3. kausi, 17. jakso
War Without End Part 2 jatkuu suoraan Centauri Primelta, jonka vuosilukua hämmentynyt Sheridan koittaa päätellä. Keisari Londo kertoo Sheridanin viimeisen vuoden viimeisen kuukauden viimeisen päivän olevan käsillä, mutta kapteenin Varjo-sodasta on vierähtänyt aikaa sellaiset seitsemäntoista vuotta. Sheridanin rankaisu odottaa hetken päästä, kun keisaria väsyttää. Kapteeni raahataan selliin virumaan, mutta käykin ilmi, ettei hän olekaan joutunut lopullisesti tulevaisuuteen, kun alkaa häilyä B4:n ja Primen välillä. Vain Zathras noteeraa aikatasaajaan kurkottavan Sheridanin ennen kuin hahmo katoaa jälleen. Sheridan saa selliinsä vieraan... Delennin. Naiselle on suotu vielä viimeinen hetki tavata rakkaansa. Liikuttunut Delenn kertoo heidän David-lapsensa olevan turvassa ja suutelee miestä.
Coolit jätkät eivät katso takana räjähteleviä asioita.
”Noin, eihän se solmion sitominen niin vaikeaa ollutkaan!”
Sheridan kuitenkin selventää, ettei ole oikeasti täällä ja selittää ajantasaajasta. Delenn uskoo häntä, kun oli nähnyt kauan sitten tämän samaisen hetken heidän tulevaisuudestaan. Hän kertoo tulevaisuuden olevan oikea tuskien taival ja voiton tuovan vain yhä synkemmän tulevaisuuden, kun tästä jouduttiin maksamaan kamala hinta. Tulevaisuutta voi muuttaa vain antautumalla Varjoille eikä se kyllä silloinkaan olisi järin ruusuisa.
Vartija vie heidät London eteen, joka on vähän ottanut häppää, jotta he pystyvät keskustelemaan rauhassa. Merkillinen viittaus tarkoittaa sitä, että jokin on kontrolloinut London tekoja, kun nyt tämä rappeutunut vanhus ei halua Sheridanille käyvän huonosti. Ei Londolla ole enää menetettävää, kun kotikin on raunioina ja hän vetää muutenkin viimeisiä hengenvetojaan. Londo kertoo piilotetusta aluksesta, jonka avulla Sheridan ja Delenn voivat paeta pelastamaan centaurit ja oman, kauan sitten tahriintuneen kunniantuntonsa.
He pakenevat ennen kuin London asukki herää, mutta tätä ennen Londo saa vieraan – aivan yhtä ikälopun liinaan kasvonsa verhonneen G'Karin. Heillä on vähän selvittämättömiä asioita ja G'Karin pitää pysäyttää London olento ennen kuin petos paljastuu. G'Kar kyllä tietää mitä tehdä ja alkaa kuristaa ystäväänsä (ei edes sarkastisessa mielessä ystäväänsä, minusta vähän tuntuu, että heidän välinsä ovat muuttuneet), mutta jokin Londossa herää. He kuristavat toisensa hengiltä ja hetken päästä Vir tulee noukkimaan lattialle pudonneen London medaljongin. Karkulaiset eivät pääse pitkälle, kun Sheridan tuntee menneisyyden kutsuvan häntä takaisin entistäkin voimakkaammin. Delenn rukoilee häntä muistamaan nämä kallisarvoiset hetket ja varoittaa häntä ennen kaikkea siitä, ettei Z'ha'dumiin kannata missään tapauksessa mennä.
"Tämä tässä olalla on ystäväni Möykky."
Babylon 4:n komentokeskuksessa on huomioitu voimakas fuusioräjähdys lähiavaruudessa, mutta sensorit ovat edelleen poissa käytöstä. Majuri Krantz nostaa valmiustasoa mahdollisen sabotaasin varalta. Ivanova ja Marcus etsiskelevät yhteyspaneelia ja Ivanova joutuu melkein parin vartijan pidättämäksi, kun hetkeksi kadonnut Marcus kolkkaa heidät ja törmää sattumalta paneeliin. Ivanova saa sen avulla alueen eristettyä muusta asemasta huijaamalla aseman rungon murtumisesta ja saa pelattua heille aikaa Zathrasin laitteistojen kanssa. Zathras puolestaan keksii saada Sheridanin takaisin kytkemällä hajonneen ajantasaajan ylimääräiseen avaruuspukuun, jonka sisälle kapteeni lopullisesti – ja Marcuksen hämmästykseksi – materialisoituu. Sheridan ei oikein halua kertoa Delennille olinaikaansa ja lähtee auttamaan Sinclairia kytkemään merkkilaitetta aseman energiaytimeen ohjatakseen B4:n ajassa taaksepäin.
”Tuu nyt pois sieltä kolosta oikeesti.”
Ivanova feikkaa yleishälytyksen aseman tuhoutumisesta, jotta asema saadaan tyhjennettyä miehistöstä. Krantz haluaa korjata ongelman lisäämällä ytimen tehoa. Tämän vuoksi Sheridan ja Sinclair paiskautuvat ytimestä loitommalle ja ilmaantuneet takionipartikkelit sysäävät koko aluksen vähän matkaa tulevaisuuteen. Itse asiassa neljän vuoden päähän. Sheridan on irtautunut jälleen ajasta ja Zathras lähtee etsimään roinaa, jolla korjata ajantasaaja.
Krantz suostuu viimeinkin evakuoimaan koko aseman, kun uusi takionipurske ravistelee jälleen asemaa ja tällä kertaa Delenn näkee merkillisen vision tulevaisuudesta, jossa seurailee Sheridanin levollista nukkumista tämän huoneessa. Hän poimii lumisadepallon, jonka pudottaa järkytyksessään, kun näkee naisen, joka on juuri avannut huoneen oven. Delenn palaa takaisin nelosasemalle ja Zathras kertoo aikanäyistä, joita aseman epävakaa aikatila tuottaa. Paikalle saapuvalle Sinclairille on käynyt vähän hassummin, sillä kypärän alta paljastuu vuosikymmeniä vanhentunut patu – tismalleen siis samannäköinen kuin Babylon Squaredissa.
Eivätkä samankaltaisuudet pääty tähän, kun tilannekin on täysin sama, sillä menneisyyden Sinclair ja Garibaldi saapuvat B4:lle. Nyky-Sinclair ei valittele huvenneita vuosiaan ja palaa säätämään ydintä, kun Ivanova lähtee auttamaan Zathrasia, joka jää kiinni löydettyään tarvittavat varaosat. Ivanova pysyy nokkelan leikkauksen turvin piilossa. Menneisyyden Sinclair ja Garibaldi sekä Krantz raahaavat Zathrasin kuulusteluun, jossa alkaa nyt olla paljon enemmän järkeä kuin ensimmäisellä kaudella – vaikkei varmasti menneisyyden versioiden mielestä. Zathras kummastuttaa jälleen toteamalla, ettei tämä Sinclair ole Yksi. Zathras kertoo suuresta sodasta Valon puolella ja kertoo Yhden johdattelevan heitä kaikkia. Pari vartijaa tulevat kertomaan käytävälle ilmestyneestä avaruuspukumiehestä, joka onkin siis tietenkin jumissa oleva Sheridan. Menneisyyden Sinclair sinkoaa pukumiehen kosketuksesta taaksepäin ja sekaannuksen turvin Zathras ojentaa korjatun tasaajan Sheridanille, joka haihtuu jälleen.
Ivanova ja nyky-Sinclair saavat korjattua omilta osiltaan B4:n aikajärjestelmät ja Zathras varoittaa menneisyyden sakkia häipymään ennen kuin he jäävät asemalle jumiin. Marcus löytää asemalle viimeinkin palanneen Sheridanin ja on entistäkin hämmentyneempi aseman tapahtumista. Zathras jää jumiin romahtaneen palkin alle ja ei halua menneisyyden Sinclairin apua, kun tällä on suuri tulevaisuus edessään. Evakuointi saadaan hoidettua ja ilmalukolle palaava nyky-Sinclair yrittää vielä saada viestiä perille Garibaldille, että vahtisi selkäänsä, mikä on ihan kamala anglismi, mutta tulevien tapahtumien kannalta tärkeää. Onneksi Garibaldi ei kuule viestiä, sillä muuten tulevaisuus muuttuisi ja aikaparadoksihan siitä syntyisi.
He kokoontuvat komentokeskuksesta, josta pystytään nyt kontrolloimaan aseman kulkua ajassa, mutta jonkun on jäätävä operoimaan sitä ja se joku on tietenkin Sinclair, joka on tiennyt kohtalonsa jo pitkään, sillä tämä kaikki on jo tapahtunut. Todisteena siitä ovat pari 900 vuotta vanhaa kirjettä, jotka Sinclair lähetti itselleen ja Delennille. Jos Sinclair palaisi nykyaikaan, hän luultavasti vain ikääntyisi kuoliaaksi, mutta menneisyydessä on vielä toivoa. Sinclair pyytää Ivanovaa ja Marcusta häipymään hetkeksi, jotta saa selville, mitä Zathras oikeastaan tarkoitti Yhdellä.
Zathras on vanhin Epsilon III:n Suuren Koneiston ylläpitäjä ja tietää kaikenlaista. Hän tietää Sinclairin, Delennin ja Sheridanin suuren matkan, joka tulee aloittamaan ja päättämään erään suuren galaktisen syklin. Hän kertoo minbarien pitävän numeroa kolme hyvin tärkeänä, sillä onhan kastejakin kolme, kuten myös kieliä ja Valo, Harmaus ja Pimeys. Vastaavasti Harmaassa neuvostossa on yhdeksän jäsentä, sillä se on kolmella jaollinen. Koska kaikki on kolme, Yksi on kolme. Näinollen siis Sinclair on Yksi, joka oli, Delenn on Yksi, joka on ja Sheridan on Yksi, joka tulee olemaan. Zathrasin paikka on Sinclairin vierellä, jotta tarina saa kunnollisen alkunsa. On ja tulee olemaan hyvästelevät olleen ja lähtevät muiden mukana White Starilla aikarepeämän kautta kotiin eivätkä pääse enää ikinä takaisin, kun repeämä sulkeutuu lopullisesti.
Mutta jymypommi tulee siinä vaiheessa, kun Delenn muistuttaa Lennierin kertoneen kerran ihmisten ja minbarien sielujen yhdistelyn alkaneen tuhat vuotta sitten ja kansojen tasapainon alkaneen vastaavasti itää. Tämä kaikki johtuu siitä, että jos tuhat vuotta sitten minbarit olisivat tulleet katsomaan, kuka maailman oikeastaan pelastikaan Varjoilta, siellä luurannut ihmis-Sinclair olisi aiheuttanut järkyttävän paskamyrskyn. Marcus järkyttyy tajutessaan asian todellisen laidan. Matkalla ajassa taaksepäin Sinclair asettelee saman kristallimuodostelman, jonka avulla Delennkin alkoi/tulee alkamaan muuttua. Hetken päästä hän on kotilon sisällä ja kauan kauan sitten minbarisotilaat astuvat aseman käytäville, törmäävät Zathrakseen ja seuraavat häntä tapaamaan kahta suojapuvuistaan irrottautunutta vorlonenkeliä, jotka riippuvat Sinclairin yläpuolella. Minbariksi muuttunut Sinclair antaa aseman heille lahjaksi ja esittelee itsensä Valeniksi. Heillä tulee olemaan runsaasti tekemistä, jotta tulevaisuus tapahtuu juuri niin kuin sen pitäisikin. Tai sitten ei?
Vorloni avaruuden lausui näin: miks' hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan, O'Haren uran B5:ssä loppuvan.
Argh Chevy Chase!
Ja näin sulkeutuu yksi valtava ympyrä, jotta toinen miltei yhtä kookas ehtii avautua tilalle. Mielihyvän tunteminen on yleisesti harvinaista herkkua, varsinkin sensorttinen sellainen, että näkee palasten loksahtelevan nätisti paikoilleen aivan niin kuin kuuluukin. Mitä väliä noin miljoonasta aikamatkustuksen tuomasta juoniaukosta, kun näin saatiin sulavasti B4:n mysteeri päätökseensä ja Sinclairin suuri tehtävä hoidettua. Sinclairin todellinen tuleva luonne oli jo toinen niin suuri yllätys, etten olisi voinut milloinkaan edes arvata jälkien johtavaan Valeniin, tuohon minbarien mystiseen muinaisjohtajaan, josta nykyiset minbarit ovat saaneet tiettävästi alkunsa tai jotain sinnepäin. Mieli nyrjähtää, jos alan miettiä, että Sinclairista se Delennkin on kai maailmaan tupsahtanut. Nämä jutut kahden kansan sielujen yhdistelystä ovat kyllä vähän hupsua pseudohöpöhöpöä, mutta sarjan sisäisen logiikan mukaan kaiketi ihan päteviä. Tai en ainakaan jaksa miettiä asiaa enempää, sillä minulle riittää vallan hyvin se, että koko Babylon 5:n juonen alkupuoli sidottiin yhteen. Vanhojen B Squared -klippien katsominen oli kiehtovaa toisesta vinkkelistä ja klippien välissä olevat samaan tilanteeseen sidotut tapahtumat huvittivat. Sinclairia ja Zathrasta tuskin enää nähdään.
Erityisen kiehtovaa tässä kuitenkin oli katsaus tulevaisuuteen, josta ei sitten tiedä, onko tämä vain yksi mahdollinen vaihtoehto vai se ehdottomasti toteutuva sellainen. Ikävältä kyllä vaikuttaa. Ja todella merkilliseltä, sillä näemmä tarina lähtee Varjojen tuhon jälkeen jonkin sortin indoktrinaatiotouhuun (voi kiitos taas tästäkin, Mass Effect 1), kun megamöykyt (keeperit, nuo Citadelin touhukkaat mekaanikot?!) tuntuvat hallitsevan porukkaa. Tai ainakin Londoa. Tiedä sitten mitä epäsikiöitä ovat, minusta vähän tuntuu, että Mordenkin olisi tällaisen vallassa, kun asiaa miettii tarkemmin. Ehkä ne ovat todellisia Varjoja ja läpinäkyvät ötökät vain niiden pääasiallisia sotureita! Delenn kuitenkin muistaakseni sanoi, ettei pahuutta voi koskaan nitistää ja muuta tällaista paatosta joten ehkä tässä on sitten uuden juonikaaren airue, Varjo-sodan jälkipyykki.
Delenn ja Sheridan sitten päätynevät yhteen, vaikka Sheridan onkin nähnyt flashforwardeja tulevaisuudesta. Saa nähdä, onko Delennin suhteen varovaisempi vai liukuvatko asiat omalla painollaan. Kaikkein eniten tässä kuitenkin hämmensi G'Karin ja London - niin, ja näemmä centauriennustajattaren visio Londosta ja Viristä keisarina sitten toteutuu näin - ystävällismielisen tuplakuoleman lisäksi nainen ovella. Olisiko tässä sitten se Z'ha'dumista kenties jotenkin palaava Sheridanin vaimo Anna? En ainakaan Lytaksi tunnistanut ääntä. Telepaatista puheenollen olen tässä miettinytkin, missä hän on luurannut kaikkien viime jaksojen ajan, kun hän on kuitenkin tiettävästi 44 jaksossa mukana. Eihän enää ole Koshiakaan! Voi hitto, lisää kysymyksiä koko ajan.
Ja Zathrasinkin numerologinen diibadaaba oli mielenkiintoinen, vaikka "Zero becomes one" -dialogilla saisi helposti jotain MGS4:n tasoista joutavaa kurapaskaa aikaiseksi. Sinclairin rooli jo tiedetään, mutta minua kiehtoo saada selville, millainen Delennin se suuri rooli on, jos hän on Yksi juuri nyt. Vai liekö se jo tapahtunut? Ehkä Delenn on vain katalyytti saattaa Sinclair menneisyyteen ja Sheridan johtamaan tapahtumat kunnialla tai vähemmän kunnialla tulevaisuuteen, jossa ei aurinko paista. Komea tuplajakso, tästä on erittäin hyvä jatkaa joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen... en tiedä enää mihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti