81 - No Surrender, No Retreat

81

4. kausi, 15. jakso

No Surrender, No Retreat, on lausahdus, jonka kapteeni Sheridan tokaisee astuessaan valitsemalleen tielle. Liika kun on todellakin liikaa. Marssimusiikki lyö aggressiivista tahtia, kun B5:n suuret pelinappulat kokoontuvat neuvottelemaan sota-asiasta Sheridanin johdolla. G'Kar tyytyy katselemaan varuillaan pöydän toiseen päähän istahtavaa Londoa. Sheridan ja Ivanova saapuvat kokoukseen kertomaan, että tästä hetkestä eteenpäin muiden kansojen puolustussopimukset mitätöidään, jotta armeijat mobilisoitaisiin Clarkin hirmuvaltaa vastaan. Asemalta lähteekin jo partioimaan 'Furyja Alfa- ja Delta-laivueiden muodostelmissa. Ivanova käskyttää vähän myöhemmin laivueita vihollisentunnistuskoodeista, jottei Clark ala tunkea väärää informaatiota ohjaamoihin.

G'Kar keskeyttää pikkukansojen kuohunnan, sillä onkin jo aika antaa ihmisille tukea, kun he ovat auttaneet kansoja niin tehokkaasti. Ei tietenkään Maan ihmisille, kun juuri heitä ei kiinnostanut Varjo-konflikti sitten yhtään. Sheridan muistuttaa muita myös siitä, että Clarkin propagandakoneisto suoltaa sen verran muukalaisvastaista settiä, että siitä on suoranaista haittaa kaikille. Ivanova pyytääkin, että kaikilta kansoilta liikenisi edes yksi hävittäjä sotatarkoitukseen ja Sheridan varmistaa, että muiden kansojen ei kannata kuunnella Clarkin mahdollisia sotilasapupyyntöjä. Humanitaarinen apu sen sijaan kelpaa. Ennen Maata on kuitenkin luvassa Proxima 3:n ja Marsin vapautus. Sitten koti tai kuolema.

Marcus rushaa käytävien halki Sheridania tapaamaan ja tuo sotahuoneeseen tietoja Proxima 3:n piirityksestä. Kiertoradalla möllöttää kokonaista kuusi Earthforcen hävittäjää ja lisäksi asevoimat pitävät kurissa planeetan lähtöliikennettä. Ivanovan on ihailtava vastapuolen strategiaa, vaikka planeetalla ollaankin nälissään. Sheridan kiinnostuu hävittäjien tunnisteista, sillä Junolla, Nemesiksellä, Vestalla ja Furiesilla saattaa ehkä olla vielä käännytystoivoa. Pollux ja Heracles sen sijaan osallistuivat varmasti siviilikuljetusten hilpeään hävitykseen eli niiden miehistöä lienee turha edes yrittää käännyttää vastarinnan puolelle, kun Sheridan ei edes tunne kyseisiä kapteeneja. Sheridan pyytää Franklinilta tilanneraporttia kryopaateista tulevan varalle, mutta ei Proximan operaatioon. Ivanovalle hän kertoo, että hävittäjät olisi hyvä hajauttaa 'Fury-aalloilla käännytyksen varalle ja jos vastapuoli alkaa uhota, pakopaikkaa ei ole.



”Really, Commander? Scanning Uranus...”

Vir on näkemässä vähemmän ihanaa unta mitä ilmeisimmin alitajuntansa perukoille pureutuneesta keisarinmurhasta, kun säpsähtää ovikellosta hereille sopertaen shokissa, ettei ole tehnyt mitään. Ovella on Garibaldi kyselemässä London perään, mutta suurlähettiläs on... tapaamisessa. Garibaldi olisi niin halunnut Londolta apua, mutta hänen käyntinsä ei ole ihan turha, kun hän kuulee juttua aseman sotatoimista Maata ja siirtokuntia vastaan. Yllättäen Garibaldi ei tiedäkään kaikkea aseman tapahtumista, kun ei enää kaveeraa kalliin ystävänsä Sheridanin kanssa. Garibaldi valittaa, ettei pidä kapteenin aikeista. Vir vertaa tätä suhteeseensa London kanssa, sillä vaikkei kaikki tyypin tempaukset miellytäkään, hän on kuitenkin ollut joskus oikeassa. Garibaldi aikoo kuitenkin osallistua taisteluun omalla tavallaan ja poistuu paikalta.

Pari White Staria lähetetään Marsiin ja yksi Maahan huijaukseksi, kun pääjoukko suuntaa katseensa Proxima 3:lle, jonka lähellä Marcus jo odottelee hyperavaruudessa, jonka punamassassa lilluvaa laivuetta ei Heraclesilta lähetetty yksinäinen 'Fury noteeraa. Marcus pyytää planeetan vastarinnalta tietoja hävittäjistä, jotka eivät ole hyökänneet siviilien kimppuun, mutta toisessa päässä alkaa ammuskelu. B5:n joukkojen olisi siis parasta iskeä pian.

G'Kar istuskelee huoneessaan kirjoittelemassa päättymätöntä tarinaansa ja odottelee autuaana kädet puuskassa parin ovikellon pärähdyksen verran ennen kuin antaa vieraansa tulla. Londo tervehtii häntä varuillaan ja toteaa, että taitaa olla eka kerta, kun hän astuu jalallaan aseman tähän huoneeseen. G'Kar niin pahoittelee, kun hänellä ei ole tällä kertaa kahleita. Pahuksen siivoojat kun taisivat viedä ne pois. London on todettava asunnon sisustuksen muistuttavan narnien kotiplaneettaa kaikessa kuivuudessaan, punasävyisyydessään ja masentavuudessaan. G'Kar ei tyydy enää kuittailemaan lisää vaan odottaa tympeän näköisenä selkeästi London jatkavan vielä kun voi.

Londo ei kuitenkaan vaikuta enää piruilevan, kun harmittelee kuinka he kerta toisensa jälkeen omaksuvat vanhat kaavat toistensa läheisyydessä. Ei hän tullut tänne riitelemään, vain puhumaan. Jään hän rikkoo utelemalla G'Karin silmästä selvästi tietoisena, että oli osallisena sen poksahtamiseen. G'Karin toteaminen näkemisestä ei voisi olla yhtään lakonisemmin lausuttu. Ei ole narneilla olleet viime vuodet helppoja, mutta ei ole ollut Londollakaan. G'Kar menetti ylpeytensä, kotinsa, silmänsä ja suuren osan kansastaan kansansa puolesta ja auttoi näin myös Centauri Primen tutisevia liitoksia. G'Kar katselee muualle, mutta kääntää katseensa. London kiitokset eivät häntä liikuta. He molemmat toteavat uudelleen tämän olleen vaikea vuosi. Londosta G'Karin kahleheitto oli epäystävällistä, sillä silloin ennen Londo tunsi aluksi vastentahtoista sympatiaa kahlittua narnia kohtaan, mutta se kasvoi lopulta syväksi kunnioitukseksi. G'Kar kuuntelee tilitystä etäisesti kiinnostuneena, mutta toteaa jäätävästi, että London kunnioitus liikuttaa häntä jopa kiitoksiakin vähemmän, jos mahdollista.

Londo hermostuu ja vetäisee narnin käsistä sivun, johon tämä on paneutumassa välinpitämättömänä. Londo piti lupauksensa Narnin vapautuksesta eli miksi G'Karilta tällainen asenne? Londo paiskaa sivun tiehensä ja vastaa G'Karin tiedusteluihin. Halusi G'Kar sen myöntää tai ei, he molemmat ovat patriootteja ja haluavat maidensa parasta. Londo on tehnyt kamalia virheitä, jotka olivat ajaa hänen ja G'Karin kodit perikatoon ja sellainen kummasti nöyristi. Londo kysyykin, kuka tässä on se pääasiallinen vihollinen. Hän pääsee viimeinkin asiaansa ja kertoo tulleensa hallituksensa kanssa siihen lopputulokseen, että Sheridania tulisi tukea aatteessa Maata vastaan. Hän kaataa taskumatista drinkin ja jatkaa, että jos narnit tekisivät yhteistyötä centaurien kanssa hyvän asian puolesta, se olisi loistava esimerkki kaikkien puolesta. Hän ojentaa shotin G'Karille ja kertoo ääni väristen, että vaikka vihollisesta ei olisi tietoa, näin hän tietäisi, ketkä ovat hänen puolellaan. Londo haluaa muutosta, hän haluaa toimia vastaisuudessa paremmin. Hän muistuttaa eräästä toisesta ryypystä, jonka G'Kar hänelle kustansi ennen sitä typerää, merkityksetöntä sotaa centaurien ja narnien välillä. Nyt Londo haluaa maksaa velan, sillä ensimmäistä kertaa sataan vuoteen heitä yhdistää muukin kuin viha. Ja tämä on hyvin erityistä.

Hän nostaa shottinsa ja jää odottamaan vastakaikua tulevaisuudelle, ihmisille ja sillalle, jonka kyseinen kansa heidän välilleen mahdollisti. Centauri Primen ja Narnin puolesta. G'Kar laskee kynänsä, nostaa lasinsa, tuijottaa hetken odottavaista Londoa ja tyhjentää shottinsa takaisin taskumattiin. Sitten hän jatkaa kirjoitusurakkaansa. Londo tuijottaa tyrmistyneenä näkymää, toteaa ”jassoo” ja poistuu mitään sanomatta paikalta.



Mies, jolla olisi muutakin sanottavaa kuin ”jassoo.”

 Sheridan kutsuu sotilaansa käskynjaolle kertomaan Proxima 3:n strategiasta, jota Ivanova täydentää. Heraclesiin ja Polluxiin kannattaa suhtautua varauksella, mutta tiettävästi Nemesis ja Vesta ovat vetäytyneet perseilystä, joten niillä purkeilla on eniten toivoa. Sheridan antaa viholliselle mahdollisuuden antautua, mutta puolustautua saa tietenkin. Ennen kaikkea on muistettava, että tästä sodasta tulee erikoislaatuinen, sillä he ovat ensimmäistä kertaa iskemässä omaa sotilaskalustoaan vastaan, kun muuta vaihtoehtoa ei heille ole jaettu. Hirmuinen lössi 'Furyja ja White Stareja kokoontuu hyperavaruuteen odottamaan iskua, joukossaan Sheridanin ohjastama, Valon armeijan insignialla kyllästetty lippulaiva White Star 2.

Jotenkin Nixonia muistuttava Heraclesin kapteeni Hall mitähelvetöi planeetan toisella puolella avautuvaa hyppyporttia. Hän käskee Polluxin ja Nemesiksen tutkimuspuuhiin. Sheridan ja Marcus ihmettelevät vihollisen peliliikettä, mutta epäilevät manööverin johtuvan kontrolloinnista. B5:n aluksia lappaa lisää planeetan premisseille ja Hallin kakkosnainen Levitt hämmästelee tuntematonta alustyyppiä. Hall tunnistaa ne Sheridanin aluksiksi ja vaikuttaa kiinnostuneelta. Nyt se jätkä teki viimeisen virheensä. Ukko palaa komentopallille mölisemään Junoa ja Vestaa lähettämään 'Furynsa liikkeelle. Nemesis ja Pollux saavat pidättäytyä taistelusta, jottei se repeytyisi useammalle rintamalle. Sheridanin signaali saavuttaa heidät käskien luopioita antautumaan ja Hall haluaa heti paikantaa miehen olinpaikan. Takaahan hän tuleekin, kun jo kolmannesta hyppyportista spawnaa sotajoukkoja suoraan Heraclesin taakse. Hallia ei hirveästi Sheridanin nössöilyt sotarikoksista kiinnosta, vaan hän käskee suupieli nykien Vestaa ja Furiesia iskemään uuden aallon kimppuun.



”Jumankauta mulle ei kommarit rupea grrr ärrrrrrr!”

Samassa hän kuulee kuitenkin Vestan kapteeni MacDouganin ottavan yhteyttä vanhaan ystäväänsä Sheridaniin, joka alkaa heti puhua Macille järkeä päähän Clarkin temppuilusta. Vesta on melkoisen kahden vaiheilla, kun Hallkin ärisee toisella taajuudella. Sheridan muistuttaa sotilasakatemiasta, jossa Mac kertoi hänelle sotimisen moraalisesta oikeutuksesta ja siitä, että sotilaat eivät ole mitään koneita. Hall kyllästyy ja käskee avaamaan oman tulensa. Sheridan manaa ja käskee joukkojansa puolustautumaan, kun muutkin hävittäjät ovat tulossa taistelukentälle. Heracles kärsii White Starien iskuista ja Hall suuttuu, kun Vesta ei tee mitään, mutta Vesta ei tee laittomuuksia sotaoikeudenkaan uhalla. Hall pelaa korttinsa ja ylentää Vestan komentaja Philbyn kapteeniksi. Philby tekee ilomielin tämän ja osoittaa esimiestään aseella. MacDougan vain toteaa, kuinka mies aina halusi kapteeniksi kapteenin paikalle.

Nyt Pollux ja Heracles ovat kärsineet vahinkoja ja Juno sekä Nemesis ovat tulossa. Sheridan käskee keskittymään Furiesiin ja muita joukkoja Polluxiin ja Heraclesiin. Sheridan kosiskelee Furiesin kapteeni Ecklandia puolelleen. Vastapuoli ei tee mitään, mutta Vesta tekee... ainakin väliaikaisesti. Sheridan on kahden vaiheilla, kun vanha patu on kyseisen hävittäjän kyydissä, mutta tilanne ratkeaa miehistön kapinaan Philbyn kiemurrellessa lattialla. Juno puolestaan pakenee hyppyportista paikalta. Eräs White Star suistuu kohti Polluxia, jolle kolari on viimeinen niitti. Sheridan jää kauhuissaan katsomaan ikkunasta tuhoutuvaa alusta toivoen sen kyljistä lähtevän pian pelastuskapseleita, mutta se on vähän liian myöhäistä, kun Polluxia ei enää ole.



”Bravely bold Sir Juno flew forth from Earth. He was not afraid to die, oh brave Sir Juno. He was not at all afraid to be killed in nasty ways, brave, brave, brave, brave Sir Juno. He was not in the least bit scared to be mashed into a pulp, or to have his shields gouged out, and his plating broken. To have his interior split, and his hull burned away, and his wings all hacked and mangled, brave Sir Juno. His cockpit smashed in and FTL cut out, and his motor removed, and his fuselage unplugged, and his crew raped and his bottom burned off and his penis...”

Nemesis on valmis antautumaan, mutta jäljelle jää vain uppiniskainen Heracles, jolle Sheridan puhuu järkeä, kun se on selkeässä alivoimassa. Komentosillalta nousee vain tulta ja savua, kun aseistus ja puolustus on särjetty. Hall uskoo vielä mahdollisuuksinsa kuunnellessaan Sheridanin antautumislitaniaa mölisten harhaisena olevansa päällikkö, kun silmämunat pullottavat ulos päästä sen verran eeppisesti. Levitt saa tarpeekseen ja vapauttaa Hallin tehtävistään. Heracles antautuu ja luovuttaa Proxima 3:n vastarinnalle.

Sheridan ei ole iloinen voitosta, kun tämä on vasta alkua ja jo nyt on kärsitty niin maan hemmetisti. Sheridan kutsuu selviytyneiden hävittäjien johdon koolle vähän neuvottelemaan. Vaihtoehtoja on vain kolme: joko he palaavat takaisin kotiin, jossa ainakin Heraclesin väkeä odottaa ennemmin tai myöhemmin sotaoikeus. Vaihtoehtoisesti he jäävät suojelemaan Proxima 3:a tai sitten liittyvät Sheridanin posseen läimimään Clarkia rytmikkäästi kivespusseille. Levitt haluaisi todeta, että hänen mielestään sotavoimien ei tulisi kajota politiikkaan eli heidän tulisi pysyä erossa sekä Clarkista että Sheridanista. Sheridan kuitenkin tähdentää, että kansaahan he palvelevat ja mitä muuta Clark on nyt muka kehittämässä kuin diktatuuria? MacDoucankin on vähän kahden vaiheilla, mutta Sheridan haluaa heidän tuellaan sodasta veretöntä. Antaa kansan määritellä lopuksi, kuka tässä oli oikeassa vai oliko kukaan. Kaput jäävät neuvottelevat keskenään.

MacDoucan saapuu kertomaan lopputuloksesta. Levitt vie Heraclesin korjattavaksi, Furiesin Eckland jää puolustamaan Proxima 3:a ja Nemesiksen Kawagawa sekä Vestan MacDoucan liittyvät Sheridanin vastarintaan. Miehet kättelevät. Vastarinnan Ääni kajahtaa Proxima 3:n olevan nyt vapaa. Sota Maata vastaan on alkanut ja asiaa tukevat centaurien ja narnien hallitukset. Viestiä lähetetään eteenpäin muille aluksille esimerkkinä tulevasta. Garibaldia ei tunnu uutinen hurjasti kiinnostavan, kun hän poistuu vähin äänin asemalta kohti Marsia. Takaisin Babylon 5:lle hän ei väitä enää ikinä palaavansa.

Babylon 5:llä Londo on päätynyt murjottamaan Zocalolle vetämään shotteja itsekseen. Seuraa hän saa G'Karista, joka ei edes katso centauria ottaessaan ryypyn. Hän kuitenkin pyytää Londoa antamaan yhteisjulistuksen, jonka kyllä allekirjoittaa. Ei tosin samalle sivulle London kanssa. He katsovat toisiaan silmiin ja Londo ymmärtää kyllä. G'Kar häipyy ja Londo nostaa narnin tyhjentynyttä lasia kasvoillaan sellaisia ilmeitä, jollaisia ihan kuka tahansa näyttelijä ei osaa luodakaan. Paitsi ehkä Andreas Katsulas.

Kauden nimijakso, tarvitseeko erikseen kehua? Kyllä, kyllä tarvitsee. Sillä vaikka tässä oli vain käytännössä suuremman taistelun ensiaskel, Proxima 3:n risteilijäbaletti säilyi panostensa vuoksi harvinaisen jännittävänä näytelmänä, kun tavoitteena oli kuitenkin neuvottelu eikä tuho. Hall panikin mukavasti kampoihin erinomaisen ärsyttävänä vanhoillisclarkistina, jolle eivät mitkään helkutin kestohymyilevät kapinajäppiset rupea. Noin muuten näitä kahakoita kestää kyllä nykyään katsellakin, näyttävää jälkeä suhteessa. Tai ainakin näyttävämpää ja koherentimpaa kuin ensimmäisellä kaudella. Tiedä sitten taas fysiikan laeista ja sen sellaisista turhuuksista, mutta en kyllä sille tielle enää palaa enkä sitä aihetta edes sivua muuten kuin huumorimielessä. Voittoaskel siis Babylon 5:n sotamatkalle, mainiota viihdettä eikä edes tyystin aivotonta.

Londo ja G'Kar puolestaan on voittoaskel televisiolle ja näyttelylle. Siis oikeasti, näitä kahta seuraisi vaikka Kelan kassajonossa. Tosin nyt on kyse vähän tärkeämmistä asioista. En tiedä, tarvitseeko vastapalvelusdrinkkikohtausten tapahtumia erikseen enää selittää, kun synopsispussini halkesi ja repesi, mutta jos yksittäiset ilmeet kertovat enemmän kuin tuotantokauden aikana voi tapahtua, ollaan voiton puolella jo oltu hyvin kauan. Ja tässä vaiheessa näiden kahden yhtenäistä eloa jo ollaan. Voi sitä katkeruutta, anteeksiantoa ja muuta sellaista, josta voisi helposti tehdä lööperiä, mutta ei näiden kahden välillä. Elämää suurempien näyttelijöiden elämää suurempia kohtauksia.

Ja herra Garibaldi sitten painui tiehensä. Hyvin lyhyet pari kohtausta, jotka kertoivat aika paljon. Garibaldihan on käytännössä osa avaruusasemaa, eihän hän voi lähteä? Kyllä hän vaan voi. Minä niin odotan, että hänet nähdään Marsissa silloin kun Sheridan marssii (ehheh!) sotajoukkoineen sen kamaralle. Edessä taatusti kiintoisa loppukausi, jonka suunnan ehkä osittain arvaa, mutta ehkä mieluummin ei.