31 - The Coming of Shadows

31

2. kausi, 9. jakso

The Coming of Shadows on voittanut Hugo-palkinnon eikä aivan syyttä, sillä tästä hetkestä eteenpäin mikään ei tule pysymään ennallaan, kun asiat alkavat viuhua kontrolloimattomaan suuntaan. Jakso alkaa katsauksella Centauri Primen vallan keskipisteeseen, keisarin palatsiin. Ikääntyvä eikä enää aivan terve keisari on aikeissa lähteä Babylon 5:lle, mutta pääministeri on huolissaan matkasta. G’Kar ei ole pelkästään huolissaan keisarin saapumisesta - hän on ihan helkutin raivoissaan asiasta ja kiistelee suureen ääneen siitä Sheridanin kanssa, sillä keisarin suku on syyllistynyt ties millaisiin narnin kansanmurhiin ja muuhun kepeään poliittiseen toimintaan. Sheridan muistuttaa, ettei itse keisari ole tiettävästi syyllistynyt mihinkään ja että hänellä on täysi oikeus tulla vierailulle, sillä tällaisia reissuja varten B5 rakennettiinkin. G’Karin pitäisi siis ottaa mahdollisuus vastaan keskustelulle, joka ei ole aivan pullollaan verisiä solvauksia ja pahaa mieltä. Paikalta häipyvä suurlähettiläs varoittaa Sheridania tapaamisen seurauksista.



Jotenkin oletin centaurien keisarillisen palatsin olevan... ranskalaisempi.

Keisarin saapuminen herättää keskustelua myös Londossa ja lordi Refassa, joilla on vähän taka-ajatuksia. Refa haluaa London pitävän heti keisarin puheen jälkeen Refan kirjoittaman puheen, joka kritisoi nykyistä hallitusta ja ennustaa poliittisesta kuohunnasta, johon Refan roskajoukko on vaivihkaa ryhtymässä. Refa kertoo, ettei keisari todennäköisesti elä enää kauaa ja vihjailee Londolle korkeaa asemaa centaurien riveissä. Refan häivyttyä käy kuitenkin selväksi, että Londo on aivan yhtä huolissaan tulevasta kuin Virkin, joka tuntuu viime jaksoissa kasvattaneen pallit ja on vähän jo panemassa Londolle hanttiinkin.

Keisarin saattue telakoituu asemalle ja lempeä ukkeli tervehtii aseman pääporukkaa rauhanomaisissa merkeissä. Sheridan tarjoaa jo aseman esittelykierrosta, mutta keisari vetää Franklinin sivummalle kysellen Koshin perään, sillä hän ei ole koskaan ennen nähnyt vorlonia. Ikään kuin kukaan olisi. Sheridan ja keisari tapaavat näköalakupolissa ja keskustelevat omista korkea-arvoisista asemistaan. Keisari on utelias kapteenin taustasta Earthforcessa ja etenkin siitä, kuinka sotilasura oli Sheridanin oma valinta, sillä keisarin matka keisariuteen oli ennaltamäärätty. Sheridan selittää isänsä soturiviisauksia hetkeen tarttumisesta ja muusta läpälässynistä.

Narnihallituksen kontakti kertoo G’Karille hallituksen suostuneen tämän synkkään suunnitelmaan ja toteaa parhaan iskuhetken olevan keisarin vastaanoton aikana. G’Karille koko tuleva tapahtuma on niin tärkeä, että hän on kuin elänyt koko elämänsä sitä hetkeä varten, kun hän listii centaurikeisarin. Murhatikaria poimiessaan hän laskelmoi itselleen kolme tulevaisuutta, joista yksi johtaa hänen onnistuneeseen attentaattiin ja välittömään kuolemaan turvajoukkojen ristitulituksessa, onnistuneeseen attentaattiin, jossa häntä tuupataan joukolla aunukseen tunnetun galaksin hämyisimmässä vankilassa ja fission mailediin, jossa hänet vielä tapetaan. G’Karilla ei mene nyt kovin lujaa, mutta hän on möykkyisen tiensä valinnut. Hän sanelee laitteelle testamenttinsa ja jättää narnikoraaninsa Na’Tothille, joka varmaan perustaakin siitä suuresti.

Kovin ironisesti h-hetken koittaessa keisari lyyhistyykin vastaanotollaan sydänkohtaukseen eikä tietenkään kuole siihen paikkaan. Uutinen keisarin heikentyneestä tilasta saavuttaa keisarillisen telepaattilinkin kautta myös Centauri Primen. Refa kertoo Londolle, että vallanhaluiset kilpailijat yrittänevät kaapata centaurien valtaistuimen, mutta heidän täytyy yrittää nostaa omaa asemaansa jollakin vallan erikoislaatuisella tempulla. Londo muistaa Mordenin sanat kohteen valinnasta ja miettii kvadrantti 14:ää, centaurien entistä asuinpaikkaa, josta narnit nykyään salakuuntelevat heitä. Refa yhtyy ideaan, mutta mietiskelee hyökkäyksen vaatimia resursseja, mutta Londo kertoo kyllä hoitavansa homman itse, kunhan Refa varmistaa iskun centauri-hävittäjillä. Refa lähtee ja Londo pyytää Viriä ottamaan yhteyttä herra Mordeniin, mutta Virin on kritisoitava London astelemaa polkua, jolta ei ole enää paluuta. Londo toteaa kylmästi etsivänsä Mordenin itse, jos Vir ei suostu. Nöyrtynyt Vir suostuu – joskin uppiniskaisesti – ja Londo sanoo kyllä tietävänsä, että centaurit ja narnit ovat huomisesta asti täysimittaisessa sodassa.

G'Kar palaa kämppäänsä pitämään yhteyttä kontaktiinsa, kun Franklin saapuu paikalle välittämään viestin, jonka keisari pyysi hänelle kertomaan sairastuvalla toipuessaan. Keisari tuli tänne asti kertomaan G'Karille, kuinka pahoillaan hän on kaikista hirmuteoista, joihin centaurit – ja etenkin hänen sukunsa - ovat syyllistyneet. He eivät voi koskaan maksaa teoistaan takaisin, mutta keisarin myötä olisi ainakin yksi, joka tekisi aloitteen ja pyytäisi anteeksi. Rauhaisamman tulevaisuuden puolesta. Tämä oli keisarin ainoa oma-aloitteinen valinta. Uutinen riipaisee narnia todella syvältä. Hän ei millään voinut arvata tällaista.

Londo näkee vähemmän iloista unta suurista tapahtumista, joihin hän on osallinen. Hän näkee itsensä huutamassa G'Karille. Narnit tuhoavat avaruusaseman Ragesh 3:lla. Liekehtivä käsi kurkottaa tähden syövereistä. Hän seurailee Varjojen laivaston lipumista pölyisen planeetan yläpuolella. Hän näkee tulevaisuuteen, omiin kruunajaisiinsa. Vähän myöhemmin sairaalloinen ja ikäloppu Londo istuskelee valtaistuimella, kun aivan yhtä vanha mustaan liinaan osittain verhoutunut G'Kar saapuu paikalle. Tulikäsi kurkottaa yhä kauemmaksi ja sitten Londo löytää itsensä verivihollisensa kuristettavana. Londo on häviämässä taistelua, kun hän viimein herää, katsoo kelloa ja toteaa sotansa alkaneen.



Argh intergalaktinen avaruuskukko!

Kvadrantti 14:lle humpsahtaa neljä Varjojen sota-alusta, jotka tuhoavat kvadrantin avaruusaseman, hanttiin epätoivoisesti panevat hävittäjät sekä tietenkin planeetan siirtokunnan ennen kuin katoavat. Londo kertoo Refalle, että muu maailma saa tietää iskusta aivan tuota pikaa ja ehdottaa centauri-laivaston tuomista kvadrantille. Refa lähtee suorittamaan omaa osaansa suunnitelmasta ja G'Kar saapuu hyvin uhkaavan oloisena paikalle... tarjoamaan Londolle juotavaa. Hän kiskaisee täysin puulla päähän lyödyn London baaritiskille ja London läpikäymiä ajatuksia on aivan mahdoton lukea, vaikka helvetinmoinen katumus sieltä paistaa läpi, kun iloinen G'Kar kertookin centaurien lopulta olevan ihan kunnon sakkia. Hän skoolaa keisarin ja ehkä jopa Londonkin terveydelle.



I used to be an adventurer like you, then I shot a beam to the planet.

Myöhemmin G'Kar saa kuulla kvadrantti 14:n tuhosta ja paikalle saapuneista narneista, jotka centaurit hävittivät, ja alkaa liki stoalaisella tyyneydellä paiskoa esineitä. Refa ilmeisesti hoitaa oman osansa suunnitelmasta, kun neljä centauria pysäyttävät pääministerin ja tappavat hänet. Kvadranttiuutinen raivostuttaa myös Sheridanin ja hän jo arvelee, mitä tuleman pitää, ja lähtee joukkoineen vastaanottamaan lievästi tuohtunutta G'Karia, joka vetää lättyyn jokaista vastaantulevaa matkallaan kurittamaan Londoa. En ole koskaan nähnyt narnia näin vihaisena. Sheridanin sakki saavuttaa G'Karin ja Sheridan pyytää raivoavaa suurlähettilästä palaamaan takaisin tai vastaamaan seurauksista. G'Karin kannattaisi pitää huolta selviytyneistä ennen kostoa. Hän antaa periksi ja lysähtää toivonsa menettäneenä seinää vasten. Muut jättävät hänet rauhaan.



”Kuka helvetti nauhoitti mun Avaruusasema Alfan nauhojen päälle?!”

Keisari saa viimeisillä hetkillään vorlonitoiveensa toteutumaan, kun Kosh ilmaantuu hänen vierelleen. Hän kysyy, miten tämä kaikki päättyy. Kosh toteaa: ”Tuleen.” Myöhemmin Londo ja Refa tulevat kuolevan keisarinsa viereen kertomaan kvadrantin valtauksesta ja kukoistavista centaureista. Keisari kuiskaa viimeiset sanansa Londolle ennen kuolemaansa. Londo kertoo muille hänen pyytäneen johdattaa centaurit tähtiin, mutta paikalta poistuvat centauritelepaatit taisivat kuulla toista. Käytävällä Londo sanoo vaivoin Refalle keisarin kironneen heidät molemmat. Refaa ei paljoa haittaa, kun he ovat jo saavuttaneet kuolemattomuuden.

Babylon 5:n koko pääneuvosto kokoontuu käsittelemään kvadrantin tilannetta, sillä neljännesmiljoona narnia on vielä elossa vallatussa siirtokunnassa eivätkä centaurit aio päästää heitä Centauri Primeen. Hallitus kyllä keksii jotain ja Delenn ilkkuu orjuudesta, muttei London mukaan mitään tällaista olisi tapahtumassa. Vaitelias G'Kar saapuu ja istuutuu. Sheridan kertoo saaneensa luvan lähettää valvojia kvadrantille pitämään huolta narnien hyvästä kohtelusta, mutta kun Londo väittää vastaan, Sheridan kertoo, ettei kukaan varmasti halua ihmiskuntaa sotaan centaureja vastaan. Hän aikoo pitää huolta, että salaisuus kvadrantin tuhoonkin tulee varmasti selviämään. Tämä saa London yrittämään neuvotteluja narnien päästämisestä kotiinsa, sillä hän ei varmastikaan halua Varjo-yhteytensä paljastuvan. Tähän suostutaan ja G'Karin annetaan puhua. Hän kertoo hallituksensa julistaneen pari tuntia sitten sodan centaureja vastaan.

Centaurien kruunu näyttäisi lipsuvan keisarin Refan idealismia kannattavan veljenpojan harteille. Refa lähtee omille teilleen ja viileä Vir kysyy Londolta, että miksei hän pyrkinyt saman tien keisariksi keisarin paikalle, kun tähän oli helppo mahdollisuus, mutta Londo haluaa vaikuttaa enemmän taustatekijänä. Ja sen hän näyttäisi valitettavasti osaavan.

 Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä eräs mies saapuu asemalle seuraamaan Garibaldia - joka kyllä noteeraa hänen aikeensa - ja jää kiinni. Hänellä on Garibaldille tärkeää kerrottavaa, muttei suostu muiden läsnäollessa paljastamaan enempää. Mies pannaan selliin, mutta Garibaldi antaa viimein periksi. Hän ojentaa videoviestin, joka selittää kyllä kaiken. Kun Jeffrey Sinclairin ystävälliset kasvot täyttivät monitorit, tajusin kaiken olevan hyvin.



”-ttu Sinclair on monistanut ittensä.”

Sinclair kertoo, ettei hänen ainoa työnsä ole häärätä minbarien ihmissuurlähettiläänä. Suuri Pimeys on tulossa ja kaikkien on valmistauduttava siihen. Viestintuoja on yksi Sinclairin sisseistä, jotka koostuvat minbareista mutta enimmäkseen ihmisistä. He ovat tulleet salaa asemalle valmistautumaan kaikkein pahimman varalta ja Garibaldi vahvistaa mieheltä heidän sakkinsa olleen täällä jo pari kuukautta. Sissit ovat täällä partioimassa rajaseutuja ja oppimassa yhteistyötä ja Garibaldin tulisi tukea heitä kaikin tavoin. Muiden ei tulisi vielä tietää Sinclairin kertomasta salaisuudesta, mutta hän kehottaa ystäväänsä pitämään vorlonit lähellä ja varjot kaukana.

Garibaldi kertoo salamyhkäisesti saamastaan viestistä Sheridanille ja Ivanovalle eikä kerro Sheridaninkaan painostuksesta enempää, sillä lähde on ehdottoman luotettava. Sheridan on miltei määräämässä häntä paljastamaan lähteensä, mutta Garibaldi vain toteaa, ettei Sheridan enää sen jälkeen luottaisi häneen. Garibaldi jatkaa huhuista salaperäisestä rodusta ja lähteen mukaan ne pitävät paikkansa. Hän vihjailee myös yhteydestä centaurien hallitukseen ja kvadrantin iskuun. Garibaldi kiittää sissiä avusta ja kysyy, tietääkö kukaan muu täällä viestistä. Kyllä vain, Delenn on mielissään kuullessaan vanhan ystävänsä äänen pitkästä aikaa.

Ja näin se siis alkaa. Babylon 5 siis. Nousee kevyesti sarjan tähän mennessä parhaimmaksi jaksoksi jo ihan uskomattoman huikean näyttelytyön vuoksi. Puhun siis enimmäkseen G'Karista ja etenkin Londosta. Voisin melkeinpä todeta, että heidän välinen drinkkikohtauksensa on yksi häkellyttävimmistä hetkistä koko tunnetussa televisiohistoriassa. Enkä edes liioittele. London kasvojen hienovaraisista muutoksista tuli selvästi luettua, että nyt tuli kyllä töpättyä ja kunnolla. Katkeransuloinen kohtaus oli vielä niin täydellisessä välissä, ettei mitään rajaa. Ylisanapussini ryöpytykset siis näille kahdelle. Londo ajautuu vain yhä synkempään suuntaan, johon täysin paska jätkä Refa on ihan selvästi häntä kiskomassa. Vir sentään panee urheasti hanttiin London yhä vain kutistuvana omantunnon äänenä. Londo on kohta siinä pisteessä, ettei hän enää piittaa teoistaan, vaikka salaa kyllä häntä tuntuu kaduttavan niin maan pirusti. Hän tuntuu haluavan centaurien kukoistavan, mutta yhtä lailla pitää hauskaa. En usko, että hän haluaa itseään maailmanhistoriaan suurena orjuuttajana. Pimeälle polulle astumisesta huolimatta tahdon vielä pitää peukkuja London puolesta. Tietysti olisi nerokas veto, jos hän lipsuisi koko ajan vastenmielisemmäksi ja saisi ehdottoman tyydyttävän loppunsa G'Karin käsissä. Paha tässä on vielä arvailla, kuinka todellisia miehen enneunet olivat. Häiritseviä ne ainakin olivat.

G'Karia on lyöty ja nöyryytetty niin paljon viime aikoina, että häntä käy jo sääliksi, vaikka kokeekin suorastaan pelottavia raivonpuuskia. Onkin kiehtovaa seurata, milloin hänellä keittää lopullisesti yli, kun jo nyt hän oli heittämässä murhan vuoksi elämänsä hukkaan. Todennäköisemmin hän heittää kuitenkin profetiavaihteen silmään yhdistäen voimansa muiden kanssa Varjoja vastaan ja vetää ehkä Londoa dunkkuun siinä sivussa.

Sinclairin ”paluu” oli suuri hetki myös, vaikka taustatekijänä toimikin. Tyyppiä oli yksinkertaisesti mukava nähdä ja sissien (enkuksi siis rangers mutta oletan tämän suomennoksen olevan sakille paras) liikekannallepano tuo Garibaldille kivaa lisähommaa ja tykinruokaa sotaa varten. Vorloneillekin lienee oma paikkansa. Salaisuudeksi jäänyt viesti Delennille oli ehkä vieläkin merkitsevämpi.

Paha tästä nimijaksosta on mitään huonoa keksiä, kun suuria tapahtumia, suurta näyttelytyötä ja suurta dialogia oli joka välissä. Keisari oli tosi asiallinen ukkeli (vaikka mietinkin hänen puoliympyrälettinsä poissaoloa) ja erikoistehosteet olivat yllättävän laadukkaita. Kvadrantin tuho oli kuvattu hienosti.

Tämän sarjan seuraamisen aloittaminen oli kyllä oikea valinta.