1. kausi, 6. jakso
Mind Warissa kuljetusalus kohtaa Psi-joukkojen Black Omega -Starfuryt, mutta pääsee mystisen energiapulssin turvin pälkähästä ja telakoituu Babylon 5:lle. Aluksen asukas vuokraa kämpän ja alkaa kouristella niin voimakkaasti, että koko huone vapisee. Asemalle saapuu myös Psi-kyttäkaksikko jututtamaan hivenen röyhkeään sävyyn Sinclairia, jonka mieltä kuka tahansa ei tongi ajan säästämiseksi. Koppava Bester (jonka näyttelijä on tietääkseni Star Trekistä tuttu Chekov) ja ihanan ilmeetön Kelsey ovat etsimässä karkulaistelepaattia, josta voi olla suuremman luokan haittaa. He haluavat jututtaa Taliaa. Telepaatteja inhoava Ivanovakin ilmaantuu ilmoittamatta ilkkumaan (c-c-c-combobreaker!) vierailijoita ja heittää vertauksena harvinaisen öh... omituista läppää vauvojen heittelystä nuotioon.
Talia tuntee karkuteillä olevan Jason Ironheartin, sillä samainen heppu oli häntä opettamassa Psi-Akatemiassa. Earthforcen erikoisjoukkoihin siirtynyt Jason lähti kuulemma karkuun ja aikoo myydä arvokkaat tietonsa muihin maailmoihin. Talia ei tätä usko, mutta kyttäpari uskoo hänen tietävän enemmän. Kivuliaan ja Sinclairin suututtavan mieliskannauksen jälkeen mitään lisätietoja Jasonista ei löydy ja Talia saa luvan poistua. Käytävällä hän törmääkin Jasoniin, joka haluaa kertoa oman versionsa tarinasta. Mies kertoo kuinka Earthforce teki Psi-joukkojen kanssa yhteistyötä ja vapaaehtoisesta Jasonista tuli lopulta vakaa telekinesian ammattilainen. Ja vielä enemmän. Hän pakeni paikalta, kun moisia superolentoja taatusti väärinkäytettäisiin salamurhiin. Mitään jälkiä ei jäisi, jos telekinesialla pysäytettäisiin kohteen hengitys. Kokeet tekivät Jasonista hyvin epävakaan ja hän kehottaa Taliaa häipymään, kun entistä voimakkaampi mielijäristys vavisuttaa koko lähialuetta ja lietsoo Jasonin läpipääsemättömään voimakenttään.
Sinclair raivoaa Besterille valehtelusta, joka saattoi koko aseman vaaraan. Bester ja Kelsey kertovat, että Jason oli testivaiheessa mieleltään epävakaa ja murhasi projektin päätutkijan paetessaan paikalta. Ainoastaan lähietäisyydeltä sanottu turvasana voi pysäyttää hänet. Jason ei kuitenkaan ole lainkaan hullu, kun hän antaa Talian tulla luokseen. Heillä kun oli sutinaa Akatemia-aikoihin. Jason harmittelee virheliikettään tulla asemalle, mutta hänen täytyi kertoa jollekin, että Psi-joukot ovat alkaneet manipuloida Maan hallitusta vallanhimo mielessään. Lisäksi hän myöntää sen, minkä Besterkin mainitsi: hän ei ole enää teknisesti ihminen. Talia luottaa Sinclairiin ja käy kertomassa hänelle Jasonin näkökulman. Sinclair tulee mukaan tapaamaan häntä. Jason myöntää syyllisyytensä murhaan, mutta hän teki sen muiden superteleolentojen luonnin estämiseksi.
Sinclair suostuu viemään Jasonin pois asemalta, mutta Bester ja Kelsey saapuvat paikalle laukomaan turvasanaa, joka häiritsee Jasonin voimia. Sinclair valitsee lopullisesti puolensa ja vetäisee Besteriä 60-luvun yläkoukulla. Jason disintergoi itsepuolustukseksi Kelseyn ja pakenee alukselleen, jonka valo nielaisee. Hetken päästä sieninen ihmistä muistuttava omnipotentti energiaolento ilmoittaa tulleensa (hyst, ei tirskuta takarivissä) ja antaa Talialle lahjan. Sinclairin hän lupaa tapaavansa miljoonan vuoden päästä. Varmaan järjestelee luunrippeet uuteen asentoon. Mega-Jason lähtee ultramaailmaan. Jälkipyykissä Tapaus Jason silotellaan ja jos Bester hiiskuukaan asiasta isommilleen, Sinclair usuttaa yleisen turvallisuuden vaarantamisen ja Kelseyn kuoleman hänen harteilleen. Talia huomaa huoneessaan osaavansa liikuttaa kolikkoa mielellään.
"I am become something, destroyer of anything."
Oudot tapahtumat eivät jää tähän, sillä kakkosjuoni käsittelee Catherinen pientä suurta seikkailua terraformausta edeltävän planeettaskannailun ihmeellisessä maailmassa. Naisen on tarkoitus matkata kiistellyn alueen Sigma 957:lle etsimään äärimmäisen harvinaista Quantium 40 -mineraalia, mutta hän tarvitsisi viralliselta taholta luvan. G'Kar kiinnostuu asiasta ja varoittaa, ettei alueelle kannata mennä. Catherine suuttuu asiasta, mutta narni vain myhäilee, ettei Babylon 5:llä kukaan paljasta oikeita kasvojaan heti. Kaikesta huolimatta Catherine hyppää alukseensa ja loikkaa salaperäiselle planeetalle. G'Kar ottaa yhteyttä Narniin ja lähettää pari raskaasti aseistautunutta hävittäjää perään. Sigma ysiviisseiskan kiertoradalla kaikki sujuu aluksi suhteellisen hyvin, kunnes valtava ja superlatiivisti merkillinen avaruusalus humpsahtaa aivan Catherinen purkin viereen ja katoaa. Aluksen silkka olemus imee suurimman osan Catherinen aluksen virroista ja hän alkaa vajota kohti planeettaa.
Kun tähtiportti sekosi pahemman kerran
Narnien hävittäjät tulevat pelastamaan hänet ja Babylon 5:llä aasiatar hieman alentuneena kiittää avusta. G'Kar muistuttaa vielä kerran, ettei kukaan paljasta asemalla heti todellisia kasvojaan ja kertoo epämääräisesti, että se jokin, jonka nainen kohtasi, on mitä luultavammin muinaista alkuperää ja niin mitättömien kansojen käsitysten ulkopuolella, että niiden sakki saa ylhäisessä överiydessään tallata Sigma 957:n maaperää aivan omassa rauhassa.
"Elikkä siin on semmonen niinku, vanha rakennus oli, rakennettiin uus, mutta nii ne muurahaiset tul sinne päällekkäin kaikki, kaikki niinku mu-muurahaiset päällekkäin."
Johan nyt, jo toinen oikein hyvä jakso heti perään. Uskisjaksosta pidin hitusen enemmän, mutta silti tässä oli jotain kosketuksen ulkopuolella olevaa suuruuden tuntua, kun samassa jaksossa nähtiin sekä megaenergiaolento että käsityksen ulkopuolella oleva avaruusalus. Scifivisioiden puolesta merkittävä oli myös todella kunnianhimoinen mutta vuosien auttamatta raiskaama erikoistehosteotos, jossa Talia ja Sinclair keskustelivat Jasonista valtavan Presidiumia muistuttavan sisätilan halki viilettävässä sukkulassa. Silmäni vuoroin paloivat ja vuoroin ihastelivat näkymää. Jasonin tarina oli oikein hyvä ja siihen saatiin Taliaakin kivasti mukaan. Höpöhöpöhenkienergiaolennosta voi ehkä olla montaakin mieltä, mutta jakson yleiseen häröyteen tällainen lopputulos sopi. Ehdinkin jo kuulla, että Besteriä tullaan vielä näkemään ja hyvä niin, tyypistä ei vielä ota oikein selvää, että millainen riesa hänestä vielä tulee. Mukavan ylimielinen hän kuitenkin on. Catherinen Sigma-toilailussa tuli kyllä todettua suoraan, että miiiikäää heeelveeeeetttiii tuoooo ooooon, kun sähköinen jättiläissylinteri korjasi asentonsa ja katosi paikalta. G'Karin muurahaisvertaukset ja filosofoinnit maailman merkillisyydestä summasi jakson lopulta ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti