82 - The Exercise of Vital Powers

82

4. kausi, 16. jakso

The Exercise of Vital Powers vie herra Garibaldin Marsiin, ja putkimatkalla mahdottoman karkean näköisen kamaran halki kohti Marsin ainoaa sivistyksen kupolia kuullaan miehen katkeraa tilitystä henkilökohtaisen lokin tahdissa. Hän vain avautuu turhautuneena sodan alkamisesta (on ilmeisesti kuullut Vastarinnan viimeisimmän lähetyksen vastarinnan viimeisimmistä liikkeistä) ja Sheridanin röyhkeydestä, kuten tavallista. Heppu kun luulee vähintäänkin olevansa Aleksanteri Suuri tai jopa Johannes Kastaja. Kohta Garibaldilta loppuvat verrattavat henkilöt kesken, kun Sheridanilla on niin mahdottoman kokoinen ego ettei mahdu mihinkään. Ettäs kehtaakin ruveta omalle hallitukselleen.

Garibaldilla tulee kuitenkin vähän muuta ajateltavaa, kun ei varsinaisesti uskonut palaavansa koskaan planeetalle, joka oli viedä hänen henkensä. Kolmesti. Hänestä kellään ei ole tänne mitään asiaa ja hän miettiikin, onko edes järjissään. Silti hän on matkalla Edgarsin luokse eikä aivan yksin, kun putkimatkassa buukkaa viereisellä penkillä Wade varsin laiskanlaisesti suhisten - onhan hänkin tiettävästi Edgarsin palkkalistoilla. Waden on pyydettävä tosin Garibaldia asettelemaan siteet silmilleen, jotta ei tietäisi mihin on menossa. Edgarsin putkilaituri on kuitenkin yksityinen eikä sokea Garibaldi herättäisi muissa työntekijöissä huomiota. Wade muistuttaa Garibaldin olevan varsin erityinen, sillä Edgars ei halua tavata mitään tavallisia tallaajia. Wadekin on erityinen kun on kirjallisuuden maisteri ja kaikkea ja vakuuttelee kaiken olevan harhaa. On siinä diippi jätkä.



Garibaldin korvat kondensoivat valoa.

Toisaalla Franklin on ärsyyntyneenä vähän kaikesta tilittämässä Zackille kryopaattikokeiden vaikeudesta, kun Sheridankin on hoputtamassa laivaston suunnalta. Kryopaatteja kun ei voi tutkia ihan helposti, kun he alkavat kuitenkin havahduttuaan raiskata lähintä tietokonejärjestelmää. Lyta saapuu paikalle, kun Zack oli häntä kaivannutkin ja mies kertoo eräästä välikohtauksesta, jossa olisi hyvä saada skannattua erään pahoinpitelijän henkilöllisyys. Tämä on kuitenkin sivuseikka, kun Lyta jää sairastuvalle ja jää väkisinkin tuijottamaan petissä makaavaa kryopaattia, jonka silmät rävähtävät auki ja pian 'paatti onkin pystyssä ja kämmen lasipleksiä vasten Lytan kämmen vastakkaisella puolella. Hämmentyneenä Lytaa tuijottava kryopaatti hakee selkeästi yhteisymmärrystä naiselta, joka tuijottaa yhtä hämmentyneenä takaisin ennen kuin keskittyminen herpaantuu. 'Paatti lyyhistyy ja Franklinin on pakko katsoa Lytaa voitonriemuisena. Ehkä tässä telepaatissa piilee ratkaisu kryopaattien arvoitukseen.



Viileät jätkät kuuntelevat... psi-trancea. (menen pois)

Vähän myöhemmin Franklin tavoittaa käytävällä Lytan, joka pahoittelee tapahtunutta, mutta Franklinia ei harmita yhtään, kun kerrankin kryopaatti reagoi johonkin. Lyta kertoo äänestä päässään, joka muistutti ahdistavaa kyllä Varjoaluksen ulvontaa. Se sai kryopaatin heräämään. Franklin maanittelee Lytaa auttamaan kryopaattien kanssa.

Lyta saapuu lopulta auttamaan ja Franklin kertoo monitoroivansa kryopaatin aivoaaltoja pyytäen Lytaa tekemään temppunsa vähän hitaammin, jotta Franklin saisi simuloitua jonkinlaisen kiertosilmukan aikaiseksi kryopaatin kanssa kommunikointiin. Lyta etenee hitaasti Franklinin heittäessä kovin syvällistä lekurijargonia. Kryopaatin silmät avautuvat hiljalleen, mutta silloin alitajuntaan pureutuu kuva tajuntaan pureutuvista hupsuista ufomiehistä ja kryopaatti ponkaisee pystyyn Franklinia kuristamaan mutta enemmänkin hädissään kuin vihamielisenä. Hän haluaa tietää, ovatko koneet poissa ja alkaa udella eksistentialistisia kysymyksiä. Tämän jälkeen hän tajuaa antieksistentialismin syvimmän olemuksen, nappaa lähimmän lekuri-instrumentin ja alkaa kädet täristen survoa esinettä lähemmäksi kaulaa. Franklin syöksyy estelemään miestä Lytan estellessä ajatustasolla. Lopulta kryopaatti menettää tajuntansa.



En halua tietää mitä tässä tapahtuu.

Garibaldi on saapunut Edgarsin hulppeaan megataulujen ja muun kalliin esineistön täyttämään huoneistoon ja törmää melkein heti vanhaan kultaansa Liseen, joka ei ole kovin iloinen jälleennäkemisestä, kun aika on niin mahdottoman sopimaton. Edgarsista aika on kuitenkin aivan sopiva. Lise häipyy keittiöön, koska näemmä tulevaisuudessakin naisen paikka on siellä. *väsynyt rumpufilli* Valkotukkainen öljypohatalta ja/tai saippuasarjapapalta näyttävä Edgars ottaa vieraansa vastaan avosylin ja on heti tarjoilemassa alkoholia, mutta Garibaldi ei ota vettäkään vastaan. Edgars on kuitenkin utelias, kun Garibaldi sattui saapumaan juuri nyt. Alainen kertoo vain halunneensa nähdä pomonsa kasvot. Ja ottavansa selvää salatullaamistaan asioista. Ja etsivänsä jotakuta, jonka avulla monottaa Sheridania kasseille. Edgars on vain liikemies, mutta Garibaldi pommittaa vähän faktoja. Onhan sentään ukon yhtiö Maan neljänneksi suurin ja sotkeutunut ratkaisevasti politiikan kiemuroihin.

Clarkia Edgars ei sentään tue ja kertoo kuulleensa jo kauan sitten huhuja Santiagon salamurhasta. Miehet miettivät, että Clarkia ei pysäytetä armeijan vaan itse järjestelmän avulla. Garibaldi epäilee myös, että Sheridania varmaan himottaisi astua kalifiksi kalifin paikalle. Garibaldi ehdottaakin yhteistyötä ja saa Edgarsin kiinnostumaan, kun arvelee Edgarsinkin uran edistyvän moisella sankariteolla. Ehkäpä äijästä tulisi uusi presidentti.

Wade näyttää siivouskomeron kokoisen majoituksen Garibaldille, joka vähän avautuu asiasta mutta antaa asian olla. Lupausta olla koskematta mihinkään hän tietenkin tahallaan rikkoo ennen kuin rojahtaa sängylle odottamaan tulevaa. Tuleva tapahtuu yöllisen shanghaijauksen muodossa, kun lauma naamiopällejä käy kiskomassa Garibaldin ylös ja raahaa hänet säkkipimeään kammioon, jota valaisee vain pöydän ääressä istuva tuntematon telepaattinainen. Kaiuttimien kautta kumpuavan Edgarsin ääni vakuuttelee Garibaldin olevan turvassa tässä pikku totuuskokeessa, sillä Edgarsin täytyy olla varma Garibaldista. Edgars vain halusi Garibaldin mielen olevan kirkas, siksi tämä pikku tempaus.

Edgars kysyy miehen mielipidettä telepaateista ja hetken epäilyn jälkeen hän vastaakin sen perinteisen eli että ei luota heihin sitten ollenkaan. Telepaatti ei tunnu olevan pitkällisestä tilityksestä moksiskaan vaan kuuntelee porukkansa olevan suurin uhka yhteiskunnalle. Edgars kysyy seuraavaksi, puhuiko Garibaldi silloin totta, kun pyysi apua erään kohteen paikantamiseen ja suojeluun. Myöntävän vastauksen jälkeen telepaatti tekee pienen eleen valvontakameralle. Edgars kyselee, mahtaako Garibaldi aavistaa todellista syytään duunin saantiin, jos telepaattilääkkeiden kuskaus ei kelpaa syyksi. Garibaldi arvelee olevansa oikeanlainen mies vain hommiin, joissa on jotain salattavaa, kun Edgars pelkää jäävänsä kiinni. Edgars niin harmittelee Garibaldin näkemystä maailmasta, jossa kaikki valehtelevat, mutta vaihtaa puheenaihetta miehen katoamiseen viime tammikuussa. Garibaldi ei muista tapahtuneesta mitään ja taas kerran telepaatti tekee pienen eleen. Kuulustelu on tässä, mutta ei aivan vielä, kun Edgars vaatii tietää, rakastaako Garibaldi vielä Edgarsin vaimoa. Ei, ei hän rakasta. Telepaatin liikkeet kertovat vähän toista. Myöhemmin Wade tulee maksamaan telepaatin hengiltä.

Marsissa koittaa uusi, punainen päivä ja Edgars on tarjoamassa vieraalleen appelsiinimehua kovin sheridanmaisesti. Hän kertoilee muinaiskreikkalaisten onnellisuuden määrittelystä, joka toimii mainospuheena hänen idealleen maailman ylenpalttisista onnellisuuden mahdollisuuksista, jotka heille on avautumassa. Mutta telepaatit eivät saa pyöritellä tällaista yhteiskuntaa, sillä yksityisyyttä ei edes tunnettaisi. He keskustelevat telepaattien vallankaappauksen mahdollisuuksista ja tietosodasta, telepaattien anonymiteetistä ja sen sellaisesta. Natsit, kommarit ja jihadit (olin tavallaan yllättynyt jihad-maininnastakin, sillä WTC ei ollut vielä romahtanut, sakkia mitä sakkia kuitenkin) mainitaan myöskin ja niiden avittajat. Setä Edgars kertoo, ettei valtaa oteta. Se saadaan typeryksiltä ja nössöiltä kuten Saksassa ja Venäjällä tehtiin. Ai niin, ryssät hyökkäävät kuulemma ensi vuonna. Irakilaisia ja ranskalaisiakin kannattaa pelätä.

Tärkeää on kuitenkin tajuta Clarkin nykytilanne, joka on saavutettu muukalaispelon kautta. Seuraava askel on antaa valta telepaateille ja tätä aloitetta Clark nimenomaan on työntämässäkin eteenpäin. Edgars kertoo Clarkin ottaneen vallanhimossaan typeriä riskejä Santiagon tapattamisessa ja vihjaa muukalaistenkin olleen leikissä mukana, mutta Psi-joukot olivat valttikorttina kaikkeen. Hän kertoo Yövahdin synnystä ja Psi-joukkojen salaisesta myötävaikutuksesta vallankahvaan. Hän on varma, että Clarkin jälkeen Psit ottavat vallan, jos he eivät tee asialle mitään.

Sheridan on puolestaan hitonmoinen riski, sillä jos Sheridan menee liian pitkälle, niin menee Clarkikin ja päästää Psi-joukot valloilleen muodostaen lössistä kaiken näkevän poliisivoiman. Tosin ei Clark ole varsinaisesti vallassa, ei tietenkään, sillä kuten kaikkeen päheään dystopiascifiin kuuluu, megakorporaatiot vetelevät piilossa naruja. Sheridan on uhka Clarkin vainoharhalle. Lise käy kutsumassa ukkonsa aamiaiselle ja Garibaldi haluaa vielä varmistaa, kertoiko Edgars varmasti koko totuuden. Kyllä hän kertoi, mutta ei ihan kaikkea. Loput paljastuvat, jos Garibaldi lyöttäytyy mukaan muuttamaan maailmaa ennen kuin maailma muuttaa heidät.

 Kronologisesti tässä vaiheessa on hyvä ottaa esille myös Sheridanin liikkeet, kun laivasto jatkaa etäisyyksien kyntämistä. Ei siellä oikeastaan paljoakaan tapahdu, kun hän keskustelee etänä asemaa pyörittävän Ivanovan kanssa. Asiat tuntuvat menevän vähän liiankin hyvin, kun niin usea Maan alus on liittynyt vastarintaan. Sheridan kuulee Delennin olevan matkalla takaisin. Muuta kerrottavaa Ivanovalla ei ole, mutta Sheridan ottaa Frankliniin yhteyttä kysyäkseen miten menee mutta erityisesti kysellen kuinka pian kryopaatit ovat toimintakunnossa. Franklinia ärsyttää hoputus kunnolla ja hän vaatii tietää syyn. Sheridan kertoo ja Franklin tyhjentää koko sairastuvan muista kuulijoista. Kuultuaan ilmeisen tylyn viestin hän häipyy itsekin ja jää nojailemaan lannistuneena seinää vasten. Lyta sattuu kulkemaan vierestä ja jää kuuntelemaan Franklinin tilitystä muuttuneesta Sheridanista. Sheridanin mahtikäsky on ilmeisestikin oikea ratkaisu, mutta Franklin ei olisi uskonut kuulevansa tällaista kapun suusta ennen Z'ha'dumin trippiä. Yhtäkkiä hän tarjoaa Lytalle työsuhdetta ja he lähtevät kohti Marsia.

Ruokaa kaikkialle kuskannut Lise tuo lounasta Garibaldin kämppään eikä toisaalle katseleva Garibaldi tunnu hurjasti reagoivan. Naisen lähtiessä hän kuitenkin tokaisee, ettei tajua miten Lise on yhdessä Edgarsin eikä hänen kanssaan. Rahastahan sen on johduttava, mutta ei se johdu. Lise ei halua kummallekaan pahaa. Garibaldi haikailee tilanteen muuttuneen toisenlaiseksi, mutta Lise valittaa, ettei koskaan tiennyt milloin Garibaldi palaisi milloin mistäkin duunista. Lise tunsi itsensä liikapainoksi, kun Garibaldille piti aina muistuttaa merkkipäivistä ja rakkauden osoituksetkin piti kiskoa tyypistä. Lise nyyhkyttää olleensa Franzin lähdön jälkeen hajalla, kun Garibaldikin kuppasi kaukaisuudessa. Sitten hän tapasi Edgarsin, jolla ei ollut kiire mihinkään. Garibaldi ei osaa vastata, olisiko palannut soiton jälkeen Marsiin. Exät lähestyvät toisiaan ja pahoittelevat kaikesta, Garibaldi sopertaa, että luulee vieläkin rakastavansa Liseä.

Edgars ja Wade tapaavat uudessa paikassa, jossa makailee potilaita kriittisessä tilassa. Edgars osoittaa myötätuntoa erästä repalenaamaa kohtaan ja pyytää sitten Wadea lopettamaan heidät kaikki. Infektiotestit ovat onnistuneet ja potilaiden on turha kärsiä enempää. Myöhemmin Garibaldi käy tapaamassa Edgarsia ja kertoo haluavansa mukaan. Edgars on mielissään ja paljastaa loputkin uteliaalle alaiselleen. ...Oikeastaan hän paljastaa loput vasta sitten, kun Garibaldi on järkännyt Sheridanin annettavaksi Clarkin kätösiin. Edgars epäilee homman johtavan oikeudenkäyntiin, joka mahdollistaa iskun Clarkia vastaan. Garibaldi on tarpeeksi vilpitön ja suostuu paljastamalla, että Sheridanin saa hänen isänsä kautta. Garibaldi kertoo isäukon verisairaudesta ja harvinaisesta lääkkeestä, jonka avulla isän olinpaikka selviää. Garibaldi kertoo olevansa valmis. Hän astuu putkisukkulaan ja jää lokaamaan, ettei tunne enää mitään muuta kuin tunteita Liseä kohtaan, vaikka suisti kummankin elämät raiteiltaan. Nyt koittaa vain sovituksen hetki, jos menneisyyden tekoja enää pystytään korjaamaan. Tavalla tai toisella hän on sitä mieltä, että tuleva pitää tehdä, vaikka ei haluaisi.



Marsissa kirjatkin ovat punaisia.

Vähän oli kokonaisuuden kannalta tärkeän välijakson makua tässä tapauksessa. Sietää olettaakin panosten olevan lievästi lussumpia räväkän kauden nimijakson jälkeen, mutta johonkin näiden kuvioiden on lopulta johdettava. Visiitti Edgars-papan luona oli tietenkin jakson kantava idea ja jaksossa käytiin aika kivasti läpi vallan käsitteitä ja mistä ikinä nämä megakorporaatiosedät nyt ikinä tahtovatkaan kalistella kvartaalitalouskikkeleitään. Lähinnä tässä vahvisteltiin epäilyksiäni siitä, ketkä ovat oikeasti johdossa ja tuli kyllä mietittyä Sheridaninkin ristiretken kunniallisuutta, jos tulevaisuutena on tosiaan Kaikkialle Näkevä Silmä. Jättiläisyhtiöt ovat kyllä kuitenkin aina hauskoja, saa nähdä saadaanko niistä enemmänkin irti vai luhistuuko kilpajuoksu Maasta omaan megalomaanisuuteensa vai mahdottomaan antikliimaksiin. Sheridanin päänmenoksi kuitenkin saadaan jotain ja minä niin oletan, että Garibaldi todellakin saa Sheridanin nalkkiin ja oikeudenkäynnissä menisi jotain taatusti päin helvettiä. Sitten Garibaldi havahtuu ja on kaikesta niin pahoillaan. Mutta enpä spekuloi tulevaa ennalta, tämä oli vain tällainen skenaario, joka tuli heti mieleen.

Mutta kuitenkin. Edgars oli aika mainion lipevä tapaus, sopivan miellyttävä mutta kuitenkin infektiotouhut ja telepaatin tapattaminen kertoivat vähän toisenlaista tarinaa. Tavallaan oikealla asialla, kun vastustaa televaltaa, mutta en näkisi suuryhtiöitäkään maailman valtiaina kovinkaan hilpeänä vaihtoehtona. Tai no... niin. Nauraisin kyllä, jos Besteristä tulisi lopulta kunnon megapahis. Garibaldin ja Lisen välinen juttu oli ihan tarpeeksi uskottavaa menetystilitystä, tavallaan aika surullistakin jopa. Vähän vaan huvitti, kun Lise vain tuntui olevan alituisesti safka-automaattina, mutta ehkä se kertoi enemmän Edgarsin asenteesta häneen.

B5:n suunnalla kryokokeilu oli ihan kiintoisaa välisettiä, mutta oikeastaan todellisen pommin pudotti vasta Sheridanin viesti, jonka sisällöstä ei ole mitään tietoa. Franklinia se järkytti kuitenkin suuresti. Jotain hänen ja Lytan pitää kuitenkin Marsissa tehdä, mutta en osaa arvata syytä. En edes osannut arvata, että tämä kaksikko olisi sinne suuntaan vielä lähdössä. Mietin jo, että olisiko Sheridanin viesti voinut olla perinteinen ”Shut. Down. Everything. (Complete. Global. Saturation.)” ja kryopaatit olisi poistettu käytöstä, mutta jotain muuta niiden päänmenoksi selkeästi ollaan tekemässä. Sheridanilla on kuitenkin kovat piipussa ja nyt alan jo itsekin miettiä, onko miehen sankarointi sittenkään niin puhtoista kuin annetaan ymmärtää.