3. kausi, 16. jakso
War Without End Part 1 loikkaa ensimmäistä kertaa Minbarin pinnalle, jossa kristallirakennukset kohoavat maasta, matalaresoluutioiset vesiputoukset solisevat ja jossain soi kliseisesti fantasiaharppu. Rathennilla on asiaa huppuun kietoutuneelle Entil'za-hepulle ja ojentaa hänelle aivan ajallaan laatikon, joka on ollut sinetöitynä vaivaiset 900 vuotta. Huppuheppu avaa laatikon ja ottaa sieltä kirjeen, joka on osoitettu Jeffrey David Sinclairille. Sinclair ottaa minbaria hämmentävän kirjeen, lukee sen ja lähtee pitkästä aikaa takaisin B5:lle. Hänen häivyttyään sarjan kaiken kaikkiaan toinen vorlon (Koshia kulmikkaampi ja punasilmällä varustettu) kertoo Rathennille Sinclairin olevan suljettu ympyrä ja palaavansa alkuun, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Hello bored friend.
Asemalla huomiota herättää salaperäiseltä sektori 14:ltä kumpuava hätäviesti, vaikka sektori on ollut aikavääristymäkaranteenissa liikennöinniltä jo kolmisen vuotta. Ja mikä hämmentävintä, viestissä puhuu Ivanova, joka ei ole takuulla nauhoittanut mitään Babylon 5:n invaasiosta ja vääjäämättömästä tuhosta. Garibaldi arvelee viestin tulevan tulevaisuudesta ja muistelee omaa trippiään B4:llä, jonka aikana näki merkillisen vision B5:n käytävistä, jossa oli täysi rähinä päällä. Garibaldi kiinnostuu asiasta niin paljon, että saa Sheridanilta luvan lähteä tarkastelemaan sektori 14:n aikarepeämää.
”Hei jätkät voinko mä pelata tällä jättiscreenillä WoWia?”
Garibaldi lähtee, Sinclair saapuu. Saapuneiden tyyppien ID-korttien parissa töitä paiskiva Zack yllättyy miehen tulosta ja Sinclair jatkaa matkaansa sotahuoneeseen, johon suuntaavat myös Delenn ja Lennier, joista Delennille on osoitettu tärkeä kirje. Sinclair kertoo Sheridanin tehneen kelpo työtä ja he, Ivanova ja Marcus lähtevät minbarien mukana White Starille. Menomatkalla aseman johtajat vitsailevat toisilleen. Johan jo tällaisia kohtauksia on odotettukin! Garibaldi ottaa yhteyttä kertoakseen aikarepeämästä, joka on nyt kasvanut tuplasti ja näyttäisi ottavan energiaa takionisäteestä, joka on peräisin Epsilon 3:lta. Samaisella planeetalla Zathras (eiiiiii!) ja toinen samanlainen kummastelevat, mikä planeetan mekanismia oikein riivaa, mutta eivät halua häiritä Draalia. Zathras tietää mitä tehdä. Delenn väittää sektorille matkaamisen olevan planeetan tarkastamista tärkeämpää.
Garibaldi lisää skannereiden tehoa ja saa futu-Ivanovan hätäviestin oikein kuvamateriaalin kera. Haavoittunut komentaja kertoo liekehtivässä komentokeskuksessa Sheridanin kuolleen, vihollisten tulevan sisään ja Garibaldin järkkäämässä fuusioreaktoreita itsetuhoon. Hän vaihtaa kameran näkymän ulkopuolelle, jossa Varjojen laivasto lähestyy asemaa. Nauhoitus alkaa alusta ja Garibaldi huomaa tämän tulevaisuuden tapahtuvan kahdeksan päivän kuluttua. Jotain tarttis siis tehdä.
Boomshabalaba!
”I'm sorry, Mike, I can't let you do that.”
White Starin konferenssihuoneessa Delenn vähän paljastelee tärkeitä ja ehdottoman arkaluonteisia asioita. Hän on ollut jo tuntien ajan tietoinen Epsilonin signaalista ja kertoo saaneensa lisää tietoja, jotka on parasta näyttää muillekin, kun videopätkä on ollut ennen tätä visusti Harmaan neuvoston tallessa. Suuri sota riehuu avaruudessa lilluvan minbariaseman äärellä noin tuhat vuotta sitten. Asema oli viimeinen oljenkorsi ja sekin tuhoutui Varjojen mahdin edessä, mutta sitten tapahtui jotain, mitä kukaan ei voinut odottaa. Babylon 4 ilmestyi sen tilalle. Ivanova hämmästelee, kun luuli B4:n matkanneen tulevaisuuteen eikä suinkaan menneisyyteen. Ilman tätä samaista asemaa Varjot olisivat voittaneet tai ainakin olisi syntynyt ikävä pattitilanne. Kuusi vuotta sitten asema katosi ensimmäisen kerran, mutta pari vuotta sitten asema ilmestyi uudestaan ja Sinclair ja Garibaldi kävivät siellä evakuoimassa porukkaa. Itse asiassa Varjot olivat tietoisia aseman rakennuttamisesta ja aikoivat iskeä miltei valmiin aseman kimppuun, mutta jokin pysäytti heidät. ...White Star.
Siksi heidän on mentävä sektori 14:n aikarepeämän kautta kuusi vuotta menneisyyteen estämään B4:n tuho viemällä asema menneisyyteen, jotta aika-avaruusjatkumon sisäinen kronologinen logiikka ei hävitä B5:ä kahdeksan päivän päästä, sillä tuhat vuotta sitten käyty sota on voitettava Varjo-joukkojen harventamiseksi. Sheridanista on uskomatonta, että on varastanut / tulee varastamaan kokonaisen avaruusaseman ajan halki. Delenn ei ollut paljastanut asiaa, kun pelkäsi muuttavansa aikajatkumoa. Vastentahtoisesti Sheridan suostuu Delennin pähkähulluun suunnitelmaan loikata repeämän kautta menneisyyteen. Hän pyytää Garibaldia palaamaan asemalle pitämään kodista huolta ja varoo mainitsemasta mitään Sinclairista, kun Garibaldi lähtisi taatusti vanhan ystävänsä perään. B5:llä Zack kertoo Sinclairin käyneen ja vähän järkyttynyt Garibaldi katsoo hänelle osoitetun tallenteen, jossa näkee vanhan esimiehensä viimeistä kertaa, kun Sinclair ei tule palaamaan B4:ltä.
Lennier kertoo, että heitä seurataan ja pieni alus telakoituu White Starin kylkeen- Kyytiläisenä on kukapas muukaan kuin Zathras, jolla on mukana mystistä ajanfiksausroinaa. Nuoret katsojat tuntenevat suunnatonta mielihyvää Zathrasin hassunkurisesta kompuroinnista, kun tämä onneton olento saapuu paikalle naksuttelemaan kieltään ja puhumaan vähän väärin. Sinclair tunnistaa otuksen, joka puolestaan kutsuu häntä Yhdeksi. Sinclair kehottaa Zathrasta olemaan paljastamatta tulevaisuuden tapahtumia hänelle menneisyydessä, vaikka tätä ei olekaan vielä tapahtunut. Päähän sattuu.
Zathras ojentaa kaikille pienet ajantasaajahärpäkkeet, jotka suojelevat heitä aikamatkan aikana (ehheh pun). White Star sukeltaa repeämään ja matkustaa ajassa taaksepäin ottamaan vastaan Varjojen hävittäjät, jotka ovat kuljettamassa fuusiopommia B4:lle. Pommi saadaan tuhottua ja räjähdysaalto ravistelee White Staria niin intensiivisesti, että Sheridanin ajantasaaja irtoaa ja kapteeni katoaa koko alukselta. Zathras arvelee Sheridanin päätyneen mihin... öh... milloin tahansa. Joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Yleisestä järkyttyneisyydestä huolimatta Sinclair muistuttaa heidän pääasiallisen tehtävänsä olevan etusijalla ja heidän on saavuttava pian B4:n lähelle, jotta epäkunnossa olevat aseman skannerit eivät paikanna heitä ja herätä ylimääräisiä kysymyksiä. White Star telakoituu salaa B4:n kylkeen ja he siirtyvät käytäville järkkäämään sopivaa paikkaa Zathrasin aikalaitteistoille.
No mutta entä Sheridan sitten? Lähitulevaisuuteen joutui vartijoiden potkittavaksi. Hän nostaa kohtaamaan katseensa ikivanhan keisari Londo Mollarin kanssa, jota ei naurata sitten yhtään. Londo kertoo, kuinka Sheridanin pikku partioporukka ajoi kyllä Varjot tiehensä, mutta Varjojen kätyrit kostivat julmasti iskemällä Centauri Primelle. Sheridan raahataan ikkunan äärelle tarkastelemaan liekehtivää kaupunkia. Kaikki kapteenin syytä, hän saa vielä maksaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. ...Vai pitikö?
"Mr. Sheridan, the right man at the wrong time can make all the difference in the world. So look outside, Mr. Sheridan, look outside and see the ashes."
Palaset loksahtelevat kohdalleen, kun kaikki tiet johtavat Babylon 4:n pieneen harharetkeen aikojen halki. Yhtäkkiä tässä kaikessa on kuin onkin järkeä, vaikka pää nyrjähtää aikaparadokseihin ja muihin pieniin teknisiin yksityiskohtiin, joita aikamatkailutarinat aina ja vääjäämättä tuottavat. He siis tietämättään pelastivat menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, kun ovat pelastamassa B4:n kuusi vuotta sitten, jotta B4 voi pelastaa menneisyyden tuhat vuotta sitten, jotta voivat pelastaa tulevaisuuden kahdeksan päivän kuluttua, jotta eivät voi pelastaa lähitulevaisuudessa Centauri Primea, jotta Sheridan joutuu hitonmoiseen kiipeliin, josta olisi jotenkin tarkoitus päästä vielä takaisinkin. Tässä kaikessa on järkeä, kai. Mutta hei, minähän pelailen tässä FFXIII-2:a, jonka olisi tarkoitus nyrjäyttää mieli aikaparadokseilla noin muutenkin. Valitettavasti B4:n operaation lopputuloksen jo arvaa, kun se on jo tavallaan tapahtunut, mutta odotan kyllä innolla, millaista kommellusta salamapartio B5:lle siellä käy. Sheridanin tulevaisuusjumitus sen sijaan oli sellainen pommi, että minulla ei ole minkään valtakunnan pienintäkään aavistusta, miten hänet revitään sieltä takaisin nykyisyyteen – varsinkin kun Londo haluaa vissiin nylkeä hänet elävältä. Kiehtovaa kamaa todellakin.
Hahmopuolella Zathrasin paluu oli valitettavaa mutta odotettua. Samalla tavalla höntti hahmo kuin ennenkin, tällaiset Star Warsista karanneet keharialienit eivät istu ihan täysillä B5:n maailmaan. Sinclair sen sijaan oli mainion arvokas ja vähän huvitti, kun mies tuntui olevan jatkuvasti vähän pihalla kaikesta. Mutta niinhän hän oli ykköskaudellakin. Hieno mies. Sinclair ja Sheridan samassa otoksessa on jotain niin absurdia, että odotan jatko-osassakin vähintään samantasoisia keskusteluja aseman johtamisesta! Jos siis Sheridan saadaan jotenkin takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti