3. kausi, 5. jakso
Voices of Authority tekee heti selväksi, että pääjuonta työnnetään jälleen reippaasti eteenpäin, kun Garibaldi lähtee Zackia kummastuttavan koodin 7R:n nojalla sotaneuvoston miittiin. Delenn on pauhaamassa yhteistyökumppanien tärkeydestä sodassa Varjoja vastaan. Hän ehdottaakin kontaktien etsimistä muista Ensimmäisistä, sillä on hyvin epätodennäköistä, että ainoastaan vorlonit olisivat jääneet palloilemaan tähän galaksiin. Draal on tarjoutunut auttamaan ja esittää apujaan hologrammin muodossa, sillä vaikka Ensimmäisten etsiminen on hyvin hourupäistä touhua, se on myös erittäin hauskaa. Minusta vähän tuntuu, että Draalilla on vain tylsää möllöttää yksin Epsilon 3:n koneistossa. Sheridan lupautuu laskeutumaan planeetalle muutaman tunnin sisällä.
Sheridanin aikataulut menevät kuitenkin uusiksi, kun Rauhan ministeriön virkaintoinen Julie Musante saapuu asemalle päsmäröimään oikein kunnolla. Musante on jo odottelemassa toimistoonsa saapuvaa kapteenia ja kertoo tulleensa aseman poliittiseksi virkailijaksi, kun asemalla ei selvästi tiedetä, mikä on Maan kannalta poliittisesti korrektia toimintaa. Sheridan ei pidä tällaisesta ollenkaan vaan väittää vakaasti aseman olevan armeijan tukikohta, ainakin nykyään. Musante kertoo haluavansa vain auttaa ja muutenkaan Sheridanilla ei ole kauheasti valittamisen aihetta, kun ylemmät tahot ovat päätöksensä jo tehneet. Ilman kapun hyväksyntää tietenkin. Hän kutsuu Sheridanin päivälliselle aseman tapahtumien kelailun merkeissä eikä Sheridan voi oikein selittää, miksei pääsisi tulemaan, kun se tuottaisi liikaa kysymyksiä sotaneuvostosta. Ivanova saa luvan laskeutua planeetalle hänen sijastaan. Zack näyttää, missä Musante tulee asumaan ja Musante muistuttaa, että ehtana Yövartijana Zackin tulisi kertoa asioita, joita Sheridan ei suostu paljastamaan.
Draalia ei hirveästi miellytä Ivanovan tulo, kun mies ei pidä yllätyksistä, mutta Ivanovan heitettyä keskinkertaista läppää yllätyksien hienoudesta minbari repeää hohottamaan ja kertoo pitävänsä naisesta. Hän vie komentajan peremmälle ja irtautuu fyysisesti koneiston tietomatriisista, jotta Ivanova pääsee etsiskelemään Ensimmäisiä. Tärkeintä on rentoutua ja pitää mieli avoimena, jotta polku varmasti löytyy. Aluksi Ivanovalla on vaikeuksia hengittää, mutta lopulta hän tajuaa missä on. Tai missä ei ole, vähän riippuu näkökulmasta. Hänen tietoisuutensa velloo avaruudessa ja hän havaitsee sinisen portaalin, johon sukeltaa. Tuli jotenkin efekteistä Stargate mieleen.
Toisella puolella odottaa planeetta Sigma 957, jonka pintaa Ensimmäiset ovat joskus tallanneet. Ivanova havaitsee heidän vaikutuksensa planeetan sinisestä verkosta, jossa velloo hohtavia palluroita, mutta tajuaa, ettei ole suinkaan yksin. Kovin ilkeämieliset silmäparit tarkkailevat häntä lähiavaruudesta ja Draal varoittaa, että nyt kannattaisi paeta. Ivanova pääsee viime hetkellä pakoon ennen kuin mitä ilmeisimmin Varjot saavat tietää hänen aikeensa. Tai ehkä ne jo saivat.
Ivanova ei palaa ihan heti Epsilon 3:lle, kun eräs visio vaikuttaa liian kiehtovalta ohitettavaksi: flashback EarthForce 1:n tuhoutumiseen. Ja etenkin katsaus salaliittoon sen takana. Häiriöisessä nauhoituksessa varapresidentti Clark kertoo haaveilleensa presidentti Santiagon kuolemasta aivan liian kauan ja nyt se on toteutumassa. Erityisen huolestuttavaa tässä on pahaenteinen ääni, jonka lähdettä ei näy, mutta joka kuuluu ihan varmasti herra Mordenille. Ääni kertoo homman kyllä hoituvan. Clarkista tulee vielä presidentti. Komentaja palaa takaisin Epsilon 3:lle ja kysyy, voiko tämän kiistattoman salaliittotodisteen tallentaa. Draal vastaa myöntävästi, mutta on täysin hämmästynyt siitä, miten Ivanova kykeni näkemään tällaista. Lieköhän orastavalla telepaattiudella osansa asiaan...?
En ostaisi tältä mieheltä käytettyä autoa.
Aterioidessaan Sheridan yrittää vakuutella välinpitämätöntä Musantea centaurien aikeista valtailla pikkukansojen mestoja, mutta Musante ei usko moista, sillä eihän nyt hyvänen aika Maa sentään olisi liittoutunut näin sotaisan kansan kanssa. Tällaiset puheet ovat muutenkin vaarallisia, sillä Sheridanin pitäisi oppia käsittelemään arkoja aiheita mitä suurimmalla diskreetiolla. Hän kertoo Maassa pyyhkivän tosi lujaa, kun suurimmasta osasta yhteiskunnallisia ongelmia on päästy eroon ja kaikki rikokset, kodittomuus, köyhyys ja syvät ennakkoluulot johtuvat vain erinäisistä työttömistä, jotka eivät halua paiskia duunia – ja tietenkin hulluista. Ongelmia ei siis ole, kun niiden luonne vain määritellään uudestaan, mutta Sheridanista vain tuntuu, että tällä tavoin unohdetaan koko juttu. Musantesta johtajia ei ole hyvä syyttää, kun sellainen olisi vain epäisänmaallista maanpetturuutta ja muutenkin ihan kakkaa ja väärin. Nainen vielä vakuuttelee toimivansa täysin aseman ja etenkin Sheridanin parhaaksi.
Tämä tuleekin hyvin selväksi, kun he jatkavat keskustelua Sheridanin kämpässä, jossa Musantelta katoavat yhtäkkiä vaatteet ja alkaa huorata oikein antaumuksella. Sheridan virnuilee, että mitäs peliä tämä nyt oikein on olevinaan, muttei voi tehdä muuta kuin syöksyä ahmimaan Musanten kasvoja, kun Ivanovan hologrammi materialisoituu paikalle mahdollisimman oivalliseen aikaan. Musanten kun ei saisi oikein nähdä Ivanovaa. Komentaja sentään tajuaa tilanteen ja siirtyy hieman huvittuneena viereiseen huoneeseen, johon Sheridan saa tekosyyn livahtaa hetkeksi. Ivanova kertoo tietävänsä, missä jotkut Ensimmäiset luuraavat, muttei ehdi kertoa Clarkin viestistä, kun Musante alkaa ihmetellä.
Aamulla Zack lähestyy aamiaisella olevaa Musantea iskuyritykset mielessään, jotka nainen torjuu aika koleasti. Musante kertoo Sheridanin vastustelevan häntä aika ahkerasti ja kertoo, että Zackin olisi syytä osallistua Yövahtien kokoukseen. Garibaldi seurailee keskustelua etäältä. Yövahtimiitti onkin sitten yksi vastenmielisimmistä propagandakokouksista pitkään aikaan ja naureskelinkin seinällä lojuvalle kovin leninistiselle posterille. Musante pauhaa hämmentyneille vartijoille, kuinka ei ole enää poliittisesti korrektia arvostella Maan hallituksen tekemiä linjauksia. Sellaisesta kun rapsahtaa sakot. Vastaavasti Yövahtien tutkimukset ulottuvat nyt myös menneisiin tapahtumiin, sillä kenenkään komerosta ei saa löytyä vakoilua muiden kansojen laskuun sun muuta ei-suotavaa. Perusoikeudet kun ovat koetuksella ja önnönnöö. Kaikki olisivat turvassa ja ideologisesti puhtaita. Niin varmaan joo. Ei helvetti mitä sakkia.
”As Fuehrer of the German people and Chancellor of the Reich, I can thank God at this moment that he has so wonderfully blessed us in our hard struggle for what is our right, and beg Him that we and all other nations may find the right way, so that not only the German people but all Europe may once more be granted the blessing of peace.”
Ivanova loikkaa White Starin kyytiin ja saa Marcuksen seurakseen, vaikka odotti Lennieriä. Marcus osaa opastaa miehistöä minbariksi. He saapuvat Sigma ysiviisseiskalle, jossa ei olekaan mitään. Marcus vähän huvittuu Ivanovan totisesta pönötyksestä tuolilla ja miettii, eikö neiti komentaja kykene ottamaan rennosti. Ivanova on murahtamassa siitä, ettei hänen yksityiselämä kuulu muille pätkääkään, mutta puheet keskeytyvät, kun alus havaitseekin jotain. Avaruuteen ilmestyneestä aaltoilevasta valkoisesta verkkospagetista ulostautuu psykedeelisen näköinen musta jättiläisalus, jonka ympyräkuvun toisella puoliskolla törröttää moninaisia ulokkeita, jotka välkkyvät sienisissä väreissä. Miltei Catherine Sakain hengenmenoksi päätynyt häröalus on palannut. Tässä vasta tajusinkin, että tällähän planeetalla on käyty aikaisemminkin.
”Jos ei se tuoli hiero kunnolla, voin hieroa sua.”
Aluksen majesteettinen olemus alkaa imeä silkalla läsnäolollaan White Starin tehoja ja he etääntyvät turvallisen matkan päähän. Aluksesta lankeaa valokeilan mukana CGI-hologrammi puisen näköisestä tribaalimaskista, joka ölisee jotain tunnistamatonta. Ivanova kertoo heidän etsivät liittolaisia sotaan Varjoja vastaan. Maski ei viittaa millään tavalla ymmärtäneensä, mutta kun Ivanova mainitsee vorlonit, maski ei ole kovin hyvillään. Se ilmeisesti kuitenkin ymmärtää täydellisesti englantia, mutta ei puhu sitä. Se katoaa hetkeksi keskustelemaan asiasta omiensa kanssa ja palaa möläyttämään ”Zog” ennen kuin palaa takaisin ja alus alkaa lähteä. Ivanova ei anna niiden lähteä ennen vastausta, joka oletetaan myöntäväksi, ja on varsin uhmakkaalla päällä, kun ottaa alukseen yhteyttä. Marcuksen hahhah-irtovitsi antoi hänelle idean, joka ei ehkä ole kovin fiksu, sillä superaluksille ei kannata ruveta rupeamaan kevein mielin.
"After many eons, my evil twin, Uka Uka, has been freed from his underground prison. Long ago, I locked him there to protect the world from his malice. Now, free once again! He must be stopped."
Ivanova kertoo ylimieliseen sävyyn, että kyllähän he jo vorlonienkin avulla Varjoille pärjäilevät. Ei tätä toista kansaa tarvittaisi, kun vorlonit ovat niin erinomaista jengiä. Antaa vaan näiden nössö-Ensimmäisten lymyillä piilossa, muut kyllä tulevat kutsumaan heitä sodan jälkeen. Hieman leipääntyneen oloinen maski palaa kertomaan englanniksi, että kun aika koittaa, tulkaa hakemaan heidät planeetan ääreltä. Mega-alus katoaa paikalta.
Sheridan ja Garibaldi seurailevat Clarkin viestiä ja etenkin Sheridan on asiasta innoissaan, kun tässä on vihdoinkin todiste, jota he ovat kaivanneet. Garibaldi on vähän skeptisempi miettiessään, mitä sen kanssa tekisi, mutta Sheridan lähettää sen kenraali Haguelle, joka ei varmasti häntä petä. Tämän avulla viesti saadaan eetteriin ja Maassa mahdoton kakkamyrsky aikaiseksi. Garibaldi vartijoineen on katsomassa ISN:n lähetystä asiasta. Senaatti on myllerryksessä, kun viestin aitoutta yritetään vahvistaa ja tapahtumien vuoksi Musanteakin tarvitaan Maassa. Ivanova palaa takaisin kertomaan onnistuneesta tehtävästä ja kuulee Sheridanilta tilanteen kotona olevan täysin sekaisin.
Garibaldi kehottaa vartijoitaan pitämään varansa eikä Zack oikein voi uskoa murhaa, mutta Garibaldi iskee takaisin kertomalla vakoilleensa hänen ja Musanten keskustelua. Garibaldi muistuttaa, kuinka selkäänpuukotuksensa jälkeen hänellä on ollut erityisen vaikeaa selvittää, kehen oikeasti luottaisi, mutta Zack uhittelee takaisin salaperäisestä koodista, jonka kuuli jakson alussa. Zack tietää, mihin esimiehelleen kettuilu voi johtaa ja kertoo, ettei oikein tiedä, ketä enää uskoisi. Hänen kanssaan Garibaldin ei kannata enää tänään puhua. Zack saattaa Musanten aluksille ja Musante kertoo, ettei varmaan viivy kovin kauaa. Nainen on vihainen, sillä juuri tällaisia asioita Yövahtien pitäisi ennaltaehkäistä. Hän ei ole koskaan kuullut 7R:stä.
Kolmas sivujuoni käsittelee G'Karia, joka on myös saanut vihiä siitä, että jotain asemalla on meneillään ja hän haluaisi siitä osansa. Hän rupattelee Delennille, kuinka viime aikoina on ollut kaikennäköistä kokousta Sheridanin suunnalla ja kysyykin, mitä sissit mahtavat olla. Delenn jälleen venyttää käsityskykyäni minbarien valheista valehdellessaan, ettei tiedä asiasta mitään. G'Kar kertoo vähän kuulleensa, että sisseissä olisi ihmisiä ja minbareja. Kovin merkillistä touhua, Delenn myöntää. G'Kar vannoo vielä ratkovansa salaisuuden.
Myöhemmin narni ihmettelee Garibaldilta, missä Ivanova mahtaa luurata ja vähän kiehahtaa, kun mies ei kerro juuri mitään. G'Kar ihmettelee, onko kunniakin kadonnut kaikkein takaiskujen myötä, kun kukaan ei kerro enää hänelle mitään suoraan. Hän ja Garibaldi eivät ole koskaan olleet varsinaisesti ystäviä mutta eivät myöskään toisilleen tuntemattomia. Jos Garibaldi ei voi auttaa häntä, hän voi auttaa Garibaldia. Garibaldi herää keskellä yötä G'Kariin, joka odottaa innoissaan ovella ja ojentaa uneliaan turvallisuuspäällikön kätösiin paksun G'Quanin Kirjan, jonka kehottaa lukemaan. Jos narnin kieli ei suju, se olisi syytä oppia. Takaisin unten maille painuva Garibaldi nurisee, kuinka kaikki vihaavat häntä.
No niin, lähtiväthän ne asiat taas käyntiin ja pyörät pyörimään! Tämä oli taas niitä tasapainoisia jaksoja, joita on kiva seurata alusta loppuun ja jotka pitävät kunnolla otteessaan, kun kaikki juonilangat pysyivät kiinnostavina. Intergalaktinen sotalähettiläs Ivanova oli aika hauska ratkaisu, sillä vaikka osa vitseistä menikin ehkä hitusen ohi maalin, on tässä lyylissä silti munakkuutta aukoa päätään suuremmilleen. Tajusin Marcuksen roolin vitsinheittäjänä, mutta tyypin brittimaneerit ovat juuri niin kuivia, että jokin niissä huvittaa ihan liikaa. Rento heppu. Hykertelin myös sille yhteensattumalle, että nämä Ensimmäiset olivat tasan samaa porukkaa, jotka Catherine kohtasi. Kaikki on yhteydessä kaikkeen. Puumaski huvitti aluksi tasohyppely-yhteyksien vuoksi, mutta lopulta se oli juuri sellainen, jonka voisi olettaa ylimaailmallisen otuksen olevan. Muutenkin tässä osiossa erikoistehosteet olivat kunnossa. Saa nähdä, jos B5 haalii vielä lisää liittolaisia, sillä siellä voi olla vaikka minkälaisia häröolioita.
Julie Musanten puuhastelua ja kiusantekoa oli hauska seurailla, kun nainen oli samaan aikaan hyvin viehättävä mutta äärettömän vastenmielinen tapaus. Pidin näyttelytyöstä kovasti. Rauhan ministeriö alkaa tuntua yhä vain enemmän kuvottavammalta laitokselta. On myös merkittävää, miten Zackin luonne alkaa muuttua, kun tyyppi on vähän kahden vaiheilla uskollisuudestaan asemaan tai Maahan. En tiedä, oliko heppu sitten niin kovasti naisen perässä, kun tätä mielisteli, että lipsui hetkeksi Maan pellejengin puolelle. Mainio tyyppi joka tapauksessa, ei ihan yksiulotteinen. Tähän juonipuoliskoon liittyen Clarkin paljastus oli myös melkoinen pommi, joka ei ehkä suoraan vaikuta nyt, mutta saattaa aiheuttaa myllerrystä jatkossa. Tunnistaakohan kukaan sieltä herra Mordenin ääntä...?
On vain ajan kysymys, milloin G'Kar saa selville sotaneuvoston ja vähän tätä kyllä haluaisinkin, kun tyypille olisi selvästi paikka siellä, kun niin paljon Varjoista on innostunut. Onkin niin sääli, kun tyyppiä ei auteta. Joskus G'Karkin on tosi symppis. Eri asia onkin, mitä siinä käy, jos centaurit saavat tietää narnin kaveeraavan pääsakin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti