1. kausi, 14. jakso
TKO tuo samalla kyydillä Babylon 5:lle Walker Smithin sekä rabbi Koslovin, jotka ovat siitä harvinaisia tapauksia, ettei heidän käynnistämät juonet kiinnostaneet yhtään. Walker pelastaa vanhan ystävänsä Garibaldin parilta salakuljettajanilkiltä. He lähtevät vaihtamaan kuulumisia purilaisten parissa. Walker kertoo nyrkkeilyuransa tyssänneen, kun hänet haluttiin häviämään eräs matsi. Kieltäydyttyään tästä hänet lavastettiin käyttämään dopingia. Babylon 5:lle hän tuli koittamaan mutaita, alienpiireissä hyvin suosittua taistelulajia, jossa kaikki säännöt ovat sallittuja. Tämän vuoksi Garibaldi ei oikein suosittele sitä, sillä matseissa on kuollutkin sakkia. Walker haluaa kuitenkin yrittää päästä piireihin, mutta saa dojossa töykeydestään turpiinsa Muta-Dolta. Ihmisiä kun ei sallita matseihin.
"We don't serve yir kind 'roond 'ere!"
Eräs Caliban kuitenkin haluaa auttaa miestä hädässä. Walker kutsuu Garibaldin katsomaan mestaruusottelua voittamatonta Gyoria vastaan ja vastustajan hävittyä uhoaa haluavansa mukaan seuraavalla kerralla. Gyor suostuu ja tämä herättää melkoista vastustusta katsojissa, kun joku ihminen tulee nolaamaan koko lajin. Garibaldikaan ei ole varsinaisesti mielissään tästä, mutta lupaa pitää kamunsa puolia. Parin päivän harjoitteluperiodin jälkeen varsinainen suuri koitos alkaa, mutta eräs yleisön jäsen yrittää ampua Walkerin. Garibaldi pysäyttää hänet ja matsi jatkuu normaalisti. Walker on hetken aikaa alakynnessä, mutta panee silti kampoihin. He vaihtavat iskuja kunnes kumpikaan ei voi enää jatkaa. Tasapelin jälkeen Gyor kehottaa katsojia huutamaan myös Walkerin nimeä. Kun Walker on lähtemässä matkoihinsa, Muta-Do tulee kertomaan, että tästä eteenpäin ihmisetkin saavat osallistua mutaihin. Joo kiinnostaa tosi paljon.
"I must break you."
Rabbi Koslov puolestaan tulee tapaamaan Ivanovaa, jonka perhe oli hänelle hyvin läheinen. Koslovilla on asiaa Ivanovan isän kuolemasta tai oikeammin hänen kunniakseen järjestettävästä juutalaistraditiosta eli shivasta, jonkinlaisesta surujuhlasta. Ivanova kertoo, ettei ole töiltään ehtinyt shivaan. Koslov käy Sinclairin luona kertomassa isän kuolemasta ja shivasta. Sinclair lupaa järjestää Ivanovalle vapaata shivaa varten. Ivanova ei kauheasti arvosta kuinka rabbi puuttuu hänen asioihinsa kuten isänsä konsanaan. Itkuahan siinä vähän tiristetään. Sinclair kutsuu Ivanovan luokseen ja kertoo myöntäneensä hänelle vapaata shivaan, mutta Ivanova itkee jotain sulkeutuneisuudestaan.
"Öhöhö, tässä on parempi juoni kuin tässä jaksossa!"
Koslov tuo Ivanovalle arvokkaan perheperinnön eli samovaarin ja pyytää vielä kerran häntä shivaan, mutta Ivanova ei voi antaa anteeksi isälleen rakkautta, jota ei koskaan saanut. Koslov on lähdössä asemalta, kun f-f-f-flashback valaisee Ivanovan mielen ja hän haluaakin rabbin jäävän shivaan. Sinclairkin haluaa liittyä mukaan ja niin pienen porukan voimin isä Andrei päästetään rauhassa matkaansa. Ja tämän pitäisi olla äärettömän kiinnostavaa.
Tyyyyyyylsäääääääääääääää! TKO:n kakkaudesta olin kuullut kyllä jotain juttua, mutten voinut sentään arvata, että se näin kepeästi haastaisi sekä maalin kuivumisen että kiven sammaloitumisen. Lujaa menee myös siltä kantilta, että molemmat "juonet" olivat tosi köykäisiä sekä draamaltaan että tapahtumiltaan. Herra Walker Smithin seikkailusta alienmuksinnan huipulle saattoi ehkä jotain pientä hyvää löytää siitä, että kaikki avaruusoliot eivät oikein ota ihmisiä avosylin vastaan, mutta muuten tämä juonikuvio toi ikävästi mieleen kaikki tahattoman koomiset kamppailuelokuvat 80-luvulta. Ja kyllä, olen tahtoni vastaisesti nähnyt melkoista shaibaa tuolta vuosikymmeneltä juurikin tästä aihepiiristä. Rohkenen väittää jopa Bloodsportin olevan tätä jaksoa parempi. Rockyja en ole kylläkään nähnyt. Mutta ennen kaikkea en voinut olla vetämättä lankoja yhteen Battlestar Galactican kanssa, sillä se BSG:n nyrkkeilyjakso oli tasan yhtä väsynyttä ja heikkotasoista kurapökälettä kuin tämä. Scifisarjoissa ei saisi olla yhtään nyrkkeilyjaksoja, kun tekijät eivät vain yksinkertaisesti osaa eikä juonista saa millään kiinnostavia.
Ivanovan itkeskelyt sentään liittyivät hahmon "syventämiseen" edes vähän, mutta ei tästäkään saatu mitään irti, kun koko ajan oli sellainen fiilis kuin jonkun puulaakiteatterin humalaista kevätsymposiumia olisi seurannut. Tosi hyvää tässä koko jaksossa oli se, ettei se liittynyt mitenkään suureen juoneen ja sen voi huoletta jatkossa skipata. Mitään ei menetä, jos TKO:ta ei näe. Fillereiden filleri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti