3. kauden viimeinen jakso
Z'ha'dum on planeetta rajaseuduilla - niin enteellinen paikka, että Delennin narraatio taustoittaa aiempia tapahtumia ihmisten sanonnalla: ”Tapahtunut on prologia”, mutta minbarit jatkavat ideaa, sillä tapahtunut on myös joskus tapahtuvaa. Anna Sheridan saa miehensä valveille eikä John voi kuin tuijottaa suu ammollaan käsittämätöntä näkyä ja saa kysyttyä, mitä ihmettä hän tekee täällä. Anna toteaa hieman pettyneenä, että tällaistako hän nyt kysyy, mutta Delennin tapauksessa Anna kyllä tuntuu tajuavan ihan hyvin, mitä on tekeillä. Delenn livahtaa paikalta. Sheridan luuli vaimonsa olleen vainaa jo vuosia eikä voi uskoa, että Delenn väitti asian olevan näin. Anna on valmis vaikka mihin testeihin todistaakseen elonmerkkinsä, jotta voi viimeinkin selittää, missä on ollut kaikki nämä vuodet. Sheridanin on vain tultava hänen mukaan Z'ha'dumiin, paikkaan, josta ei kukaan yleensä selviä ja jossa Sheridan Koshin sanojen mukaan tulee kuolemaan.
Anna tutkitaan läpikotaisin sairastuvalla ja Franklin vahvistaa kaiken täsmäävän myös DNA:ta myöten. Sheridan ei vaikuta kuitenkaan kauhean iloiselta jälleennäkemisestä ja selittää, että hänen oli jatkettava elämäänsä ja nyt Delennkin tuli mukaan kuvioihin. Franklin kertoo Annan olevan muuten kunnossa, mutta hänen kaulansa takapuolella oleva pieni arpi pitää vielä katsastaa tarkemmin. Sheridan on samaa mieltä, tässä ei saa olla mitään epäselvyyksiä.
Kapteeni siirtyy toimistoonsa tenttaamaan oikein kovakouraisesti Delenniä. Eikö nainen muka tiennyt mitään Annasta? Oliko hän vain Koshin kanssa salaliitosta ja pidättäytyi siinä totuudessa, että Sheridanin vaimo oli kuollut? Miksi tällainen uskottelu? Delenn vakuuttaa, ettei voinut edes aavistaa tällaista lopputulosta, kun Z'ha'dumista ei ole ennenkään palattu. Hän on sitä paitsi varma, ettei Anna olisi kääntynyt Varjojen puolelle ja Sheridan on täysin samaa mieltä. Delenn kertoo, ettei halunnut pitää toivoa yllä, kun Sheridan olisi muussa tapauksessa lähtenyt planeetalle varmaan kuolemaansa. Sheridan niin luotti Delenniin ja tukahdutti uudella ihastumisellaan pienimmänkin toivon vaimostaan. Sheridan ei oikein tiedä, luottaako mihinkään, mitä Delenn suustaan päästää, mutta Delenn kertoo rakastavansa vieläkin häntä. Muulla ei ole niin väliä. Sheridan häipyy.
Londo ja Vir roikkuvat Zocalolla ja Londo kertoo ylennyksestään keisarin henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta ei vaikuta kovin iloiselta. Virin ihmeteltyä asiaa Londo kertoo ylennyksen tulleen juuri huonoon aikaan, kun tällä tavalla hänen temppujaan pidetään tarkemmin silmällä. Epämääräinen tyyppi saapuu antamaan Londolle kehotuksen ystäviltä häipyä välittömästi asemalta. Ei Londo sellaista halua eikä viestinviejä ole vastuussa London teoista, mutta jos hän arvostaa henkeään, kannattaisi pakata kamat. He ovat melkein varmoja, että mies tulee Mordenin suunnalta.
Anna palaa miehensä luokse toteamaan, ettei häntä ole koskaan ennen tutkittu näin tarkasti eikä oikein ymmärrä syytäkään, kun Anna kuitenkin on Anna. Sheridan ei vain voi käsittää, miten hän on kupannut vuosien ajan Z'ha'dumissa ja ennen kaikkea, miksi hän palasi juuri nyt. Anna ei voi kertoa syitä, jotka kannattaa mieluummin itse nähdä. Sheridania jo odotetaan planeetalla. Jos Sheridan ei suostu, Anna vain palaa takaisin ja mysteeri jää kuitenkin kalvamaan kapua. Anna ei esitä mitään uhkauksia vaan toteaa tyynesti Sheridanin kuulevan siellä Varjojen näkökulman asioihin. Anna haluaa muutenkin palata takaisin, kun paikasta on tullut hänen kotinsa ja häntä arvostetaan siellä. Sheridan ei suostu mihinkään ennen kuin kuulee totuuden Icaruksen lennosta.
Interplanetary Expeditions löysi rajaseuduilta muinaissivilisaation rauniot ja heidän työryhmänsä palkattiin vuosisadan löytöä tutkimaan, vaikka he eivät tarkemmin vielä silloin tienneet tietolähdettä. Muutama vuosi ennen tätä sama yhtiö löysi Marsiin kaivautuneen Varjoaluksen, joka lähetti heti signaalin kauas avaruuteen. He tutkivat parhaansa mukaan alusta ennen kuin sen kaveri haki sen pois ja siihen asetetun jäljittimen avulla Z'ha'dum paikannettiin. Juttu pidettiin tietenkin täysin salassa ja kun retkikunta vihdoinkin saapui planeetalle, Varjot löysivät heidät. Anna kertoo, että Varjot on vain yksi nimi niille, sillä niiden oikea nimi on pidempi kuin Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch ja yhtä vaikeasti lausuttava.
Osa retkikunnasta kuoli jonkun tyhmän väärinkäsityksen vuoksi, mutta vastikään heränneet Varjot ottivat heidät suopeasti vastaan ja tekivät sopimuksen heidän kanssaan. He eivät saaneet lähteä ja vastineeksi hiljaisuudestaan saivat tutkia aivan vapaasti edistyksellistä Varjoteknologiaa, joka varmasti olisi puskenut Maan kehitystä eteenpäin ainakin 10 000 vuoden ajan ja selvittänyt kaikki ongelmat. Nyt Anna on palannut tuomaan Sheridanin planeetalle, jotta joku voi vihdoinkin kuulla syyn Varjojen riehumiseen, kun minbarit ja vorlonit ovat johtaneet häntä harhaan.
Sheridan suostuu ja ottaa yhteyttä Garibaldiin muutaman jutun vuoksi. Hän valmistautuu kohtalokkaaseen matkaansa ja varmistaa PPG:n olevan mukana. Peilikuvansa takana hän näkee häivähdyksen Koshista, joka muistuttaa hänen kuolevan Z'ha'dumissa. Hän nauhoittaa viestin Delennille ja astuu Annan kanssa autioon White Stariin, jota uskoo osaavansa nyt ohjata tarpeeksi hyvin minbariksi määränpäähänsä. Menomatkalla Anna vähän harmittelee alusvalintaa, kun Varjot eivät luultavasti tykkää vorlondesignista. Sheridan kertoo, että he voivat jatkaa kiertoradalta matkaa sukkulalla.
Näin he tekevätkin ja he astuvat erään rakennelman sisään, jossa voivat hengittää ilman suojaimia. Sheridan huomauttaa, ettei käytävät näytä kovin alienmaisilta, mutta Anna kertoo paikan olevan rakennettu ihmisten käyttöön. Hän pyytää mieheltään PPG:tä turvallisuussyistä, kun he jatkavat syvemmälle ja astuvat suurempaan huoneeseen, jossa odottaa vanha mies ja... myhäilevä Morden. Mordenin Sheridan tunteekin, mutta vanhus on ihan uusi tuttavuus. Ukko kertoo ovelin sanakääntein olevansa niiden puolella, jotka ohjailevat kaikkea. Ennen kaikkea hän on vain välikäsi. Justin.
Delenn saa viestinsä. Kuunteluhetkellä Sheridan on jo Z'ha'dumissa ja hän kertoo syynsä lähtöön. Hän paljastaa B4:n tapauksessa aikahypänneensä synkkään tulevaisuuteen, jota ei voinut tulevaisuuden Delennin mukaan muuttaa. Sheridan alkoi kuitenkin miettiä, johtuiko tämä nimenomaan siitä, ettei hän mennyt Z'ha'dumiin. Ehkä tulevaisuus muuttuisi pirteämmäksi, jos hän menisikin? Sheridan vain haluaa pysyä Delennin rinnalla ja lähti uteliaisuudesta katsomaan, mitä vihollisen pesässä odottaa, vaikka se takuuvarma ansa olisikin.
Justin kaataa teetä kaikille ja aloittaa tarinansa. Vuosimiljoonia sitten galaksissa oli kaikenlaisia härövoimia, jotka ottivat mittaa toisistaan. Vain kaksi niistä jäi jäljelle pitämään huolta pienemmistä voimista – vorlonit ja Varjot. Vorlonit ovat ne, jotka hoivaavat muita ja auttavat heitä vaivihkaa eteenpäin evoluutiossaan heidän sääntöjensä mukaan. Varjot puolestaan uskovat lumatimaisesti vain vahvojen pärjäävän ja evoluution jatkavan selviytyjien mukaan. Ne vain välillä tökkivät vähän muurahaispesiä, jotta maailma muuttuu entistäkin voimakkaammaksi vahvojen mukaan. Sheridan ilkkuu tämän tuhoavan kokonaisia kansakuntia, mutta Justinista se on vain harmittava takaisku suuremman suunnitelman vuoksi.
Eräs osa suunnitelmasta on toteutumassa, kun Corwin kertoo Ivanovalle signaaleista, jotka kumpuavat kaikkialta aseman ympärillä. Varjot saapuvat hirvittävällä lössillä ympäröimään asemaa ja asema valmistautuu katkeraan loppuun, mutta Varjoalukset eivät tee mitään. Garibaldikin hyppää Starfury-laivueen mukaan.
Morden vertaa tilannetta ihmiskunnan räpellykseen, jossa ollaan vedetty toisiamme lättyyn jo kuuden tuhannen vuoden ajan, mutta tämä ”kehitys” on lopulta johtanut tähtiin, tieteeseen ja korkeakulttuuriin. Nössöilyllä ei olisi päästy mihinkään. Anna jatkaa heidän pyrkineen tasapainoon vorlonien kanssa, mutta vorlonit halusivat jotain muuta sotkeutumalla nuorempien kansojen kehitykseen muun muassa luomalla telepatian, jotta heihin suhtauduttaisiin suotuisasti. Justin kertoo telepaattien syntyneen sotavoimiksi seuraavaan konfliktiin, mutta onneksi Varjot puuttuivat asiaan ja Psi-joukot kääntyivät niiden puolelle. Ennen kaikkea Varjojen mukaan ihmisillä on potentiaalia suureen kasvuun. Ainoastaan Sheridan on tiellä ja hänen olisi parasta nähdä asiat tässä valossa tai hänen pikku vastarintansa on historiaa.
Minusta tuntuu, ettei herra Morden taida pitää teestä.
Mordenin mukaan näin on tapahtunut ennenkin, sillä aina on joku sankari, joka kerää kansoja vastarintaan. Ihan ihailtava temppu sinänsä, mutta ei hyödytä Varjojen suunnitelmia tippaakaan. Sheridanin tappamisestakaan ei ole hyötyä, kun joku tulisi kuitenkin hänen tilalleen eikä marttyyreitä kaipaa kukaan. Juuri tämän vuoksi Sheridan tuotiin tänne olemaan mahdollinen välikappale, jonka avulla muukin maailma saattaisi hyväksyä Varjojen metodit, kun kapteenin sanoilla on painoarvoa.
Sheridan kuitenkin pysäyttää suostuttelut tokaisemalla, että jos hän ei suostu, hänelle käy samoin kuin vaimolleen. Anna ei oikein tiedä, mistä hän puhuu, mutta Sheridan kertoo naisessa olevan tallella kaikki muu paitsi persoonallisuus ja katseessakin on jotain hyvin outoa. Ennen kaikkea Anna ei olisi koskaan suostunut tällaiseen. Justin kertoo Annan olleen viisi vuotta sitten tasan samassa tilanteessa ja naisparka valitsi väärin. Sheridan hapuilee piilossa olevaa toista peepeegeetänsä. Sheridan on varma, että Anna tungettiin Varjoalukseen pieneen implanttilisäykseen, sillä Sheridan kyllä kävi läpi Franklinin tulokset ja arvet ovat tästä selvä todiste.
Justin väittää, että Anna kyllä kävi aluksessa, mutta hänet vedettiin heti pois, kun tajuttiin kuka oli kyseessä. On totta, ettei kukaan ole entisensä aluskäynnin jälkeen, mutta ainakin he tottelevat käskyjä. Kuten kapteeninkin kuuluisi. Varjo saapuu Sheridanin taakse ja saa täyslatingin aseesta. Sheridanin välittömiä edesottamuksia ei näytetä, mutta hän saapuu verisenä parvekkeelle, josta avautuu komea näkymä valtavaan maanalaiseen kammioon, jonka lasikatto valaisee kelmeänä alapuolella siintävää Varjojen kaupunkia. Kammion keskellä on pohjattoman näköinen reikä.
Nyt Sheridanilla ei ole varaa virnuilla pepsodentisti.
Aina ehtii kalibroida kellon talviaikaan.
B5:llä G'Kar saapuu komentokeskukseen Ivanovaa jututtamaan, sillä hän oli aiemmin kertonut gaimien suurlähettilään suunnalta tulleista fuusiopommeista, joista olisi taatusti hyötyä Varjoja vastaan, kun niitä on vaikea paikantaa. Nyt heillä on kuitenkin pikku ongelma, kun kaksi niistä on varastettu. Sheridan ottaa yhteyttä alukseensa, jonka ohjastaa törmäyskurssille kohti Varjokaupunkia. Anna saapuu paikalle Varjojen kanssa kertomaan, ettei miehellä ole enää pakopaikkaa, mutta vielä on mahdollisuus tulla takaisin. Ehkä hänen rakastamaansa naista ei enää ole, mutta tämä Anna voi kyllä helposti korvata Sheridanin tarpeet.
Sheridanin viesti Delennille on loppumassa ja hän kertoo rakastavansa minbaria. Hän heittää hyvästit ja Z'ha'dumissa Sheridan vilkaisee korkeuksiin, jossa White Star lähestyy lasikupolia. Hän vilkaisee syvyyksiin ja kuulee mielessään Koshin käskyn hypätä heti. Varjot lähestyvät ja White Star lähestyy, mutta Sheridan kaikkoaa pimeyteen. Alus pusertuu lasikaton läpi ja hävittää koko kaupungin mennessään. Babylon 5:ä piirittävät Varjot katoavat ja kaikki ihmettelevät syytä, mutta Ivanova taitaa tajuta Sheridanin olevan mennyttä.
Sheridanilla on jotain Star-aluksia vastaan.
Delenn ja Lennier rukoilevat kynttilän ääressä ja G'Karin pehmeä monologinarraatio sulkee kolmannen kauden ihan järkyttävän komeasti. Vuosi 2260 on päättynyt ja sota tauonnut. Universumi tuntui pidättävän hengitystään odotellen seuraavaa hetkeä tai paljastusta. G'Quan totesi kerran, että vihollisen tuottamaa pimeyttä pahempaa on sellainen pimeys, joka kumpuaa sielusta, joka ei enää löydä tietä jota jatkaa. Heidän sotansa on paremminkin kaaosta ja epätoivoa vastaan, joka tukahduttaa toivon ja unelmat. Eikä tälle voi koskaan antaa periksi. Tulevaisuus antaa odottaa alkamistaan eikä kukaan tiedä, mihin se lopulta johtaa, mutta jokainen alku on aina yhtä kivulias.
Ai niin ja Garibaldikin katosi.
Olipas erikoinen päätös kaudelle, melkein odotin hitonmoista sotaa, mutta sitä ei koskaan tullut, kun matka Z'ha'dumiin olikin paljon henkilökohtaisempaa sorttia. Olin jotenkin kuvitellut, että Sheridan keräisi sotajoukon planeetalle, mutta tästä tulikin sitten suuremman mittakaavan LotR-alluusio. Vaihdetaan vain Gandalf Sheridaniin ja balrog Varjoihin ja marttyyrihyppy pohjattomaan kuiluun on valmis, onhan planeetankin nimi miltei sama kuin kääpiökaivoksen.
Ei sillä, että tämä kritiikkiä olisi, päinvastoin: jakso oli todella, TODELLA hyvä, kun Varjojenkin motiivi tuli selville. Elleivät ne valehdelleet. Ehkä se on lievästi yksipuolinen herrakansamotiivi, että vain heikot pärjäävät, mutta kahden superkansan pikkukansojen manipulointi on tavallaan ihan järkeenkäypä suuri tausta, ellei tässä ole vielä jotain muutakin salaperäistä takana. Vorlonienkin dissaus on ihan mielenkiintoista, sillä käyttäväthän hekin muitakin hyväksi vähän eri metodeilla ja ovat aivan yhtä salaperäisiä. Minusta vähän tuntuu, että Z'ha'dumilla saattaa olla jotain, mitä Varjot eivät halua vorlonien käyttöön. Mietin myös, että Varjoilla oli aika suuri aukko puolustuksessa, jos ne eivät pystyneet pysäyttämään räjähteillä varustettua White Staria ajoissa, mutta ehkä se hoiti kamikazensa tarpeeksi sukkelasti ja toisaalta Varjojen katse oli enimmäkseen B5:n ympärillä. Tulin vaan miettineeksi, mikseivät esimerkiksi vorlonit ole lähetelleet miehittämättömiä kamikazepommittajia Z'ha'dumiin, jos kokonaisen kaupungin hävittäminen kävi yhdellä latingilla näin helposti. Suhteellisen varmaa on kuitenkin, että Anna lienee vainaa. Justinista en tiedä muuta kuin sen epäilykseni, että olikohan tässä sitten se Sheridanin enneunen välimies, enkä myöskään Mordenista. Eiköhän jälkimmäistä vielä nähdä.
Sheridanin on pakko olla kunnossa, sehän on selvää. Eri asia sitten, mitä pohjalla odottaa ja miten hän selviää pudotuksesta. Ei taas mitään käsitystä tulevasta, mikä on vaan hieno juttu. Garibaldi joka tapauksessa lähti ihan varmasti Z'ha'dumin suuntaan hänkin. Kai. Onneksi on kausiboksit niin ei tarvitse elää jännityksessä, vaikka jakson katsomisesta onkin jo jonkin aikaa. Jaksosta suurin osa oli melkoista ekspositiota, mutta kovin paukku säästettiin loppuun, sillä White Starin suurenmoisen tuhon jälkeinen G'Karin narraatio oli taas kerran sellainen hetki, joka komean musiikin viipyillessä taustalla jätti kerrassaan sanattomaksi. Mukaan vielä alkupuolen melkoista kolmiodraamaa niin kyllä tässä on huipputason jakso kyseessä, cliffhangerit ja kaikki. Ehkä vähän epätyypillinen tapaus kausilopetukseksi, mutta onhan tämä epätyypillinen sarjakin.
Ja nyt korkkaan neloskauden, joka on pitkästä aikaa myös suomeksi tekstitetty ja pidän huolta, etten spoilaannu paskoilta levykoteloilta, jotka kertovat joka juonipremissin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti