3. kausi, 20. jakso
And the Rock Cried Out, No Hiding Place – Z-HETKEEN NELJÄTOISTA PÄIVÄÄ – sijoittuu jälleen kerran joulukuulle, kun vuosi on jälleen kerran lähenemässä loppuaan. Ivanovan loki pitää jälleen kerran kirjaa tapahtumista, jotka eivät ole merkittävästi muuttuneet viime ajoilta. Telepaatteja kansasta riippumatta rekrytoidaan Valon armeijaan ja Sheridan on juuttunut työtaakan alle sotahuoneeseen koordinoimaan kaikenlaista. Franklinin sielunvaellus jatkuu samoin kuin Veli Theon pitämät uskonmessut, mutta Ivanovaa nyppii myös vähän G'Kar, joka haluaa narnejaan tulilinjalle jokaisen telepaatin henkilökohtaiseksi henkivartijaksi.
Londo puolestaan suuntaa kyseiseen narniin katseensa ja uhoaa Virille, että hänestä on päästävä eroon. Parhaiten se hoituisi huijaamalla hänet Narniin, jossa hänet pidätettäisiin Kha'rin viimeisenä edustajana ja sen jälkeen tietenkin teloitettaisiin. Vir olisi oiva katalyytti tähän hirmutekoon, sillä avustajapolon tarvitsee vain huijata Na'Tothin olevan vankina. G'Kar kyllä uskoisi, kun Vir on aiemminkin työskennellyt London mielipahaksi narnien hyväksi. Eipä G'Karin ex-avustajaa olekaan aikoihin näkynytkään, katosi johonkin centaurisodan aikoihin. Näin G'Kar lähtisi taatusti pelastushommiin ja jäisi London kätyrien nalkkiin. Vir pitää tällä kertaa pintansa, mutta Londolla on valttikortti - Virin perheelle ikuinen häpeä ja jos tämä ei riitä, kuolema. Vir suostuu alistuneena, mutta ei pidä asiasta sitten ollenkaan.
On Londolla kunnollinen syykin nitistää G'Kar juuri nyt, sillä ministeri Virini tulee lordi Refan mukana asemalle, jotta Refa voi oikein kunnolla nuoleskella, kuinka hänen revohkansa on paljon London laumaa parempi, kun suurlähettiläs on kaveerannut liikaa muiden kansojen kanssa eikä ole muutenkaan kovin uskollinen. Ministeri onkin tullut asemalle punnitsemaan, kummalle heistä langettaa tukensa. Refa toteaa, että juuri hän aloitti onnistuneen hyökkäyksen narneja vastaan ja syöksi pääministerin vallasta, jotta nykykeisari Cartagia pääsisi valtaistuimelle.
Refan häipyessä Londo saapuu ja he vaihtavat hyvin merkitsevästi katseita. Ministeri kertoo hänellekin kahden vanhimman suvun eripurasta, jonka on päätyttävä. Hermoraunio Vir kertoo asiansa G'Karille, joka on heti valmiina salakuljetettavaksi Garibaldin kautta, ja Vir saapuu London luokse vain kuulemaan, että hänen valheensa on vain osa London pyrkimystä päästä Virinin suosioon oikein korskealla teolla. Vir raivoaa asiasta Londolle, joka vain tuhahtaa, ettei Vir ymmärrä. Refan vakoojat kuulevat valitukset ja kidnappaavat kunnon lössillä Virin. Hänet paiskataan pimeään huoneeseen, jossa Refa pyytää koleasti häntä paljastamaan London suunnitelmat. Varmemmaksi vakuudeksi centauritelepaatti nyhtää häneltä tiedot, kun Refan lipevät suostuttelut eivät kelpaa. Viriä käy sääliksi.
Ivanovalla riittää kiireitä, kun asemalle tulee muitakin uskovaisia kuten baptisti, muslimi, rabbi ja munkki. Veli Theo ei jostain syystä tykkää yhtään William-baptistista, jolle aukoo päätään vähän lapselliseen malliin. Delenn tulee tapaamaan stressaantunutta ja läpeensä väsynyttä Sheridania, joka vain narisee Varjojen epäloogisista liikkeistä. Delenn vitsailee kapteenin olevan vain ärtyisä ja mietiskelee jotain vastaavia hassuja synonyymejä olotilalle ihmisten aina niin merkillisestä sanakirjasta. Hän pyytää kapua tulemaan lounastamaan uskisten kanssa. Aterialla Theon typerähkö piikittely jatkuu ja William antaa Sheridanille datakristallit, joissa on kallisarvoista tietoa uutispimennossa olevasta Maasta, vastarintaa kun ovat. Maassa B5:ä pidetään edelleen petturina.
”Mun Taivaan Isi on parempi ku teidän Taivaan Isit.”
William haluaisi pitää messun, johon Sheridan suostuu. He keskustelevat myöhään illalla Sheridanin toimistossa tai oikeammin William löytää unettoman kapteenin pimeästä toimistostaan. Baptisti on huolissaan Sheridanin työtaakasta ja etenkin hänen musertavasta vastuuntunnostaan. Minbarisodassa kappalaisena ollut William kertoo hyvien ja huonojen sotilaiden erosta ja kehottaa vähän ärsyyntynyttä miestä jakamaan huolensa rakkaimpansa kanssa. Tarkkaavainen uskis kyllä tietää, mistä hän puhuu ja heittää vielä fiksun siivousvertauksen, jota ei taida olla missään jakeessa.
Z-HETKEEN KOLMETOISTA PÄIVÄÄ
Sheridan ja Delenn bongaavat jotain hämmentävää galaktisen kartan Varjo-liikkeistä, sillä kaikesta päätellen Varjot ovat jahtaamassa pakolaisia niin, että ne kaikki kerääntyvät samalle alueelle, jossa Varjot todennäköisesti hävittävät heidät halpamaiseen tyyliin, joka tuo Sheridanin mieleen Hiroshiman, Nagasakin, Dresdenin ja San Diegon kaltaiset tragediat. Tällainen moraalipommi olisi omiaan niille. Ja juuri näin Sheridankin tekisi, mutta tämä kommentti ei miellytä yhtään Delenniä, joka raahaa kapteenin ulos sotahuoneesta vähän tauolle. Naureskelin Delennin avioparimaisille kommenteille, joissa mukamas myötäilee Sheridanin valituksia.
G'Kar on saapunut Narnin pääkaupungin ankeille raunioille, joiden sisustuksia ollaan jo kovaa vauhtia centauristamassa narnivoimin. Refa järkkää lordi Dregon avulla G'Karille mainion ansan maanalaisissa tunneleissa. G'Karin narnit jäävät kiikkiin ja Refa itse ilkkuu G'Karin viimeisten hetkien olevan käsillä. Samoihin aikoihin Londo pelastaa Virin, joka kertoo asioiden menneen pieleen. Samoihin aikoihin puhkeaa myös Williamin pitämä messu, joka kerää kansat yhteen. Refa ihmettelee, miksi hänen vartijansa eivät hyökkää ja narnit ovat aivan yhtä passiivisia. Vain G'Kar käynnistää tallenteen, jossa Refaa läpsäistään kunnolla sormille.
Hologrammi-Londo kertoo suht uskomattomalta tuntuvasta pikku salaliitosta G'Karin kanssa, mikä ei ole lainkaan niin uskomatonta, kun tilannetta ajattelee. Londo ilkkuu Refan viimeisten hetkien olevan käsillä ja Refan vartijat ovat varmasti Londolle uskollisia. Londo kertoo Refan vieneen häneltä rakkaimpansa (tosin totuus Adirasta lienee Mordenin syytä), hyvän ystävän eli pääministerin, uhkaillut London asemaa alituisesti ja pelleillyt siirtelemällä sotavoimia pois puolustuslinjoilta. Narnitkaan eivät ole Refasta kauhean hyvillään, kun Londo on kertonut Refan olleen vastuussa sodan aloittamisesta, kuolemanleireistä, rotupuhtaudesta ja muusta typerästä – kuten noin kuudesta miljoonasta kuolleesta narnista. Londo sai G'Karin vakuuttumaan päästämällä 2000 narnia vapaaksi. Londo ei halua pelkästään Refan kuolevan vaan menettävän myös maineensa kuolemalla Narnilla. Suurlähettiläs hyvästelee lordin ja antaa narnien hoitaa loput. G'Kar näyttää datakristallin avulla olevansa tosissaan, sillä se tulee jättää Refan ruumiiseen ja lordin pää olisi hyvä jättää suht tunnistettavaan kuosiin. Muulla ei ole niin väliä.
G'Karin mielestä Londo on ollut aina aika yksiulotteinen.
B5:llä puhkeaa liki hurmoksellinen gospelkuoro jakson otsikon määräämään tahtiin, kun Refa tajuaa viimeinkin tilanteensa ja pakenee hidastetusti päin narnimuuria, joka työntää hänet helvetinmoisen narnilauman piestäväksi. G'Kar katselee vaitonaisena sivusta, kun Refa joukkotelotaan kuoliaaksi. Taustalla soiva innostunut uskisrenkutus tahattoman osuvine lyriikkoineen loi niin vahvan kontrastin ihan helvetin tylyyn kohtaukseen, että virnuilin vain epäuskoisesti näkemälleni. Oli se ehdottoman tyydyttävää, vaikka ei ihan tuollaista kohtaloa nyt kellekään soisi. Oli Refa kyllä niin nilkki jätkäkin, että ehkä juuri siksi aivan älyttömän härski kohtaus toimikin niin täysillä.
”JOUKKOHALI!!!”
Londo palauttaa todisteet Refan paskuudesta Virinille ja kaikki on taas hyvin, mutta Vir on edelleen vihainen tajuttuaan, että oli vain pelinappula ja sai kokea vaikka mitä. Londo yrittää selittää, että Virin pitikin paljastaa väärää informaatiota, jotta Refa pääsisi hänen jäljilleen, mutta Viriä suututtaa entisestään.
Vaikka gospelhäröily nostattikin Sheridanin mielialaa, Delennillä on vielä yksi yllätys, joka jättää kapteenin tyystin sanattomaksi. He lähtevät White Starilla eräälle sektorille hämmästelemään kokonaista avaruuden peittävää White Star -laivuetta, sillä tottakai näitä oltiin massatuotettu täysin salassa. Tässä on siis Valon armeijan ensimmäinen aalto ja lisää on tulossa. Niitä ohjastavat sissit ja laivuetta ohjastavat Sheridan ja Delenn. Sheridan ei tiedä mitä sanoa ja tyytyy kronologisesti ensimmäistä kertaa suutelemaan Delenniä valtavan laivaston katveessa. Nyt heillä on aseistusta Varjoja vastaan ja sietääkin olla, sillä
Z-HETKEEN KYMMENEN PÄIVÄÄ
Copy → paste
Hei hei, lordi Refa, ei tule ikävä. Näyttelijää tulee kyllä ikävä, sillä en ole kehunut William Forwardia Refana tarpeeksi. Jos kaikki Mordenit ja muut itsestäänselvät megapahikset unohtaa, niin tässä meillä on melkeinpä koko sarjan ehdottomasti vastenmielisin tyyppi. Tyypissä ei ole edes mitään piilohyvää vaikkapa Besterin tyyliin, vaan Refa on vain oman valta-asemansa mädättämä, kunnon tunkkainen centaurisnobi, joka ei tajunnut lopettaa ajoissa. Londo sentään tajusi. Ja saipa heidän keskinäinen vihanpitonsa tyydyttävän lopun. Koko gospeljoukkohakkaus nousee varmaan henkilökohtaiseen top kymppiini yksittäisistä huippukohtauksista. Tässä vaan toimi kaikki, vaikkei uskoisi, kun gospelin änkeäminen mukaan oli niin omituinen veto. Jään kaipaamaan Refan naureskeluja ja ylimielisyyttä, mutta onhan tässä vielä pahisrosterissa vaikka ketä jäljellä!
London ja G'Karin väliaikaista allianssia voisi miettiä enemmänkin, mutta uskon sen kuitenkin olevan helposti luettavissa rivien välissä, yhtenäiset intressit ja kaikki. Vähän tosin mietin, missä välissä he sopivat salaa koko jutusta ja kuinka vaivalloisesti se sujui, mutta ennen kaikkea odotan, ovatko heidän välinsä noin muuten yhtään edes haalentuneet. Londo ei ainakaan tunnu enää pahemmin tykkäävän narnien kohtelusta ja pitäisi centaurien lippua korkealla vähän muilla elkeillä. Pikkuinen ruutitynnyri Vir odottaa myös poksahtamistaan, ei tyypillä kovin lujaa mene.
Uskisjuttu oli tavallaan kaksijakoinen, sillä vaikka olen pitänyt Veli Theoa ihan hassuna tyyppinä, tämänkertaiset äksyilyt asialliselle baptistille tuntuivat lievästi pakotetulta huumorilta ja muutenkin mietin, mikä tyyppiä edes riivasi. Ehkä heidän välillään on sitten jotain kateutta tai sellaista, en tiedä. Williamista tosiaan tykkäsin, varsinkin hänen pikku tuokionsa Sheridanin kanssa jäi mieleen.
White Star -laivasto jätti hyväntuulisen lopun vieläkin mainiompaan draiviin, vaikka tällaisen lössin pullahtaminen jakson lopussa tuntuikin vähän ehkä liialliselta, mutta toisaalta tätähän laumaa oli rakennettu piilossa ja tarvitaanhan sissejäkin johonkin. Ennen kaikkea tämä valaa uskoa siihen, että sitten kun se sota Varjoja vastaan alkaa kunnolla, skaala on paljon massiivisempi kuin arvelinkaan. Z-hetki koittaa ja koska horisontissa ei siinnä kovin montaa Z-alkuista sanaa, tässä taidetaan laskea päiviä Z'ha'dumiin. Päivät hupenevat vähiin niin kuin kausikin. Olen kuullut, että pian paskasta tulee totta. Pitäähän se Zargin jälkimaku jollakin pestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti