aivan tosissaan luulevat Delennin aikovan antautua, kun joku oli kuullut, ettei uskiskasti saa voittaa sotaa. He harkitsevat jopa Delennin murhaamista, mikä ei tulisi kylläkään kysymykseenkään, sillä se rikkoisi kasteja entisestään. Eräälle tulee kuitenkin mainio idea mieleen – marttyyrillinen joukkoitsemurha, jonka avulla Minbariin suuntaavasta aavelaivasta tulisi uskiskastin monumentaalinen kannanotto sisällissodan järjettömyyteen. Uskikset saavat nyysittyä risteilijän järjestelmistä polttoainetta myrkyksi, jonka he asettavat laukaistavaksi ilmanvaihtoon. He tuntuvat katuvan ajatusta, mutta järkeilevät, että ikuinen uni koittaa kuitenkin pian. Lennier kuitenkin on sivussa kuullut koko keskustelun.

Uskiksilla ei pelkästään ole pahat mielessään, kun eräs sotilaskastilainen hyökkää minbarikepillään Neroonin kimppuun. Attentaatti saadaan kuriin ja hyökkääjä selliin. Delenn saapuu selittämään, kuinka halpamaista sakkia sotilaat ovat toisilleen, kun ryhtyvät fyysiseksi epäillessään Neroonin antautumista. Tärkeintähän nimenomaan on, että kumpikaan osapuoli ei antaudu. Uskikset vaihtavat keskenään järkyttyneitä ”voi jehna” -katseita, kun tajuavat virheensä ja Delenn on vielä niin ylpeä omistaan, kun he eivät ikinä tekisi mitään tällaista. Delennin poistuttua eräs heistä toteaa harmissaan, ettei ilmanvaihdossa odottavalle myrkkykanisterille voi tehdä enää mitään.

Lennier on kuitenkin valttikortti ja kömpii ilmastointikanavassa deaktivoimaan kanisterin ennen laukeamista. Hengityssuojaimista huolimatta hän saa kuitenkin myrkkyä keuhkoihinsa ja uskiskastilaiset ottavat lyyhistyvän minbarin vastaan ja raijaavat hänet hoivattavaksi. Neroon tulee kertomaan Delennille hänen voinnistaan ja lausuu Delennille kohteliaisuuksia. Neroon alkaa vihdoinkin huomata, miksi Dukhat valitsi naisen seuraajakseen, jos Lennierin kaltaiset tyypit ovat valmiina suojelemaan häntä mukisematta.

Delenn ja hieman pelokkaat uskikset käyvät tapaamassa herännyttä Lennieriä, jonka vointi voisi olla vähän parempikin – onhan häneltä sentään poistettu osa keuhkoista vaarallisten myrkkyjen vuoksi. Delenn haluaa tietää tapahtuneen ja Lennier valehtelee minbarimaisella tavalla kaasuvuodosta, jonka sattui huomaamaan. Delenn kuitenkin epäilee sotilaskastin häpeilemätöntä sabotaasia, mutta tästä ei suinkaan Lennierin mukaan ollut kyse. Delenn jättää hänet lepäämään, mutta uskikset tiivistävät rinkiään ja haluavat tietää, miksei Lennier käräyttänyt heitä, sillä sen he olisivat ansainneet. Lennieristä Delennin olisi hyvä uskoa, ettei hänen kastinsa lankea tällaisiin halpamaisiin temppuihin, sillä Delenn elää ihan omassa maailmassaan, jossa uskoo kaikkien olevan parempia kuin mitä he oikeasti olevat. Lennier ei pelastanut heitä minbarien tulevaisuuden kannalta vaan pelkästään Delennin vuoksi. Uskikset häipyvät paikalta nöyrtyneinä.

Niin häipyy Neroonkin, mutta ei nöyrtyneenä vaan selkeästi pahat mielessään. Lennier huomaa hänestä vilauksen, nousee vaivoin pedistään ja saa selville sotilasjohtajan häipyvän vaivihkaa yksityisaluksellaan pois risteilijältä. Hän käy kertomassa asiasta Delennille. Neroon puolestaan ottaa yhteyttä omiinsa ja kertoo saaneensa uskisten sotasuunnitelmat, jotka eivät ole mistään kotoisin. Heidän pikku vastarintansa murenee hetkessä.

Tämäpä olikin hupaisan nokkela tapaus, kun Sheridanin positiivisuuteen oli niin helppo yhtyä, vaikka moraalin kannalta mentiinkin melkoisen harmaalla alueella, kun kapteeni kuitenkin huijasi suurta osaa aseman minoriteeteista. Hyvällä asiallahan koko sissi-installointi tietenkin oli ja tavallaan noin tyhminä esitettyjä pikkukansoja olikin oikeutettua vetää nenästä. Eri asia sitten, jos Sheridan häpeällisesti huijaisi suurempia kansoja, mutta nyt tämä tuntui enemmän siltä, että Sheridan järkkäsi asioita ihan pikkukansojen omaksi parhaaksi, kun he eivät takuulla olisi muuten suostuneet. Koko juonikuvio oli kuitenkin niin hauska jo ihan porukan Sheridan-reaktioiden vuoksi, että en vaivaa dilemmoilla liikaa päätäni. Joskus tällaiset asiat nyt vain hoituvat vähän leväperäisin keinoin varsinkin kun kaikki lopulta hyötyvät. Lisäksi tempaus oli jotenkin niin sheridanmainen noin muutenkin, että ei tähän mitään muutakaan ratkaisua olisi sopinut. Suuri taktikkohan hän selkeästi on. Ehkä semisti överiksi vedetty stoori, mutta eipä tuo haittaa.

Minbarien varsin likaiseksi menevää sisäistä kahnaustakaan ei sovi unohtaa. Tavallaan tämä kakkosjuoni (tai no kumpi näistä nyt olikaan tärkeämpi, samantekevää) oli Sheridanin temppuilua hienovaraisempi ja kertoi hyvin paljon minbarien niin erilaisesta kulttuurista ja kastijaosta. Neroon veti tällä kertaa aivan upeasti ja oli lopulta ihan pidettävä ukko, vaikka lopun takinkääntö olikin oikea jaahas, taas mennään -luokan veto. Ellei sitten tämäkin ole osa suunnitelmaa Delennin kanssa. Vähän kyllä epäilen, mutten sulje pois vaihtoehtoa. Lennierin usko Delenniin jaksaa edelleenkin hellyttää, vaikka hänen mainintansa Delennin tietynlaisesta ignorantista uskosta kaikkien hyvyyteen ihan mielenkiintoinen olikin. Toisaalta se summaa Delennin aikeet ihan hyvin. Jos Delennin kaltaisia olisi enemmänkin, maailma olisi parempi paikka. Uskiskastin vehkeily puolestaan oli aika mielenkiintoinen vanhoillinen marttyyritemppu ja heidän häpeävien katseidensa vaihtelu heidän tosiasiallisen messiaansa heitä läksyttäessä oli kyllä melkoisen herkullista seurattavaa. Erinomainen välijakso.

78 - Conflicts of Interest

78

4. kausi, 12. jakso

Conflicts of Interest osoittaa, että on se Garibaldi vieläkin pohjimmiltaan hyvä tyyppi – vaikka onkin Psi-joukkojen aivopesemä ja kaveeraa hämärähemmojen kanssa Sheridania alas – kun tuottaa eräälle tyypille suunnattomasti iloa löydettyään tämän tyttären ja saa vielä löydetyltä halauksen palkaksi. Suhumies harmaatukka Wade luuraa sivummalla ja tapaa erään miehen, jonka kanssa keskustelee herra Garibaldin ensimmäisestä tehtävästä, jolla testataan, onko tyyppi varmasti heidän aatteensa puolella. Tällä hetkellä hän on kuitenkin uhrattavissa.

Herra Garibaldi on myös Sheridanin puheenaiheena Zackille, sillä nykyisen turvallisuuspäällikön tulisi hakea häneltä ase, linkki ja ID-kortti, jotka yleensä aina luovutetaan virasta poistumisen aikana. Tämä on vain yksi niistä asioista, joka on jäänyt kuleksimaan. Zack vähän arvelee, ettei Garibaldi tule reagoimaan tähän suopeasti, mutta ei auta kuin totella. Kapteenia kun vähän huolettaa Garibaldin salaperäiset kumppanit.

Zack saapuu Garibaldin toimistoon kyselemään kuulumisia, mutta hänellä on vähän ikävää asiaa. Garibaldia ei liiemmin harmita päästä eroon ID-kortista ja karvoja kämmenselästä repineestä linkistä, mutta aseen hän aikoo pitää. Zack kehottaa häntä kuitenkin ojentamaan aseen, kun Garibaldi tietää kyllä säännöt. Ja lisäksi jemmassa olevan vara-aseen myös. Zack kysyy, mitä muutakaan voisi tehdä. Garibaldi ehdottaa nätisti kieltäytymistä, sillä vaikka Zackin tilalle olisi varmasti tullut joku toinen pyytämään aseita takaisin, pyyntö ei olisi tullut Zackilta. Garibaldin luottamus ystäviin sen kun vähenee.

Garibaldi siirtyy kämppäänsä katsomaan neljättä seinää rikkovaa Repe Sorsa -animaatiota (olen itsekin nähnyt sen vuosia sitten, suht nerokas pätkä), kun minusta tuntuu, ettei hänellä ole muuta viihdettä. Luulenpa Straczynskin yrittäneen tällä tavoin osoittaa, että Garibaldin elämää kontrolloidaan, kun telkkarissakin Väiski vetelee Repen naruja. Wade käy kylässä antamassa henkivartijan hommia ja lisäksi jutun on pysyttävä salassa. Vartioitava on saapumassa asemalle vähän hieromaan hämärähommia ja Wade toivookin, ettei Garibaldia harmittaisi työskennellä aseman vartijoita vastaan. Jos Zack-välikohtausta ei olisi tapahtunut, kyllä häntä olisi harmittanut. Garibaldi suostuu duuniin ja he siirtyvät alustelakalle tapaamaan kontaktia. Wade tosin kertoo viime hetken muutoksesta, sillä he tulevat itse asiassa tapaamaan kontaktin vaimon. Garibaldi tunnistaa välittömästi Marsin ex-vaimonsa, Lisen.

Lisehän nähtiin viimeksi kauan sitten ykköskaudella, kun Garibaldi otti häneen silloin yhteyttä huolissaan Marsin mellakoista. Nyt Lise kertoo kahden kesken exälleen, että hänen silloisensa Franz petti häntä ja hän menetti tyttärensä Maa-syntyiselle miehelleen, kun erolakijärjestelmä suosii Maa-syntyisiä. Garibaldia vähän nyppii, kun Lise ei palannut eron jälkeen hänen luokseen. Ei Lise Garibaldia unohtanut, mutta Marsissa kaikki oli tarpeeksi hyvin – varsinkin kun hän puoli vuotta sitten lyöttäytyi yhteen William Edgarsin, Maan kuuluisan multimiljonäärin ja megafilantroopin, kanssa. Garibaldi urputtaa rahanahneesta exästään, mutta Lisen mukaan kyse ei ollut rahasta. Eipä tietenkään niin. Garibaldi pitää tästä eteenpäin Liseä vain uutena asiakkaana ja kun homma on ohi ja Lise häipynyt, hän unohtaa koko jutun edes tapahtuneen. Wade keskeyttää vähemmän iloisen jälleennäkemisen ja he siirtyvät odottamaan kontaktiaan alakansien hämyisään baariin.

Zack palaa toimistoonsa vahtaamaan monitoreja ja kysyy tietokoneelta tilanneraporttia, jossa ainoa poikkeama löytyy erään sukkulan matkustajien lukumäärässä, sillä yksi heistä on livahtanut luvatta tarkastuksen ohi. Zack ei ole varsinaisesti yllättynyt kuullessaan Garibaldin nimen ja kysyykin, mahtaako miehellä olla rekisteröitynä toinenkin ID-kortti. Kyllä vain on, ja Zack käskee sulkemaan kaikki Garibaldin kulkuluvat.

Garibaldin, Waden ja Lisen kontakti saapuu esittelemään timanttiakin kovempaa läpinäkyvää kuutiota, jonka sisällä on pikkuruinen puteli. Garibaldi vaatii tietää sen sisällön ja Lise kertoo miehensä saaneen selville geneettisen uhan telepaateille, jonka parannuskeino on kyseisen putelin sisällä. Homma pitäisi pitää tietenkin salassa, vaikka uhasta on vaaraa vain telepaateille, kun jotkut tahot haluavat taatusti kyseisen esineen käsiinsä. Ja kuinka ollakaan, Garibaldi vaistoaa jonkin olevan pahasti pielessä, kun ilkeän näköisiä setiä on könyämässä heidän välittömään läheisyyteensä. Pahikset alkavat ammuskella ja listivät putelin tuojan, kun kolmikko pääsee karkuun, mutta ei kauas, kun Garibaldin ID-kortti ei enää käykään erääseen oveen. He olivat jo teljenneet aiemman oven, joten he ovat jumissa, mutta onneksi Babylon 5 on niitä avaruusasemia, joiden rakenteiden välissä risteilee järkyttävän massiivisia ilmastointikanavia.



Garibaldin katse on lasittunut.

He kasaavat roinasta portaat katon kanavalle ja lähtevät konttaamaan tilavissa kanavissa, kun jahtaajat räjäyttävät tiensä sisään. Garibaldi jää osoittamaan ensimmäistä päätään suuaukosta kurkistavaa pahista, joka tajuaa joutuvansa ammutuksi, mikäli yrittää jotain. Niinpä pahis palaa takaisin alas ja Garibaldi tajuaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän käskee Wadea ja Liseä kiirehtimään, sillä pahikset aloittavat ilmastointikanavan pohjan silmittömän ammukselun. Kolmikko pääsee pakoon silkalla tahdonvoimalla, kun Garibaldi käski panikoivaa Lisea keskittymään alustelakka kolmoseen, johon he ovat pakenemassa. Tosiasiassa he suuntaavat muualle, kun Garibaldi arvelee pahisten jäljittävän heidän liikkeitään telepaattien avulla. Siispä pahikset suuntaavat kolmostelakalle ja jäävät vartijoiden piiritykseen, kun Garibaldi vinkkaa asiasta eräälle vartijalle. Garibaldi kehottaa Wadea ja Lisea ottamaan feikki-ID -kortit ja häipymään asemalta, kun hän puolestaan siirtyy myöskin kolmostelakalle. Napatuista miehistä ei irtoa oikein mitään, kun he puraisevat syanidikapseleilla itsensä hengiltä jauhaen jotain tulevaisuudesta.



"Come out to the coast, we'll get together, have a few laughs..."

Sheridan on ihan helvetin vihainen Garibaldille, kun mies on sotkeutunut tällaiseen epämääräiseen perseilyyn hänen asemallaan. Garibaldin mukaan pahikset vain lähtivät hänen bisnesjuttunsa perään eikä kerro tarkemmin asiasta. Hän syyttää Sheridania turvallisuutensa vaarantamisesta, kun aseen ja ID-kortin avulla hän olisi voinut estää tapahtuneen. Sen kun vaan Sheridan sakottaa häntä pikkurikkeista, ei häntä haittaa. Ei hän kuitenkaan tehnyt mitään varsinaisesti laitonta. Sheridan varoittaa, että jos jotain tällaista vielä tapahtuu uudestaan, hänen on lopetettava Garibaldin pikku liiketoiminta. Garibaldi on vaiti ja häipyy kämppäänsä deletoimaan saapuneen viestin Liseltä. Myöhemmin hän saa viestin exänsä mieheltä, joka kertoo Lisen saapuneen kotiin ja on hyvillään Garibaldin teosta. Edgars hyötyisi Garibaldin kaltaisista tyypeistä ja tarjoaakin hänelle töitä Marsissa. Garibaldi suostuu.

 Se pääjuonesta, mutta on tässä toki muutakin. Marsin voimakaksikko on palannut asemalle, mutta vain tohtoria nähdään tällä kertaa. Franklin saapuu ihmettelemään uutisstudioksi muokattua sotahuonetta ja juttelee Ivanovan kanssa pian alkavasta ensimmäisestä uutislähetyksestä ja Marsin tilanteesta. Studio tarvitsee vain virtaa signaalin voimistamiseen valtavien etäisyyksien halki. Franklin ehdottaa Epsilon 3:n käyttöä, kun planeetasta on ollut heille ennenkin hyötyä. Ivanova koittaa peitellä ilmiselvän ratkaisun keksimättömyyttään irtovitseillä ja hyppää sukkulan kyytiin.

Epsilon 3:lla nähdäänkin Babylon 5:n mitä luultavimmin pisin yhtämittainen otos, kun Ivanova ällistyy tavatessaan käytävällä Zathrasin (eiiiiii!!), jonka pitäisi kaiken mukaan olla kaukana menneisyydessä. Mutta ei, Zathras on Zathras eikä suinkaan Zathras, kun Zathras ei voi olla Zathras. Tämä Zathras ei ole koskaan ennen nähnytkään Ivanovaa. Zathras selittää hyvin vaikeaselkoisesti, että kaikki Zathras-perheen kymmenen jäsentä ovat Zathraksia, mutta niillä on sen verran vissi ero, että ne lausutaan eri tavalla. Zathras opastaa, kuinka Zathras lausutaan eri tavalla kuin Zathras, vaikka Ivanova eikä kyllä kukaan muukaan havaitse eroa kahden Zathras-lausunnan välillä. Zathraksella on hyvin hauskaa, vaikka hän vähän nuriseekin, että aina B5 tarvitsee apua. Ei hän sitä voi heiltä kieltääkään ja hän välittää viestin eteenpäin.



Zathras kertomassa frikatiiveista ja sibilanteista.

Myöhemmin satelliitti Epsilonin ja Babylonin välissä kohdistuu oikein ja Ivanovan naamataulu lävähtää eetteriin kertomaan Vastarinnan Äänen ensimmäisestä lähetyksestä, joka lähetetään kaikille totuutta halajaville. Maa on heille vielä koti ja yhteinen unelma, mutta valitettavasti presidentti Clark on vähän tyhmä jätkä ja hänet on kammettava hemmettiin. Babylon 5:ltä kuuluu totuus ja sitä ei heidän tappamisensa, pommittamisensa ja tuhoamisensa tule hävittämään.



”Truth-shabalaba!”

Toisaalla G'Karin sydän pysähtyy hetkeksi, kun hän tajuaa, kenen kanssa hän joutuu samaan tilaan Sheridanin toimistoon saapuessaan. Ei jälleennäkeminen varsinaisesti Londoakaan miellytä, mutta Sheridanin mukaan tämä on juuri välttämätöntä, sillä muuten hänen ideansa ei toimisi. Sheridan kertoo narnien ja centaurien edustajille iskuista kuljetusalusten kimppuun ja uusien valta-asetelmien synnystä. Lisäksi drakhit, Varjojen perilliset, vaikuttavat melkoisen suurelta ongelmalta. Londo jopa tunnistaa termin, mutta ei voi oikein uskoa kuulleensa oikein, kun drakhit ovat olleet lähinnä centaurilaisten lastensatujen legendaarisia mörköjä. Sheridan kertoo sissien päivystävän kansanliiton rajaseuduilla suojelemassa siviilejä, mutta sekä Londo että G'Kar ovat kerrankin yhtä mieltä siitä, että tällainen vaikuttaa huonolta idealta, kun sissit voidaan tulkita hyökkääjiksi. Sheridan vain haluaa heidän antavan osoittaa sissien olevan hyvällä asialla, sillä jos narnit ja centaurit ovat tällaisesta asiasta yhtä mieltä rakentaakseen yhteistä tulevaisuutta, ehkä muut kansat seuraavat samoilla linjoilla.

Keskitasoa hieman parempi tapaus, oikeastaan varsin perinteinen B5-jakso, kun pääjuoni ei ollut sinänsä mitenkään järin erikoinen. Kieltämättä se tuntui myös vähän katalyytiltä saada Garibaldi seuraavaksi Marsiin, jos hän sinne tosiaankin on lähdössä. Tosin minusta vähän tuntuu, että ehkä häntä odottaa siellä aivan joku muu kuin Edgars tai sitten Edgars on niin vahvasti sidoksissa Psi-joukkoihin, että Garibaldi saadaan Marsissa leivottua yhä enemmän Babylon 5:ä vastaan. Garibaldilla oli kuitenkin hyvä syy lähteä, kun hänen silmissään hänen oikeuksiaan on taas tallottu, kun kohta liiketoimikin katoaa alta. Lisen paluu kuvioihin oli melkoinen yhteensattuma, mutta ehkä se ei ollut yhteensattuma ensinkään, vaan exän avulla Garibaldi nimenomaan saadaan lähtemään Marsiin. Lise ei kuitenkaan vaikuta olevan pahisten riveissä vaan pelkkä välikappale, mikä on ihan kiva juttu, kun ei kaiken tarvitse olla aina niin mustavalkoista. Myös Wadea käsiteltiin ihan näppärästi, kun luulin hänen olevan vain sellainen varjoissa pysyttelevä smug fucker, mutta nyt hänkin oli haavoittuvainen. Hänestä tulee hiukan Bester mieleen.

Zathras-läppä oli taas sitä itseään, mutta oikeastaan koko kohtauksen absurdiudelle tuli revettyä pariin otteeseen. Tällaista huumoria tulee totisesti vain Straczynskin kynästä ja jostain syystä aina Ivanova ajautuu näihin hassutuksiin. Maininnanarvoinen on tietenkin myös London ja G'Karin yhteishetki, sillä olin jo vähän miettinyt, onko tyypit unohdettu täysin. Mikäs sen hauskempaa, kun yhteiskutsu Sheridanin luokse yhteisen hyvän vuoksi. Varsinaiset esikuvat. Esikuvista vielä sen verran, että Garibaldin ilmastointikanavakönyämiselle tuli naureskeltua, kun hetken aikaa tajusin katsovani Die Hardia.

77 - Lines of Communication

77

4. kausi, 11. jakso

Lines of Communicationissa Sheridan saastuttaa mieltänsä ISN:n yksipuolisilla propagandalähetyksillä kerätäkseen tietoja, kuten hän ihmetteleväiselle Ivanovalle ilmaisee. Tällä kertaa Maassa keksitään jotain uutta tekosyytä hyökätä B5:lle kenties pelastusoperaation verukkeella. He saavat muuta ajateltavaa, kun Franklin ottaa Marsista yhteyttä hassuilla peitenimillä. Hän on Eksynyt Lammas, Sheridan taas Iso Paha Susi. Hän kehottaa olemaan vastaamatta, jotta tarpeeksi salamyhkäistä viestiä ei osattaisi jäljitettäessä yhdistää asemalle, ja mainitsee vastarintaliikkeen osapuolten kokouksen olevan alkamaisillaan.

Viestin lähetystä seurannut Ykkönen kertoo Franklinille, että häneen verrattuna jotkut muut isot kihot eivät saata olla ihan ymmärtäväisiä ja varsin radikaalejakin. Radikaaleja asioita tulee kertomaan Marcus, joka kertoo Red Planet Hotelin räjähdyksestä, joka oli vissiin vastarintaliikkeen tekosia. Uhrien joukossa on siviilejä ja Ykkönen suuttuu tiedosta tosissaan. Hän häipyy räyhäämään raivoissaan toiselle johtajalle luvattomasta terrori-iskusta, kun Marsin vapauttaminen on nimenomaan Ykkösen heiniä. Toinen johtaja saa perseillä Maassa hänen puolestaan miten huvittaa.

Yllätyshyökkäyksiä tapahtuu laajemmassakin mittakaavassa, kun eräs Forell-minbari on saapunut kertomaan Delennille iskuista minbarien suojeluksessa olevan norsai-kansan kimppuun. Delenn ei voi uskoa, miksei heitä ole autettu, mutta Forell muistuttaa Harmaan neuvoston olevan historiaa ja koska kastit kinastelevat keskenään, sotilaskastia ei voisi vähempää kiinnostaa olla tilivelvollisia uskiskastille ja niin edelleen. Vaikka Forell arveleekin, että ehkäpä sieltä suunnalta tulleet tiedot eivät ole niin pahoja kuin he ovat kuulleet, tuntemattomien alusten vilautus kuljetusaluksen kimpussa kertoo vähän toisenlaista.

Uutinen estää Delenniä liittymästä Sheridanin seuraksi ruokailemaan. Kapteeni kertoo kuulleensa samanlaisia juttuja pak'ma'rien suunnalta ja tuumii, että oli vain ajan kysymys, milloin jotkut ilkimykset alkavat hyödyntää sodan jälkeistä tilannetta. Delenn lähtee johtamaan White Star -laivuetta selvittääkseen syyllisen selkkaukseen, kun uskiskasti oli tehnyt norsaiden kanssa suojelusopimuksen. Sheridan on Delennistä huolissaan, mutta nainen muistuttaa taustastaan häntä. Ihan kiva, kun kuitenkin välittää.

Minbarisotasyndroomaa käydään vieläkin läpi ISN:llä, jonka vahtaamista Sheridan vastentahtoisesti jatkaa, mutta hän saa yhtäkkiä niin mahtavan idean, ettei malta odottaa aamuun ja käy herättämässä tokkuraisen ja marisevan Ivanovan, jonka johdattelee sotahuoneeseen. Sheridan kertoo innoissaan, että ihmiset tunnistavat Ivanovan ja luottavat häneen, kun juuri hän piti yllä tiedonantokanavaa Varjosodan riehuessa. Tämän tempun voisi toistaa, kunhan sotahuone on ensin muutettu Vastarinnan Ääneksi, studioksi, joka vastaa suoraan ISN:n propagandaan vastapropagandalla käännyttäen siirtokunnat ja alukset Maan nykyhallintoa vastaan, sillä pitäähän sen oikean totuuden kuulua.



Vastarinnan Ääntä kiinnostaa tosi paljon.

White Starit kyntävät hyperavaruutta ja Forell keskustelee valvovan Delennin kanssa minbarien kastijaon tilanteesta. Kuulemma sotilaskasti haluaisi perustaa oman neuvostonsa ja he ovat eräällä planeetalla ajaneet uskiskastin jättömaille. Miellyttävää porukkaa.

Marsissa kokous alkaa ja Franklin on B5:n ääni. Hän kertoo Sheridanin haluavan liittoumaa ja Ykkönen muistuttaa muita, että Sheridan auttoi joskus kukistamaan planeetan ruokamellakat ja Marcus tähdentää, että heidän on nimenomaan syöstävä nykyinen presidentti vallasta eikä koko hallitusta, sillä se vain pilaisi Maan tilannetta entisestään eikä tekisi Marsista sitten ollenkaan suosittua. Eli ei enää iskuja siviilikohteisiin, vaikka jotkut paikalla vouhottavatkin viestin menemisestä perille. Kun Ykkönen ottaa esille sen, miksi B5 ei ole ennen auttanut, Marcus kertoo ihan pikku sodasta, joka sattui koskettamaan koko maailmaa ja jonka alkuperä lienee hyvinkin täällä.

Franklin lopettaa B5-palopuheensa siihen, että tästä eteenpäin heidän käskynsä tulevat Sheridanilta ja Sheridan on lähettänyt sellaista viestiä, että Marsista tulee tämän jälkeen saletisti itsenäinen planeetta. Vastarintajohtajat eivät vaikuta täysin vakuuttuneilta, mutta tuntuvat harkitsevan vakavasti asiaa. Hieman myöhemmin Ykkönen palaa kertomaan Franklinille ja Marcukselle, että muut tuntuvat tukevan heitä, vaikka hänestä Franklin valehtelikin, kun Sheridan ei olisi voinut tietää hotelli-iskusta ja näin kieltää siviili-iskuja, mutta Franklin kritisoi asiaa itse Ykkösen tueksi. Ykkönen häipyy hyvillään ja Marcus vitsailee, että nainen taitaa pitää Franklinista. Hän saa lisää vettä myllyynsä, kun Ykkönen käy pyytämässä tohtoria lounaalle. Marcus ottaa hyvillään vastaan vahtivuoron ja heittää välillä ihan fiksuakin juttua hetkeen tarttumisen tärkeydestä.

White Starit palaavat normaaliavaruuteen ja nappaavat erään pak'ma'ra-kuljetusaluksen hätäviestin, jossa cthulhu-pää ölisee apua, kun oudot alukset kiusaavat. Viesti katkeaa ja kun he saapuvat paikalle, lähistöllä on liuta tuntemattomia aluksia. Delenn muistaa ensikontaktin ihmisten kanssa ja kehottaa noudattamaan varovaisuutta, jotta tällä kertaa ei töpättäisi kunnolla. Hän avaa yhteyden ja vaatii tuntemattomia esittäytymään, mutta vastaus tulee oudolla kielellä. Sitten se tulee minbariksi, jota he eivät voi uskoa, elleivät ne ole olleet aiemminkin kontaktissa minbarien kanssa. Hämmentävä kuiskaava ääni toteaa olevansa drakh. Delenn kysyy, tarkoittaako sana puhujan vai lajin nimeä, mutta ääni ei oikein selkiytä vastaustaan. Itse jäin miettimään, onko drakhilla monikkoa ensinkään, mutta käytän sitä tilanteen mukaan. Vielä kun sen saisi lausuttua yhtä eksoottisen kroatialaisittain kuin neiti Furlan tekee.

Drakh on ollut minbarien kanssa ennenkin yhteydessä, kun Forell nostaa scifipyssynsä Delenniä vastaan. Forell on tuonut Delennin tänne asti kuulemaan, mitä drakhilla on sanottavanaan. He suuntaavat kurssinsa kohti kohtuullisen kookasta drakh-emoalusta, josta lähtee pieni kukkamainen kapseli kohti White Staria. Forell kertoo drakhin olevan ystäviä, mutta alukselle saapuva drakh tuntuu pikemminkin pelottavan käytävällä minbareja, kun se huojuu krapulaisena kohti komentosiltaa eikä säilytä koskaan ääriviivojaan aaltoillen ympäriinsä. Lievästi predator-naamainen synkeä kaapuolento pällistelee säristen ja sihisten ympäriinsä ja saapuu tapaamaan Delenniä, Lennieriä ja Forellia. Delenn kysyy, onko tulija drakh, mutta olento ojentaa kummallista hehkupalloaan ja kuiskaa epäselvästi olevansa lähettiläs.



”You're one ugly motherfucker.”

Forell kertoo Delennille, että he tarvitsevat drakhin kaltaisia liittolaisia sotilaskastin voimaa vastaan. Lisäksi hänellä on vähän muutakin pelissä, kun hän kertoo perheensä kuolleen, kun sotilaat työnsivät uskikset kuolemaan luonnonvoimien armottomuuteen planeetalla, josta oli aiemmin puhetta. Drakh ei puhu juuri mitään ja niinpä Forell jatkaa drakhin haluavan rauhaa ja siviilisotayhteistyöstä minbarien kanssa vain pari rajaseutujen autioplaneettaa omaan käyttöönsä, sillä drakhikin on vailla kotia. Lennierillä leikkaa, kun hän arvelee drakhin menettäneen vastikään kotinsa ja vaihtaa Delennin kanssa merkitsevästi katseita. Forell kertoo kuulleensa evakuoinnista ja luonnonmullistuksesta ja Delenn kysyykin drakhilta paikan nimeä, joka on vain Koti. Forell koittaa vakuutella Delenniä, että vaikka tällainen väkipakolla paikalle tuleminen olikin vähän ikävää, hänen piti koittaa tehdä jotakin minbarien hyväksi. Delenn kertoo drakhille, että he miettivät asiaa viikon ajan ja palaavat sitten. Forell toteaa, että Delenn ei tule katumaan tätä. Drakh on häipymässä, mutta kääntyy kuiskaamaan innoissaan Delennin nimeä ennen kuin palaa kukkaansa.

 Delenn laskee nopeasti asioita yhteen ja käskee White Starit valmistautumaan hyökkäykseen. Hän kertoo hämmentyneelle Forellille, että drakhit ovat juurikin samaa porukkaa, jotka pakenivat Z'ha'dumilta ja nyt kun ne tietävät hänen olevan täällä, ne varmasti kostavat verisesti Varjojen puolesta tullakseen herroiksi herrojen tilalle. Valitettavasti minbareilla on nyt vähän huonot asemat, kun drakh-laivasto piirittää heitä eikä heillä ole aikaa paeta hyperavaruuteen tai muuallekaan. Delenn käskee heidät suoraan emoaluksen suuntaan käyttämään sotilasmanööveriä, joka flengauttaa heidät sellaiseen vauhtiin, että he pääsevät karkuun.

Drakhit luulevat minbarien pakenevan ja laukaisevat mällinsä ohi, kun White Starit kierähtävät ympäri ja lähtevät pujottelemaan emoaluksen kattoa pitkin hämätäkseen jahtaajiaan. He saavat hyppyportit käyntiin ja pakenevat, mutta eräs White Star tuhoutuu ja osa muistakin kärsii vaurioita. Delennin aluksessa Forell saa putoavasta palkista ja pahoittelee virhearviointiaan ennen kuolemaansa. Lennier on jo suuntaamassa kurssia kohti asemaa, kun Delenn pyörtää moisen idean, kun vannoo kostoa, johon he ryhtyvät välittömästi ja särkevät kaikki drakh-hävittäjät sekä pakenemista yrittävän emoaluksen, jota päin Delennin White Star suuntaa täydellä latingillaan.

Sotarouva palaa B5:lle kertomaan huonoja uutisia Sheridanille kastijärjestelmän hajoamisesta ja jaksaa ihmetellä ihmisten taitoa muuttaa asioita, kun sotahuone on muuttanut muotoaan. Sheridan kertoo, että raportteja Delennin kohtaamista aluksista on tulvinut lisää asemalle. Minbariongelmien vuoksi Delennin on palattava joksikin aikaa kotiin luomaan Harmaa neuvosto uudestaan siviilisodan keskellä, sillä välillä itse kullekin koittaa velvollisuus palata kotiin ja se tekee nyt muutenkin hyvää, kun Sheridanin katse on vastaavasti kääntynyt Maan suuntaan. Hän kertoo ihmisten olevan vaarallista kyllä etevimpiä luomaan yhteiskuntia ja näinpä Sheridania odottaa se vaikein kaikista eli yhteiskunnan palauttaminen ennalleen sodan jäljiltä. Delenn kertoo hidastavansa Sheridanin nykyisiä ilmiselviä toiveita elää vaarallisesti ja sysätä maailma takaisin raiteilleen. Sheridan toteaa, ettei taida mahtaa mitään Delennin mielen muuttamiseksi ja siinä hän on ihan oikeassa. He lähtevät vielä illalliselle ennen huomista eroa.



And no one ate dinner that night.

Marsissakin syödään tai tarkemmin sanottuna Franklin ja Ykkönen taitavat syödä toisiaan, kun Marcus kuulee Ykkösen voihkaisun rämplätessään tylsistyneenä minbarikeppiään.

Tämäpä olikin mielenkiintoinen tapaus, enimmäkseen siis drakhien tulon osalta, sillä vaikka arvelinkin, että Z'ha'dumin muita asukkaita tullaan näkemään, olin silti positiivisesti yllättynyt lähinnä otusten yleisvaikutelmasta. Drakh-lähettiläs kun tavoitti juuri sellaisen selittämättömän ulkoavaruudellisen vaikutelman, jota hupsuilla kumimaskeilla on aika vaikea välittää. No okei, sinänsä yksinkertainen CGI-väreilyefekti auttoi myöskin. Minulla on sellainen teoria, että drakhit ja ne kontrollointimömmökirkkoveneet ovat yhteydessä toisiinsa. Paha silti sanoa, mitä drakhin kädessä oleva pallo meinasi, näkee sitten. Ellei se ollut sitten vain otuksen kommunikointiväline. Ennen kaikkea drakheissa kiehtoi se, kuinka vähän niistä lopulta kerrottiin. Tuskin näistä koskaan tulee silti Varjojen kaltaista uhkaa, mutta kuitenkin varmaan jonkinmoinen piikki kaikkien lihassa. Saatiin drakh-tempulla kuitenkin Delennin veri kiehumaan ja hahmon osalta jakso olikin erinomainen. Sheridanin ja Delennin loppukeskustelu ja eron vääjäämätön hetki oli suorastaan hieno.

Vänkää avaruustaisteluakin nähtiin ja olin lukenut jotain itkuvinkua, että tässäpä jaksossa se on ihan kakkaa ja väärin, kun ei se noudata aiempien jaksojen logiikkaa. Sivumennen sanoen olen sitä porukkaa, jota ei voisi vähempää kiinnostaa joku BSG-vääntö jostain inertian lakien noudattamisen unohtumisesta, kun koko avaruustaistelupremissi on muutenkin niin hupsu aina scifissä, kun se on lopulta vain tarinankerronnallinen väline. B5 ei ole koskaan ollut visuaalisesti merkittävä joten mieluummin katselen hassuja kamera-ajoja avaruustaistelussa, kun sellaiseen tarjoutuu mahdollisuus. Oikeastaan ainoa nillitys asian suhteen on se, kun White Starin sisässä porukka heilui niin villisti manööverien aikana. Minä kun muistelin, etteivät alusten liikkeet vaikuta porukan liikkeeseen aluksen sisällä. Onkohan tämä nyt sitten joku aluksen sisäinen inertiavaimenninkenttä, joka pitää kaikki aisoissa, en tiedä kun en fysiikkaan ole perehtynyt. Sanotaan se nyt kuitenkin, että on yleensä aina hupsua, jos äksönin vuoksi pitää erikseen heilua paikoillaan, jos näennäisesti mitään muuta ei tapahdu. Pahus, minun niin piti jättää realistisuusjutut sikseen, mutta nyt jauhan siitä silti. Arvostan tulevaa alusfysiikkaderailia näennäisen huumoriarvon vuoksi, jos en muuten.

Marsissakin saatiin asioita eteenpäin ja Franklin ja Marcus esiintyivät ihan vakuuttavasti. Ykkönen ei hemaisevan ulkonäkönsä puolesta tunnu ihan uskottavimmalta vastarintaliikejohtajalta – varsinkaan kun hän rähjäsi pommituksesta – mutta saa hänestä ihan kivaa säpinää irti Franklinin parissa. Ja ei sitä tiedä, vaikka naista nähtäisiin vielä enemmänkin! Sheridaniin saatiin puolesta liki lapsenomaista intoa, kun tässä on just sellainen tyyppi, joka jauhaa aina jeejee-meiningillä asioista, jotka vain juolahtavat mieleen ja tuntuvat ainakin silloin hyviltä ideoilta. Ja kyllä vastarintakanava hassu idea onkin, B5:n käsittely tällä tavalla on varmasti mielenkiintoista. Yllättävän näppärä jakso, vaikka fysiikkatappelu meneekin yli hilseen. Nauran kaikille, joita tällainen oikeasti haittaa.