39 - Knives

39

2. kausi, 17. jakso

Knivesissa Sheridan on harjoittelemassa lyöntejään aseman ikiomalla pesiskentällä - josta on aika huikea näkymä keskuskammioon, mutta mietin, maksettiinko asemaa rakennettaessa ilomielin ekstraa kokonaisen kentän valmistamiseen - päästäkseen edes hetkeksi eroon narnien ja centaurien kinastelusta, kun Garibaldi tulee kertomaan B5:n Kolmiosta, joka on saanut lempinimensä vartijoilta. Kyseisellä harmaan sektorin alueella on nimittäin kuulunut, näkynyt ja tapahtunut kummia. Sheridan päättää käydä vähän vilkaisemassa paikkaa ja löytää lattialta markabin ruumiin, joka ei ole aivan vielä kuollut, kun tarraa häneen kiinni, mutta ei osoita enää sen jälkeen elonmerkkejä. Franklin ei löydä Sheridanista mitään epätavallista ja arvelee markabin kuolleen johonkin iskuun päähänsä. Sheridan tuntee kummallista huimausta ja Garibaldi ehdottaa pikku lepotaukoa.



Sheridan särkemässä peräseinän paneeleja.

Kapu herää torkuiltaan outoihin ääniin ja kohtaa huoneessaan monitulkintaisesti aivan kamalan näköisen CGI-lentoliskon - jonka muovisuudelle nauroin kunnolla - joka riehuu aneemisesti ympäri kämppää, kunnes Sheridan tarttuu aseeseensa ja antaa sen laueta seinille. Garibaldi ja joku vartija tulevat paikalle ihmettelemään ja Sheridan kertoo nähneensä grylorin menneisyydestään. Garibaldi arvelee hänen uneksineen ja kertoo markabin kuolleen todennäköisesti itsemurhaan.



SILMÄNI

Sheridan siirtyy komentokeskukseen seuraamaan aluksen tuloa hyppyportista, kun hänen näkönsä sekoilee ja tällä kertaa myöskin sarjan sisäinen kronologia sekoilee, kun hän näkee ikkunasta räjähtävän Icaruksen. Ja vasta viime jaksossa Sheridan näki, ettei Icarus suinkaan räjähtänyt. Hän mouhoaa muille lähialueen skannauksesta, vaikkei siellä mitään ole, ja Ivanovan ihmettelyn jälkeen käy Franklinin luona valittamassa hallusinaatioistaan. Franklin ehdottaa, että hän olisi saanut jonkinlaisen hämärän markab-viruksen kosketuksestaan, mutta on enemmän sitä mieltä, että mies kärsii stressistä viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. Lekuri määrää hänet vapaalle rentoutumaan.

Hänen pesislyöntinsä ovat menossa harakoille, kun Garibaldi tulee kertomaan markabin käyneen sektori 14:llä, jonka pitäisi aika-avaruusanomalioiden vuoksi olla kiellettyä seutua, mutta jotain on lipsahtanut, kun Earthforcekin haluaa aluetta tutkia. Sheridan palaa kämppäänsä katsomaan videokuvaa B4:stä, kun kokee erittäin voimakkaita välähdyksiä (silmät olivat melko luonnottoman näköiset) ja näkee vanhempansa. Hän jättää linkkinsä ja hyppää Delta 1 Starfuryn kyytiin. Ivanova antaa lähtöluvan, kun kapteeni kuulemma tietää mitä tehdä, mutta Garibaldi lähtee hänen peräänsä varmistamaan, ettei tyyppi vain ala häröillä. Sheridan vain kertoo antavansa kyydin sektori 14:llä.

He saapuvat sektorille ja takionivirtaukset alkavat ryöpytellä Sheridanin alusta, kun omituinen aikaportti repeää hänen eteensä. Sheridan täyttyy valosta ja karjaisee, kun valovirta lipuu hänen suustaan porttiin ja hän menettää tajuntansa. Garibaldi kahmaisee Starfuryn ennen kuin se suistuu anomaliaan ja he palaavat kotiin. Sheridan on kunnossa ja kertoo jonkin elämänmuodon möllöttäneen hänen otsassaan ja viestittäneen häntä alitajuntansa avulla päästämään sen kotiinsa. Franklin on ihan innoissaan uudenlaisesta energiaolennosta, vaikkei näitä varmaan ikinä nähdäkään.



Mentos - the Freshmaker™

Jakson nimi tulee kuitenkin centaurijuonesta, jonka Londo ja Vir avaavat laulamalla komeasti centaurioopperaa, kun huppuhahmo uhkaa puukottaa London, mutta paljastuu intron jälkeen hänen vanhaksi ystäväkseen, joka on minunkin vanha ystävä, sillä Urza Jaddoa näyttelee Carmen Argenziano, joka tunnetaan paremmin Stargate SG-1:stä Samantha Carterin Jacob-isänä. He lähtevät London kämpille vähän ottamaan hörpsyä ja muistelemaan menneitä, mutta ystävyys vähän rakoilee juttujen sivutessa sotaa narneja vastaan, sillä Urza on sitä mieltä, että keisari oli oikeassa tahtoessaan rauhaa. Urza kertoo pääministerin listineen porukan houkutelleen narnit sotimaan. Londo luuli pääministerin kuolleen onnettomuudessa, mutta sehän on vain virallinen tarina. Tosiasiassa Urza otti asian puheeksi, kun häntä luullaan maanpetturiksi, kun epäilee jonkin olevan pahasti vialla centaurien politiikassa. Urza haluaa vain ystävänsä tukea ja lupaa kestit hänen kunniakseen.

Londo ottaa lordi Refaan yhteyttä, joka vahvistaa Urzan kertomuksen, mutta vaikka Londo kuinka vakuuttaa tyypin olevan kunnon jätkä, Refa on eri mieltä. Hän ei voi enää pyörtää päätöstään, mutta yrittää tehdä jotain asialle. Londo ja Vir lähtevät Urzan pirskeisiin, jossa on hyvä meno päällä aina siihen asti, kun Londo kertoo Refan luvanneen auttaa. Urza ärähtää Refan olevan vastuussa koko petturisyytöksestä ja on loukkaantunut, kun Londo kaveeraa lordin kanssa. Londolla on kohtalo täytettävänään eikä voi muuttaa suunnitelmiaan, mutta raivoissaan oleva Urza ei päästä häntä lähtemään ennen kuin julistaa häntä vastaan miekoilla huidottavan kaksintaistelun kuolemaan asti. Urzan on yritettävä viimeiseen asti pelastaa itsensä ja perheensä. Londo suostuu ja palaa asiaan parin tunnin päästä.

Urzalla ja Londolla on ollut kokemusta miekkatappelusta, mutta vaikka molempien koreografiat ovat yhtä kuppaisia kuin Darth Vader Obi-Wanin kimpussa, Urza on kokeneempi ja saa huitaistua Londolta miekan pois. Hän on valmiina antamaan kuoliniskun, vaikkei siltä näytäkään, ja Londo survaisee miekkansa Urzasta läpi. Londo pitää sylissään kuolevaa ystäväänsä, joka kertoo tehneensä tämän perheensä vuoksi ja Londo lupaa pitää hänen perhettään kuin omanaan.



Komeita on munat taustalla.

Myöhemmin Londo juopottelee suruunsa, kun Vir tulee kertomaan, ettei Londolla ollut henkensä puolesta vaihtoehtoa. Suurlähettiläs arvelee Urzan uhranneen itsensä perheensä vuoksi, sillä miekkatappelun perinteisiin kuuluu, että voittaja pitää huolta häviäjän perheestä. Elossa Urza olisi vain ajanut heidät perikatoon. Londo kyseenalaistaa ensimmäistä kertaa tekonsa, josta ei ole enää yhtään varma ja Vir yrittää suostutella hänet uusiin, suurempiin tekoihin, jotka ajaisivat hänet pois valitsemaltaan tieltä, mutta Londo jatkaa mieluummin polkuaan ja katsoo, mihin se johtaa. "Tuleen", sanoisi Kosh.

Filleri, toden totta. Ei mikään emähuono muttei missään mielessä emähyväkään - lähinnä siis sellainen, jonka voisi periaatteessa skipata, jos oikein tyly haluaisi olla. Muutenkaan meno ei ollut ihan sitä skarpeinta. Kumpikaan juonikuvio ei ollut järin kiintoisa, mutta kyllä niitä nyt seurasi ennemmin kuin selkäänsä otti. Sheridan on just sopiva käyttäytymään irrationaalisesti ja loppuratkaisu oli ihan hienon näköinen. Centauritouhu oli mukavampaa seurattavaa, kun Londolla ja Virillä tuntui synkkaavan välillä oikein erinomaisesti. Hulvattomassa oopperakohtauksessa he tuntuivat olevan ylimpiä ystävyksiä. Jotain kritiikkiä olin huomaavinani Urzan tapauksessa ja vaikka tyyppi vähän ylinäyttelikin "grrr I'm really angry" -vaihteellaan, häntä seurasi silti ihan mielellään. Luultavasti just SG-1 -yhteyden vuoksi. Ennen kaikkea hämmästyin, kuinka hyvin Argenziano sopi centauriksi, hänestä tuli vähän mieleen vanhempi ja kulmikkaampi versio Viristä. London juonen lopetuskin oli ihan toimiva. Ja hänen näyttelijänsä kyllä loisti taas! Erityisen hyvin Urzan kuolinkohtauksessa.