perjantai 20. huhtikuuta 2012

24 - Revelations

24

2. kausi, 2. jakso

Revelationsin tärkein virka on palauttaa kaikki hahmot takaisin näyttelemään ennen kuin fanit alkavat parkua, että Garibaldi on jo neljättä kautta koomassa. Londoakin tilanne ärsyttää, kun Babylon 5:n Neuvosto on varajäseniä täynnä. Minua vähän huvittikin, kun ainoa vanha naama hänen lisäkseen oli Kosh, jonka kryptisistä kommenteista onkin niin paljon hyötyä kaiken kannalta. Muutenhan paikalla istuskeli Sinclairin korvaaja Sheridan, Delennin avustaja Lennier ja G'Karin avustaja Na'Toth, jonka näyttelijän huomasin vasta nyt vaihtuneen - valitettavasti huonompaan suuntaan, kun tämä uusi narni vaikutti melko värittömältä aiempaan verrattuna. Saa nähdä petraako näyttelijä tulevaisuudessa, kun aiempaa hottista (saako näin sanoa narnista mitä en edes) on jo vähän ikävä. Londo on etenkin utelias G'Karin sijainnista. G'Kar on parhaillaan lentelemässä hävittäjällä tovereidensa kanssa galaksin rajaseudulla kvadrantti 37:n hävittäneitä ilkimyksiä etsimässä, mutta ajautuvat vaikeuksiin tuntemattomien alusten hyökätessä. Hän pakenee paikalta ja saapuu Na'Tothin yllätykseksi takaisin B5:lle. G'Kar on nyt varma, että vastuussa iskusta on joko ihan uusi rotu tai todennäköisemmin ikivanha rotu, johon jo narnien uskonkirjassa viitattiin muinaisen sodan aikoina. Hän oli ollut poissa tutkimassa rajaseudun kauan sitten kuolleita planeettoja ja on nyt sitä mieltä, että muitakin on varoitettava tulevasta uhasta.



"Voitko auttaa mut ylös tästä asennosta?"

Franklin tapaa Sheridanin ja pyytää häneltä lupaa käyttää elinvoimansiirtolaitetta Garibaldin parantamiseksi. Sheridanilla on epäilyksensä, kun Franklin haluaa siirtää omaa voimaansa, mutta suostuu kuitenkin, kun haluaa turvallisuuspäällikön tolpilleen. Sheridan käy tapaamassa vierailulle tullutta Elizabeth-siskoaan, jolle draamailee Anna-vaimonsa kuolemaa pari vuotta sitten, ja palaa sitten Franklinin luokse vuorottelemaan hänen kanssaan Garibaldia terveeksi. Garibaldi herää koomastaan ja saa heti kuulla sen tasoisia uutisia, että vaipuisi kernaasti takaisin. Presidentti Santiagon kuolema harmittaa häntä suuresti ja Sheridankin tuntuu ihan oudolta hyypiöltä. Ivanova kysyy, muistaako hän ampujaansa. Taka-alalla seisoskeleva Jack on vetämässä asettaan esille, mutta on hyvillään esimiehensä tietämättömyydestä.

Vähän myöhemmin Garibaldin vartijatoveri tuo Talian kaivamaan ampujan henkilöllisyyttä mielestä, vaikka mielitiedoilla ei edelleenkään ole laillista pohjaa. Jackhan sieltä paljastuu ja vartijat käyvät pieksemässä ja pidättämässä hänet selvästi katkerina Garibaldin kohtalosta. Garibaldi haluaa aivan välttämättä kuulustella Jackia itse eikä jälleennäkeminen ole kovin iloinen, kun Jackia muistutetaan petturien ilmalukkolennosta. Ylimielinen Jack vain puhuu uusien tuulien puhaltavan Maan suunnalla eikä myönnä Homeguardin terroristien olleen jutun takana, mutta näyttää Garibaldin lähtiessä merkillisen käsimerkin. Sheridan saa itse presidentti Clarkilta käskyn siirtää Jack vankisukkulalla Maahan, mutta vähän myöhemmin Ivanova kertoo, että Earthforcen tunnuksilla merkitty alus nappasi Jackin matkalta mukaansa. Aluksen tunnistuskoodia vain ei ole missään rekistereissä joten Jack katoaa kätevästi. Garibaldi tajuaa Talian kanssa keskustellessaan, että Jackin käsimerkki oli sama, jota Bester vilautti aikoinaan Sinclairille. Tämän perusteella Psi-joukot saattavat hyvinkin olla presidentin murhan takana eikä epäilyttävästi Earthforce Onelta nuhan takia ennen attentaattia häipynyt Clarkikaan aivan syyntakeeton ole - varsinkaan Jackin siirtokäskyn perusteella. Clark vaikuttaa muutenkin sellaiselta punaniskarepublikaanilta, että paska mieshän hän on.



"Mie en pijä neekeriukoista tolopan nokassa."

Franklinilla riittää hommaa myös minbarienkin puolella, kun Lennier hälyttää hänet Delennin tiloihin. Rouva suurlähettiläs kun on kuoriutunut ulos eikä Lennier oikein tiedä mitä tehdä. Franklin on vähintään yhtä hämmentynyt kaavun alla vapisevasta Delennistä, joka tuntuu anelevan apua. Delenn on peittynyt sinertäviin suomuihin eikä Franklin ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa. Franklin tutkii hänet ja osa suomuista alkaa putoilla. Kun toinen Neuvoston kokous on meneillään, Lennier tulee ilmoittamaan, että Delennin muodonmuutos on nyt ohi. Miltei ihmiseksi muuntautunut minbari paljastaa ei enää syöpäpotilaalta näyttävän päälakensa ja muutenkin pehmiytyneet kasvonpiirteensä. Takaspoileri törröttää vielä päässä. Hän kertoo muuntautuneensa ihmisminbarihybridiksi kenties diplomaattisten suhteiden mutta todennäköisemmin profetian vuoksi - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.



Ennennäkemätön hybriditransformaatio tuntuu keskittyvän 95-prosenttisesti hiuksiin.

Londo käy taas kerran tapaamassa Mordenia huolissaan mahdollisista syytöksistä, jos kvadrantti 37:n salaisuus paljastuu. Morden vain toteaa hyökkäyksen tuoneen Londolle uusia mahdollisuuksia edetä urallaan. Londo ei tunnu odottavan vastausta kysyessään, järjestäisivätkö Mordenin kumppanit uuden tempauksen, mutta Morden vain toteaa, että sen kun valitset kohteen. Vitsinä heitetty Narn on kuitenkin Mordenille liikaa. Toistaiseksi. Kun Londo häipyy, Morden haluaisi kovasti saada kaikkea sisäpiiritietoa, mitä Londo tulee asemalla kuulleeksi. Kun G'Kar mouhoaa seuraavassa Neuvoston kokouksessa (kronologisesti jakson toisessa, tämä synopsis ei etene kronologisesti) muinaisesta uhasta ja kertoo narnien hallituksen suostuneen lähettämään raskaan luokan risteilijän skannaamaan Z'ha'dumia, kuollutta planeettaa, joka on tämän samaisen uhan ikiaikainen tyyssija. G'Kar varoittaa, että jos planeetalla on elämää, muulla maailmalla ei ole mitään toivoa.

Londo käy juoruamassa narnien pikku tutkimusmatkasta Mordenille ja kun narnien kippo loikkaa Z'ha'dumin lähistölle, musta alus tuhoaa sen ihan tuosta vaan. Na'Toth kertoo G'Karille synkät uutiset, joissa syytä uskotaan porttionnettomuudeksi, mutta G'Kar on vahvasti vihollisaluksen kannalla. Jonkun on tosin täytynyt visertää viholliselle narnien tulosta, kun muuten tuhoutuminen ei käy järkeen. Hän ja Londo vaihtavat merkitseviä katseita.



Instant Rim-shot! *rumpufilli*

Pitkin jaksoa Sheridan vielä tapailee siskoaan, jolle avautuu uudesta duunistaan sekä raskaasta päivästä ja angstaa vielä lisää Annan kuolemasta, josta tuntee olevansa vastuussa. Heidän oli määrä mennä lomailemaan, mutta Sheridan tulikin viime hetkellä toisiin ajatuksiin ja passitti Annan viimeiselle lennolleen. Anna oli avaruutta tutkivassa tutkimusryhmässä, jonka alus katosi virkatehtävissä. Ennen kuin Elizabeth palaa takaisin, hän antaa veljelleen datakristallin, joka on viimeinen tallenne Annasta. Viestissä hän kertoo, kuinka oli itsekin aikeissa perua lomasuunnitelmat, kun halusi lähteä töihin. Sheridanin omatunto saavuttaa vihdoinkin rauhan.

Läpeensä turhaa Sheridanin perhedraamaa lukuunottamatta (minusta Sheridanin siskon ja vaimon esiintyminen jo toisessa miehen esiintymisessä oli vähän kömpelöä, tälle olisi ehkä enemmän tarvetta joskus myöhemmin ellei sitten myöhemmät tapahtumat ole puhtaasti Suurta Juonta) Revelations vei asioita mukavan ripeästi eteenpäin ja onnistui vielä mahdottomassa eli peräti kolmen hahmon paluussa. Minä kun oikeasti luulin, että Garibaldi, G'Kar ja Delenn kuppaisivat tilanteissaan vähän eri aikoja eivätkä palaisi takaisin näin nopeasti. Tämä on vain hyvä asia, kun nyt joka tyyppiin voidaan taas panostaa. Tässä jaksossa varsinkin tunnuttiin panostavan moneen tyyppiin, kun likipitäen koko pääsakki oli menossa mukana. Paitsi Keffer, hänet unohdettiin johonkin, ja olen tästä niin pirun onnellinen.

G'Karin pakkomielle alkaa varmaan pikkuhiljaa kuljettaa Varjo-kaarta melkoisella vauhdilla eteenpäin. Saa nähdä kuinka vallanhaluiseksi Londo rupeaa Mordenin vedellessä naruja, kuitenkin luulen hänen jossain vaiheessa katuvan ja katkaisevan pahaenteiseen mieheen välit, kun jotain todella radikaalia tapahtuu. Z'ha'dumin visiot olivat yllättävän hienoa CGI:ta, luulin joutuvani nauramaan suurimmalle osalle sarjan jurakautisista erikoistehosteista. Olettaisin presidenttimurhavyyhdin jäävän vähäksi aikaa taka-alalle, kun siinä ei saavutettu mitään konkreettista, josta jatkaa suoraan. Aavistinkin Clarkissa olevan jotain mätää ja Jack on muutenkin nyt niin kakkapää, että hän voi toilailla vaikka mitä hävytöntä ja silloin nautin, kun Garibaldi vetää häntä täysillä lättyyn. Delennistä vielä sen verran, että häntä kävi suomuvaiheessa melkein sääliksi, mutta selvisi kuitenkin koettelemuksestaan hengissä. Ja varsin viehättävältähän hän nyt näyttää, vaikka Mira Furlan on aina vähän avaruusoliolta/kroatialaiselta näyttänytkin. En hirveästi usko, että Delennin muodonmuutosta arvostetaan minbarien ylemmissä piireissä, mutta hän vaikuttaakin kulkevan sen verran omaa polkuaan, ettei anna asian haitata.

Nämä loppukommentit tuntuvat venyvän nykyään enemmän spekulaatioksi kuin varsinaiseksi arvosteluksi, mutta en ole koskaan ylikriittinen ollutkaan, kun "ihan hyvä/oikein mainio/kurapaska jakso" -kommenteilla ei hurjasti arvoa ole. Enemmän tulevan arvailu vain kertoo, kuinka innoissaan alan sarjasta olla, sillä jos tämä olisi kauheaa scheissea, ei kauheasti kiinnostaisi edes miettiä, mitä se Straczynski seuraavaksi pieree skriptiinsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti