2. kausi, 4. jakso
A Distant Starissa Babylon 5 saa uuden vieraan, avaruutta kartoittavan EAS Cortezin, jonka kapteeni Maynard on hyvää pataa Sheridanin kanssa - onhan hän sentään ollut hänen esimiehensä. Kapteenit muistelevat menneitä Sheridanin esitellessä vieraalle asemaa, mutta Maynardin on ihmeteltävä, miten hänen on onnistunut asettua aloilleen uudessa toimenkuvassaan, kun mies on aina vaikuttanut meneväiseltä sortilta. Jokin vanhan patun sanoissa kouraisee Sheridania syvältä ja häntä alkaakin vähän tympäistä, kun Garibaldi käy kertomassa viimeaikaisista varkauksista. Kapteenit aterioivat Ivanovan, Kefferin ja Starfuryjen Zeta-laivueen johtajan Galuksen kanssa ja puheenaiheeksi tulee Cortezin seikkailut rajaseudulla. Maynard kertoo nähneensä kerran vilaukselta valtavan kokoisen mustan aluksen, joka katosi jälkiä jättämättä, ja koko tilanne vaikutti yhtä karmivalta kuin ajatukseni Varjojen vääjäämättömän tulon melkoisesta petaamisesta noin joka jaksossa.
EAS Cortez on lainannut maalikuviointia kilparadan reunoilta.
Kun Cortez on saanut kamansa kasaan, Sheridan saattaa Maynardin alukselle hieman kateellisena hänen duunistaan. Hän seuraa aluksen haihtumista hyppyporttiin ja hautautuu sitten joutavanpäiväiseen paperisumaan pöydällään nuristen Ivanovalle, kuinka alusten hallitseminen olisi paljon siistimpää kuin leijuvan avaruuskaupungin byrokratian hoito. Hän olettaa presidentin tehneen virhearvion määrätessään hänet juuri sopivaksi asemaa komentamaan.
Matkatessaan hyperavaruuden halki Cortezia vavisuttaa teknisen vian tuottama räjähdys, joka saattaa sen ulos kurssiltaan hyperavaruusmajakan luota. Hätäsignaali sentään saavuttaa Babylon 5:n ja Sheridan lähettää Zeta-laivueen pelastushommiin varsin tietoisena siitä, ettei hyperavaruuteen kadonnuita aluksia ole koskaan löydetty. Hän ohjeistaa pilottejaan muodostamaan pelastusrengasmaisen ketjumuodostelman, jonka signaali toivon mukaan saavuttaa Cortezin. Operaatio sujuu suhteellisen ongelmitta aina siihen asti, kunnes valtavan musta alus tupsahtaa paikalle ja kolaroi pari Starfurya hengiltä. Toisessa niistä on Galus. Kefferin hävittäjäkin vahingoittuu ja lähtee kieppumaan kuin väkkärä, mutta hän saa ammuttua merkitsevät laukaukset Cortezille B5:n suuntaan. Muut Starfuryt lähtevät saattamaan Cortezia, kun Keffer jää yksin yöhön.
Pitelin koko ajan sormia ristissä, jotta Keffer varmasti kuolisi (en minä nyt tosin häntä sentään inhoakaan, vaikka umpiturha jannu onkin), mutta hän saa jonkin ajan päästä aluksensa suoristettua ja näkee uudestaan paikalle ilmaantuneen mustan aluksen, jonka katoamissuuntaan lähtee ja löytää tiensä takaisin Babylon 5:lle. Moisen sankaripelastumisen johdosta hänet ylennetään Zeta-laivueen johtoon.
Jakson sekundäärisessä juonikehyksessä Franklin aiheuttaa aseman johtoportaalle pahaa mieltä, kun ajaa terveellisemmän ruokavalion ilosanomaa erityisesti Garibaldille, joka janoaisi kovasti italialaista bagna caudaa, jonka ainesosat eivät ole järin terveellisiä. Franklin saarnaa pupumoskasta myös nyreälle Sheridanille ja vielä jalkavaivaiselle Ivanovallekin ja piinatun kolmikon yhteinen vegeateriahetki (mukana tilannekomediaa lautasswapin merkeissä) huvitti väkisinkin, kun Franklin asteli paikalle.
Om nom nom!
"Turvottaako? Activia auttaa!"
Franklin tutkii myös Delenniä muttei ruokavalion vaan muodonmuutoksen vuoksi. Muodonmuutos vaivaa myös erästä Teronn-minbaria, joka on tullut kyseenalaistamaan Delennin minbariuden, mutta Delenn on kyllä varmasti vielä minbari. Delenn käy myös juttelemassa Sheridanin kanssa kahden pilotin kuolemasta ja vakuuttaa hänen olevan mies paikallaan asemaa johtamaan ja kertoo diippejä asioita universumista. Minbarin sienipuheet saavat hänet piristymään hommiinsa.
Garibaldi saa erään tullimiehen kautta ainesosansa bagna caudaan, mutta Franklin käräyttää hänet itse teossa. Garibaldi selittää syntymäpäivänsä lähestyvän ja että hänellä on ollut tapana syödä aina joka vuosi kyseistä safkaa edesmenneen isänsä muistoksi. Franklin heltyy sen verran, että antaa asian olla, kunhan Garibaldi tarjoaa ruokaa hänellekin. He syövät ja kuolevat joskus viitoskaudella verisuonitukkeumaan.
REPE SORSA MITÄ HELVETTIÄ
Fillerihköä tämäkin jakso oli, mutta Cortezin tuominen mukaan nosti mielenkiintoisesti esille Sheridanin hahmoa. Kapteenin kaipuusta takaisin ruoriin pidinkin jakson aikana eniten ja se paljasti, miksi hän on tuntunut olevan lievästi ulkona elementistään hommissaan. Tällainen käsittely on inhimillistä ja nosti tyypin pisteitä kivasti. Vaikka tyypin virnuillessa häntä tekisi mieli välillä motata, voin kyllä ymmärtää, miksi tällaisen nuorekkaan hepun naama leviää pöydän takana. Sinclair oli just sellainen sopiva muumio pölyttymään aseman pyörityksessä, joten hänen korvaaminen Sheridanilla on juuri siksi oivallinen veto. Saa nähdä hajoileeko mies tylsyyteen vai innostuuko hän hommistaan viimeistään silloin, kun sota koittaa.
Toinen esille noussut seikka oli hyperavaruus. En normaalisti jaksa paneutua tällaiseen höpöhöpöteknobabbleen, josta kiistely varmasti herättää keskustelua, mutta on pakko sanoa, että B5 hoiti tämän välitilan aika erikoisesti. Okei, siellä on punaista. Okei, siellä on vaikea navigoida. Muuten se vaikutti normiavaruudelta mutta kuin hitonmoisessa lumipyryssä. Muussa näkemässäni scifissä (tuoreessa muistissa lähinnä Stargate) hyperavaruus on ollut lähinnä kirkas tunneli, jossa kiidetään hitonmoista vauhtia paikasta X paikkaan Y, ja muistaakseni BSG:ssäkin alukset lähinnä loikkivat eikä niiden etenemistä "välitilassa" tainnut olla juuri yhtään. Kenties ne toimivat eri toimintaperiaatteilla. Cortezin toilailussa huvitti myös Varjo-alus, jolla ei ilmeisesti ollut mitään aikomustakaan hyökätä. Se vain materialisoitui välitilaan vähän väärään kohtaan ja jatkoi mitään välittämättä kulkuaan.
Noin muuten ihan kiva jakso, Franklinin vegeoperaatio huvitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti