1. kausi, 7. jakso
The War Prayerissa rasismi nostaa rumaa päätään Babylon 5:n kyydissä, kun Delennin vanha runoilijaystävätär Shaal Mayan saa visiittinsä päätteeksi puukosta ja otsaansa Homeguard-roskasakin merkin, joka on yhdistelmä uros- ja naarasmerkkejä. Delenn käy raivoamassa hyökkäyksestä Sinclairille ja Garibaldille, kun se on jo kuudes lajiaan asemalla parin viikon sisään. G'Karkin käy valittamassa, että jos narneja edes naarmutetaan, seuraamukset tulevat olemaan vähemmän hilpeitä. Toivuttuaan Mayan ei muista yksityiskohtia, mutta haluaa pitää merkkinsä merkkinä kenties silkasta ylpeydestään.
Ivanova käy ottamassa vastaan centaurien saapuvalta alukselta pari rakastavaista rötöstelijäcentauria, jotka jätetään centaurien hoidettavaksi. Samalla Ivanova törmää kahdeksan vuotta sitten viimeksi näkemäänsä Malcolm Biggsiin, mutta tyytyy aluksi vain noteeraamaan sliipatun aussin. Myöhemmin mies löytää Ivanovan työvuoron lopussa ja he vaihtavat muutaman sanan intiimistä menneisyydestään. Vielä myöhemmin Ivanova saa häneltä ruusun ja he käyvät syömässä. Malcolm aikoo jatkaa hommiaan Babylon 5:llä.
Centaurit Kiron ja Aria tapaavat Virin, joka sattuu olemaan Kironin serkku. Tätä kautta he joutuvat London käsittelyyn, joka ihmettelee, miksi he lähtivät Centauri Primelta. Kuultuaan niinkin hempeästä asiasta kuin oikeasta rakkaudesta ja vääristä järjestetyistä avioliitoista Londo valittaa, että juuri vanhat avioliittoperinteet pitävät centaurien mahtia yllä, vaikka kuinka tekisi kipeää. Londolla itsellään kun on kolme vaimoa - Rutto, Nälänhätä ja Kuolema - eli hän tietää mistä puhuu. Hän raivoaa myöhemmin suvaitsevaisemmalle Virille, että kyyhkyläiset on vietävä takaisin Primelle tai heidän perheidensä nillitys ei lakkaa koskaan. Kiron ja Aria ihquilevat illemmalla puutarhassa, mutta antialienistit tulevat rikkomaan idyllin. Aria saa lievemmin iskua, mutta Kiron vaipuu koomaan. G'Kar saa tämän kuultuaan syyn lietsoa mellakkaa alienien syvissä riveissä ennen kuin Sinclair ja Garibaldin posse tulee lopettamaan moisen touhun. Tästä huolimatta jotkut alhaisemmat maskimöllit hyökkäilevät ihmisten kimppuun kostoksi. Lättyynsä saa eräs mulkero Roberts, joka jäi aiemmin Garibaldin hampaisiin laittomasta puukosta.
Aria ei oikein tahdo lähteä mihinkään Kironin luota sairastuvalla, vaikka Londo häntä yrittääkin kammeta. Mayan haastaa London olemaan sotkeutumatta rakkauteen, jota vailla herra suurlähettiläs mitä ilmeisimmin on. Minbarin painokkaat sanat vetävät miehen hiljaiseksi ja hän tulee puutarhamietiskelyn jälkeen toisiin ajatuksiin. Jokin on selvästi mennyt London elämässä jossain vaiheessa pieleen ja nyt seuraa tervehenkinen katumus. Kun Kiron on herännyt koomasta, Londo kertooKironille ja Arialle suuresta pikkuserkkustaan Andilosta, jonka luokse Primeen he saavat luvan mennä opiskelemaan centaureille sopivaa käytöstä ja tämän jälkeen he saavat ihan hyvin naida toisensa. Jee!
Mutta eräänä iltana Aria paljastui hermafrodiitiksi.
Garibaldi paljastaa turvakameran kuvamateriaalilla Malcolmin todellisen puolen, kun hän näyttäisi käyneen rekrytoimassa toipuvaa Robertsia Homeguardin umpimielisiin Maanmielisiin. Sinclair päättää ruveta pahikseksi lipumalla Malcolmin suosioon, jotta koko lauma kärähtäisi verekseltään ja salamannopeasti viilentynyt Ivanova suostuu mielellään välikädeksi. Sinclairia ei voisi vähempää kiinnostaa, kun Delenn esittelee abbai-kansan suurlähettilään, ja niinpä hänen pahispisteensä nousevat ropisten ja portti kohti Malcolmin piirejä avautuu raolleen.
Punkissa on jotain mätää.
Sinclair kutsuu miehen kämpilleen, jossa he taputtelevat toisiaan selkään ihmisten hienoudesta ja herra komentaja käy vielä tylysti suututtamassa suurimman osan muista kansoista kertomalla rasismimurhatutkimusten päättyneen. Yö lankeaa ja Malcolm johdattelee Sinclairin ja Ivanovan rahtialueelle tapaamaan mustiin pukeutuneita nilkkejä, joiden stealth-teknologia on avittanut murhia. Malcolm kertoo, että Homeguard aikoo tappaa ihmisten ylivallan osoituksena suuret suurlähettiläät eli G'Karin, London, Delennin ja Koshin, ja Sinclairin pitää vain päästää heidät pakenemaan. Sinclair suostuu, mutta lopullisena lojaaliustestinä hänen pitää ampua paikalle raahattu abbai-lähettiläs. Jännittynyt tilanne raukeaa, kun Garibaldin posse tulee pelastamaan päivän. Kun pahiksia ollaan viemässä ulos asemalta, Malcolm syyttää Ivanovaa petturuudesta, mutta Ivanova vain toteaa aseman avaruusolioiden olevan paljon ihmismäisempiä kuin Malcolmin sakin.
Suurlähettiläs Koshiin liittyvä taustoitus on myös mainitsemisen arvoinen, kun en tätä kätevästi ujuttanut mihinkään väliin. Sinclair käy hänen luonaan kertomassa hyökkäyksistä, jotka eivät vorlonia kauheasti kiinnosta. Ihmisten historia sentään otusta kiinnostaa ja hän vain toteaa opiskelevansa, kun kuvat kuulennoista ja historiallisista rakennuksesta vilisevät monitorilla. Sinclair ottaa Koshin puheenaiheeksi Ivanovan kanssa ja he käynevät läpi The Gatheringin tapahtumaa, jossa Kosh koitettiin salamurhata. Koshin suojapuku on merkillistä materiaalia ja pudotellaan keskustelussa myös sellaiset nimet kuin tohtori Benjamin Kyle ja Lyta Alexander, jotka siirrettiin heti Maahan kurkistettuaan vorlon-puvun uumeniin. Jos tämän verran missasin tärkeää informaatiota pilottia näkemättä, en ole asiasta vielä kovin huolissani.
"Käännäpä TV2:lle, sieltä tulee Babylon 5."
Ei niin hyvä jakso kuin pari aiempaa mutta parempi kuin kaikki niitä aiemmat. Lähinnä kurjaa tässä jaksossa oli lievästi poukkoileva rakenne, joka toi vähän ykkösjakson mieleen. Kaikennäköistä tapahtui, mutta mihinkään ei varsinaisesti syvennytty. Lisäksi kiinnitin huomiota pakotetun huumorin määrään, joka varsinkin näkyi kylmäksi jättävissä "hilpeissä" melodianpätkissä, jotka suorastaan alleviivasivat kohtauksien vitsikkyyttä. Kenties näkyvin ehhehheh-ylilyönti oli, kun London vaimot tulivat puheeksi ja yksin huoneeseen jäänyt Vir vilkaisi tanttojen kuvasarjaa. Säpsähdysvingahdushan siinä ääniambienssissa tietenkin helähti enkä tiennyt, yrittivätkö tekijät olla tosissaan vaiko tosi hauskoja. Mutta vaikka jakso teknisesti nilkuttikin, rasismia käsiteltiin ihan kivasti ja siinä sivussa centaurisivujuoni oli symppiskamaa. Etenkin London kannalta. Lisäksi Kosh alkaa herättää lievää kunnioitusta, kun häntä harvemmin näkee.
Mutta parasta jaksossa? Sinclair pahiksena. Suoraselkäisen kiiltokuvamiehen mulkeroinnit naurattivat väkisinkin. Monestakin syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti