59 - Interludes and Examinations

59

3. kausi, 15. jakso

Interludes and Examinations alkaa Ivanovan taukohetkitutkimuksella, kun hän nauhoittaa viestin päiväkirjaansa elokuun kolmantena päivänä Mahtajan vuonna 2260. Jos Ivanova jossakin loistaa niin narraatiossa. Ja shabalabassa eikun. Kymmenen päivää sitten Varjojen täysin sattumanvaraiset hyökkäilyt rajaseutujen lähistön pikkukansojen kimppuun alkoivat. Epävarman tilanteen vuoksi turvajärjestelyjä asemalla on kiristetty, mutta herra Morden livahtaa kovin viattomasti harmaan massan sekaan, kun hänellä on vähän omia bisneksiä tehtävänä. Komentajan mukaan kaikilla ei ole helppoa ja Franklinin huoneessa käväistään todistamassa tohtoriparan alati pahenevaa stimikierrettä. Koshia ei ole näkynyt viikkoon ja Londo tekee vähän mitä sattuu. Tällä hetkellä hän on ihan täpinöissään valmistautumassa tapaamaan ihanaista Adiraa; muistoa ensimmäiseltä tuotantokaudelta, jolloin kaikki asiat olivat vielä jokseenkin kunnossa. Ivanovan mielestä kaikki on suht kunnossa, mutta Mordenin omissa tiloissa näyttäytyvät hyönteismäiset Varjot kertovat vähän päinvastaista.

Pikkusuurlähettiläät pitävät Sheridanin duunissa, kun brakirilähettiläs pyytää heiltä apua, mutta koska heillä ei ole enää Maan tukea, ei tähän liikene resursseja. Mitäs luottivat Varjojen houkuttelevaan tarjoukseen, kun tässä kävi näin kivasti. Sheridan kehottaa häntä pyytämään apua pöydän toisessa päässä olevalta hassunnäköisen kaasumaskisen gaimien suurlähettiläältä, mutta tämä ei suostu, koska se riskeeraisi Varjoja hävittämään gaimit galaksikartalta. Gaim suostuu auttamaan vain silloin, jos Sheridanilla on antaa mitään näyttöä, että Varjoja vastaan edes pystyttäisiin puolustautumaan.

Valitettavasti varjojen FPS-trollikäytös järkyttävillä iskuilla ja hävyttömän äkillisillä katoamisilla on pieni ongelma. Delenn kertoo sotahuoneessa hänelle taktiikan olleen tasan sama tuhat vuotta sitten. Sheridan mietiskelee kaikkien kansojen kasaamista yhteen yhteisoffensiivia varten vähän niinkuin siinä jossakin tulevassa Biowaren scifipelissä, mutta tässä on aivan liian aukkoja täytettäväksi, kun centaurien ja narnien välit ovat olemattomat ja useilla pikkukansoilla on omat kiistansa. Delenn on kuitenkin varma, että Sheridan, tuo suuri taktiikkanero, keksii kyllä jotakin. Hänen häivyttyään Sheridania ärsyttää, kuinka kaikki puhuvat nykyään yhtä selkeästi kuin Kosh. Ja keksii tästä pikku idean.

Sairastuvalla Franklinin viimeisin stressaantuneen pöllyinen itkuraivari on täydessä vauhdissa ja naislääkäri saa tuta sen täyden tehon, kun lahjattomat nollat perseilevät viimeisintä potilasta hoidettaessa eivätkä lääkearvotkaan täsmää, kun Franklinin ohjeista ei ole hyötyä. Garibaldi raahaa paikalle uusimman kriittisessä tilassa olevan potilaan ja Franklin alkaa raivota kaikille, kunnes hoidettavan potilaan tila viimeinkin paranee. Franklin rauhoittuu, mutta kun Garibaldi tulee tapaamaan ystäväänsä ja ehdottamaan, että älä nyt hyvä mies enää ylitöitä ota. Jos lekurilla on ongelmia stimien kanssa, setä-Baldi (cuz' he's nearly bald HAHHAHA) tarjoutuu auttamaan. Franklin ei kuuntele ja suuttuu taas. Garibaldi tajuaa jättää hänet rauhaan, mutta kehottaa häntä muistamaan, että tuli antamaan hänelle mahdollisuuden, jota ehkä ei ensi kerralla enää tule.

Garibaldi löytää kiusatun naislääkärin Zocalolta ja kertoo hänen olleen oikeassa ja Franklinin väärässä, kun ohjeet todellakin olivat väärät. Lääkäri ei suostu paljastamaan Franklinin säännöllisten verikokeiden tuloksia lääkäriarkistoista, kun ei halua tyypin kärsivän. Hän suostuu paljastamaan, missä niitä pidetään. Garibaldi siirtyy Franklinin toimistoon, jossa on ottamaisillaan hänen tuloksensa esille, mutta epäröi viime hetkellä. Zocalokeskustelun kuullut Franklin ilmestyy närkästyneenä kysymään syytä sille, miksei Garibaldi halunnutkaan tietää totuutta. Franklin tuhahtaa olevansa tietoinen veriarvoistaan ja pitää niitä juuri sen verran tasaisina, että verenkierrossa voi olla tarpeeksi stimiä sen kuitenkaan paljastumatta. Totuus kuitenkin on, että veressä on jälkiä stimistä. Hän myöntää sen, jos ei itse myönnä ajatuksissaan hylkäävänsä koko ajatusta addiktiostaan. Franklin kyllä lupaa tekevänsä asialle jotain ja jättää myöhemmin eroanomuksensa Sheridanille paljastettuaan salaisuutensa.

Takaisin iloisempaan (…?!) juonikuvioon eli London onneen ja hekumaan, sillä Adira on hänelle Besterin Carolyn, ainoa todellinen ilonaihe tässä kurjassa maailmassa. Viime kerrasta onkin aikaa. Vir on buukannut Adiralle sviitin ja lähtee Zocalolle keskustelemaan erään myyjän kanssa kaikesta sviittiin tuotavasta tilpehööristä. Transaktion jälkeen Vir huomaa lähistöllä maireasti hymyilevän Mordenin ja perääntyy paikalta vähemmän diskreetisti, mutta Morden saa hänet käytävällä kiinni hymyillen yhä leveämmin. Vir ei ota vastaan apua vierailta sediltä.

Myös sviittiä katsastamaan lähtenyt Londo tapaa Mordenin, joka ei juurikaan hymyile. Morden on niin kovin pettynyt, kun lordi Refa ei enää vastaile hänen soittoihinsa eikä hirveästi arvosta centaurien liikehdintää takaisin Primea puolustamaan. Heillä kun oli pahus vieköön diili eikä sitä niin vain rikota, mutta Londo vain toteaa koleasti, ettei Mordenin sakkia oikeasti kiinnosta centaurien hyvinvointi. Varjokätyri vihjaa hyvin uhkaavaan sävyyn, että pian hänen kaverinsa saattavat kiinnostua centaureista vähän muissa merkeissä. Sittenpähän tulevat. Londo häipyy paikalta ja Morden siirtyy keskustelemaan ystäviensä kanssa.



Minä niin haluan Mordenin vielä joskus ratsastavan tuollaisella auringonlaskuun.

Sheridan saa viimeinkin Koshin kiinni perinteisesti käytävillä lipumasta ja alkaa selittää kevyeen sävyyn suunnitelmaansa. Kukaan ei halua taistella Varjoja vastaan ilman pienintäkään mahdollisuutta voittaa, mutta vorlonit voisivat valaa rohkaisevaa mielialaa auttamalla. Kirjainten N ja O saapuessa Sheridanin kuulohermostoihin kapteeni tähdentää, että edes yksi pieni voitto olisi jo jotain. Vorlonit pystyisivät ehkä tähän, mutta Kosh kertoo heitä olevan silti liian vähän. Vielä ei ole oikea aika heille. Antaa muiden tällä kertaa.

Kosh kääntää hänelle selkänsä ja Sheridanin ballsit kasvavat ainakin puoli kiloa, kun hän rupeaa kunnolla urputtamaan suurelle superolennolle. Kuka helvetti tuo muovinen suihkuverho luulee olevansa?! Vetelee vaan naruja taustalla ja laukoo zen-koaneja, joista ei ota pirukaan selvää! Asustaa mokoma vaan täällä eikä ole kellekään hyödyksi! Kosh käännähtää kapua kohti ja näyttää ensimmäistä kertaa uhkaavalta pelkällä muovisilmän liukumismanööverillä. Komentokeskuksessa havaitaan energiapiikki. Sheridan filosofoi vorlonien sananlaskun kolmiteräisestä ymmärrysmiekasta ja tempaisee itse viiltävän kuitin, etteivät suuret sanat suuta halkaise. Julkeaa, murahtaa Kosh, ja lähtee pois, mutta Sheridan ei jätä tätä tähän jatkaessaan Koshin tyhjistä lupauksista legendoja vastaan taistelusta. Koshkin on legenda eikä hän häivy täältä ennen kuin suostuu Sheridanin lupaukseen.



”Et enää hillu kavereidesi luona aamukahteen, me ollaan susta poika huolissaan!”

Väärin, murahtaa Kosh paiskatessaan voimatällillään kapun jumittamaan seinää vasten ja varoittaa häntä häipymään, mutta Sheridan uhoaa vastaan. Tottelematonta, murahtaa Kosh, ja jatkaa kivun oppituntiaan. Sheridan kehottaa vorlonia imemään lekaa ja paiskautuu jälleen seinää vasten ja saa ikävän naarmun poskeensa. Sheridan ilkkuu Koshin todellisesta luonteesta. Awww, nyt se on vihainen, varmaan tarpeeksi vihainen murskatakseen jonkun alati virnuilevan lihallisen kuin ötökän. Sheridania ei kuolema hetkauta, kun hallituskin haluaa tappaa hänet ja hävityn sodan jälkeen kaikki kuolevat. Hän vetoaa Koshiin, joka vain murahtaa ehkä vähän kevyemmin, ettei vielä ole otollinen aika.

Mutta milloin sitten on? Koshko sen päättää? Hänhän Sheridanin sotimaan halusi ja nyt herra kapteenikin haluaa päättää jostakin. Kosh on taas lähtemässä, kun Sheridan kiusaa häntä latelemalla totuuksia kuolonuhreista, jotka ovat kaikki vorlonien syytä. Varmaan liekehtivät planeetat tuottavat jotain mielihyvää tuossa kryptisessä peltipurkissa. Sheridan paiskataan jälleen seinään ja hänen ilkuttuaan vielä Kosh päästää hänet irti ja toteaa ilmeisen vastentahtoisesti suostuvansa. Hän lähtee, mutta pysähtyy, kun tähän kuuluu pikku hinta. Hän ei tule auttamaan vääjäämättömässä matkassa Z'ha'dumiin. Sheridan suostuu, kun tietää kuitenkin Koshin aiempien puheiden mukaan kuolevansa siellä. Kosh vain toteaa, ettei mies ymmärrä, mutta tulee vielä kyllä ymmärtämään.

 Sheridan palaa komentokeskukseen kuulemaan Ivanovalta Varjojen palanneen brakireja kurmottamaan, mutta tällä kertaa tapahtuu jotain ei lainkaan odottamatonta, kun tästä sovittiin viime kappaleessa. Vorlonlaivasto saapuu hyppyportista liiskaamaan Varjot suht eeppisessä taistelussa, jossa eivät itsekään välty kuolonuhreilta. Koitos voitetaan ja tapahtumaa sotahuoneessa jännityksen vallitessa seuranneet pikkulähettiläät juhlivat ja suostuvat ilomielin Babylon 5:n liittoumaan. Sheridan on menossa kiittämään Koshia voitosta, mutta Ivanova kehottaa rasittunutta kapua nukkumaan. Asian voi hoitaa aivan hyvin aamulla.

Morden saa kuulla tapahtuneesta eikä ole yhtään juhlatuulella. Hän ottaa mustakoipiset Varjoystävänsä mukaan, hakkeroi Koshin oven ja jää seuraamaan häkeltyneenä, kuinka legenda tapetaan erittäin väkivaltaisen näköisesti. Sheridan aistii Koshin murhan unessaan, jossa hänen isänsä esiintyy ja tunnustaa poikansa olleen koko ajan oikeassa. Isä ei vain ylpeyttään kehdannut myöntää tätä. Isällä ei ole enää kovin kauaa jäljellä ja on pahoillaan teoistaan, kun arveli pelänneensä. Pitkäikäisyys tuo mukanaan kaikenlaisia pelkoja. Isän olisi pitänyt kertoa vielä enemmän, mutta nyt on aivan liian myöhäistä. Pojan on aika ottaa omat ohjat käsiinsä. Isä lähtee, poika jää. Sheridan herää huutaen Koshin nimeä, mutta vorlonista on jäljellä enää savuavan ja täysin paskotun huoneen lattialla lojuva, läpeensä vääntynyt suojapuvun kappale.



”Kosh who?” ”Gesund-... oh... oh...”

Garibaldi arvelee, että ehkä Kosh ei kuollutkaan, mutta Sheridan ja Delenn ovat toista mieltä. Vorlonien hallitukselta tuli tieto, että asiasta ei saisi hiiskua missään. Lisäksi Koshille lähetetään lähiaikoina korvaaja. Sheridan tuntee syyllisyyttä, kun tajusi nyt Koshin jarrutelleen jatkuvan pelkonsa vuoksi. Delenn haluaa siirtää Koshin ainoan kappaleen ja kaikki hänen roinansa Koshin omaan alukseen, joka lähtee jakson lopussa kovin surumielisesti yksin yöhön.

No mutta entä Adira? Kai tässä on edes tämä onnellinen loppu? Myrkytettiin tulomatkalla ja Londo on kukkapuska kädessä todistamassa asemalle raahattua ruumissäkkiä. Londo murtuu aivan täysin, mutta arvelee Refan olleen asialla, kun heillä oli vähän juttua myrkyistä. Londo vahvistaa Mordenille kuolinsyyn ja Morden kertoo Refan kyllä olleen viimeksi aika tuohtunut suurlähettilään touhuista. Jos Morden olisi tiennyt tästä aikaisemmin, olisi hän varmasti pysäyttänyt sen. Londo angstaa, että kaikki muut hänen ympärillään kuolevat paitsi sitä todella ansaitsevat, mutta tähän tulee nyt stoppi. Hän vaatii kostoa eikä piittaa mistään muusta. Nyt ne veivät hänen tyttönsä. Morden saa luvan auttaa centaurien pelastamisessa. Paskat muusta galaksista.



”I told you, Morden, bring me everyone.” ”What do you mean?” ”EVERYONE!!!”

No nyt oli kyllä sen verran synkeää settiä, että olen järkyttyneen vaikuttunut. Franklinin breakdown oli jo itsessään melkoista tunteiden paloa ja hommista jättäytyminen aika odottamatonta, mutten jaksa uskoa, etteikö hän jatkaisi vielä hommiaan. Adiran murhan vaikutus London suunnitelmiin jatkoi London koko ajan mutkistuvaa juonikaarta, jossa hän vaihtaa puolelta toiselle asennoitumistaan. Tässä alkaa olla jo aikalailla kaiken menettänyt tyyppi. Onhan hänellä sentään Vir, mutta ennustan London kieppuvan yhä synkempään suuntaan. Olen lähes satavarma, että Adiran kuolema lienee lähtöisin nimenomaan Mordenilta kostona London reagoinnista. Tämä tekisi hänestä vieläkin ilkeämmän tyypin kuin mitä hän jo nyt on – jos mahdollista.

Kosh sitten koshahti. Täytyy sanoa, että ensimmäinen asia, jota en osannut ennakoida yhtään. Tuli kyllä Franklininkin lopputili yllätyksenä, mutta tämä on niin paljon kovempi juttu. Okei, on kohtuullisen todennäköistä kaiken draaman järjen mukaan, että Kosh olisi voitu tapattaa ehkä jossain tulevassa naurettavan eeppisessä megaoffensiivissa Z'ha'dumiin, mutta nyt kävikin sitten näin. Jo nyt. Ohhoh. Kaiken kukkuraksi koko Koshin tappokohtaus oli TODELLA tyly, vaikkei mitään varsinaisesti näytettykään. Ihan pahaa teki katsoa. Morden vain nauroi. Kaunista tässä kuitenkin oli Koshin viimeinen projektio Sheridanille. Hänellä oli vielä tarpeeksi voimia yhteen viestiin, joka on kuitenkin aika merkitsevä ja etenkin henkilökohtainen. Oikeastaan myös Sheridanin ja Koshin pikku välikohtaus oli hiton kovaa settiä ja oli niin ironista, kun tässä nyt kävikin lopussa näin.

Nyt tässä ollaan sitten nähtävästi omillaan ellei Sheridan pysty voitelemaan uuden vorlonin rattaita tarpeeksi hyvin. Ei kyllä mitään hajua, kuka sieltä mahtaa tulla eikä kyllä siitäkään, kuoliko Kosh ihan oikeasti. Ei näistä energiaolennoista ota koskaan selvää. Vaikuttava oli kyllä lähtö. Ja jakso. Tragediaksi mennään kovaa vauhtia, mutta vieläkään Varjot eivät ole hyökänneet suoraan B5:n kimppuun. Ehkä sekin päivä pian koittaa.