75 - Atonement

75

4. kausi, 9. jakso

Atonementissa Zack on tukalassa tilanteessa, kun minbarimisut ovat sovittamassa hänelle linjakasta B5-univormua Lennierin johdolla. Zackia vähän nyppii koko juttu ja hän vitsaileekin, että vain vorloneilla on minbareja huonompi vaatemaku. Tästä hyvästä häntä tuikataan neulalla selkään ja Lennier kehottaa minbariksi käyttämään ensi kerralla suurempaa neulaa. Zack myöntää, että koko Garibaldin paikan ottaminen häiritsee häntä suuresti ja univormun avulla hän vain myöntäisi pomon olevan poissa.

G'Kar on myöskin kohtuullisen tukalassa tilanteessa, kun Franklin on installoimassa hänen silmäkuoppaansa mekaanista silmäproteesia. G'Kar toivoo, ettei pallukka pyörähtänyt kiinni ylösalaisin, kun häntä ei oikein huvittaisi luodata sieluaan. Viimeinenkin rele kytketään paikoilleen ja valoja hämärretään, jotta proteesi voidaan aktivoida. Narni hätkähtää tällistä, mutta ilahtuu positiivisesti, kun alkaa nähdä – vaikkakin pienten häiriöiden kera. Hän ei ole kovin mielissään tarkastellessaan itseään peilistä, kun iiris ei olekaan punainen, mutta Franklin kertoo sen olevan modattavissa. Franklin kertoo, että silmä kannattaa ladata virrankäytön vuoksi öisin ja G'Kar kiinnostuu tosissaan siitä, että silmä toimii myös ulkona hänen päästään. Hän vilkuttaa iloisesti silmä kädessä itselleen ja ilmeisesti noin miljoona eri vakoilumahdollisuutta juolahtaa hänen mieleensä.



G'Kar on joskus sinisilmäinen.

Delenn on myöskin tukalassa tilanteessa, kun asemalle on saapunut pieni minbarijoukko hiillostamaan häntä tulemaan Minbariin. Delenn anoo heiltä yhden lisäpäivän, sillä hän on vielä yhden yön velkaa Sheridanille. Hänelle se suodaan, mutta Delenniä odottaa kotona jonkinlainen uneksintaseremonia ja jos se ei mene hyvin, takaisin ei ole asiaa.

Ivanova on myöskin tukalassa tilanteessa, vaikka ottaa asian rennosti. Hänellä on kaulassaan drazien vihreä huivi ja hänet on kutsuttu kansan uskonnolliseen seremoniaan. Kun Sheridan on menossa Delennin kämppään yötä viettämään, komentaja kömpii eräästä huoneesta ulos varsin sekavassa kunnossa ja mutisee kapteenia olemaan kysymättä enempää. Sheridan astuu huvittuneena Delennin kämppään ja menee sanattomaksi tämän viehättävästä iltapukuvalinnasta. Delenn muistuttaa miestä heidän kolmen yön traditiostaan, sillä heillä on vielä yksi yö käyttämättä (ensimmäinen yö oli White Starilla ja toinen juuri ennen Z'ha'dumin keikkaa) ja Delenn vaatii tämän olevan juuri sopiva yö. Sheridan yrittää vähän vastustella, sillä hän pitää pienen kokouksen illalla, mutta Delenn voi kyllä odotella rauhassa.

Sheridanin kokous on osoitettu Franklinille ja Marcukselle, sillä heitä odottaa pitkähkö keikka Marsiin (matkaan menee parisen viikkoa), sillä väylä Maahan on avattava jotain kautta. Sheridan ei voi itse liikkua mihinkään, kun hänet tunnistettaisiin kaikkialla. Vähän kyllä mietin Franklinin valintaa B5:n yhdyshenkilöksi, kun hänkin oli prominentisti esillä ISN:n dokkarissa, mutta tämän vuoksi hän saakin Marcuksen henkivartijakseen. Parivaljakon tehtävä on ottaa yhteyttä B5:n paikallisiin liittolaisiin ja kertoa miten asemalla menee. Marcuksen häivyttyä Franklin vielä kysyy, voiko tehdä mitään Sheridanin isän hyväksi, kun tyypin epämääräinen kohtalo paljastettiin uutisissa. Sheridan epäilee Clarkin asettaneen tiedonmurusen syötiksi ja kieltäytyy tarjouksesta, sillä Sheridanit ovat selviytyneet ennenkin.

Yö lankeaa B5:n ylle. Delenn jättää levollisesti torkkuvan kapteenin ja silittää tämän otsaa, pukee perushynttyyt ylleen ja poistuu paikalta vähän arastellen tulevaa koitosta. Käytävällä Lennier yllättää hänet piruillen siitä, meinasiko Delenn jättää luottominbarinsa tosiaankin tänne kertomatta aikeistaan. Lennier tähdentää, että hänen paikkansa on aina Delennin rinnalla. Delenn väittää, että uneksinnassa Lennier oppisi kaikenlaista, mitkä saattaisivat muuttaa tyypin mielipidettä hänestä. Lennier tarjoaa silti kättään ja he jatkavat yhteistä matkaansa Minbarille, jossa kolmiokellot heläjävät ja uskisklaani on verhoutunut hippikaapuihin.

Klaaninjohtaja Callenn kertoo, että Delenn on kutsuttu paikalle vastaamaan syytöksiin Sheridanin kanssa kaveeraamisesta, kun tällainen muiden kansojen kanssa vehtaaminen on ollut kiellettyä aina ensimmäisestä kontaktista asti. Delenn vain toteaa seuraavansa sydämensä ääntä, mutta Callennin mukaan on otettava selvää, onko päätöksen takana mitään muita seikkoja. He eivät ole täällä tuomitsemassa Delenniä, mutta pelissä on kuitenkin niin suuret minbariyhteiskunnan perusarvot, että asioista on otettava selvää. Päätös annetaan seuraavana päivänä ja Delennin tulee puhdistaa mielensä läpikäymällä uneksinnan, jotta hänen syvimmät ajatukset selviäisivät hänelle itselleen. Lennier ilmoittautuu välittömästi hänen suojelijakseen ja he astuvat seremoniapikarista hörpyn otettuaan sumuiseen kammioon.

Delenn paljastaa Lennierille olleensa uneksinnassa kerran aikaisemmin ennen kuin hänestä tuli osa Harmaata neuvostoa. Silloin hän oli vain pelkkä noviisi, nuori ja kokematon, ja oli Dukhatin, minbareista suurimman, mukana. Ja niin alkaa pitkä flashback menneisyyden tapahtumiin, jossa Delenn totta tosiaan näyttää paljon nuoremmalta. Dukhat puolestaan tihkuu karismaa joka lauseellaan. Kun Reiner Schonen on tätä ennen nähnyt Mortal Kombat: Annihilationin paskaroolissa, tasoero on jokseenkin järkyttävän massiivinen. Dukhat opettaa, että uneksinnassa ei ole mitään pelättävää, jos ei kanna mukanaan mitään pelättävää.

Nyky-Delenn tietää kuitenkin kantavansa mukanaan jotain pelättävää, kun kokee sarjan välähdyksiä Maa-Minbari -sodan alkulaukauksista ja näkee kuolleen Dukhatin käsivarsillaan. Hän karjaisee ja lamaantuu lattialle, Lennier ei jätä häntä. Delenn palaa takaisin menneisyyteen, jossa Dukhat kutsuu hänet mukaansa Harmaiden kammioon, johon neuvosto kokoontuu. Delenn ei ole ollut täällä koskaan ennen eikä pidä itseään neuvoston arvoisena. Dukhat on kutsunut hänet kuitenkin tänne, joten Delennin mielipiteen on oltava jonkin arvoinen, sillä heillä on pieni ongelma, joka on vaivannut heitä jo pari päivää – ihmiset. Dukhat kysyykin häneltä, tulisiko heidän luoda kontakti ihmisten kanssa. Neuvoston jäsenet ovat vastanneet kieltäytyvästi, mutta nyt on Delennin aika vastata, vaikka Dukhat väittääkin, että heidän tulisi vastata kyllä. Dukhat pilkkaa kaikkien kastien syitä kieltäytyä kontaktista. Dukhat vaatii Delenniä astumaan piiriin ja vastaamaan kysymykseen, testaamaan hänen kymmenvuotista vakaumustaan.



Kaksi minbaria ja kaukaisuudessa siintävä Mass Relay

Arasteleva Delenn siteeraa ensin Valenin viisauksia ja kertoo sitten oman näkökantansa. Ihmiset ovat heille mysteeri ja hänestä heidän tulisi ratkaista tämä mysteeri. Dukhat tarttuu hänen kommenttiinsa ja toteaa hänen olevan utelias. Mikseivät siis nämä muut kaapuhemmot osoita yksinkertaista uteliaisuuttaan vaan piilottelevat omahyväisinä tuntemattoman pelossaan titteleidensä alla? Dukhat ilkkuu koko neuvostoa. He jatkavat keskustelua seuraavana päivänä. Dukhat pyytää Delenniä jälleen seuraamaan ja kouluttaa häntä lisää. Delenn oli rohkea vastustaessaan Neuvoston järkkymätöntä sanaa vähän Dukhatin tyyliin. Dukhat pyytää häntä nostamaan päänsä pystyyn ja katsomaan häntä silmiin, sillä hänellä ei voi olla apuria, joka kompastelee jatkuvasti. Tämän viisauden Delenn opetti myöhemmin Lennierille. Delenn on häkeltynyt avustajan kunniastaan ja Dukhat kertoo opettavansa häntä henkilökohtaisesti.

Dukhatin sanat tulevan matkan kiehtovuudesta kaikuvat tulevaisuudessa hetken. Delenn on nyt noussut ja palaa takaisin menneisyyteen. Delennistä tulee osa neuvostoa ja kun hän osoittaa vakaumuksensa kolmivalaisevalle, se alkaa hehkua voimakkaasti ja järkyttää muuta neuvostoa. Myöhemmin Dukhat onnittelee häntä ja on niin ylpeä. Dukhat vaikuttaa huolestuneelta ja Delenn olettaa tämän johtuneen kolmivalaisevan reaktiosta. Tällaista ei ole sattunut ennen. Dukhat kertoo niiden olevan Valenilta peräisin, mutta hän kertoo huhusta, jonka mukaan ne olisivat tulleet Valenilta kaukaa tulevaisuudesta. Dukhat on kertomassa, ettei Delennin valinta ollut sattumaa, kun hälytys keskeyttää heidän oppituntinsa.

He siirtyvät Neuvoston tiloihin ihmettelemään lähiavaruuteen saapunutta tuntematonta laivastoa. Delenn tunnistaa ne ihmisiksi ja eräs Neuvostosta kertoo, että laivastoa lähestytään sotilaskastin tavoin kunnioittavasti aseistukset valmiina. Delenn kuitenkin noteeraa kaukana kolmannenkin osapuolen saapuneen kyttäämään tilannetta. Sielunmetsästäjät ovat läsnä vain, kun monet ovat kuolemassa. Dukhat määrää sulkemaan tykkiportit, mutta on liian myöhäistä. Ihmiset ovat jo ehtineet pelästyä ja alkaneet ammuskella. Ihmislaivasto aiheuttaa vaurioita minbarien pääalukseen ja kuolonuhrien joukossa on Delenn, joka pitelee Dukhatin ruumista järkyttyneenä. Ihmislaivasto pakenee paikalta ja joku jo vaatii retaliaatiota. Neuvosto ei ole yksimielinen ja niinpä Delennin ääni ratkaisee. Delenn raivoaa ihmisten olleen eläimiä. He eivät ansaitse armoa ja raivoaa, että heidät on tuhottava. Nyky-Delenn muistaa aloittaneensa sodan ja kauhistuu.

 Lennier miettii, oliko tämä se tiedonmuru, jota Delenn ei halunnut hänen näkevän. Hänestä Delenn ei kuitenkaan silloin ajatellut järkevästi shokeerannuttuaan eikä häntä voi siis näinollen varsinaisesti syyttää asiasta. Delenn kuitenkin toteaa, että mikään ei voi muuttaa sitä tosiasiaa, että viimeinen sana tuli häneltä. Tilanne menneisyydessä on rauhoittunut ja Delenn katuu jo tekoaan. Eräs Neuvostosta kuitenkin toteaa, että Delennin päätöksen muutos on jo myöhäistä, vaikka molemmat osapuolet ovat kärsineet. Tästä on tullut pyhä sota, joka on alkanut elää omaa elämäänsä ja sitä voi ruokkia vain raivolla, jonka kaltaista minbarit eivät ole varmaankaan tunteneet vuosiin. Dukhat oli kuitenkin oikeassa.

Uneksintakammiossa Delenn kertoo, että hän on yrittänyt jo kymmenen vuotta sovittaa suurta erehdystään. Lennier puolestaan arvelee, että ehkäpä tämän vuoksi Delenn on Sheridanin kanssa tavallaan pyytämässä anteeksi ja arvelee muiden tulkitsevan uneksinnan antaman viestin samalla tavalla, eikä se ole kovin hyvä asia suhteen kannalta. Uneksinta kuitenkin päättyy ja Callenn tulee kertomaan, että nyt on aika levätä. Delenn ei kuitenkaan saa unta muistellessaan Dukhatin opetuksia ja kuulee kuolevalta Dukhatilta jotain, mitä ei kuullut ennen. Hän ryntää takaisin uneksintakammioon Lennierin seuratessa perässä ja myös Callenn liittyy heidän joukkoonsa aluksi raivoamaan, kuinka perinteitä röyhkeästi rikotaan. Delenniltä puuttuu kuitenkin perimmäinen syy, jonka uneksinta yritti kertoa. Uneksinnassa ei ole mitään pelättävää ja Callenn saa luvan tarttua hänen käteensä. He palaavat Dukhatin viimeisiin sanoihin. Hän kertoo, että Delenn valittiin, koska oli yksi Valenin lapsista.



”There is another... Sky...walk...er...”

Kolmikko kokoontuu vähän myöhemmin toisaalla. Lennier on saanut arkistoista muinaisen käärön, joka todistaa minbarien unohdetun salaisuuden. Delenn kertoo, että koska Valenista on kerrottu, että hän ei ole minbarista syntynyt – toisin sanoen Jeffrey Sinclair, minbarien ja ihmisten sielut alkoivat sekoittua pian hänen kuolemansa jälkeen, mutta tässä eivät sekoittuneet pelkästään sielut vaan myös DNA. Valenin viimeisistä hetkistä ei tiedetä paljoa, mutta tiettävästi hän sai paljon lapsia ja näinollen puoliverisen Valenin DNA lähti sotkemaan kokonaisen kansakunnan verta – Delenn heidän joukossaan. Tämän vuoksi kolmivalaisevakin hehkui, kun se reagoi nimenomaan Sinclairin jäljen kanssa. Toisin sanoen minbarit eivät ole oikeasti puhtaita ja näinollen Sheridanin kanssa vehtaaminen ei haittaa yhtään.

Callenn kuitenkin pelkää totuuden rikkovan koko minbarien puhtoisen yhteiskunnan ja ehdottaa kertovansa muille, että Delenn jatkaisi Sheridanin kanssa vanhaa perinnettä, jossa sodan voittaja antaisi hävinneelle osapuolelle vaimon. Delenn ja Lennier palaavat B5:lle, jossa on Sheridan jo vastassa. Delenn kertoo kaiken olevan nyt hyvin ja Sheridan kertoo lähettäneensä Franklinin ja Marcuksen pikku matkalle.

Miehillä on lievästi sanottuna tylsää kuppaisen kuljetusaluksen seinässä liftatessaan. Ainoastaan hiljakseen leijailevat kontit tuovat heille etäistä mielenkiintoa, kun taas Franklinia ärsyttää suuresti Marcuksen jatkuva minbarikepin räplääminen. Marcus ehdottaa, että ehkäpä laulu piristäisi ja vastalauseista huolimatta alkaa rallattaa Gilbert & Sullivanista tuttuun I Am the Very Model of a Modern Major Generalia, jonka jotkut saattavat paremmin tuntea samana rallatuksena, jonka muokattuun versioon eräskin Mordin Solus puhkesi eräässä Mass Effect kakkosessa. Marcuksen rallatus jatkuu aluksen lipuessa hitaasti pimeyteen ja jatkuu myös lopputeksteissä, joiden loppupuolella Franklin tyytyy ulvahtamaan ja kuvausryhmäkin reagoi asiaan.



”I am the very model of a modern Major-General,
I've information vegetable, animal, and mineral,
I know the kings of England, and I quote the fights historical,
From Marathon to Waterloo, in order categorical,
I'm very well acquainted, too, with matters mathematical,
I understand equations, both the simple and quadratical,
About binomial theroem I'm teeming with a lot o'news,
With many cheerful facts about the square of the hypotenuse.

I'm very good at integral and differential calculus;
I know the scientific names of beings animalculous:
In short, in matters vegetable, animal, and mineral,
I am the very model of a modern Major-General.

I know our mythic history, King Arthur's and Sir Caradoc's;
I answer hard acrostics, I've a pretty taste for paradox,
I quote in elegiacs all the crimes of Heliogabalus,
In conics I can floor peculiarities parabolous;
I can tell undoubted Raphaels from Gerard Dows and Zoffanies,
I know the croaking chorus from The Frogs of Aristophanes!
Then I can hum a fugue of which I've heard the music's din afore,
And whistle all the airs from that infernal nonsense Pinafore.

Then I can write a washing bill in Babylonic cuneiform,
And tell you ev'ry detail of Caractacus's uniform:
In short, in matters vegetable, animal, and mineral,
I am the very model of a modern Major-General.

In fact, when I know what is meant by "mamelon" and "ravelin",
When I can tell at sight a Mauser rifle from a Javelin,
When such affairs as sorties and surprises I'm more wary at,
And when I know precisely what is meant by "commissariat",
When I have learnt what progress has been made in modern gunnery,
When I know more of tactics than a novice in a nunnery—
In short, when I've a smattering of elemental strategy—
You'll say a better Major-General has never sat a gee.

For my military knowledge, though I'm plucky and adventury,
Has only been brought down to the beginning of the century;
But still, in matters vegetable, animal, and mineral,
I am the very model of a modern Major-General."


Oikein komea sukellus menneisyyden suureen tapahtumaan, erään sodan syntyä oli mielenkiintoista tarkastella ja etenkin tässä on ylistettävä Delennin ja Dukhatin yhteistä tarinaa, joka oli kaiken kaikkiaan tosi kaunis ja veti yhteyksiä vähän puoleen ja toiseen, kun samat lausahdukset on lausuttu menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Dukhat on ehkä siistein minbari ikinä, todellinen isähahmo. Harmi sinänsä, jos tämä jää ainoaksi Dukhat-jaksoksi, sillä Schoene veti roolinsa ihan pirun hyvin. Jäi lähtemättömästi mieleen. Delenn-keskeisestä jaksosta on myös erikseen mainittava Delennin rooli ja etenkin maskeeraus, sillä flashbackeissa hän näytti hyvin nuorelta. Delennin ja Dukhatin välillä oli kiva kontrasti pituudessakin, sillä Mira Furlan ei tunnu olevan hurjan pitkä ja päätä ylempänä keikkuva oppi-isä selitti selityksiään melkoisen jylhästi. Pidin myös Callennin roolista.

Pääjuonihan tuo selkeästi oli, kun loppupuolella ei edes käväisty muissa tapahtumissa muuten kuin hulvattoman Mars-matkan merkeissä. Odotan innolla tämän epätodennäköisen parivaljakon kohellusta. G'Karin pieni onnenhetki proteesisilmän parissa oli ihan sympaattinen ja Ivanovan täysin irrallinen hetki drazien hupsun valtataistelun parissa yllätti, kun en osannut arvata sarjan viittaavan näinkin pieniin yksityiskohtiin.