4. kausi, 8. jakso
The Illusion of Truthissa Sheridan istuskelee huolestuneena ennen niin vilkkaassa mutta nykyään pölyä keräävässä sotahuoneessa pyörittelemässä Starfuryn pienoismallia. Saapuvalle Ivanovalle hän kertoo olevansa huolissaan Maan tilanteesta ja etenkin isästään, kun ei ole puhunut hänelle sitten Maan kahleista irtautuessaan. Viimeisimmästä kirjeestä kotoa hän sai selville kaikennäköisten hämärähemmojen pyörivän kotitilalla eikä liikennöinnin lakkautuksen jälkeen ole kuullut muuta. Ivanova kertoo, että ongelmia ei tällä hetkellä ole, kun Zack on tuurannut yllättävän mallikkaasti Garibaldin pestiä.
Tälläkin hetkellä Zack on joukkoineen alustelakalla setvimässä pientä ongelmaa, kun eräs tulokas ei ole antanut syynätä lastinsa sisältöä ja väittää sitä yksityiseksi, kun Zack on lähestymässä laatikkoa. Mies ei liiku mihinkään ja Zack joutuu ampumaan varoituslaukauksen. Mies manaa häntä hulluksi ja laatikko avautuu itsestään. Zack tunnistaa sisältä nousevan ovaalihärpäkkeen leijuvaksi kameraksi ja mies urputtaa, että Zack pääsi juuri juuri iltauutisiin. Zack tyytyy virnistämään teennäisesti äidilleen, joka on varmasti tosi ylpeä. Mies on reportteri ja on tullut kuvausryhmineen tekemään ISN:lle juttua Babylon 5:stä. Totuuden puolesta.
”Smile! You're on candid camera!”
Franklin keskustelee Sheridanin kanssa kryopaattien siirtelystä, kun jotkut kryoyksiköt ovat ylikäytöstä vioittuneita. Franklinia huolettaa kryopaattien päänsisäinen Varjo-teknologia, mutta Sheridan vitsailee, että on Varjoja, vorloneja ja sotaakin pahempia asioita: reportterit. Hän lähtee toimistoonsa tapaamaan Dan Randallia, joka on vähän tuohtunut, kun Ivanova uhkasi paiskata hänet ilmalukosta. Sheridan pahoittelee kovasti selkkausta ja lisää ivallisesti, että ei noin hienot vaatteet saisi mennä pilalle. Randall oli erityistapaus päästessään Clarkin kontrolliverkon ohi B5:lle. Sheridanilla ei ole tätä vastaan mitään, sillä heillähän on avoimet ovet – ja ilmalukot, Ivanova lisää – mutta kameroita ja muuta roinaa oli typerää tuoda, sillä he kyllä aivan hyvin tietävät ISN:n vääristävän totuutta Clarkin propagandakoneistoa varten. Randall kertoo, että objektiivista journalismia ei olekaan, mutta vannoo ISN:n tunkevan totuutta eetteriin aina kun mahdollista. Asemalle hän on tullut antamaan mahdollisimman oikean kuvan aseman toiminnasta. Melkein uskoin.
Garibaldi on syventynyt kiivaaseen keskusteluun jonkun stereotyyppisen lihavan kovin juutalaiselta vaikuttavan ukkelin kanssa, kun äijä koittaa koijata häntä etsimään sodassa kadonneen mittaamattoman arvokkaan perheartifaktin. Garibaldi kuitenkin tunnistaa esineen drazien uskonnolliseksi figuuriksi, jonka sisällä on todennäköisesti varastettuja esineitä kuten yleensäkin. Garibaldi kyllä hoitaa homman, muttaa rohmuaa itselleen melkoisen osuuden arvosta.
Lennier saapuu paikalle kummastelemaan, miksi Garibaldi lopetti hommansa. Garibaldi kertoo palvelleen järjestelmää aikansa, mutta nyt on aika kääntää uusi sivu elämässä. Lennier selittää minbarien näkökulmaa, jossa muiden palvelu on suuri kunnia. Garibaldilla on kunniaa ihan tarpeeksi. Garibaldi kysyy, mitä Delennille kuuluu, mutta vaikenee, kun Lennier mainitsee Sheridanin. Lisäksi itse Sheridan tulee Randallin kanssa paikalle. Randallin kapteeni sälyttää Lennierille, jotta minbari voi antaa hänelle pikku kierroksen mahdollisimman todenmukaisen kuvan vuoksi. Lennier ja Randall häipyvät ja Garibaldi ja Sheridan vaihtavat vaivautuneen katseen eivätkä sano toisilleen mitään. Kapteeni jättää ex-alaisensa toimistoonsa ja Garibaldi näkee näyn menneisyydestä. Vankisellissä ääni pommittaa häntä jatkuvasti uskomaan, ettei työskentele kellekään muulle.
Randall, kuvausryhmä ja Lennier ovat hississä. Lennier kertoo pyynnöstä aseman ulkopuolella olevista Maailmojen liiton aluksista, joita korjataan sodan jäljiltä. Randall pitää korjauskuluja hyvin anteliaana. Keskustelun aikana eräs kamera kiusaa jatkuvasti Lennieriä pukkaamalla häntä päähän ja kostaa kiusanteon iskemällä itse takaisin, kunhan muu ryhmä on astunut ensin alakansille. Täällä Lennier selostaa paikan kuuluvan niille, joilla ei ole varaa matkustaa takaisinkaan, ja kertoo Sheridanin järjestävän työohjelmia, jotta paikallisten kusettaminen loppuisi. Kuvausryhmä saa herkullista materiaalia lääkäreistä, jotka rushivat sydänkohtauksen saanutta klinikalle. Franklin lupautuu haastatteluun ja on häipymässä, mutta saa viestin kryoyksiköiden uudelleenkäynnistyksestä. Tämäkin taltioituu kovin pahaenteisesti kameralle, johon päätyy myös Sheridanin ja London välinen pieni kiista toimimattomasta lämmityksestä.
Randall pääsee myös haastattelemaan Sheridania ja Delenniä ja kyselee, irroittautuivatko he aivan tarkoituksella Maasta. Sheridan toteaa, että siviilikohteiden pommitus oli aivan liikaa ja he palaavat kyllä takaisin kunhan Clark on potkittu virastaan. Sheridan uskoo Clarkin olleen vastuussa presidentti Santiagon virasta ja Randall haluaa tietää, mitä mieltä Delenn on asiasta. Delennistä tällaista vehkeilyä tapahtuu kaikkialla. Ilmeisesti muistelee erästäkin Neroonia. Randall keventää puheenaihetta keskittymällä kaksikon kuherteluun. Sheridan ei kommentoi heidän naima-aikeitaan ainakaan vielä. Delenn lisää, ettei sydän tunne rajoja ja jos joku ei ymmärrä näin yksinkertaista konseptia, he kyllä saavat heidät ymmärtämään. Randall vähän epäilee mahdollisia seurauksia, mutta Sheridania tämä ei huoleta, sillä mikään voima galaksissa ei tule pysäyttämään heidän saavutuksiaan.
Randall käy vielä ennen lähtöään Garibaldin toimistossa, sillä mies on ollut alusta asti menossa mukana. Hän antaa Garibaldin puhua suunsa puhtaaksi. Garibaldi miettii vähän aikaa, mitä tekisi.
Ivanova ja Sheridan tuovat ruokaa ja valmistautuvat katsomaan, mitä ISN:llä on annettavanaan. Sheridan uskoo, että he esittivät aseman tarpeeksi hyvässä valossa ja puhuivat niin selvästi, että heidän sanojaan ei pystyttäisi vääristelemään. Delenn liittyy heidän seuraansa ja Sheridan käynnistää monitorin.
Genevestä kajahtaa Interstellar Network Newsin erikoislähetyksen muodossa ja äänessä on Alison Higgins. Ennen Dan Randallin B5-superraporttia on syytä käydä läpi uutiset. Marsin kaaos on ollut käynnissä jo 259 päivää, mutta onneksi Clarkin joukot ovat saaneet vallattua kolme neljännestä kapinallisten siirtokunnasta. Päivä on julistettu juhlapäiväksi. Maanvastaisten ilkimysten kuulustelutkin ovat onnistuneesti alkaneet ja nyt kuullaankin tuottaja-käsikirjoittaja Lee Parksia. Huumattu tai muuten vain sekaisin oleva viihdealan ammattilainen tunnustaa takellellen levittäneensä Maan vastaisia viestejä ja nimeää lisäksi käsikirjoittaja-apurinsa ja pari näyttelijää, joiden kotioville hyökännee karhuryhmä aivan lähipäivinä. Parks itse lähetettiin mielisairaalaan, jotta hänestä vielä joskus ohjelm-... tulee osa normaalia yhteiskuntaa.
”Hei, minulle jopa maksetaan tästä.”
Ennen Randallin raporttia nähdään vielä näppärä lista Maan avaruuden valloituksen merkkipäivistä, joihin kuuluu mm. Yuri Gagarinin avaruuslento, Bill Clintonin tulevaisuussuunnitelma (en ole ihan varma, tapahtuiko tällaista sittenkään vuonna -99) ja Psi-joukotkin täyttävät kunnioitettavat 150 vuotta. Aikamoista.
Randall esittelee itsensä ja kertoo, että informaatioministeriö oli vähän Babylon-trippiä vastaan, mutta muistuttaa kuitenkin journalismin ensimmäisestä säännöstä: mene uutispaikalle. Ja niin he menivät. Randall kertoo aseman näyttävän ulkoapäin aivan normaalilta, mitä nyt tiettyihin paikalla parveileviin aluksiin palataan vähän myöhemmin. Sisällä kuitenkin velloo saasta ja vaara, kun Maan kansalaiset saavat kauhistella alakansien kurjia oloja ja sitä kamalaa epäkohtaa, että parempiosaiset muukalaiset ja henkilökunta elävät itsensä herroiksi köyhiltä riistetyillä verovaroilla. Minbarin perkuleetkin näyttävät olevan korkea-arvoisia, sillä johan Randalliakin talutti eteenpäin Lennier. Ja jos ihmiset protestoivat, heidät taltutetaan. Tästä mitä mainioin esimerkki on paareilla paikalle raijattu ihmispoloinen, joka selvästi viedään jonnekin. Menossa mukana on myös lääkinnän johtaja. Mitä lie aikovatkaan! Lisäksi käy selväksi, että muukalaiset todellakin vetelevät naruja, kun kuvamateriaalilla eräs centauri rähjää kapteenille, että tällainen on hyvin sopimatonta käytöstä.
”Hei, valehtelen minkä kerkiän.”
Mutta miksi kunnioitettu sotasankari Sheridan joutuu kuuntelemaan tällaista? Randallia auttaa vastauksessa Harvardin psykiatrian dekaani tohtori William Indiri, jolla on meriittejä myös ksenopsykologian ja Minbarin Sotasyndrooman ammattilaisena. Maireasti hymyilevä Indiri selostaa feikkiaksentillaan Maa-Minbari -sotaveteraanien kärsivän alemmuuskompleksista, jossa muut kansat ovat ihmisiä parempia. Sodan aikana minbarisotajoukko olikin paljon suurempi ja näin voi olettaa, että heitä pidettiin moraalisestikin ylempinä. Randall kummastelee, voiko tällainen taudinkuva saada uhrinsa kääntämään takkinsa omiaan vastaan. Indiri myöntää tämän mahdollisuuden, sillä kehittyneempien kansojen uskotaan olevan lähempänä jumalaa ja näin vähempijumalaiset kääntyvät vähitellen uskoaan vastaan.
”Hei, olen käynyt pikaisen kirjekurssin psykologian alkeista.”
Randallin päästyä vauhtiin seuraa toinen journalismin sääntö: asioita ei tehdä ilman syytä. Hän johdattelee seuraavan pääpointtinsa näyttämällä pätkän Franklinin kryoyksikköviestistä ja vaihtaa mainostauon jälkeen (onneksi mainoksia ei näytetä, olisi taas jotain Psi-joukkojen rekrytointia) puheenaihetta B5:n ulkopuolella majaileviin sota-aluksiin, joita Sheridan ja Delenn ovat käyttäneet verorahoilla. Samaten itse asemaa on aseistettu ja sillä on hyökätty Maan joukkoja vastaan. Mutta miksi asevarustelu?
Seuraavaksi seuraa malliesimerkki editoinnin taiasta, kun Sheridania ja Delenniä haastatellaan. Kun Sheridan toteaa kontekstistaan pois otetun romanssin olevan melkoista kamppailua, Randall kysyy, onko kamppailu Maata vastaan. Ja snip! Delenn vastaa, että tietenkin se on. Jos he eivät ymmärrä, he saavat heidät ymmärtämään. Sheridan lisää nohevasti, että kaikki heidän tiellään oleva tulee häviämään. Randall iskee, että Maassa on monia, jotka ovat huolissaan tällaisista puheista. Ehkäpä ihmisten ja minbarien kaveeraus menee kodin turvan edelle? Sheridan lopettaa haastattelun tylysti, että mikään voima ei mitätöi heidän saavutuksiaan. Kukaan ei voi pysäyttää heitä.
Randall saa pelottavalle haastattelua tukea Garibaldin sanoista, kun tyyppi avasi sittenkin sanaisen arkkunsa. Garibaldi uskoo Sheridanin kärsivän jonkin sortin jumalkompleksista, kun palattuaan asemalle luulee olevansa Toinen tuleminen ja muka tietää, mikä on kaikkien kannalta hyvää. Sheridan on mennyt liian pitkälle. Garibaldi arvelee joutuvansa puheistaan vaikeuksiin, mutta jonkun pitää avautua.
Randall palaa esille nostamaansa kryomysteeriin ja näyttää salaiselta alueelta kuvamateriaalia, jossa näkyy monta riviä kryoyksiköitä, vaikka tällaisella asemalla saisi olla kerrallaan niitä käytössään vain muutama. Yksiköissä näkyviä nimiä ei ole aseman lokeissa enkä kyllä minäkään osaa sanoa, mitä Babylon 5:n kuvauspäällikkö John C. Flinn III tekee eräässä yksikössä. Mutta mistä he tulevat? Mitä he tekevät täällä? Randall kameroineen ryntää paikalta pois mukamas jonkun saapuessa paikalle.
Hänellä on kuitenkin pettämätön teoria. Alakansien sakkia napataan ja tainnutetaan. Franklinin lekurit vievät heidät kryoyksiköihin. Samalla muukalaisaluksia rakennellaan ja korjaillaan laivastoksi. Mutta eihän laivastoa tehdä, ellei sitä käytetä. Eihän? Mainostauon jälkeen Randall vielä todistaa viimeisellä videoklipillään törkeän valehtelun, kun sairastuvalla Franklin kieltää kryoyksiköiden olevan parhaillaan käytössä.
Kolmas journalistiikan sääntö onkin, että ihmiset valehtelevat, kun heillä on jotain salattavaa. Nythän selvästi tiedetään, että B5:llä on väkeä kryossa. Mutta miksi? Tohtori Indirillä on tähänkin pätevä teoria, sillä vaikka hän ei oikein välittäisi tehdä etädiagnooseja, hän tekee sellaisen silti. Sheridan minbarisotasyndroomapäissään (hän vertasi tätä Tukholma-syndroomaan, vaikka sanoikin Helsinki-syndrooma, jälkimmäistä ei ole olemassa) haluaa muokata ihmisistä minbareja.
Randallin studioon lävähtää Delennin demoninen naamataulu, sillä tässä on avain kaikkeen. Delenn, puoliksi ihminen, puoliksi minbari. Tässäkö on ihmiskunnan tulevaisuus? Tämänkö vuoksi minbarit antautuivat, jotta pystyisivät tuhoamaan ihmiset geenimuuntelun avulla? Sheridan jo näyttää suunnitelmallaan, kuinka hienoa on olla puoli-ihminen ja kaikki toisinajattelijat tuhotaan rakennettavalla laivastolla. Ei Sheridania tulisi silti syyttää, sillä Earthforcehan tässä virheen teki, kun ei huomannut sotasyndroomaa aikaisemmin ja parantanut miesparkaa. Lisäksi uutinen kotitilan palamisesta ja isän katoamisesta yhdistettynä aseman johtamisen stressiin painavat kapteenia, jotta hän ei voi ajatella selkeästi. Ei Sheridan ansaitse meidän väheksyntää, suuttumusta tai halveksuntaa, sillä onhan hän tunnustettu sotasankari. Sympatiat hänen tulisi saada ja koko ISN toivoo, että mies hoidetaan kuntoon, jotta hän pääsee jonakin kauniina päivänä omiensa luokse.
Randall kertoo ISN kertovan uutiset sellaisina, kuin ne ovat. He eivät tee uutisia eivätkä muokkaa niitä. Randallista B5 on menossa alamäkeen kovaa vauhtia. Asialle olisi tehtävä jotain. Jo karanteeni auttaa geenimuuntelua vastaan. Hän toivottaa kansalle hyvät yöt.
Loppujakso nähdään mykkädraamana – mitään ei kuulu. Kamerana on monitori, jonka luota Ivanova marssii raivoissaan tiehensä ulos huoneesta. Delenn nousee ja astelee vähän varovasti Sheridanin luokse, joka on katselemassa ikkunasta B5:n keskuskammiota. Sheridan ei näytä puhuvan Delennille mitään eikä edes reagoi hänen läsnäoloonsa. Lopulta Delenn lähtee Ivanovan perään ja kun Sheridan on jätetty yksin, mies marssii monitorin luokse ja sulkee sen äärimmäisen happaman näköisenä.
Niin taitavan ilkeämielistä propagandaa, että jakson miltei oikeasta käyvää parikytminuuttista erikoisraporttia teki välillä oikein pahaa katsoa. Että he kehtaavat! Sinänsähän jaksoa voisi syyttää saman mediapremissin toistosta, joka oli jo läsnä paljon aiemmin sarjassa, mutta tällä kertaa kyse oli nimenomaan propagandasta, häijystä, likaisesta, ilkeämielisen haisevasta propagandasta. Uutislähetyksestä teki vielä kahta karumman se, kun kuvausprosessi näytettiin lupaillen, että totuus kyllä kuuluu ja kaikkea ja lopulta kaikki hyvä vääristettiin täysin. Ja vieläpä tosi nokkelasti. Sheridanin, Ivanovan ja Delennin loppureaktio oli jokseenkin täydellinen ja kohtauksen äänettömyys vielä korosti sitä. Ei käy rehteihin uutismiehiin luottaminen. Eikä varsinkaan psykologeihin, sillä Indiri varsinkin oli niin naurettava heppu selitellessään onnettomia teorioitaan. Totesi vielä, että eihän minun nyt kuuluisi kertoa tällaista, mutta kerronpa nyt silti. Aika kaksinaamaista.
Jaksosta ei sinänsä ole hirveästi muuta sanottavaa, sillä teknisesti tämä oli lähinnä vain astetta omaperäisempi filleri, joka ei kuljettanut suurta juonta mihinkään, mutta tarjosi kuitenkin aika mielenkiintoisia näkökulmia nykymenoon. Garibaldi näyttää olevan uudessa hommassaan ihan ammattilaistasoa, kun järkeili höpöpatsaan historian, mutta inho Sheridania kohtaan näyttää vähän huolestuttavalta. Tietty kyse saattaa todennäköisesti olla tyypin ohjelmoinnistakin. B5 ei ole tunnettu hersyvästä, oikeasti hauskasta huumoristaan, mutta ilmalukkoläppä huvitti sentään kunnolla. Sen sijaan Lennierin headbutt-slapstick nyt oli vähän ehheh. Propsit myös Virille, kun ohjasi koko jakson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti