23 - Points of Departure

Vasemmalta oikealle Bruce Boxleitner.

BABYLON 5 - TOINEN KAUSI: THE COMING OF SHADOWS

23

2. kauden ensimmäinen jakso

Points of Departure sysää päivämäärää viikolla eteenpäin tammikuun kahdeksanteen Suuren Mahtajan vuonna 2259. EAS Agamemnonin kapteeni John Sheridan (Bruce Boxleitner) saa viestiä kenraali Haguelta, että karkuteillä oleva minbarien sota-alus Trigati on havaittu lähiaikoina monesti ja yhä vain lähempänä Babylon 5:ä. Sheridan saa käskyn lähteä asemalle ja presidentti toivoo häneltä vähän muutakin. Stressaantuneen Ivanovan loki valottaa aseman viimeaikaisia tapahtumia, joista ehkä radikaaleimpana vetona Sinclair on häipynyt viitisen päivää sitten koko asemalta Maahan. Hague ottaa häneen yhteyttä ja kertoo, ettei Sinclair ole palaamassa takaisin, sillä minbarit ovat tehneet hänestä ihmisten suurlähettilään minbareille. Lisäksi Garibaldi on edelleen koomassa, G'Kar on omilla teillään ja Delenn luuhaa kotilon uumenissa. Ivanovan väliaikaista koko aseman hallintaa ei kestä pitkään, kun uudesta asemastaan hämmentynyt Sheridan saapuu asemalle hoitamaan Sinclairin pestiä.



Mahdottoman päheä EAS Agamemnon pesee Jorgen sienidesignit tuosta vaan.

Ivanova antaa pikaisen Babylonin kiertokävelyn uudelle komentajalle, jonka alaisuudessa nainen on joskus ollut. Hän onkin utelias sen suhteen, miksi juuri Sheridan valittiin asemaa johtamaan. Sheridan oli kuulemma ollut ex-presidentti Santiagon ykköskandidaatti Sinclairin seuraajaksi ja Agamemnonin kapteenina hän on ollut tekemisissä narnien, centaurien ja pikkukansojen parissa. Minbarit eivät tosin hänestä niin kauheasti pidä, kun sotasaavutukset antoivat hänelle Star Killer -liikanimen. Leppoisa ja pepsodent-hymyään kaikkialle virnuileva Sheridan kertoo lähtevänsä pitämään komentokeskukseen uusille alaisilleen puheen. Puhe kuitenkin keskeytyy, kun eräällä minbarilla on hänelle tärkeää asiaa.

Tämä eräs minbari on Hedronn, Harmaata Neuvostoa miehiään. Hän saapui asemalle tarkkailemaan Trigatin liikkeitä ja kävi katsastamassa Delennin voinnin, kunnes törmäsi erääseen Kalainiin, joka ei tykkää yhtään Sheridanin paikasta aseman komentajana. Kalainilla on selkeästi pahat mielessä ja Hedronn selittääkin Sheridanille Kalainin olleen Trigatin kakkosmies sodan ajoilta eikä häntä ole nähty vuosiin. Juuri Trigatin kapteeni Sineval oli se minbari, joka mieluummin teki itsemurhan kuin antautui ihmisille. Hedronn ei viitsi kertoa enempää, kun ei tunnusta Sheridanin asemaa aseman johtajana, kun mokoma tuhosi sodassa Black Star -aluksen - siitä liikanimi. Sheridan kun saavutti mainetta koijaamalla Black Starin ja kolme risteilijää tuusan nuuskaksi lemppaamalla fuusiopommeilla terästetyn asteroidivyöhykkeen minbarien niskaan, kun niitä ei stealth-teknologian vuoksi saatu muuten tuhottua.

Hedronnin puheet kuitenkin herättävät epäilyksen Kalainin aikeista ja hän käskee vartijat Delennin luokse. Sieltä suurlähettilään murhaa yrittänyt Kalain napataankin. Turhan kuulustelun jälkeen Lennier haluaa kertoa Sheridanille ja Ivanovalle totuuden Linjan Taistelusta ja minbarien antautumisesta. Minbarit olivat varmoja voitostaan ja Delenn halusi jonkun Starfury-pilotin napattavan kuulusteluihin. Pilotti oli Sinclair ja kuulusteluissa paljastui jotain ihan muuta. Sinclairilla oli minbarin sielu. Myös Sinclairin jälkeen napatuilla piloteilla oli minbarin sielu ja Neuvosto päättelikin, että minbarien sielut uudelleensyntyvät ihmisten kehoissa. Jotta minbarien sielut eivät katoaisi, sota päättyi tähän. Tieto pidettiin tähän asti salassa, mutta Lennier uskoo suurten muutosten olevan käsillä ja uskoutuu siksi heille.

Kuin kommenttina tähän Trigati tupsahtaa hyppyportista täydessä taisteluvalmiudessa Babylonin premisseille. Aseman Starfuryt lähetetään myöskin valmiuteen. Trigatiin otetaan yhteyttä ja kapteeni Deeron vaatii Kalainia vapautettavaksi. Sheridan varoittaa hyökkäyksen seurauksista, mutta Trigatin porukalla ei ole enää mitään menetettävää. Kalain löydetään sellistään itsemurhan tehneenä ja tätä Sheridan vähän aavistelikin. Trigati suorastaan janoaa tekosyytä marttyyrikuolemaan. Starfuryt ovat vastaanottamassa sota-alusta, joka ei menekään perinteiseen minbarien häivetilaan. Hän lähettää kryptatun viestin hyppyportista, josta pian tupsahtaa toinen sota-alus pidättämään Trigatin sakin, sillä hän arveli minbarienkin jahtaavan omiaan. Trigati yrittää pakenemista, mutta toinen sota-alus lamaannuttaa sen moottorin, jonka jälkeen minbarit joikaavat avaruus-Koraaniaan ja Trigati itsetuhoutuu. Sheridanin pisteet minbarien keskuudessa nousevat ainakin noin kaksi prosenttia.



Mahdottoman päheän Trigatin sienidesign pesee Jorgen sienidesignit tuosta vaan.

Sheridan avautuu tiloissaan epäilyksistään Ivanovalle, sillä hän ei usko ihan täysin Lennierin selitystä minbarien sielunsiirrosta. Lennier puolestaan kertoo Delennille, ettei voinut kertoa suuren vihollisen paluusta, joka vaatisi sielujen liittoa. Kun Lennier poistuu, kotiloon tulee pieni rako. Sheridan jää harjoittelemaan ihan onnessaan uutta puhetta.



"Liirum laarum honor hölpöti pölpöti läpä-lässyn courage."

Sangen toimiva kauden aloitus jo ihan kevyen alun perusteella, joka nivoi ykköskauden lopun yllättävän kivuttomasti järkyttäviin muutoksiin, joista suurin on tietysti Sinclairin lemppaus ja Sheridanin saapuminen. Onkin selvää, että tätä on hiukan käsiteltävä ennen kuin suuri juoni lähtee taas käyntiin. Sinclair, hieno mies. Toi läsnäolollaan klassisen, liki avaruusasema-alfamaisen vivahteen B5:n ekalle kaudelle. Lisäksi rakastin ykköskauden introa, jossa hän oli yksin yössä. Sheridan selostus vaatii tottumista. On tietysti tylyä, ettei Sinclairia näkynyt koko jaksossa ja onhan se tavallaan ymmärrettävää, kun mies ei enää sarjan ykkösnimi ole, mutta ihan hyvin tämä ulos kirjoittaminen hoidettiin. Voin nimittäin vannoa, että hän on ainakin jonkin aikaa vähintään taustatekijänä, kun Delennin profetia on vielä täyttymättä. Michael O'Haren on pakko näkyä ruudulla joskus ainakin vielä vähän ellei B4:n pappa-Sinclairin stock footagea aiota käyttää poikkeuksellisen nokkelasti äijää korvaamassa.

Babylon 5 tuntui ottavan askeleen nuorekkaampaan ja coolimpaan suuntaan, vaikka tässä onkin vasta yksi jakso tokaa kautta takana. CGI on marginaalisesti ihan vähän parempaa ja B5:stäkin oli uusia otoksia, Boxleitner on hyvin poikamaisen näköinen virnuilija, vaikka keskisuuren alkuhuvituksen jälkeen tuntuikin hoitavan hommansa hyvin komentajana, ja lisäksi nuorta lihaa (eikun) tarjosi joku ihmeen Warren Keffer, joka vaikuttaa olevan Starfury-pilotti. Kertoo ihan tarpeeksi, kun en häntä synopsiksessa maininnut. En tiedä, kiskottiinko tyyppi sarjaan, kun tuottajat halusivat jonkun pökkelön namupojan (vrt. Apollo) komeilemaan taustalle, mutta ilmeisen korkeaan arvoon hänet heitettiin introssa nimetyn kastin seuraan. Ei Kefferissä sinänsä mitään vikaa ollut, olipahan vain erinomaisen turha lisä niissä noin kahdessa kohtauksessa, joissa hän vilahti. Kun hän lopussa hengasi Ivanovan ja Franklinin seurassa, mietin että kuka tämä pentu luulee nyt olevansa ja mitä hän tekee täällä. Tässä on vain tottunut tarpeeksi toimivaan pääkastiin, että kaikki uudet hyypiöt vaativat vähän totuttelua. Sheridan ei minua silittänyt vastakarvaan, kun pidin häntä kaikesta lievästä tahattomuudestaankin huolimatta symppiksenä. Ennen kaikkea haluan, että hän tulee muun sakin kanssa toimeen, sillä juuri kemioiden avulla annan paljon anteeksi hahmojen muille vajavaisuuksille. Tämä vain siksi, kun olen kuullut juttua Boxleitnerin huonoudesta enkä kyllä ymmärrä tämän jakson perusteella syytä sille.