10 - Believers

10

1. kausi, 10. jakso

Believers on tohtori Franklinin tulikoe. Kun pienen onteen-kansan (nimeä ei muistaakseni mainittu koko jaksossa mutta lunttasin wikistä) aviopari tuo vesikeuhkoisen Shon-poikansa hoidettavaksi Babylon 5:lle, Franklinin usko joutuu koetukselle. Ratkaisu kuolemansairauteen on tosi yksinkertainen. Vaaditaan vain pieni leikkaus, mutta tähän vanhemmat eivät uskomustensa vuoksi suostu, sillä he pelkäävät lapsensa sielun katoavan ja vertaavat kehon leikkelyä eläimiin. Lääkärinainen Hernandez ihmettelee miksi perhe antaa lapsensa kuolla, mutta Franklin ehdottaa pseudoratkaisua, josta ei ole oikeasti mitään hyötyä, mutta ainakin sillä pelataan aikaa moraalisen ongelman selvittämiseksi. Shon saa puristella hyvää karmaa tuottavaa floppitinmunaa Placebo-planeetalta (teollinen hehkumöykky), kun Franklin lähtee Sinclairin ja Garibaldin juttusille. Franklin vetoaa Sinclairin korkeaan asemaan, joka nousisi muiden yläpuolelle. Sinclair haluaisi pojan kyllä selviävän, mutta ei voi suoraan suostua tähän, koska asema on rakennettu suvaitsemaan kaikkia kansoja tasapuolisesti eikä muille voi antaa erityisasemaa. Koshin henki pelastettiin ihmisten ylikäskyllä jo tietääkseni pilotissa ja tätä pidemmälle Sinclair ei haluaisi astua. Shonin tila menee huonompaan suuntaan ja Franklin vaatii vielä vanhempia muuttamaan mielensä. Hän muuttuu tasan yhtä uppiniskaisemmaksi ja uhkaa virallisella vaatimuksella komentajalta.

Perhe ehtii Sinclairin luokse ensin, koska heidän kansallaan ei ole asemalla suurlähettilästä, joten Sinclairin tulisi hoitaa kyseiset tehtävät. Hän kuuntelee vanhempien näkökulman ja kertoo vastauksesta vuorokauden sisällä, mutta vanhemmat ovat varmoja Sinclairin lääkärin puoltamisesta. Onteen-mies varoittaa tappavansa Franklinin, jos lapsi leikataan. Onteenit lähtevät muiden suursuurlähettiläiden juttusille. Narnit, centaurit, vorlonit ja minbarit kieltäytyvät lievästi eri syistä, mutta kaikesta päätellen onteenit ovat liian pieni kansa hyödynnettäväksi eikä heillä ole merkitystä suurten kuvioiden kannalta. Sinclair käy Shonin luona, joka haluaa elää, mutta pelkää sielunsa menettämistä. Tämän jälkeen hän sanoo Franklinille jyrkästi ei, koska muiden uskomuksia on kunnioitettava.



Kosh osoittaa myötätuntoa Steven Seagalin ilmeikkyydellä.

Shonin tila menee entistä huonompaan suuntaan, ja vanhemmat tulevat vielä tukemaan lastaan matkalla toiseen maailmaan. Franklin kehottaa vanhempia poistumaan ja päättää ottaa ohjat käsiinsä. Hän pakkaa kamansa jo valmiiksi, kun ei usko Sinclairin kauheasti pitävän sooloilusta. Hän ei voi vastustaa kutsumustaan ja leikkaa Hernandezin avustuksella pojan terveeksi. Shon on onnellinen ja uskoo sielunsa olevan tallella, mutta paskamyrsky repeää, kun vanhemmat saavat kuulla asiasta. Sinclairin ärjynnät lekurille vain huvittivat suuresti. Vanhemmat kiroavat lastaan demoniksi, mutta tuntuvat leppyvän merkillisen pian. Mietinkin mikä hitto heidän mielensä muutti, kun he kertovat lähtevänsä kietomaan lapsensa matkakaapuun. Vähän myöhemmin Franklin googlaa tietoa onteenien matkakaapuilusta ja järkyttyy. Hän ryntää puoli Babylonia onteenien luokse, jotka selittävät tyynesti Shonin olevan vain tyhjä kuori. Shon makaa sängyssä kuolleena kaapuun kiedottuna. Franklin murtuu täysin ja vaatii Sinclairilta eroaan. Sinclair ei suostu tällä kertaa, sillä koko Shonin tapaus tuntuu opettaneen lekuria melkoisesti. Lapsenmurhaajien kohtalo ei paljastu, sillä kukapa heitä voi oikeasti tuomita mistään ja ennen kaikkea millä perustein? Samantekevää, toivottavasti heitä ei nähdä enää koskaan.



Nyt joku munasi.

Oli jaksossa jälleen kerran vähäpätöisempi kakkosjuonikin, kun joku ilmeisesti halusi toimintaakin. Ivanova inttää kovasti Sinclairille tylsistymistään ja pääsee ihan onnessaan Starfuryn puikkoihin lähtemään pelastamaan raiderialueelle simahtanutta Asimovia. Ivanova lähtee yksinäisen raiderin perään, kun muu laivue pelastaa Asimovin, mutta pian paikalle pullahtaa kokonainen raiderilaivue. Jotain siellä tapahtuu, mutta sillä ei ole niin merkitystä, kun Asimovin porukka pelastuu ja Ivanovakin selviää naarmuitta - toisin kuin hänen Starfurynsa.

Umpiturhaa ja muutenkin joutavaa sivujuonta lukuunottamatta lekurijakso oli yllättävän koukuttavaa seurattavaa, vaikka koko jaksoa voi pitää valtavana fillerinä, jolla tuskin on millään tavalla merkitystä minkään muun kannalta kuin Franklinin tapauksessa. Franklin olikin jakson valopilkku, jonka puolella itse olin. Miehen pisteet nousivat kunnolla. Sinclairilla oli hyvä syy kieltäytyä johtaja-asemassa samoin kuin omia puoliaan pitävillä suurkansoilla, mutta munauskovaiset olivat idareita ja vähän tyhmiä. Oikeastaan heitä kävi vain silloin sääliksi, kun he hyvästelivät kyynelsilmin poikansa, mutta ei perkele tätä loppuratkaisua. Shonin kuolema ei ollut millään tavalla onnellinen loppu ja tulikin vähän mietittyä, että tällaiset masentavan surulliset lopetukset ovat varmaan tuohon aikaan olleet televisiossa suhteellisen harvassa. Pidin kuitenkin siitä kaikessa tylyydessäänkin. Ongelma oli kuitenkin öh... ongelmallinen ja tuotti jälleen suuria kysymyksiä jumalasta ja jumalattomuudesta. Tunnamaisesti jaksoanalyysin voisi lopettaa:



"Pat huu aar vii to dtzats?!"