3. kausi, 4. jakso
Passing Through Gethsemane alkaa hyvin jännittävällä shakkiottelulla, jonka Sheridan häviää veli Theoa vastaan. Uskismunkit ovat siis tulleet jäädäkseen. Paikalla matsia seuraamassa on myös veli Edward (teen aina kunniaa Brad Dourifille, joka on ollut joka roolissaan aina elementissään) sekä Ivanova, joka saa pian viestiä tulla hangaari 13:een tapaamaan Koshia, mutta yllättyykin, kun Kosh on jo paikalla ja vorlon-aluksesta pusertuu ulos Lyta Alexander.
Lyta tapaa Sheridanin & kumppanit ja kertoo pakkomielteestään vorlonien kotiin, johon oli menossa, kun joutui rajaseuduilla ilman happea ja vorlonit pelastivat hänet. Lyta kävi heidän kotonaan, mutta ei voi kertoa asiasta yhtään enempää, kun on henkensä velkaa Koshille. Hän kertoo saapuneensa asemalle Koshin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Franklin haluaa tarkistaa, onko nainen varmasti kunnossa, ja Garibaldi ihmettelee, miten Lyta yhtäkkiä vain tupsahti näin kepeästi paikalle, kun kukaan vorlonien kotona käynyt ei ole sieltä palannut. Franklin hämmästelee, kuinka Lyta on erinomaisessa kunnossa - vielä paremmassa kuin ennen.
Lyta kohtaa sattumalta käytävällä London, joka on erittäin kiinnostunut vorlonien kodista, mutta koleaksi muuttunut Lyta ei paljasta mitään ja suuttuu London lahjontayrityksistä. Londo iskee takaisin uhkaamalla usuttaa Psi-joukot naisen perään, mutta Lyta hiljentää centaurin kertomalla ikuisista telepaattipainajaisista, jotka usuttaa kielijöiden kimppuun.
Edward saa bisneksensä hoidettua - munkit tarjoavat tiedonsiirtopalveluja saadakseen rahaa, jolla jatkavat elämäntehtäväänsä kuulla alienien näkemykset Jumalasta - ja on palaamassa kämppäänsä, kun eräs nainen huomaa hänen laukustaan pudonneen mustan ruusun. Edward näyttää olevan vielä naistakin hämmentyneempi kukasta, mutta kun hänen huoneensa seinälle on kirjoitettu hyvin kookkaalla ja kovin verisellä fontilla "DEATH WALKS AMONG YOU", hän kauhistuu kunnolla eikä usko näkemäänsä. Garibaldi sattuu olemaan samalla käytävällä palattuaan Delennin luota - jolle kertoi uutisissa vilahtaneesta paatuneiden rikollisten mielenpyyhkimisestä tehokkaana keinona käyttää uutta persoonallisuutta yhteiskunnalle hyödyksi - ja tulee toteamaan, että munkki on nähnyt omiaan. Hän kuitenkin pyytää CSI-tiimiään tarkistamaan, ettei seinä vaan kätke sisälleen mitään salaisuuksia.
"Mmm, tapetit pitäis kyllä vaihtaa, oon samaa mieltä."
Edward käy tapaamassa Delenniä ja Lennieria keskustellakseen uskonnoista ja utelias Delenn haluaa tietää, mikä on ollut munkin kristinuskon kaikkein tärkein hetki. Edward kertoo roomalaisia solttuja odottelevasta Jeesuksesta Getsemanen puutarhassa. Herra puuseppä kyllä tiesi, mitä tuleman piti, mutta päätti jäädä muiden syntien tähden. Samassa tilanteessa Edward olisi harkinnut lähtemistä. Keskustelu on mielenkiintoinen, kun molemmat osapuolet ovat aivan yhtä avoimia vastapuolen uskomuksille ja minbareillakin tuntuu olevan mukavaa.
Edward on palaamassa kämppäänsä alakansille, kun hissistä tullessaan törmää yhteen centauriin, joka livahtaa nopeasti paikalta. Käytävä on aivan autio, mutta munkki alkaa kuulla hyvin häiritsevää naisten tuskaista kirkumista ja sähkösahan särinää ja näkee tällä kertaa käytävän seinällä saman veriviestin. Hän joutuu paniikkiin ja harhailee saastaisen veden valtaamalle käytävänpätkälle, kunnes kaatuu ja kuulee sireenien ujelluksen, satunnaisia syytöksiä ja havaitsee tapetun naisen, jonka suuhun on sullottu musta ruusu, ennen kuin menettää tajuntansa.
"This cold dark place, Scully, Mulder's lookin' in on it right now."
Theo löytää järkyttyneen näköisen Edwardin kämpästään, kun veljeä ei ole näkynyt koko aamuna. Edward kertoo painajaisistaan, jotka tuntuvat ihan muistoilta, jotka eivät varmasti kuulu hänelle, eikä Theon sanat tunnu auttavan. Kun Theo lähtee, Edward syöksyy tietokoneelle etsimään tietopankista yhteyksiä visioidensa ja rikosten välillä. Theo käy Sheridanin luona tekemässä saman. Molemmille osapuolille selviää, että Edward oli edellisessä elämässään tunnettu sarjamurhaaja Charles Dexter, joka erikoistui naisten tappamiseen. Hänen mielensä tuomittiin pyyhittäväksi ja niin sai alkunsa lempeä Edward. Garibaldi saa taas sakiltaan selville, että joku yrittää selvästi saada Edwardin muistamaan, kun verijäljet tehtiin jonkinlaisella näkymättömällä musteella ja alakannen käytävän äänentoistoakin oltiin näpelöity. Kaiken kukkuraksi paikalla oli centauri, joka tunnistetaan telepaatiksi.
Centauri tuodaan kuulusteluihin, muttei kerro mitään. Hänet sokeutetaan säkillä kuin Skyrimissä norski kattilalla ja Lyta saapuu noukkimaan tiedot siitä, kuka miehelle maksoi. Edward ja Theo tapaavat, mutta metalliristikko erottaa heidät. Tyylillisesti Edward on siis menneisyytensä kahlitsema, varjoihin kietoutunut, ja kertoo tehneensä jossain elämässään syntiä. Hänen on kohdattava roomalaiset sotilaansa. Edward häipyy rukoilemaan pieneen kappeliin, odottelemaan. Sotilaat tulevat, kuvainnollisesti siis. Erään Dexterin uhrin sukulaiset ovat saapuneet asemalle kostamaan ja erityisesti eräs Malcolm haluaa toteuttaa suunnitelmansa. Vartijat löytävät hakatun Edwardin riippumassa ristiinnaulittuna. Hän antaa vihaajillensa viimeisillä hengenvedoillaan anteeksi ja Theo saattaa hänet eteenpäin. Edward seurasi esikuvansa esimerkkiä Babylonin avaruudessa riippuvissa puutarhoissa. Malcolm saadaan kiinni ja tuomitaan parin viikon päästä mielenpyyhintään. Theo esittelee munkkilauman uusimman jäsenen Sheridanille. Kapteeni katsoo hieman inhoten lempeää Malcolmia. Mutta saako Malcolm koskaan selville menneisyytensä...?
"Ja tänään rippikoulussa puhutaan ILMESTYSKIRJASTA!!"
Lyta saapuu ilman kaasumaskia Koshin tiloihin välittämään valoenergiaa päästään Koshille ja samalla selviää, että naiselle on ilmaantunut kaulan seutuville kidukset. Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu?!
Human x Vorlon: The Perpetual Intercourse
Teknisesti enimmäkseen filleri, mutta oikein erinomainen filleri, juurikin Brad Dourifin erinomaisuuden vuoksi, kun flippailu sopii hänelle jo aivan luonnostaan. Jos hänen tilallaan olisi ollut joku tuntematon turhuus, jakso olisi kärsinyt, sillä tässä annettiin yllättävän paljon ruutuaikaa juuri hänelle, kun vertaa muihin jaksoihin, joissa keskitytään johonkin sivuhahmoon. Erinomainen jakso oli myös älylliseltä anniltaan, sillä en usko, että äksönhullut ADHD-teinit saisivat tästä kovinkaan paljon irti, vaikka tapahtumat melko synkkävireisiä olivatkin. Olihan tässä sentään uskisjuttua ja diippiä settiä eksistentialismista uuden rangaistusmuodon myötä. Tai no uuden ja uuden, mielenpyyhkintähän vilahti jo olikohan ykköskaudella, mutta vasta tämä keskittyi siihen kunnolla. Ideatasollahan tällainen on kiehtovaa, mutta asian oikeutukselle ei annettu jaksossa myönteistä eikä liioin kielteistä vastausta. Onkin tuplasti hauskempaa, kun vasta eilen näin sattumalta ensi kertaa Robocopin, jonka perusidea oli suunnilleen sama. Vastaavasti ihmisen ja minbarien uskontokeskustelu oli hyvinkin kypsää aiheen käsittelyä.
Lytakin saatiin takaisin asemalle, kiva juttu. En olisi ihan heti arvannut, että hänestä tuli Koshin avustaja, mutta hänen taustansa tuntien se on aika hyvin perusteltu ratkaisu. Ehkä vorlonin ajatusmaailmasta saa enemmän irti Lytan tulkatessa vorlonlaulua. Kiehtovinta on kuitenkin se, mitä heidän välillään tapahtuu kulissien takana. Lytakin hengittää kahdella tavalla ja he vaihtavat jotain höpöenergiaa. Tämä herättääkin kysymyksiä, että ovatko vorlonit kenties jotain vesiotuksia vai onko kotiplaneetta vain niin toksisesti hasardi mesta, että he ovat respiratorisesti augmentoituja? Onko Lyta Vorloniassa saanut enkeliandrogyynilta ja nyt he vain vaihtavat energiaa tiätteks silleen? Sarja kiusaa minua niin, että suorastaan janoan vastauksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti