1. kausi, 17. jakso
Legaciesissa minbarien sota-aluksen tuloa odotellaan mitä suurimman jännityksen vallitessa, varsinkin kun se julkeaa saapua portista aseet aktiivisina. Delenn ehtii kertoa väärinkäsitysten varalta, että kyseessä on symbolinen ele, sillä näin kunnioitetaan aluksen entistä kyytiläistä. Minbarisotilaat tulevat rauhanomaisissa aikeissa välipysähdykselle Babylon 5:lle kunnioittamaan edesmennyttä sotasankarikenraali Shai Alyt Bramneria matkallaan Minbariin. Tähtiratsastajien klaaniin kuuluva varakomentaja Neroon astelee saattueineen asemalle ja tilanne on lievästi jännittynyt, sillä Neroonin vaatimus ruumiin minbarivartioinnista on epätavallinen ja lisäksi Sinclairia vähän kismittää, kun Bramner oli ottanut osaa Linjan Taisteluun. Eikä tilanne varsinaisesti tästä helpotu, kun seremonian aikana arkku avataan eikä Bramneria näy missään.
Hei dorkat, tuosta näkyy jo, ettei sisällä ole ketään!
Ennen kuin kansat käyvät toistensa kurkkuihin kiinni, on syytä laittaa toinenkin juoni aluilleen. Zocalossa teiniaasiatar jää kiinni näpistelystä, mutta pyörtyy karatessaan paikalta. Paikalla olleet Ivanova ja Talia vievät hänet sairastuvalle toipumaan. Talia kertoo Ivanovalle ja Franklinille huomanneensa tytön mielipurkauksen, joka on merkki telepaattisten kykyjen puhkeamisesta. Ennen kuin Talia on ottamassa yhteyttä Psi-joukkoihin ja Ivanova syyttämässä tyttöä varkaudesta, Franklin passittaa naiset ulos, jotta potilas voi toipua. Kun tyttö on herännyt, Ivanova on saanut selville tytön taustat. Alisa on aseman alakerran orpo ja juuri nyt hänen päänsä on täynnä ääniä. Talia auttaa häntä selvittämään mielensä, kun Ivanova käy keskustelemassa asiasta Sinclairin kanssa. Ivanova palaa Alisan luokse ja paljastaa telepaattien muutkin vaihtoehdot kertomalla – kuinkas muutenkaan – äitinsä tarinan, mutta lupaa löytävänsä vielä jonkun muunkin vaihtoehdon.
Nyan nyan nyan nyan nyan!
Sekä Neroon että Delenn ovat raivoissaan Bramnerin katoamisesta. Neroon jopa uhittelee sotatoimilla, jotka Delenn kumoaa, koska Tähtiratsastajat eivät edusta kokonaista minbarien federaatiota. Vähän myöhemmin Delenn ja Sinclair keskustelevat Bramnerin ja sodan taustoista, johon minbarien kastijakokin liittyy. Bramner oli vaihtanut uskonkastista sotilaskastiin. Sotilaskasti ei hirveästi tykännyt minbarien antautumisesta ja tämä näkyy myös vähän Nerooninkin käytöksessä. Garibaldi lähtee tutkimaan katoamista ja aloittaa Na'Tothista, joka kieltää narnien osallisuuden asiaan. Hän kehottaa kääntymään aseman raadonsyöjäkansojen puoleen. Johtolangat vievätkin cthulhumaisten pak'ma'rojen seuraan, mutta heilläkään ei ole asian kanssa mitään tekemistä eikä vatsahuuhtelustakaan löydy minbarinkappaleita. Neroonista alkaa tulla hyvin kärsimätön.
Na'Toth käy Alisan juttusilla, sillä telepaatille voisi olla käyttöä telepaatittomien narnien keskuudessa. Tai oikeastaan siis solunäytteillä. Alisa tulee skannanneeksi Na'Tothin mieltä ja järkyttyy narnin mielestä, mutta ei kuitenkaan sulje pois tätäkään vaihtoehtoa. Seuraavaksi Alisa käy Delennin luona, joka kertoo telepaattien olevan hyvin arvostettuja minbarien keskuudessa. Tyttö raapaisee hänenkin mieltään, mutta Delenn ehtii pysäyttää hänet ennen kuin mitään liian radikaalia paljastuu. Alisa on kuitenkin nähnyt tarpeeksi. Kun Sinclair on hieman viskonut yläkoukkuaan päin hänen asuntoaan tonkivaa Neroonia, Alisa kertoo komentajalle mitä näki. Nyt Sinclair tietää, että tyttö tietää, että Delenn tietää.
Sinclair saa Delennin kiinni Bramnerin tuhkapurkki käsissään. Delenn myöntää varastaneensa Bramnerin tuhkat, mutta selittää heidän olleen kauan ystäviä. Delenn vain totteli Bramnerin viimeistä toivomusta kuolemanjälkeisistä toimenpiteistä, sillä Bramner ei halunnut prameaa seremoniaa eikä olevan jonkinlainen sodan muistomerkki. Delenn ei halua totuuden Bramnerin katoamisesta leviävän yleiseen tietoon, koska kastijako on jo tarpeeksi syvä, mutta hän myöntää Neroonilla olevan oikeus tietää. Delenn kuitenkin kertoo asiasta mieluummin itse ja läksyttää Harmaan Neuvoston suomalla oikeudella raivoavaa miestä oikein kunnolla. Lisäksi Neroonin on pyydettävä Sinclairilta anteeksi. Sotapatujen viimeinen (?) kohtaaminen sujuu yllättävänkin suoraselkäisesti, kun Sinclairin viisaus tuntuu tekevän minbariin suuren vaikutuksen.
Neroon puristamassa Sinclairin kättä hieman liian lujaa.
Alisakin tekee suuren vaikutuksen - mutta Delenniin. Delenn lupaa tytölle paikan minbarien keskuudessa ja tyttö suostuu rooliinsa kansojen välisenä telepaattina. Talia ja Ivanova eivät ole täysin tyytyväisiä, mutta ovat silti tytön puolesta onnellisia. Alisan kohtalo tuntuu lämmittävän myös heidän hieman viileitä keskinäisiä välejään. Sinclair käy vielä heittämässä Alisalle hyvästit ja kysyy, näkikö hän Delennin mielessä mitään muuta. Näki hän, yhden sanan: chrysalis.
Jatkanpa vähän samalla pahisruotimislinjalla aiemman jakson kanssa, sillä Neroon teki minuun jälleen vaikutuksen. Erinomainen valinta minbariupseeriksi, jolla on hippunen kaunaa jäljellä sodan ajoilta. Olen kuitenkin hyvin hyvilläni siitä, että hänestä tuli lopussa oikein asiallinen jantteri, vaikka hän olikin penkonut Sinclairin kortteeria ja ärhennellyt pariin otteeseen sotatoimilla. Muutenkin oli kiinnostavaa nähdä minbarien se toinenkin puoli, kun tähän mennessä he ovat olleet lähinnä lauma rentoja hippejä. Pääjuoni oli ihan tarpeeksi toimiva ja sivujuoni myöskin. Alisa oli symppis ja Taliaakin oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Ivanova voisi kyllä pikkuhiljaa olla känisemättä äidistään, kun se traaginen kamaluus tuntuu nykyään tulevan esille joka jaksossa. Heittäisi mieluummin mainioita vitsejä! eikun
Ei mikään täysi huippujakso, mutta varmasti se petaa johonkin huippuun, kun chrysalis oli taas melkoista vihjailua Sinclairin ja Delennin väliseen mysteeriin! Ehkä voimme käyttää sitä jossain myöhemmässä jaksossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti