2. kausi, 11. jakso
All Alone in the Nightissa sekä Sheridan että Delenn lähtevät yöhön, mutta eivät suinkaan yksin. Avaruuden sektorilla 92 tapahtuu kummia outojen välähdyksien muodossa ja ainakin yksi kuljetus on kadonnut. Raiderit eivät voi todennäköisesti olla asialla, kun nuolevat vieläkin haavojaan. Sheridan päättää itse lähteä mukaan delta-laivueeseen kapteenin paikalle tutkimaan sektoria, sillä mikä muka voisi mennä vikaan? Niinpä. Jo ykköskaudella huvitti, kun Sinclair tuli aina heiluttamaan wanhaa yläkoukkuaan etulinjaan, muttei Sheridanin spontaanissa seikkailunkaipuussa niin hurjasti järkeä ole - varsinkin kun asiat alkavat valua lahkeille. Sektorilta ei löydy aluksi mitään ja laivue on jo palailemassa takaisin, kun kovin epäsymmetrinen häröalus tupsahtaa hyppyportista paikalle, tuhoaa suurimman osan deltoista ja sieppaa Sheridanin kuin Sinclairin konsanaan Linjan taistelussa. Teurastuksesta jäljelle jäänyt luutnantti Ramirez nilkuttaa viimeisten virtojensa voimin takaisin B5:lle kertomaan tapahtuneesta, kunhan selviää ensin säteilymyrkytyksestään, jota hän ei tee. Tapahtumat kaivetaan Starfuryn lokista.
RIP kuka lie 22xx - 2259
Minbarit eivät tosin ole tällä kertaa asialla, kun Sheridan löytää itsensä orgaanihtavasta, hieman jotenkin Stargate Atlantiksen wraith-designia muistuttavasta kammiosta jonkinlaiseen kuoreen sidottuna. Hän riistää itsensä helposti vapaaksi saatuaan tarpeekseen kirkkaista valoista, jotka möllöttävät suoraan hänen sieluunsa. Tai oikeammin siteet tuntuvat antavan periksi. Hän ehtii tuskin istuutua saati sitten tutkia pääsyä ulos, kun huoneeseen ilmestynyt drazi meinaa humauttaa metalliputkella pään irti harteilta. Sheridanillekin on sopivasti metalliputki tarjolla ja hän puolustautuu sillä mitään puhumatonta drazia vastaan. Hän noteeraa oudon värkin tämän otsalla. Drazi päätyy lävistämään itsensä, mutta Sheridan ei ehdi edes hengähtää, kun paikalle ilmestyy sama narni, joka ihan jakson alussa kaapattiin aluksen kyytiin. Tälläkin narnilla on otsassa ylimääräistä ja kädessä kovin kivuliaan näköinen miekka. Sheridan päätyy jälleen kaksintaisteluun, jossa ajautuu pian nurkkaan, mutta narni pyytääkin miestä tappamaan hänet. Sheridan tajuaa, että sieppaajat varmasti haluavat tutkia, miten eri kansat muksivat toisiaan ja päätyy lyömään narnin tainnoksiin. Hän ei aio tarjota sieppaajille enempää pellepainia.
Aika saattaa Delennkin matkalleen synopsiksen muodossa. Hän saa kutsun saapua Harmaan Neuvoston kokoukseen eikä kokous ole vain pelkkä taloyhtiön kokous, jossa kinastellaan, kuka hemmetti on jättänyt riepunsa pesutupaan, vaan tällä kertaa on hyvin suuri todennäköisyys, että Delenn jää sille tielleen. Neuvosto on saanut uuden johtajan ja tällä kertaa käsitellään, kelpaako uudistunut Delenn enää Neuvoston leipiin ja potkitaanko hänet saman tien ulos suurlähettilään hommista. Hän on aikeissa lähteä yksin, mutta Lennier haluaa jotenkin tosi herttaisesti vaikka kävellä aurinkoon Delennin mukana, kun on tiensä valinnut hänen rinnallaan. Lennier on sympaattinen heppu.
"Olet kyllä Lennier kunnon tyyppi, mutta lakkaa jo tuijottamasta maireasti."
Neuvoston eteen Delenn kuitenkin jatkaa yksin. Vain Hedronn tapaa hänet hämyisessä valokeilojen halkomassa pimeydessä ja mies kertoo, ettei muut jäsenet suostu tapaamaan Delenniä, kun on luonnonoikku ja vaikka mitä. Anteeksi nyt vaan, neuvostolaiset, mutta ihan läpälläkö kutsuitte Delennin tänne, kun ette halua häntä nähdä? Hedronn joka tapauksessa kertoo äänestyksen tuloksen, eikä Delenn enää tästä eteenpäin kuulu Neuvostoon. Suurlähettilyys sen sijaan on epävarmaa, ja seuraavassa kokouksessa Neuvosto suostuu tulemaan paikalle. Samalla paljastuu Neuvoston uusi johtaja... Neroon. Pahus.
Delenn puolustelee tärkeää toimenkuvaansa siltana ihmisten ja minbarien välillä ja kertoo tulevan sodan vaativan yhteistyötä Neuvostonkin riveissä. Hän ei myöskään ymmärrä Neroonin johtajuutta, sillä johtajan tulisi tasavertaisuuden nimissä olla uskiskastista. Neroon itkee sotilaskastinsa kärsineen eniten ja mouhoaa sotilaskastin kyllä ajavan asiansa sodassa. Hän jatkaa syyttämällä muita valehtelusta, kun syytä ihmis-minbari -sodan antautumisesta ei kerrottu sotilaskastille ja pilkkaa Delenniä, joka ei kuulu enää minbarien eikä oikeastaan ihmistenkään riveihin. Juuri siksi hän olisi loistava suurlähettiläs, joten hänen puolestaan Delenn saa jatkaa hommiaan asemalla. Kunhan pysyy poissa arvokkaiden minbarien silmistä. Tyypillistä.
Kun Harmaan Neuvoston uusi johtaja sanoo jotain poikkeuksellisen kekseliästä, sanontoja voi kutsua neroonleimauksiksi.
Taintunut narni herää ja huomaa otsavärkkinsä olevan poissa. Sheridan kertoo, ettei heille ole annettu ruokaa tai juomaa eikä hän ole nähnyt ketään muuta koko aluksella. Narni kertoo, että hänetkin kaapattiin ja arvelee sieppaajien testailevan eri kansojen taistelukykyjä ehkä mahdollista invaasiota varten. Narni kertoo halunneensa kuolla, kun pakopaikkaa ei ole. Hän menettää jälleen tajuntansa ja hiljalleen Sheridankin lipuu unten maille... ...näkemään ihan helvetin sienisiä visioita, joihin verrattuna Lostinkin "kaikki tapahtuu koska tapahtuu kaikki" -häröilyt jäävät auttamatta kakkoseksi. Voin kuvitella spekulointimyllyn olleen tämän sekvenssin jälkeen melkoinen.
Sheridan on synkässä kämpässään, jossa omituisen näköisen Ivanovan olkapäälle laskeutuu korppi. "Kuka minä olen?" hän kysyy, ja kun Sheridan kääntää katsettaan, hän onkin yhtäkkiä käytävällä, jossa valoon kietoutunut Garibaldi vastaa katseeseen. Megasymbolisen puhtoinen geddit?!-kyyhkynen laskeutuu hänen olalleen, kun hän kertoo välissä olevan miehen etsivän Sheridania. Seuraavan pään käännähdyksen jälkeen Sheridanin vaateparsikin on vaihtunut Psi-kyttäunivormuksi. Jonkinlaiseen surukaapuun verhoutunut Ivanova kertoo hänen olevan käsi, kun kohtaus ja vaatteet vaihtuvat taas. Koshin figuurilta Sheridan saa kysyttyä, että mitä hänkin täällä tekee. Kosh ei ole koskaan ollut poissa ja Sheridanin mieli on nyt kyllin hiljainen kuulemaan Koshin läsnäolon. Sheridan puolestaan on täällä, koska on ollut aina täällä.
Niin.
Tuota.
Sheridan herää, unohtaa varmaan kaiken ihan vammaisena unena, josta saisi paskan taide-elokuvan aikaiseksi, ja tajuaa läheisen seinän olevan auki kammettavaa sorttia. Hän ryhtyy miekan avulla äheltämään oviaukkoa suuremmaksi ja uudestaan vironnut narni tulee auttamaan, kun räjähdys vavisuttaa alusta. Sheridanin ahdinko kun on ehditty noteerata eikä pelastusoperaatio ole ihan pieni, kun EAS Agamemnonkin saadaan mukaan. Sheridanin poissaolon aikoihin asemalle saapui kenraali Hague mitä ilmeisimmin tapaamaan häntä ja auttoi Ivanovaa hänen jäljittämisessään. Lopullisen vihjeen antoi kuitenkin asemalle palaava Delenn, joka tietää kaapparialuksen kuuluvan streibeille, joille minbarit näyttivät kaapin paikan. Streibeille ominaista on juuri sieppailla porukkaa ja testailla heidän sietokykyjään mahdollisia hyökkäyksiä varten. Todennäköisempää tosin nykyään on se, että ne saattavat toimia kenties Varjojen laskuun, sillä olisihan se loogista. En nimittäin hetkeäkään uskonut, että Varjot olisivat siepanneet Sheridanin.
Delenn siis tietää, missä streibien kotiplaneetta sijaitsee, ja Agamemnon sekä lauma Starfuryja saapuu rankaisemaan streibeja. Sekaannuksen turvin Sheridan ja narni livahtavat pakokapseliin ja tappavat tasan yhden streib-vartijan, jolle tulikin naurettua vähän liikaa, monestakin syystä. Ensinnäkin tämä streib näytti juuri sellaiselta äärikököltä Roswellin harmaan stereotyypiltä, joita näkee jossain hemmetin Juhan af Grannin makasiiniohjelmissa ja Tommy Wiseaun Wi-Show'ssa. Sinne se kumipuvussa koikkelehtiva säälittävä pallopää lyhistyi, urheiden streibien ainoa vanginvartija. Minusta vähän tuntuu, ettei koko aluksella ollut kuin tämä yksi onneton olio, mikä tekee koko jutusta entistäkin huvittavamman.
Totuus ei ole ainakaan tässä.
Streib(e)ista ei ole mitään vastusta, vaikka aluksen muut vangit laukaistaan julkeasti ilmalukoista pihalle. Ivanova luulee Sheridanin menneen siinä sivussa ja käskee Agamemnonin hävittämään koko aluksen, mutta Sheridan lähettää hänelle signaalin. B5:llä narni viedään toipumaan ja Sheridan harmittelee nuoren noin yhdessä jaksossa esiintyneen kovin tärkeän Ramirezin ennenaikaista menehtymistä. Häipyessään sairastuvalta Kosh möllöttää käytävällä ja kertoo Sheridanin olleen aina täällä, johon hän tyytyy muljauttamaan silmiään hämmennyksestä.
Sheridan on niin kova tyyppi, että puolet maailmankaikkeuden sotilasvoimista pitää kutsua pelastushommiin.
Sheridanin koettelemukset eivät ole ohi aivan vielä, kun Hague tapaa vielä hänet ja salaa keskustelun muilta. Hän kertoo kenraalille ärsyyntyneensä uutispimennosta ja kertoo Ivanovan, Garibaldin ja Franklinin olevan ehdottoman luotettavaa porukkaa. Hague kertoo, ettei Maassakaan kaikki usko totuuteen presidentin kuolemasta ja hän antaa Sheridanille tehtävän selvittää, kuka niitä lankoja oikein vetelee. Psi-joukothan tietenkin, ainakin jollakin tavalla. Clarkissakin on jotain mätää ja Hague antaa kaikki resurssit selvittää totuus Sheridanin luottohenkilöiden avustuksella. Maan hallitus on persiillään ja Haguen sakki ottaisi ohjat mieluusti osaaviin käsiinsä. Sheridan kokoaa ystävänsä koolle ja kertoo, että jotain on tekeillä ja heillä on parhaat mahdollisuudet selvittää, mitä. Koko porukka on samaa mieltä kapteeninsa kanssa.
Tässä jaksossa oli periaatteessa aika pahojakin uskottavuusongelmia juurikin Sheridanin tempun vuoksi. Miksi, oi miksi johtotyyppien pitää aina mennä sankaroimaan etulinjaan ja jäädä heti vangiksi...? Russutinkin jo asiasta - ja samoin naureskelin ihan tarpeeksi streibeille - joten seuraavaksi jakson hyvät puolet. Sheridanin kommellukset olivat viihdyttävää kamaa ja yhteistyö narnin kanssa oli mielenkiintoista. Spoilaannuinkin jo, että narnia nähdään jatkossakin, joten ei siitä sen enempää. Delennin statusseikkailu oli oikeastaan hippusen Sheridanin tapausta kiintoisampi, kun Mira Furlan näytteli sen verran hyvin. Ja Neroon oli just niin etova jätkä kuin ennenkin, yhhh. Pääpisteet kuitenkin Lennierille, joka saattaa olla ehkä vähän naiivi, mutta näin pelottavan uskollista tyyppiä tulee harvoin vastaan. Ei suostunut lähtemään, kun Delenn kertoi, että hänellä on nyt mahdollisuus aivan uuteen elämään. Ei, Lennier on valmis kohtaamaan suuren pimeyden, josta Delenn varoitteli.
Unisekvenssi nyt oli niin wtf-osastoa, että se väkisinkin nousee koko jakson ehdottomaksi helmeksi ja pääpointiksi, kun siinä ei ollut mitään järkeä. Juuri tällaiset koukut vetävät puoleensa, kun luulen etteivät kryptiset jutut jää lostmaisesti vesitetyksi läpsytykseksi, vaikka lievästi tekotaiteellisia "Kattokaa kuinka nero mä olen" -settiä Straczynskilta ovatkin. Onko Ivanova nyt sitten kuolema ja epätoivo ja Garibaldi Jeesuksen scifinkarnaatio? Ja mitä ihmettä Sheridan tekee Psi-kyttien riveissä? Ainoa järkevä juttu koko visiossa oli Kosh, koska hänen jutuissaan oli yhtä paljon järkeä kuin yleensäkin eli ei yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti