1. kausi, 4. jakso
Infectionissa Interstellar Network Newsin karmealettinen reportteri kiusaa Garibaldia, koska Sinclair on visusti vältellyt haastatteluja Babylon 5:n toisen vuosipäivän kynnyksellä. Tämä koko kuvio ei ole kovinkaan tärkeä, kun jakson fokus siirtyy tohtori Franklinin piireihin. Arkeologian professori Hendricks tulee tapaamaan entistä oppilastaan ja aikoo näyttää hänelle uskomattomia artifakteja Ikarra VII:n kamaralta. Hendricksin alaista Drakea epäillään artifaktien salakuljetuksesta, mutta Drake onnistuu tappamaan epäilijän. Franklin innostuu artifakteista, jotka ovat orgaanista sorttia ja mullistaisivat ihmisten orgaanisen tieteen muiden kansojen tasolle. Ainakin ne mullistavat Draken jollekin korkeammalle tasolle, kun hän koskettaa erästä artifaktia ja alkaa hiljalleen muuntautua suohirviöksi.
Realdoll-lattiaharja.
Outoja energiavaihteluja havaitaan asemalla, mutta tohtorit Franklin ja Hendricks jatkavat työskentelyään. Heille tulee pientä näkemyseroa, sillä Franklin kritisoi suuryhtiö Interplanetary Expeditionsin Ikarran kaivauksien sponssaamista. Yöllä Franklin törmää Drakeen, joka mölisee jotain suojelemisesta, iskee Franklinilta tajun kankaalle kätensä energiapulssilla ja häipyy tiehensä. Franklin löydetään aamulla ja Hendricks vannoo, ettei tiedä mitään Draken liikkeistä. Hän tosin kertoo tutkineensa, että joillakin artifakteilla oli taipumusta liittyä isäntäkehoon jatkaakseen ohjelmointiaan.
Drake tappaa pari koditonta ja kun Garibaldin joukkio kohtaa hänet, ei heistä ole mitään vastusta ikarralaiseksi paskasäkiksi muovautunutta mölliä vastaan, joka livistää suoraan seinän läpi. Lisäksi selviää, että aina kun Drake laukaisee aseensa, sen teho kasvaa 20% ja tätä menoa se voisi teoriassa tuhota koko aseman. Sinclair liittyy mukaan pelastaakseen päivän. Franklinille selviää Ikarran verinen historia. Ikarralaiset loivat orgaaniset aseet estääkseen toistuvat ulkopuoliset invaasiot, mutta aseet toimivat vain puhdasveristen ikarralaisten (lue: uskishihhuleiden ja ekstremistien) käsissä. Kaksitoista asetta luotiin ja seuraavassa invaasiossa ikarralaiset tappoivat tunkeilijat ja toisensa, sillä kukaan ei ollut tarpeeksi puhdasverinen. Viimeinen ase sattuu olemaan Draken rumissa kätösissä.
"Örrörrörr! Protect! Rörrörrör (ör) rör!"
Sinclair päättää, että Drake on parasta houkutella ilmalukon kautta avaruuteen ja lähtee itse syötiksi olemalla mahdollisimman ärsyttävä. Tämän hän kyllä taitaa. Hän lähtee johdattelemaan Drakea alustelakalle ja ilkkuu samalla aseen tekoälylle, että Ikarra VII on kuollut ja aseen ohjelmointi virheellinen. Sinclair on valmis uhraamaan itsensä, mutta onnistuu vakuuttelemaan aseen hyppäämään Draken muistoihin, jossa aseelle valkenee, että planeetta onkin kuollut. Artifakti irtoaa Drakesta, joka palaa suorastaan huvittavan nopeasti ennalleen.
Juoni ei ole kuitenkaan ihan vielä tässä, sillä Franklin kohtaa Hendricksin ja kertoo päätelmänsä siitä, miksi artifaktit tuotiin tullin vastaisesti salamyhkäisesti asemalle. Hendricks myöntää, että Interplanetary Expeditions on pelkkä peitenimi bioasefirmalle. Professori ei odottanut kenenkään kuolevan, vaikka olikin itse lähinnä rahan perässä. Pari vartijaa vievät proffan pois ja myös toipuva Drake pidätetään. Artifakteja ei suinkaan hävitetä vaan ne päätyvät kovin ironisesti Earthforcen takavarikoitavaksi ja varmasti jotain hämärää kautta pahaa tuottamaan joskus myöhemmin.
Garibaldi käväisee vielä Sinclairin luona kertomassa, kuinka jo kolmas Sinclairin sankarointi on päätynyt kaikkien suurimmaksi puheenaiheeksi ja ilkkuu, kuinka komentaja laittaa henkensä alttiiksi koko ajan, kun haluaa monen muun tapaan jotain toimintaa elämäänsä ihmis-minbari -sodan jälkeen. Sinclair ei kommentoi tähän mitään, mutta myöntää sentään viimeinkin haastattelun reportterille, jossa korusanoin toteaa Auringon kuolevan vielä joskus. Ja silloin ihmiskunta suuntaa katseensa tähtiin.
Turhaa ja myötähävettävää paskaa. Oikeastaan ainoa hyvä seikka jaksossa oli pahat yhtiöt kaiken taustalla ja ehkä puhdasverisyydestäkin saa jotain irti. Jakson taustateemat olivat siis ihan ok-settiä - jos siis unohtaa sen, että moraalia tuputettiin juustokuorrutetulla lapiolla poikittain suuhun - mutta jonkun hemmetin viikon hirviön etsinnät olivat niin kuivaa settiä, ettei oikein innostanut millään tasolla. Sinclairin jeesustelut sentään naurattivat, osittain vääristä syistä. Ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta oli, että Garibaldi on saanut potkut viidesti! Hieno mies.
Minä jakson aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti