4. kausi, 3. jakso
The Summoningissa Ivanova ottaa ohjat käsiinsä ja korvaa pikkukansojen sotainnottomuuden Ensimmäisten etsimisellä. Hän pyytää Delenniltä lainaksi yhtä White Staria, jotta pääsee tonkimaan hyperavaruutta. Delenn hämmästyy, kun Ivanova on hommaa varten oppinut itsekseen minbaria, jotta miehistön ohjailu ei koidu ongelmaksi. Ivanova esittää hallitsevansa kyllä kielen, vaikka tekstitykset sanovat ihan muuta. Siksi Delenn pyytää Marcuksen mukaan ja miehistön on paras olla nauramatta. Delenn jää pitämään lokia, jossa summaa Sheridanin ja Garibaldin olleen jo toista viikkoa kateissa, London ja Virin edelleen Centauri Primella ja Ivanovan sekä Marcuksen matkalla kontakteja etsimään. Eipä asemalla ole juuri ketään, jolle puhua. Zackikin on lähtenyt joukkojensa kanssa paikantamaan Garibaldia, jonka olinpaikka on suunnilleen selvinnyt.
Delenn käy Lytan luona ja järkyttyy näkemästään, kun askeettisessa huoneessa on vain karu sänky. Kosh on vaatinut kaiken muun Lytalta pois häiritsemästä tärkeää työtä. Minbari tuli kysymään häneltä, miksei vorloneja kiinnosta tulla avittamaan iskussa Z'ha'dumiin. Lyta uskoo, että niillä on vähän muita suunnitelmia eikä niitä tunnu enää kiinnostavan muiden puuhat. Hän kuitenkin yrittää auttaa Delenniä, vaikka vähän pelkääkin seurauksia. Ja ennen kaikkea Koshia, jonka sessiot alkavat käydä koko ajan väkivaltaisemmiksi. Lyta pitää vihdoinkin puoliaan ja raivoaa, että vaatii välillä kunnioitustakin tekemästään työstä. Kosh vain sivuuttaa koko kunnioituksen halveksuvalla tuhahduksella. Lyta on häipymässä, mutta menee vähän liian pitkälle yrittäessään luodata vorlonia ja paiskautuu siitä hyvästä seinään. Kosh lipuu hänen vierelleen ilkkumaan, kuinka tuollainen voisi muka tuntea vorlonin mielen. Sitten seuraa niin karseaa huutoa Lytan suunnalta, että hänet varmaan raiskattiin.
Tästä idyllisestä parisuhteesta puuttuu vain keskikalja ja perkeleen huutaminen ilman paitaa jossain lumihangessa.
Zackin saattue jäljittää halutun kuljetusaluksen, joka ei vastaa tiedusteluihin eikä reagoi muutenkaan mitenkään. Se ammutaan toimintakyvyttömäksi, mutta ehtii räjähtää yllättävän helposti. Tätä ennen kuitenkin siitä sinkoaa pelastuskapseli, jossa todellakin on tajuton Garibaldi pöytään kytkettynä. Jossakin Garibaldin mielessä kaikuu viesti ohjelman käynnistämisestä. Hänet tuodaan B5:lle elvytettäväksi. Garibaldi virkoaa sen verran, että jää katsomaan Zackia. Myöhemmin Garibaldi herää kaappauspainajaisistaan ja ihmettelee, kun kuulee Zackilta olleensa pari viikkoa poissa. Hän ei muista mitään ja kuulee myös Sheridanin olevan vainaa.
Garibaldi on kääritty muoveihin, kun collegepiirien kämppispilat eivät ole juuri tulevaisuudessa muuttuneet.
Centauri Primen keisarillisessa palatsissa remutaan ja Londo sekä Vir saapuvat ihmettelemään syytä. Aatelistolla on kovin hauskaa, kun G'Kar on puettu narriksi ja hänen pitäisi anoa vesilasillista, jota ei ota vastaan, vaan tyytyy tuijottamaan ilmeettömästi. Narr/ni potkaistaan maahan ja vitsaillaan, että nyt tyyppi kompastui ylpeyteensä. Cartagia vain hohottaa. Londo katsoo maassa makaavaa G'Karia selvästi harmissaan. Vir avautuu puutarhassa London sydämettömyydestä, kun ei tehnyt asialle mitään, mutta nyt pitää vain leikkiä mukana ja odotella sopivaa hetkeä. Viriä vähän epäilyttää koko salaliitto ja ehdottaakin, että ehkä Cartagialle voisi vain puhua eikä suinkaan salamurhata, kun sellaisen luulisi loppuneen jo ajat sitten.
Punkkarinarrilookki on kuuminta hottia.
Keisari saapuu sopivasti paikalle manailemaan, kun G'Karin kidutus ei ole yhtään tyydyttävää, kun ei se suostu edes huutamaankaan kivusta. Hauskasti hän valittaa myös, kun kiduttajia kutsutaan ennemminkin kiputeknikoiksi. Ovat vanhat hyvät ajat menneitä joo. Cartagia on ollut selkeästi leikissä mukana, kun hänen kätensä ovat veriset. Hän selittää, että narni mokoma meni pyörtymään kesken käden irti hakkauksen. Hän puhdistaa kätensä vesikulhossa, jonka sisällön kaataa kukkia virkistämään ja sysää kulhon typertyneelle Virille. Keisarin saattueen häivyttyä vimmastunut Vir toteaa, että Cartagian on kuoltava.
Londo käy G'Karin sellissä kysymässä, eikö hän nyt voisi edes vähän huutaa, jotta heidän suunnitelmansa ei tyssäisi kuolemaan. Londo tietää kyllä tämän johtuvan ylpeydestä, mutta G'Kar ei anna periksi. Londo muistuttaa heidän sopimuksestaan, mutta G'Kar kertoo, ettei mielistele tyranneja. Hän ei olisi narni, jos tekisi niin. Londo ajattelee kuitenkin G'Karin parasta ja on vihainen tyypin uppiniskaisuudesta.
Londo ja Vir herätetään yöllä ja kutsutaan keisarin salaiseen huoneeseen, joka on miltei säkkipimeä. Ainoastaan Cartagia on valokeilassa ja toisessa on puolestaan G'Kar. Narnille ollaan antamassa neljäkymmentä sähköruoskan sivallusta ja jos hän ei session aikana parkaise, se tulee johtamaan kuolemaan, kun joka sivallus on edellistä kivuliaampi. He jäävät vähän pakotettuina seuraamaan järjestettyä ruoskintatilaisuutta, jossa Cartagian innostunut numerointi säestää hyvin, hyvin epämiellyttävää tapahtumaa. Ja kyllä, joka-hiton-ikinen sivallus käydään läpi ja G'Karin irvistelyjen muuttuessa silkaksi tuskaksi Vir on aivan kauhuissaan ja Londoa selvästi ärsyttää suunnattomasti. Kolmannellakymmenelläyhdeksännellä sivalluksella G'Kar vihdoinkin karjaisee oikein narnikkaasti ja herra keisari on tyytyväinen, suorastaan onnellinen.
Narnioopperaharjoitukset ovat äärimmäistä viihdettä.
Ivanova ja Marcus jatkavat tylsää hyperavaruusmatkaansa ja Marcus kysyy Ivanovan suunnitelmista sodan jälkeen. Komentaja aikoo käydä muistamassa kuollutta isäänsä ja käydä kotona, mutta häntä ei kuitenkaan odota kukaan Se Oikea kotopuolessa. Ivanova hämmästyy, kun Marcuksella ei ole ollut oikein ketään, mutta Marcus kertoo, että häntä kyllä odottaa joku, mutta tämä ei tiedä sitä vielä. Minusta vähän tuntuu, että hän viittaa Ivanovaan, muttei Ivanova taida tajuta. Tai sitten tajuaa, muttei myönnä mitään.
Juttelu taukoaa, kun hyperavaruudesta löytyy hämmentävä taitos, aivan kuin jotain olisi piilotettu sinne. He lähtevät tutkimaan ja paikantavat vääristymästä aivan järkyttävän kokoisen vorlonlaivaston, joista varsinkin yksi alus on varmaan suurempi kuin kaikki muut yhteensä ja enemmänkin.
Oho.
Delenn keskustelee brakirisuurlähettilään kanssa muiden pikkukansojen liikkeistä. Kuulemma Z'ha'dumin reissua vastustavat ovat järjestämässä protestikokouksen Zocalolla koko jutun pysäyttämiseksi. Delenn toteaa, että heillä on oikeus ilmaista näkökantansa ja totuus tulee kyllä ilmi. Brakiri kertoo vielä kuulleensa, että jotain saattaisi olla tulossa hyperavaruudesta B5:n suuntaan, mutta Delenn ei tiedä asiasta mitään. Jotain on todellakin tulossa eikä se ole viittaus vorlonlaivastoon.
White Star palaa B5:lle ja Ivanova määrää hyperavaruussektorin skannattavaksi. Lisäksi hän haluaa tavata Lytan. Zocalolla kuohuu ja Lennier kutsuu Delennin paikalle. Avaruudessa kuohuu ja koko asema joutuu hälytysvalmiuteen ottamaan vastaan tuntemattoman aluksen, joka loikkaa paikalle ja telakoituu asemalle. Garibaldikin on niin innostunut, että loikkaa puolikuntoisena pedistään takaisin hommiin. Asemalle saapunut kaksikko vetää turvaryhmän hiljaiseksi.
Drazi-johtaja mouhoaa Zocalolla palopuhettaan ja paljastaa minbarien salatun suunnitelman hyökätä Z'ha'dumiin. Hänestä se on typerää, kun Varjot ovat vetäytyneet ja tähän olisi ihan rauhanomainenkin vaihtoehto. Delenn väittää alempaa vastaan, mutta kiistan ja Zocalossa puhjenneen tappelun päättää kapteeni Sheridan, joka ei olekaan aivan niin kuollut kuin drazi väittää. Kaikki jäävät tuijottamaan ainoaa tyyppiä, joka on palannut sieltä, mistä kukaan ei palaa. Lorien seisoskelee taka-alalla. Sheridan pitää vähemmän yllättävästi tietyssä mielessä pelottavan palopuheen, jossa kertoo, että Varjot eivät suinkaan ole voittamattomia. Delennin sissit ovat vasta alkua, sillä jos kaikki kansat puhaltavat yhteen hiileen, Sheridan kokoaa historian suurimman laivaston pysäyttämään koko sodan ikuisiksi ajoiksi. Kapteenin kannustava puhe kääntää päät ja Delenn ryntää parvelle rakkaimpansa seuraksi.
”No ei tää solmio ole kyllä vieläkään hyvin.”
Sotaneuvosto kokoontuu jälleen ja Sheridan kertoo Varjojen ja vorlonien ideologioiden yhteentörmäyksestä. Jompikumpi niistä aloitti kahnauksen. Koko selostuksen ajan Lorienia epäilevästi tuijotellut Garibaldi haluaa kuitenkin tietää, kuka kapun uusi paras ystävä mahtaa olla. Sheridan kertoo hänen nimensä, jossa on tarpeeksi tietoa tältä erää, mutta Garibaldi ei ole ihan vakuuttunut salailusta. Lorien tyytyy vain naureskelemaan pehmeästi, mutta kiista katkeaa, kun Ivanova, Marcus ja vähän vastahakoinen Lyta saapuvat paikalle. Kapteenin ja komentajan jälleennäkeminen oli tosi kiva.
Valitettavasti he tuovat vähän huonoja uutisia tasapainottamaan tilannetta, sillä he kertovat piilossa olevasta vorlonlaivastosta, joka kävi tuhoamassa Varjojen tukikohdan. Mukana meni koko planeetta. Franklin muistelee, että siellähän asui yli neljä miljoonaa ihmistä, mutta Lyta kertoo karun totuuden, jonka lienee tiennyt jo jonkin aikaa. Vorlonit aikovat nyt päästä kerralla Varjoista eroon eivätkä tunnu välittävän sivullisista uhreista varsinkaan kun niin monet ovat Varjojen ideologian mädättämiä. Jopa kaiken nähnyt Lorien tuntuu yllättyvän tiedosta, sillä nyt näyttää pahasti siltä, että Valon armeijalla on vastassaan sekä Varjot että vorlonit.
Hämmästyttävää kyllä Babylon 5 onnistui palauttamaan status quonsa suunnilleen yhtä nopeasti kuin kakkoskauden toinen jakso ellei nopeamminkin, kun ottaa huomioon kuinka vielä enemmän erillään Sheridan ja Garibaldi olivat kaikesta. Hämmästyttävää kyllä tämäkin jakso säilytti korkean tason, josta juuri nyt ei ole horjuttu mihinkään. Tietenkin voisi nillittää, kuinka nopeasti Sheridan ja Garibaldi aseman kuvioihin palasivat, mutta Sheridanin tapauksessa ei jää kauheasti auki, mitä Z'ha'dumissa vielä tapahtui. Ennemminkin kiinnostaa tietää, miksi Lorien lähti mukaan. Garibaldin juttu puolestaan on täysi mysteeri, sillä minusta vähän tuntuu, että hänet tavallaan annettiin takaisin, kun se kävi näinkin helposti. Miksi muutenkaan Garibaldia olisi suojeltu näin paljon, kun hänet sentään laukaistiin ulos tuhoutuvasta aluksesta? Eiköhän tällekin tule jonkinlainen ratkaisu, syytä ainakin olisi. Nopeasti palasi kuitenkin vanhoihin hommiin aivan kuin luonnostaan.
Centauri Primella palattiin vanhaan kunnon narnien julmettuun ylpeydentuntoon ihan toisella tavalla, kun nyt ei sietäisi olla yhtään ylpeä. Narritouhu oli jo nöyryyttävää, käden miltei irti leikkaaminen oli paljon kivuliaampaa, kun siihen vain vihjattiin, mutta kaiken kruunasi ruoskiminen, jota oli suorastaan epämiellyttävä seurata. Ja pahempaa lienee vielä luvassa. Cartagian jatkuvalla läsnäololla saa kyllä Londolle hienoja myötäilytilanteita aivan yhtä jatkuvasti, mutta saa nähdä, kuinka kauan Vir kestää vai muuttuuko mielipuolen hovissa yhtä höperöksi kuin eräskin ministeri.
Vorlonit ottivat sitten kovemmat metodit käyttöönsä. Ehkei Sheridanin olisi kannattanut avata avaamatonta ovea, kun piilossa pitkään olleet vorlonit ottivat ohjat omiin käsiinsä. Tavallaan vorlonit tuntuvat vielä pelottavammilta kuin Varjot, kun ainakin pari shottia niiden laivastosta hyytivät veren. Samoin kokonaisen planeetan hävittäminen oli lievästi sanottuna överiä, ainakaan nämä eivät pysy piilossa. Mutta ei ole uutta Koshia pelottavampaa vorlonia ainakaan vielä. Lyta joutuu tosi koville ja tässä Koshissa on jotain hyvin, hyvin säälimätöntä. Tulee mieleen parisuhde, joka on täynnä sairasta hyväksikäyttöä. Kun vorloneista tuli uhka, on vain ajan kysymys, milloin tämä Kosh saa kenkää asemalta, kun hänestä ei ole ollut muutenkaan mitään hyötyä. Ellei Kosh jo sitten häipynyt, kun tieto pääsi julki. Ennen kaikkea odottelen vielä sellaista skenaariota, jossa vorlonit, Varjot ja Valon armeija ottavat toisistaan mittaa yhdessä. Kumman puolelle sitten kääntyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti