4. kausi, 2. jakso
Whatever Happened to Mr. Garibaldi? on toinen kaikkien huulilla viipyilevä kysymys, johon ei varsinaisesti vieläkään saada vastausta, kun vastoin oletustani Garibaldia näkyi vain huomattavan vähän aikaa. Garibaldin mysteeri kuitenkin ajaa jaksoa joka suhteessa eteenpäin. Tällä kertaa Franklin pääsee käynnistämään jakson narraatiollaan. Taas on kulunut viikko eikä B5:n tilanne näytä oikein muuttuvan. Sairastuvalla on sentään hiljaista, kun pikkukansojen allianssi on rakoillut joka otuksen palaillessa koteihinsa odottamaan seuraavaa Varjojen siirtoa. Lennier saapuu pyytämään tohtoria katsomaan Delennin perään.
Murehtiva minbari vastaa vasta ännänteen Franklinin ovisoittoon ja antaa hänen astua peremmälle. Delennin paasto on jatkunut jo toista viikkoa, mikä saattaa ehkä olla suht normaalia minbareille, mutta Delenn on enää puoliksi sellainen. Nainen vain kertoo olevansa itselleen vihainen, kun rikkoi Sheridanin luottamuksen. Jos kapteeni on tosiaankin kuollut, Delenn tulee näkemään hänet seuraavaksi siellä, mihin varjot eivät lankea. Tätä menoa pakopaikan portit avautuvat aivan tuota pikaa. Franklin jättää hänet suremaan ja he tapaavat myöhemmin Sheridanin kämpässä, jossa Franklin Ivanovan pyynnöstä järjestelee kapteenin roinaa. Franklin löysi tallenteen, jonka Delenn haluaisi varmasti nähdä ja jättää hänet katsomaan sitä.
Tallenteessa Sheridan tilittää viime toukokuun tapahtumista, joista ei ole hurjasti tilitettävää juuri siltä päivältä, kun tämä on ollut poikkeus hektiseen arkeen Maan kahleista irtautumisen vuoksi. Sheridan kertoo pelkäävänsä tilannetta ja paljastaa, kuinka hänen isänsä opetti käsittelemään kipua. Synkistäkin asioista voi löytää valoisamman laidan, kun mitään menetettävää ei kuitenkaan ole. Siksi kielekkeeltä kuolemaan hypättäessä voisi saman tien yrittää kasvattaa siivet ja oppia lentämään. Sheridan vertaa tätä letkautusta Delenniin ja Delennin sydän jää selkeästi sykkimättä pari lyöntiä, kun hän keskittyy siihen, mitä hänestä sanotaan. Sheridan kertoo tappaneensa sodassa minbareja ja nähneensä ystäviensä kuolevan heidän käsissään, mutta tässä hän nyt on rakastamassa yhtä heistä. Hän ei oikein tiennyt, miten asian ilmaisisi, mutta kun hän on nyt joka tapauksessa pudonnut kielekkeeltä, Delennin silmät valavat häneen uskoa lentämisestä. Delenn on kovin otettu Sheridanin tunnustuksesta, mutta tuskinpa se saa hänen mielialaansa yhtään paremmaksi, kun mies on joka tapauksessa kateissa. Uutta toivoa se sen sijaan valaa.
Delenn kutsuu White Star -laivaston paikalle ja pitää miehistön sisseille puheen. Tällä kertaa on aika iskeä, kun pikkukansojen liitto on vaipunut taka-alalle, ja he tulevat rekrytoimaan porukkaa viikon ajan lisävoimiksi suurhyökkäykseen Z'ha'dumiin. Onnistumistodennäköisyys on häviävän olematon, mutta Delenn kertoo eräästä viisaasta miehestä, joka kertoi kerran kielekkeeltä hyppäämisestä. Nyt Delenn antaa sisseilleen mahdollisuuden lentää.
”Mennään varmaan kuolemaan!” ”FUCK YEAH!!”
Samaan aikaan toisaalla nimettömällä kivenmurikalla jylisee ainainen ukkonen ja G'Kar astuu paikalliseen jointtiin etsimään tietoja Starfuryn kappaleesta, joka on tiettävästi myyty eteenpäin. Hänen tenttaamansa mies puolustelee 'Furyn kappaleen olleen täysin laillisesti napattavaa hylkytavaraa, mutta G'Karia ei noin vain vakuuteta, kun kappale oli tietenkin Garibaldin aluksesta peräisin. Hämärähemmo ei halua sotkeutua asioihin enempää, vaikka asiat sotkeutuvat klassiseen ”ei me haluta sun kaltaisia tänne” -junttityyliin baarijoukkotappeluksi, kun baarimikko uhkaa heittää narnin ulos. Kun G'Karin perään lähtenyt Marcuskin ilmestyy apuun, he pakenevat pienen joukkomätön jälkeen paikalta. Pari centaurivartijaa lähtee heidän peräänsä ja Marcus kertoo G'Karille heidän etsivän narnia. Marcus ihmettelee, miksi G'Kar lähti yhtäkkiä Garibaldin perään, mutta näemmä tässä on takana se harvinaisuus, että turvallisuuspäällikkö on ensimmäinen ystävä, joka ei ole narni. Marcus lähti puolestaan G'Karin perään, kun hänellä ei ole ollut koskaan narniystävää, jos nyt hänellä koskaan ylipäätään on ystäviä ollutkaan. G'Kar vaikuttuu hänen minbarisauvastaan.
Centaurivartijat näyttävät eräiden narnien kuvia baarimikolle, joka viimeinkin tunnistaa G'Karin, josta on melkoinen palkkio saatavilla. Marcus saa selville herättämältään mieheltä, että Starfuryn sijainti tuli Interplanetary Expeditionsilta. G'Kar aikoo lähteä löytöpaikalle ja nimenomaan yksin. Marcuksen tulisi palata B5:lle etsimään IE:n kontaktia ennen kuin G'Kar loukkaantuu hänen läsnäolostaan. Selvästikin G'Kar haluaa hoitaa oman osuutensa yksin ja jää lepäämään huoneeseensa. Marcuksen poistuminen on tosin suuri virhe, kun G'Kar herää lähestyviin askeleisiin, ottaa aseensa esille ja jää urheasta vastarinnastaan huolimatta keisarillisten centaurivartijoiden vangiksi.
Jonkin ajan kuluttua innostunut ministeri herättää London ja kertoo Cartagian käskeneen hänet välittömästi valtaistuinhuoneeseen. Keisari nillittää viivästymisestä, mutta Londo halusi pukeutua paremmin. Cartagia haluaa antaa Londolle lahjan, jota hän on kuulemma odottanut jo pitkään. Pari vartijaa raahaavat taltutetun ja läpeensä piestyn G'Karin paikalle eikä Londo tiedä, mitä sanoa. Ainakaan hän ei ole iloinen, kun vihamiehet vaihtavat pikaisesti katseita, mutta hän tyytyy kiittämään lahjasta. Cartagia kysyy hieman huvittuneesti, onko G'Karilla mitään sanottavaa, mutta narni pitää uskomatonta kyllä vieläkin kiinni tehtävästään ja kysyy, tietääkö kukaan herra Garibaldin olinpaikkaa. Kohtaus päättyy huvittavasti Cartagian kysyessä: ”Kuka?”
Etsi kuvausta Jeesus-viittauksia, vol. II
Seuraava kohtaus siirtyykin luonnollisesti herra Garibaldiin, jolla ei ole nyt yhtään kivaa. Krapulaisen kasarisängen kasvattanut Garibaldi vaikuttaa yhä enemmän John McClanelta, kun hän riehuu aivan raivoissaan ikkunattoman steriilissä sellissään, jossa häntä selvästi tarkkaillaan. Ovi ei avaudu, vaikka hän yhä uudestaan paiskautuu sitä päin. Jostakin kumpuava ääni kehottaa häntä olemaan telomatta itseään, kun heillä on käskynsä. Garibaldi ihmettelee, kuka tästä on vastuussa, mutta ei tietenkään saa vastausta. Hänen vangitsijansa haluavat vain tietää, mitä miehelle tapahtui B5:ltä lähdön jälkeen. Garibaldi ei muista, mutta äänen mukaan hän valehtelee. Ääni pommittaa samaa kysymystä ja lopulta vanki flippaa täysin ja särkee tuolinsa ja kaikki sellin lamput. Huoneeseen päästetty kaasu taltuttaa hänet ja avautuneesta ovesta astuu kaasumaskinen tyyppi, joka on pukeutunut Psi-joukkojen univormuun.
Thatever happened to mr. Garibaldi
Jaksossa on myös toinen sellikohtaus, jossa Londo saapuu tapaamaan nurkassa kyyhöttävää G'Karia. Londo sättii G'Karin typeryyttä, kun lähti B5:n suojeluksesta tietäen vallan hyvin, että häntä seurattaisiin. G'Kar kyllä tietää, että häntä odottaisi viimeisenä Kha'rina kuolema, mutta Londo kertoo, että olisi voinut saman tien järkätä armeliaamman kuoleman. Täällä G'Karia vain odottaa keisarillinen kidutus. G'Karia tullaan pitämään täällä kuin lelua niin kauan kuin hänestä irtoaa hupia. Hänen loppunsa ei tule olemaan kaunis, kun Londo kuvailee yksityiskohtaisesti, kuinka rinta viilletään auki ja kaikki sisäelimet asetellaan oikein somaksi keoksi. London selostus ei kuulosta yhtään tyytyväiseltä ja G'Kar kysyy, miellyttääkö tämä nyt Londoa. Ei, ei se miellytä eikä se olisi miellyttänyt vuosia takaperinkään, oli G'Karin tilalla sitten kuka tahansa. Tällaista kohtaloa hän ei soisi kenellekään.
”Hello old... friend?”
Londo toteaa, että valtaistuimella löhöilee nyt hirviö ja hänestä on päästävä eroon. Tavallaan G'Karin saapuminen kuvioihin oli lahja, sillä ehkä hänen avullaan Cartagia saadaan listittyä, mutta tämä ei tule olemaan G'Karille helppoa. Seuraa runsaasti kipua, jolle Londo ei valitettavasti mahda mitään. Jossain vaiheessa Londo laittaa pyöränsä pyörimään, kun aika on otollinen. G'Kar ei vastaa aluksi mitään, mutta vasta London lähtiessä hän lupaa auttavansa, jos Londo vapauttaa kaikki narnit tyranniasta. Londo on hetken hiljaa ja suostuu. Oviaukosta ryöppyävä valo lankeaa G'Karin ylle kenties symbolina toivosta, joka tulee nyt erittäin epätodennäköisestä suunnasta.
Sheridan roikkuu pimeydessä valtavien valolonkeroiden varassa ja valokeskittymästä kumpuaa toistuvaa kysymyssarjaa ”Kuka olet?” ja ”Mitä haluat?” Sheridan herää luolasta ja hänen vanha seuralaisensa miettii, mistä hän oikein uneksi. Olento kuitenkin jo aavistaa, mitä Sheridan haluaa tietää. Ulospääsyä Z'ha'dumista ei oikein kannata etsiä, olentokin on tästä ajatuksesta luopunut. Lisäksi olento esittelee itsensä Lorieniksi, vaikka tällä ei luultavasti ole merkitystä. Hän puhuu arvoituksin sanoista ja ajatuksista – loiko universumin sana vai ajatus? Lorien siirtyy toteamaan Sheridanin olevan kuollut, sillä hän on ollut täällä jo yhdeksän päivää syömättä ja juomatta ja kehottaa tarkistamaan pulssin, jota ei ole.
Japanissa tämäkin päättyisi likaisesti.
Sheridan luulee juttua huijaukseksi, mutta muistaa ikuiselta tuntuneen putoamisensa. Lorien kysyi, löytyikö pohjaa ja järkeilee, että jos pohja tuli vastaan, Sheridan tosiaankin kuoli, ja että ehkä Sheridan putoaa vieläkin. Ehkä Sheridan on välitilassa, tikin ja takin välissä, jossa aika on pysähtynyt ja jossa mahdollisuudet ovat rajattomat. Tik-tak -jutut nyppivät Sheridania sen verran, että hän työntää Lorienin seinää vasten ja vaatii tietää, kuka hän on ja mitä tahtoo. Sheridanin ajatukset käväisevät pikaisesti valolonkeroiden luona ja Lorien kertoo hänen olevan lähempänä totuutta.
Sheridan lähtee vaeltelemaan käytävillä ja palaa takaisin leiritulelle kulkien täydellisen ympyrän, kuten Lorienin mukaan kaikki tulevat vääjäämättä kulkemaan. Kannattaisi vain antautua takille, mutta Sheridan ei halua kuolla vielä, kun Valon armeija tarvitsee johtamista. Lorien harmittelee, kuinka kamalaa on nähdä lapsensa sotimassa, metaforisesti siis. Eihän kukaan kuuntele Lorienia. Hän kertoo olleensa täällä hyvin kauan, jo kauan ennen Maan syntyä. Ennen kuin Ensimmäiset tulivat, hän oli vanha jo silloin. Lorien on Ensimmäinen. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Hän on ollut Z'ha'dumin syvyyksissä jo kauan odottamassa jotakin ja Sheridan on ensimmäinen, joka on päässyt näin lähelle. Varjot tietävät kyllä Lorienista ja juuri siksi ne norkoilevat Z'ha'dumissa osoittaakseen mukamas kunnioitusta.
Lorien vaihtaa puheenaihetta ja kertoo Sheridanin kantavan vorlonin osaa itsessään. Sheridan ihmettelee vähän asiaa, mutta muistaa sitten Koshin puheet. Lorien kertoo vorlonien osaavan siirtää tietoisuutensa kappaleita muihin matkatessaan salassa galaksin halki. Sekä Sheridan että Kosh ovat ongelman puolikkaat ja heidän tulisi päästää irti, antautua takille. Sheridan kertoo muiden tarvitsevan häntä, mutta Lorien toteaa, ettei se ole mikään syy katsoa toisaalle kuolemasta ajatellen, miten maailmalle kävisi ilman häntä. Sheridan pakenee kuolemaa eikä antaudu elämälle. Siksi hän on välitilassa. Kannattaisi lopettaa pelkääminen, tiedostaa itsensä ja lopettaa elämisen syiden etsiminen, kun sellainen takuulla jo on jossakin. Sheridan tiedostaa putoavansa yhä syvemmälle pimeyteen ja Lorien työntää häntä eteenpäin, jotta keksisi oman syynsä. Sheridan ei enää näe Lorienia eikä ole enää varma, nappaako olento hänet enää uudestaan, mutta johan Lorien jo otti hänet kerran kiinni. Sheridan miettii vielä, että entä jos hän kuolee pohjalla? Lorien ei osaa luoda elämää, mutta saattaa kyetä herättämään kuolleista. Aina sopii toivoa.
Sheridan palaa muistoihinsa ennen hyppyä ja loikkaa uudestaan. Tällä kertaa hän muistaa, kuinka joku kerran kertoi tarkkailevansa hänen nukkumistaan ja ottavansa hänet kiinni, jos hän sattuu putoamaan. ”Delenn!” on hänen parkaisunsa. Lorien jää tarkkailemaan pohjalla retkottavaa Sheridania.
Melkoista vuoristorataa taas kerran, taitavat epäilykseni Centauri Primen tulevista tapahtumista vahvistua, sillä G'Karin kidutus lienee vastaus siihen, miksi tulevaisuuden G'Kar on niin kokovartaloraiskatun näköinen. Cartagian syökseminen valtaistuimelta on myös tosi hyvä selitys sille, miksi London ja G'Karin suhde on nykyään niin kummallinen. Ei olisi voinut vielä ensimmäisellä kaudella uskoa, että nämä kaksi luonnonvoimaa tapaisivat sellissä ja reagoisivat toisiinsa näin. Näiden tyyppien kemiat ja näyttelytyö alkavat hipoa jo täysin uskomattomia sfäärejä, kun tällaisia kohtauksia saadaan aikaiseksi. Varsinkin Londo ei näyttänyt enää yhtään vahingoniloiselta vältellessään katsomasta G'Kariiin kertoillessaan samalla ikäviä tosiasioita tulevasta kivusta ja särystä. G'Karin heikko pyyntö narnien vapautuksesta ja taustalle tullut upea musiikki oli toinen ehdoton kohokohta tässä kohtauksessa, joka nousee heittämällä suosikkihetkieni listaan. On se mukava todeta, kuinka jää jälleen kerran sanattomaksi.
Garibaldin riehuminen puolestaan oli aika pelottavaa katseltavaa ja näyttääkin siltä, että miehen se synkempi puoli paljastui juuri kunnolla, mutta toisaalta vangitseminen ja täydellinen turhautuminen saattaa tällaista aiheuttaa, varsinkin kun Sheridanin kohtalo antaa odottaa. Eipä olisi voinut uskoa sitäkään, miten muuttunut mies Garibaldi on, kun ei kakkoskauden alussa luottanut yhtään Sheridaniin ja nyt järkkäsi hänet Z'ha'dumiin. Saattaa kyllä katua tekoaan, kun Sheridan meni siellä kuolemaan. Olisi kai pitänyt estellä kapua. Vaikka Garibaldin ajatuksista ei saa muuta kuvaa kuin silmittömän ragetuksen, voi aika helposti kuvitella tyypin ajatukset. Se sen sijaan on mysteeri, mitä matkalla tapahtui, kun Psi-joukotkin ovat siitä kiinnostuneita. Olin sivuuttanut melko hämärän pikakohtauksen, jossa Starfury oli kietoutunut Varjoaluksen sisään. Nappasivatkohan siis Varjot hänet hetkeksi ja sitten Psi-joukot saivat hänet haltuunsa? Mitä ne Garibaldista oikein haluavat? Missä he edes ovat tällä hetkellä, Marsissa? Maltan jälleen tuskin odottaa.
Garibaldin etsintään liittynyt kohellus myrskyplaneetan baarissa oli askel ehkä perinteisempään beefemmaan, kun thugeja vedettiin lättyyn ja G'Kar sankaroi Marcuksen parissa. Ihan hassua silti ajatella, että Marcus oli G'Karin perässä, joka oli Garibaldin perässä, joka oli Sheridanin perässä, koska he arvostavat toisiaan sen verran paljon. G'Kar oli joka tapauksessa centaurien iskulistalla ja Marcus lähtee varmaan jotain kautta Garibaldin perään.
Ja lopuksi Sheridan, joka kohtasi Suuren Muinaisen, jossa on hyvin mielenkiintoista se, että Lorienin tosimuoto kysyi kysymykset, jotka merkitsevät paljon sekä vorloneille että Varjoille. Ehkä Lorien on sitten näiden kummankin superkansan kantaisä ja muutenkin ihan kaiken. Voi mennä vähän liian deepiksi, jos alan spekuloida, onko Lorien niin superolento, että hänestä sikisi koko maailmankaikkeus. Joka tapauksessa hän kuppaa nyt Z'ha'dumin syvyyksissä kenties samasta syystä kuin vorlonit majailevat suojapuvuissaan – jottei häntä tunnistettaisi. Tai mistä minä tiedän, näkee sitten. Eiköhän Lorien jotenkin auta Sheridanin elävien kirjoihin, mutta se on sitten eri juttu, jääkö hän sodassa puolueettomaksi. Joka tapauksessa Lorienin olemassaolo selittänee sen, miksi vorlonit eivät ole pahemmin hyökkäilleet Z'ha'dumiin.
Tik-tak -dualismi kuulosti lausuttuna vähän hupsulta, mutta muuten mainion Wayne Alexanderin juhlalliset hämypuheet miellyttivät kovasti dissektoidessaan Sheridanin todellisia motiiveja. En osaa Sheridanin kohdalla enää lainkaan allekirjoittaa Boxleitnerin ylinäyttelyä tai muutakaan huonoutta, kun minusta tyyppi veti tällä kertaa oikein erityisen hyvin ja erityisesti jäi mieleen viesti Delennille. Boxleitner on just sopiva Sheridaniksi. Ehkä jos jotain voisi kyynisesti kritisoida niin onhan tässä pientä ”power of love conquers all” -juttua, kun rakkaus pitää Sheridanin elossa, mutta joo, vaikea tätä on oikeasti kritisoida, kun Babylon 5 tuntuu olevan juuri nyt parhaimmillaan ja mielenkiintoisimmillaan. Nytkin tapahtui niin ennalta-arvaamattomia juttuja, kun G'Kar jäi kiinni ja kaikkea, että huhhuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti