3. kausi, 3. jakso
A Day in the Strifessa kuljetusliitto on meuhkaamassa oikein kunnolla Sheridanin ja Ivanovan kiusaksi, kun tulevien alusten skannailut aiheuttavat päänvaivaa ja mitä tahansa tapahtuukin, palkkoja tunnutaan vähentävän. Eräs mies saa tarpeekseen ja alkaa uhota Sheridanin piiloutuvan aseidensa taakse. Kapteeni vastaa haasteeseen astelemalla kansan keskuuteen miehen luokse, ojentaa hänelle PPG:nsä ja ottaa hänen onnettoman putkenpätkästä ja jeesusteipistä kasatun kuolemansauvansa. Osat ovat vaihtuneet, nyt nillittäjällä on ase, voima ja valta. Hän saa tahtoessaan iskeä, mutta sanoma on niin tehokas, että hän antaa asian olla. Väki hajaantuu ja Ivanova ihmettelee esimiehensä vaarallista temppua, mutta Sheridanpa oli irrottanut aseesta voimalähteen etukäteen.
Avaruusaseman johtaminen on kepeää touhua.
Tilaisuuden päätyttyä paikalle saapuu narni henkivartijansa kanssa. Hän kertoo olevansa Na'Far ja tulleensa G'Karia korvaamaan, sillä G'Karin uskotaan kyhäävän asemalla vastarintaliikettä centaureja vastaan. Na'Far on itse mitä luultavimmin centaurien virkaan asettama. Sheridan on kuitenkin väärä mies auttamaan - narnien pitää itse selvittää omat välinsä. Ensin Na'Farin on tosin käytävä London juttusilla kuten asiaan kuuluukin. Londo ei ole niinkään innostunut vastaamaan suoraan tiedusteluihin tavata G'Kar vaan kyselee, kuinka turvallista Narnissa on tällä hetkellä ja kuinka eri toimenpiteet ja etenkin narniteloitukset sujuvat. Na'Far vastailee lipevästi myönnellen, vaikkei pidäkään keskustelun suunnasta. Hän kiittää avusta ja lähtee, mutta Vir astuu taas kerran London varpaille kysellen, oliko narnin ylpeyden särkeminen ihan välttämätöntä. Londo puolustelee, että ylpeyden avulla narnit vielä harrastavat vastarintaa ja se pitää vielä heiltä riisua.
Na'Farin henkivartijakin on syytä mainita, sillä liki käsittämättömän yhteensattuman myötä narni on tasan sama, jonka Sheridan pelasti streibien kynsistä. He tapaavatkin baaritiskillä ja hyväntuulinen Ta'Lon kertoo, kuinka oli jo aiemmin aikeissa palata B5:lle kiittämään Sheridania kaikesta, mutta sota centaureja vastaan vei mukanaan. Hän ei ole kuitenkaan enää yhtään varma, onko Na'Farin suojelemisesta hyötyä, kun heppu on vähän epämääräisissä piireissä. Hän kokee olevansa Sheridanille velkaa ja tarjoutuu suojelemaan tunnollisesti häntä, kun pelissä on kunnia ja kaikkea. Sheridan on vähän häkeltynyt, mutta ottaa tarjouksen vastaan, kun Ta'Lon vaikuttaa sen verran asialliselta tyypiltä.
Londo käy Delennin luona harmittelemassa, miten he eivät enää nykyään keskustele niin paljon kuin ennen. Centauri muistaa antaneensa palveluksia minbarille ja kokee nyt vastapalvelusten ajan koittaneen tarjoutumalla antamaan Virin diplomaattitehtäviin Minbariin. Delenn ihmettelee, miksi suurlähettiläs on nyt yhtäkkiä luopumassa uskollisesta avustajastaan, mutta Londo kertoo välittävänsä Viristä hyvin paljon ja kokee hänet hyödyllisemmäksi pois jaloista. Omaksi parhaakseen. Delenn epäilee London tarvitsevan Viriä muussakin mielessä kuin suoranaisena hyötytarvikkeena, mutta Londo tuhahtaa pärjänneensä aina mieluummin yksin. Hän ojentaa Virin tiedot ja Delenn toteaa viileähkösti, etteivät hän ja Londo ole kyllä ennenkään suuremmin keskustelleet.
”-ttu nää viinirypäleet on pahoja.”
Garibaldi ja taas vaihteeksi väsynyt Franklin ovat pikku breikillä virkailijoiden ravintolassa ja heidän seuraansa lyöttäytyy hetkeksi myös Ivanova, jolle Franklin kertoo olevansa Sheridanista huolissaan, kun hänellä on ollut viime aikoina monta rautaa tulessa. Stressiä varmaan epäilee. Lekuri saa sairastuvalta soiton uudesta vuorosta väkipulan vuoksi ja lähtee ärtyneenä vessaan. Tällä välin Garibaldi kertoo Ivanovan hämmästykseksi nuuskineensa ilman lupia tietoja Sheridanista silloin, kun kapteeni tuli asemalle ja arvelee kyllä Sheridanin hallitsevan suuretkin ongelmat palvelushistoriansa perusteella. Ivanova häipyy ja Franklin saapuu paljon pirteämpänä pokaamaan naisia tanssimaan.
Garibaldi tarjoaa ystävälleen aterian italialaisittain ja miltei pilaa tunnelman, kun ottaa puheeksi asian, josta olen itsekin ollut vähän huolissani: Franklinin stimien käytön. Garibaldi kertoo, kuinka koukussa on ollut alkoholiin, mutta Franklin murahtaa, ettei hänellä vaan mitään ongelmaa ole. Garibaldi katuu melkein heti sanojaan möläyttäessään, että on nuuskinut vähän Franklininkin aikatauluja ja on noteerannut tyypin ylityöt, vaikkei niille olisi ollut tarvetta, kun hän muutenkin on valittanut, kuinka töitä on ihan liikaa. Franklin on kuitenkin herra salapoliisille mieliksi ja lupaa ainakin vähän vähentää piristeiden käyttöä.
Luutnantti Corwin (minusta vähän tuntuu, että hepusta ollaan leipomassa vaivihkaa Babylon 5:n Chevron Guyta) informoi Sheridania tyystin tuntemattomasta luotaimesta, joka on saapunut aseman premisseille. Keltainen, ihan hitusen ampiaismainen luotain ei ole osoittanut aggression merkkejä vaan on alkanut lähettää asemalle signaalia, jota oletetaan kontaktin yritykseksi. Viesti saadaan tulkattua ja siitä käy ilmi, että luotain on lähetetty etsimään uusia elämänmuotoja ja sillä on vaatimattomat 600 kysymystä, joiden vastausten perusteella sen lähettänyt sivilisaatio arvioi kontaktin kehityksen tason. Aihealueet ovat kevyitä aina lääketieteestä kvanttifysiikkaan. Aikaa vastata on vuorokausi, jonka jälkeen luotain räjähtää 500 000 megatonnin vaatimattomalla voimalla, joka tekisi sotkua asemasta. Se räjähtäisi myös kosketuksesta. Palkinto on sentään hurja, sillä luotaimen lähettäneet lupaavat parannuskeinot kaikkiin sairauksiin sekä rutkasti edistyksellistä teknologiaa. Yhtäkkiä pikku luotaimesta tulee Babylon 5:n ykkösprioriteetti. Kysymykset ovat niin teknisiä tai teoreettisia, että niitä lähetetään myös Maahan nerojen ratkottavaksi.
”What... is your favorite color?!”
Franklin raivoaa potilaansa parissa, kun ei ymmärrä tämän puhetta, ja pitää pikku tauon. Ivanova häiritsee häntä Maahan lähetetyistä lääketieteellisistä vastauksista ja stressin alaisena Franklin miltei sortuu ottamaan häppää pöytälaatikostaan, mutta hillitsee itsensä. Kun jäljellä on kuusi tuntia, enää murto-osa kysymyksistä vaatii ratkaisua ja Corwin kertoo jälleen uhittelevasta kuljetusliitosta, jolle Sheridan lupaa pitää puheen seitsemän tunnin päästä. Oikeastaan hän jo toivoisi luotaimen räjähtävän. Franklin on suunnattoman vihainen keskustellessaan erään Maan naislääkärin kanssa, kun pariin kysymykseen ei ole tullut vastausta, kun erikoisalalääkäri on lomilla. Sairastuvan lääkärit katsovat ihmeissään Franklinin mouhoamista ja lopulta mies sortuu stimien viekoittavaan otteeseen.
Vastaukset saadaan kasaan, kun aikaa on enää muutama minuutti, ja datapaketti on enää lähetystä vailla, kun Sheridan painaa jarrua tajutessaan koko jutun epäloogisuuden. Miksi ihmeessä ylikehittynyt kansa olisi valmis antamaan teknologiaansa kansalle, jota pitää sen arvoisena? Tässä mielessä olisi epäloogista lasauttaa taivaan tuuliin tyhmät kansat. On paljon todennäköisempää, että oikeat vastaukset saadessaan luotain räjähtääkin, koska fiksu kansa olisi luotaimen lähettäjille potentiaalinen uhka. Koko juttu siis lienee huijausta ja Sheridan laskee sen varaan. Aikaraja ylittyy ja luotain lähtee pois, mutta vasta turvallisen matkan etäisyydellä Sheridan käskee lähettää vastaukset ja niin erittäin voimakas räjähdys valaisee koko lähiavaruuden hetkeksi. Kapteenia risoo vaan niin vietävästi, kun alle tunnin päästä pitää kärsiä kuljetusliiton joukkotappelussa.
Takaisin narneihin ja vähän centaureihinkin. Na'Far pääsee G'Karin juttusille kertomaan, kuinka kurjaa narneilla on ja kuinka vastarinta estää centaurien antamia ruokakuljetuksia. G'Kar ei halua vihollisilta apua ja on vihainen, kun hänelle kasautuu ongelmien jälkipyykki. Vastarinta kun yrittää itse saada apua omilleen. Centaurit vain yrittävät hallita narneja. Na'Far on vähän samoilla linjoilla, mutta vielä ei ole aika toimia. Hän pyytää G'Karia palaamaan Narniin, kun hän itse hoitaa hommat B5:llä. G'Kar kertoo, etteivät muut narnit ikinä hyväksy uutta johtajaansa, mutta Na'Far kertoo heidän perheidensä kärsivän, jos G'Kar ei tottele. Na'Far ja Ta'Lon eivät pääse helpolla, kun G'Karin luota poistuttuaan G'Karin ystävät tukkivat käytävän ja alkavat uhota Na'Faria pelkäksi centaurien sätkynukeksi. Hän on tullut tänne vain särkemään kollektiivisen ylpeyden. G'Kar lopettaa tappelun eikä halua rivien särkyvän. Vain tämän vuoksi hän on valmis palaamaan kotiplaneetalleen.
”Kyllä sun pitäisi Q'Lan soikoon tajuta, että Han ampui ensin!”
Garibaldi käy tapaamassa kamojaan pakkailevaa G'Karia ja arvelee centaurien tappavan hänet Narnissa. Hän yrittää taivutella narnia jäämään, mutta tämäpä ei pyörrä päätöksessään. Vasta kun hän on astunut pois kämpästään, vastarintanarnit pysäyttävät hänet kertoakseen, kuinka arvokas hän on. He eivät anna hänen lähteä ja ovat vaikka valmiina uhraamaan perheensä kaikkien narnien vapauden vuoksi. Jopa Ta'Lon on häipynyt Na'Farin palveluksesta ja seisoo vastarinnan joukoissa. Liikuttunut G'Kar jää asemalle.
Vir ei oikein haluaisi lähteä Minbariin, mutta Londosta se on juuri oikea uravalinta. Siellä on varmasti nastaa ja hän voi tulla aina välillä tapaamaan Londoa. Hänen parastaan Londo vain yrittää, mutta Vir parkaisee London jäävän yksin. Londo on aina ollut yksin. Paperihommat on kuitenkin jo hoidettu eikä Vir-paralla ole vaihtoehtoa. He saapuvat mitään puhumatta satamaan ja Vir vielä katsoo vaitonaisena Londoa, joka vain nyökkää, kun jää ilman avustajaa ja Viriä vain virka riepottelee. Lykkyä hänelle, toivottavasti häntä vielä nähdään!
...
Jakson nimestäkin voi jo vähän päätellä, että tällä kertaa teemana oli yleisluontoinen kuvaus aseman menoon ja meininkiin eikä niinkään suuri yhtenäinen juoni. Ja ihan hyvä näin, sillä sirpaleisesta kokonaisuudesta huolimatta kaikki neljä juonta toimivat ja nivoutuivatkin yhteen varsin oivasti. B5:ssä on kyse hahmoista ja juuri niiden varaan tällaiset jaksot pelaavatkin. G'Kar ja Londo panivat parastaan omissa elementeissään. G'Karilla on vahva tukijoukkonsa, jolle ei byrokraattihyypiöt pärjää. Na'Faria innostuneempi olin kuitenkin Ta'Lonista. Kohtauksesta Sheridanin kanssa tykkäsin erityisesti. On oikeasti hyvä, jos sarjaan saadaan edes sivuosiin enemmänkin nimettyjä avaruuskansojen edustajia.
Mutta Vir, voi Vir sentään, ihan sääliksi käy. Kenties London huoli avustajastaan oli aitoa, sillä ehkä hän pelkää aseman ajautuvan vielä kriisiin, jossa Vir olisi vain ensimmäisten kuolevien listassa. Suhteellisen varma olen, että uusi toimenkuva vie aina sorrettua pikkumiestä uusille urille eikä häntä varmastikaan ulos kirjoitettu. Menisi muuten alkukrediitit uusiksi, kun olisi tökeröä poistaa hahmo ihan kauden alussa ja säilyttää hänet silti introssa. Centaurien erosta tuli silti jotenkin syyllinen olo. Vastaavasti asiallinen Franklin alkaa mennä stimiensä kanssa yhä huolestuttavampaan suuntaan. Äijä näyttääkin täysin väsähtäneeltä. On vain ajan kysymys, milloin vieroitusklinikka kutsuu.
Kysymysluotain oli aika nerokas tapaus jo ihan ideatasolla ja se piti lievän jännityksen avulla jakson kasassa ja toi Sheridanille ja Ivanovalle lisää ruutuaikaa. Jostain syystä Sheridanin antipatia kuljetusliittoa kohtaan huvitti ihan liikaa. Kokonaisuutena erinomainen filleri, vaikka tällaisten jaksojen tarpeellisuudesta voikin olla monta mieltä. Minua ei haittaa kunhan hahmomomentteja riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti