4. kausi, 10. jakso
Racing Marsissa Franklinin ja Marcuksen matka kyseiselle punaiselle kivenmurikalle jatkuu ja tällä kertaa he ovat päässeet vähän mukavampiin oloihin Asimovin (tai jonkun samanlaisen, en kuitenkaan oleta, että Asimov olisi ainoa laatuaan) kyytiin. Tosin he eivät varsinaisesti matkaa ykkösluokassa vaan jumittavat kuppaisessa lastiruumassa. Nyt Marcus on sentään saanut majurikenraalinsa laulettua ja leikkii Laiva on lastattu -leikkiä vastahakoisen ystävänsä kanssa, joka on vähän yksipuolista, kun laatikoita voi arvuutella niin usein.
Marcus itse saa vähän vaihtelua arkeen kadotessaan hetkeksi ja kiskoo paikalle vakoojan, jonka bongasi huoneesta. Pyylevä ukko väittää olevan aluksen kapteenin veli, joka auttoi hänet kyytiin salamatkustajana. Häntä itseään voi puolestaan kutsua Kapteeni Jackiksi. Franklin ja Marcus pitäytyvät paljastamasta identiteettejään, mutta vetävät lastiruumaan linjan, jonka toisella puolella Jack saa luvan roikkua eikä tälle puolelle ole tulemista. Jackia vähän harmittaa, kun hän niin aikoi jakaa pussiruokansa heidän kanssa. Franklinia jo vetää puoleensa aromit, joita hän ei ole vuosiin haistanut, mutta Marcus ei oikein luota tunkeilijaan. Heidän ei tule pitää kontaktia tuntemattomien kanssa.
Ivanova käy Sheridan toimistossa potkimassa kapun lomille, joita hänellä ei ole ollut yhdeksään kuukauteen. Lisäksi hän lupaa hoitaa kauppasaarto-ongelman panemalla mustan pörssin ruotuun. Sheridanin ei auta kuin häippäistä vapaalle, mutta lomailu ei ala hyvin, kun kanavasurffailu paljastaa kaikkien kanavien – myös erotiikan – olevan suljettu. Paitsi tietysti ISN:n, joka näyttää edelleen uusintana B5-raporttia. Sattumalta siinä on menossa juuri se kohta, jossa Garibaldi on aukomassa päätään hänestä.
Sheridan sulkee monitorin ja lähtee moikkaamaan alakansille ystäväänsä. Garibaldi ei halua keskustella asiasta, kun ei ole enää kapulle tilivelvollinen. Hänestä kapua kismittää, kun Garibaldi kehtaa talloa hänen varpaitaan. Sheridan väittää moisten puheiden heikentävän hänen asemaansa, mutta Garibaldi ihmettelee, että eikös tässä nimenomaan ole kyse siitä samasta sananvapaudesta, jota Sheridankin koittaa ajaa eteenpäin. Sheridan puolestaan kummastelee, mikä Garibaldia riivaa, kun he vielä joskus olivat ystäviä. Garibaldi arvelee, että he olivat koko ajan väärässä asian suhteen. Sheridan väittää Garibaldin puheiden satuttavan koko asemaa ja heidän jaloa aatettaan. Garibaldilla ei ole enää aikaa ja hän on lähdössä tapaamaan asiakastaan. Sheridan saa luvan häipyä leikkimään jumalaa. Sheridan muistuttaa häntä entisestä työstään, jonka painoarvolla hän yrittää kammeta Sheridanin asemaa. Jos tämä ei lopu, kapun on tehtävä hänen elämästään hyvin vaikeaa. Jos on jotain valittamista, valita, mutta älä hyökkää henkilökohtaisesti Sheridania vastaan. Mutta juuri Sheridan teki tästä henkilökohtaista perustettuaan typerän henkilökultin, Garibaldi väittää. Ehkä kapukin alkaa pikkuhiljaa uskoa valtaansa ja ehkä jonkun pitäisi vähän tökkiä muurahaispesää.
Sheridan saa tarpeekseen ja häipyy paikalta, johon on kerääntynyt melkoinen jengi kuuntelemaan loukkausten heittelyä. Näiden joukossa on salaperäinen mustiin pukeutunut mieskolmikko, joka tapaa myöhemmin Garibaldin käytävällä. He haluavat vähän jutella kapteenista, sillä ovat Garibaldin kanssa miehestä samaa mieltä. He vain haluavat tietää, onko Garibaldi juttujensa puolesta ihan tosissaan. Sen kun spekuloivat, Garibaldi tuhahtaa ja on lähdössä pois, mutta tyylikkäällä lispillä lässyttävä pääjehu koittaa vielä suostutella. Garibaldilla on pokkaa väittää, ettei huijaisi koskaan kapteenia, mutta lispimies ihmettelee, antaako Garibaldi tosiaan asian olla. Antaa hän toistaiseksi, kun poistuu paikalta.
Delenn paikantaa Sheridanin puutarhasta, jossa hän mököttää, kun keskustelu Garibaldin kanssa ei mennyt niin kuin piti. Delenn arvelee miesten tien lähteneen eri poluille, kun tällaista tuppaa joskus tapahtumaan. Sheridania selitys ei helpota. Minbari on tullut paikalle aloittamaan jo ännäntä kuherteluseremoniaa (oikeastaan niitä on ”vain” vähän päälle 50) ja Sheridanin vastalauseista huolimatta hän tähdentää tämän olevan tärkeä. Sheridan tuntuu kiinnostuvan, kun shan'fallissa etsitään ymmärrystä lähestymällä yön aikana toisen osapuolen nautintopisteitä kunnioittavasti.
He hoitavat homman illalla, mutta Sheridan käy ensin pyytämässä Garibaldilta anteeksi. Homma menee kuitenkin vähän pieleen, kun eräs brakirinainen tulee pyörimään kapteenin jaloissa, kun tunnisti hänet Z'ha'dumista palanneeksi, kuolleista nousseeksi ja hyvän sekä pahan tuntijaksi. Sheridan yrittää saada hurmoksellista naista rauhoittumaan, mutta Garibaldi suhtautuu vähän kovakouraisemmin sysäämällä naisen pois valittaen, ettei Sheridan ole mikään paavi, kun on väärää sukupuoltakin. Tiettävästi Straczynski sai tällä heitolla uskisten vihat yllensä. Typerykset. Miehet kinaavat naisesta ja kun Sheridan yrittää ottaa häntä Garibaldilta, hän saa nyrkistä. Turvamiehet yrittävät tulla väliin, mutta Sheridan toteaa lattialta, että tämän on heidän välinen asia. Garibaldille hän sanoo, että toisella iskulla hän iskee takaisin. Miehet häipyvät eri suuntiin, Sheridan Delennin luokse.
Kapua odottaa kuitenkin yllätys, kun huoneen perällä on melkoinen minbariuskislössi johtajanaan Lennier. Delenn kertoo, että he muut rukoilevat ja meditoivat hartaasti koko session ajan varmistaen, ettei seremonia mene liian pitkälle. Sheridan sopertaa kuiskaten Delennille, ettei hän taida kehdata, mutta Delenn vastustelee, että tämä merkitsee hänelle hyvin paljon. Minbari johdattaa kohtuullisen nolostuneen ihmisen verhon taakse. Myöhemmin tokkurainen Sheridan kömpii hissiin, jossa sattuu aivan sattumalta seisoskelemaan Lennier. Kiusaantuneen hiljaisuuden rikkoo lopulta Lennier, joka haluaisi tietää, mitä ”whoohoo” oikein tarkoitti. Sheridan on vaiti.
Mustiin pukeutunut kolmikko käy uudestaan Garibaldia moikkaamassa. He ovat kuulleet yhteenotosta ja tällä kertaa Garibaldi kertoo Sheridanin tulleen varmaan hulluksi ja uskoo omiin höpötyksiinsä itsekin. Heidän jalo aatekin on mennyt ihan pilalle yhden tyypin vuoksi. Garibaldi ei suostu vahingoittamaan Sheridania, mutta suostuu lopulta yhteistyöhön tuntemattomien heppujen kanssa. Luvassa lienee siis jonkinlainen kapun kidnappaus, jolla häntä autetaan. Niin varmaan juu.
Ivanova saa pienen tarinan, kun hän panee Sheridanin toimistossa ruotuun neljä salakuljettajaa, joilla on ollut vähän selkkausta B5:n parissa. Nyt he saavat luvan hyvittää temppunsa salakuljettamalla Maan suunnalta ruokaa, lääkkeitä, varaosia ja muita hyötytarvikkeita asemalle. He valittavat aluksi touhun hyödyttömyydestä, mutta Ivanova tarjoaa heille aseman palveluita aina varustuksesta korjaustöihin, jotta bisnes voi jatkua huippukunnossa. Voiton lisäksi hän saisi heidän rikoshistoriansa katoamaan, kun kaikki ovat oikeutettuja uuteen alkuun. Ivanovan häipyessä eräs rötösherra kysyy, tapaileeko hän ketään.
Takaisin Mars-matkaan, mars. Franklin kuolaa edelleen Jackin puolelta kantautuvia aromeja, kun he itse natustavat laimeita ruokapatukoita. Marcus muistuttaa, että he eivät saa puhua kenellekään ennen kuin kuulevat kontaktin salasanan. Tämä kuuluukin tuota pikaa Jackin suunnalta hupsuna Lyta-vorlon -rimpsuna. Mies kun halusi olla varma tulokkaista. Lämpimän safkan lisäksi hän tarjoaa heille uudet identiteetit Jim Fennermanina ja Daniel Lanena. Kaikkein huvittavinta tässä on se pieni yksityiskohta, että he ovat tulleet viettämään Marsiin kuherruskuukauttaan.
Marsin matalaresoluutioisella kamaralla putkessa viilettävässä kapselissa Jack kertoo Marsiin kantautuneita huhuja B5:stä ja sen kannasta Marsin tilanteeseen. Franklin kertoo, etteivät he ole ehtineet auttaa Varjosodan vuoksi. Tämä sota tulee Jackille yllätyksenä, kun Marsiin ei kantaudu pahemmin tietoja muualta. Marcusta harmittaa, kun hänen ansionsa sodassa ovat olleet yhtä tyhjän kanssa, kun koko asiasta ei tiedetä täällä mitään, mutta kamalinta tällä hetkellä on silti olla aviossa Franklinin kanssa.
Mars, ruma planeetta.
He jatkavat matkaansa vastarintaliikkeen luokse maanalaisissa tunneleissa, mutta joutuvat pian piiritetyksi. Humalaiselta Robert Downey Jr.ilta näyttävä johtaja vaatii heitä perääntymään seinää vasten. Tunnistin kohtauksen, kun kaverini on jo sarjan alusta asti hypettänyt tällaisen repliikin lausunnan huvittavuutta joskus neloskaudella. Tyydyin hymähtämään, kun ylihypetyksellä on asioita laimentava vaikutus. Tosin täytyy myöntää, että ”instantly”-sanan lausunta oli hoidettu ihan hauskasti.
Marcus luulee, että heitä olisi odotettu, mutta johtaja, Kakkonen, kertoo odottaneensa vähän enemmän väkeä. Kakkonen kiittää Jackia heidän tuonnistaan ja heidät riisutaan aseista. Marcuksen minbarikeppi ja sissi-termi eivät sano muille mitään. Marcus haluaa puhua Ykköselle, mutta Kakkonen kertoo huhuista, joiden mukaan joku olisi tulossa listimään vastarintajohtajan. Siksi Frankliniin ja Marcukseen ei voi suoraan luottaa. Kakkonen ottaa heidän ID-korttinsa tarkistaakseen taustat ja jos DNA ei täsmää verinäytteiden kanssa, miehet saavat luvan lähteä jalat edellä.
Jack jää heidän luokseen veritestien ajaksi, jotta heillä olisi edes joku, jonka he tuntevat edes hiukan. Hän livauttaa Franklinille teinityttärensä kuvaa osoittaakseen inhimillisyyttään. Kakkonen palaa valittamaan, että kaksikon taustat eivät täsmää yhtään ja uhkaa tappaa heidät, mutta varsin viehkeä blondi, Ykkönen, saapuu paikalle uteliaana miesten todellisista aikeista. Franklin ja Marcus huomaavat jonkin liikkuvan Jackin olkapäällä ja sysäävät Ykkösen suojaan, kun Jack alkaa ammuskella hänen suuntaansa. Marcus ampuu Jackin jonkin kuoliaaksi ja Jack pakenee paikalta.
Kaikki blondit eivät ole tyhmiä.
Franklin tutkii Ykkösen kanssa lonkero-olennon – samanlaisen möykyn, joka tälläkin hetkellä könyää Centauri Primen neuroottisen varahallitsijan olkapäällä - raatoa, kun Kakkonen tuo heidän oikeat ID:nsä, jotka Jack oli ilmeisesti vaihtanut. Franklinin mukaan olento on kontrolloinut Jackia, mutta Jack oli kamppaillut sitä vastaan pienillä viesteillä kuten tyttären valokuvan taakse kirjoittamaansa osoitteella, jos ei satu selviämään hengissä. Eräs vastarintaliikkeen jäsen saapuu kertomaan, että Jackia ei olla löydetty, mutta näemmä hän on murtautunut asevarastoon ja nyysinyt lämpökranaatin.
Ei, te kiimaiset jätkät, tämä ei ole se juttu.
Ykkönen ottaa yhteyttä poispäin kupolista matkaavaan Jackiin ja kertoo, että tapahtunut ei ollut miehen syytä. Jack ei ole tulossa takaisin. Hän kertoo jonkun porukan tunkeneen otuksen häneen yöllä ja yritti tuloksetta varoitella muita nykytilastaan. Ykkönen kertoo otuksen kuolleen, mutta Jack on eri mieltä, sillä se on parhaimmillaan kasvamassa takaisin kuin parasiitti. Jack miettii, mahtaako kuljetusputket tosiaankin olla tuhoutumattomia ja räjäyttää lämpökranaatilla itsensä. Putki kestää, Jack ei.
Ykkönen kertoo Franklinille ja Marcukselle muiden vastarintaliikkeen jäsenien olevan tulossa muutaman päivän sisällä. Miehille hän tarjoaa lounaan lisäksi (Marcus kieltäytyy kohteliaasti) majoitusta hotellista, jossa heille oli jo varattu jostain kumman syystä hääsviitti. Marcus suostuu, ja vitsailee vielä kakaroiden huoltajuuskiistasta.
Sitä keskitason perinteistä Beefemmaa pitkästä aikaa, eihän tässä edes sinänsä niin paljon tapahtunutkaan, mitä nyt Franklin ja Marcus pääsivät Marsiin, tapasivat satunnaista sakkia ja törmäsivät salaperäiseen organismiin. Sheridanin ja Garibaldin välinen repeämä sen sijaan laajenee hyvin ikävällä tavalla ja homma meni jo varsin likaiseksi. Nyt mukana on vielä kolme ilmeisesti Psi-joukkojen lipevää hyypiötä vähän antamassa apua pahantekoon, saa nähdä miten voimakkaasti Garibaldi lopulta lähtee näiden ilmiselvien, peninkulman päähän löyhkäävien pahisten kanssa syöksemään Sheridania vallasta. Jotain ilkeää tässä on silti pakko tapahtua, sillä johan sellaista on jo Marsissakin tekeillä, kun joku tunkee lonkeromömmöjä muiden niskaan. Sheridanin ja Delennin romanssi otti taas hassun pikkuaskeleen eteenpäin, saa ainakin revittyä huumoria minbarien traditioista ja Lennierin lievästä mustasukkaisuudesta.
Noin muuten tästä ei ole hirveästi sanottavaa, lähinnä tämä oli tällainen välijakso osana suurempaa kokonaisuutta, joka lienee alkamassa pikapuoliin. Irtohuumoria, vähän vaihtelevan tasoisia sivuhahmoja (Kapteeni Jack oli tällainen, ihan sympaattinen mutta kuitenkin vähän tyhmä), perustason pätevää Beefemmaa, siinäpä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti