79 - Rumors, Bargains and Lies

79

4. kausi, 13. jakso

Rumors, Bargains and Lies esittää Babylon 5:n johtajan kapteeni Sheridanin liki huvittavassa valossa, kun hänellä tuntuu olevan koko ajan hauskaa. Ensin hän kuitenkin keikkuu mietteliäänä tuolillaan ruokalassa, jossa seuraksi tulee viereiseen pöytään Ivanova, Franklin, Marcus ja Zack keskustelemaan, kuinka hankalaa on saada pikkukansat vastaanottamaan suojelua sisseiltä. Vaitonainen Sheridan vain myhäilee vaitonaisena kuunnellen keskustelua ja tirskahtaa pariin otteeseen aiheuttaen alaisissaan kummastuneita katseita. Lopulta hän läimäyttää heureka-momenttinsa kunniaksi nyrkkinsä pöytään ja liittyy hämmentyneiden alaistensa seuraan kertomaan keksintönsä, mutta ei suinkaan kovin tarkasti. Marcus kummastelee saamiaan ohjeita, kun hänen pitäisi ottaa muutama White Star ja lähteä eräälle sektorille odottamaan jatkotoimenpiteitä, joista Sheridan ei oikein osaa sanoa mitään - varsinkaan kun tähdensi koko ongelman ratkeavan sillä, että heidän ei pidäkään suostutella pikkukansoja yhteistyöhön. Ilopilleri talsii tiehensä vannoen koko jutun olevan loistava ja Ivanova tarkistaa, ettei kapun kahvikupponen olisi vain iloliemellä terästetty.



Sheridan on alaistensa silmissä uskottava johtaja.

Sheridan hämmästyttää myös Londoa, jolle hän kertoo, että centaurin tulisi vastaisuudessa kiistää Centauri Primen lähistöllä partioivien sissien olemassaolo, vaikka Londo ihmetteleekin, mitä ihmeen virkaa sillä on, kun centaurien ja narnienhan sissihyväksynnänhän piti olla esimerkkinä pikkukansoille sissien hienoudesta. Londo vain puhisee, ettei välillä ymmärrä ihmisten järjenjuoksua ja päivittelee Winchesterin kartanon mihinkään menemättömiä portaita, countryn ja westernin käsitteitä ja etenkin komediaduo Rebo & Zootya. Sheridan sattuu nyt pitämään kyseisestä kaksikosta (”Zooty Zoot-Zoot!”) ja velmuilee, että häneen kannattaisi nyt luottaa tässä asiassa.

Kapteeni hämmästyttää myös drazien suurlähettilästä, joka vaikuttaa jo hieman ahdistuneelta, kun on kuullut vähän merkillisiä uutisia Centauri Primen suunnalta sisseistä. Hän miettii itsekseen, että kai nyt jotain on tekeillä, jos centaurit tarvitsevat suojelua, sillä sehän tarkoittaisi selkeästi sitä, että centaurit pelkäävät jotain. Ja jos centaurit pelkäävät jotain, jotain suurta on selkeästi tekeillä. Sheridan ei suostu kertomaan huhuista enempää vaan kiistää kaiken ja drazi jää vähän tuohtuneena kummastelemaan asioita. Londokin kieltää White Starien koskaan partioineenkaan Primen lähistöllä ja iskee väliin melkoisen huikeita loukkauksia drazien pikkuruisista nappisilmistä, kun Suuri Mahtaja on suonut suurille centaureille niin suuret silmät, että eivät he vaan ole huomanneet B5:ltä tullutta vartioapua. Drazin nahistunut naama näyttää jo kalpealta, kun hän liittyy cthulhun, pallinaaman, kaasumaskin ja muiden pikkuhörhöjen seuraan käytäväkalabaliikkiin, jonka keskeyttää hetkeksi Franklin. Tohtori kun vihjailee, että eri kansoilta olisi hyvä saada pikimmiten verilahjoituksia. Eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain kamalaa sattuisi.

Sheridan antaa vihdoinkin absurdit lisäohjeensa hollilla odottavalle Marcukselle, jonka on määrä ammuskella asteroideja näennäisen autiolla alueella ja palata takaisin. Marcus ei voi oikein uskoa, mitä iloa kivenmurikoiden särkemisestä on, mutta aikoo kuitenkin totella. Ohjeiden vaihtoa kuunnellut Ivanova on aivan yhtä ymmällään ja Sheridankin myöntää komennon olleen vähän epätavallinen. Mutta ei syytä huoleen, sillä Sheridan vaihtaa puheenaihetta Vastarinnan Ääneen, jossa kaikki taatusti tulee menemään ihan tarpeeksi hyvin.

Tosin hän sekoittaa Ivanovan pakkaa juuri ennen lähetystä, kun pyytää häntä viime hetkellä kertomaan kansalle tärkeän pikku informaation, sillä sektori 83/9/12:lla ei tapahtunut tänään kerrassaan mitään. Eihän se ole edes vale, vaikka Ivanova tätä epäileekin. Ivanova haluaisi sanoa jotain vastaan tai edes ihmetellä, mutta hänen ei auta kuin ujuttaa Sheridanin ilmoitus ilmoille. Ivanova kertoo, että mitään syytä paniikkiin ei ole, mutta pikkukansojen käytäväkokous alkaa saavuttaa paranoidisten spekulaatioiden sfäärejä, kun he laskevat asioita yhteen. Drazi kun oli kuullut vähän toista tarinaa White Stareista, jotka ammuskelivat asteroideja kyseisellä sektorilla, jossa ei ole tapahtunut mukamas mitään. Mutta ehkä siellä tapahtuikin, otukset miettivät. Ehkä siellä on näkymätön vihollinen, joka paljastuu vain vorlontekniikkaa käyttäville aluksille. Ehkä vihollinen on tietämättään heidän keskuudessaan. He hajaantuvat panikoiden eri suuntiin...



Länsirintamalta ei mitään uutta.



Soittakaa Paranoid!

...Mutta kokoontuvat pian kokoussaliin odottelemaan tuohtuneina Sheridania, joka on ihmettelevinään, mistä moinen kokous mahtaisi johtua. Brakiri kertoo kärsivällisesti kaappareista ja drakheista, joita vastaan olisi ihan kiva saada tukea, kun centaurejakin tuetaan. Sheridan koittaa väittää vastaan ja kertoo, että White Stareilla on muutakin käyttöä, mutta uppiniskaiset pikkulähettiläät eivät anna periksi. He vaatimalla vaativat sissien suojelua ja lupaavat vastavuoroisesti auttaa Sheridania, jos hän tarvitsee joskus heiltä apua suurempiin operaatioihin. Sheridanin ei auta kuin suostua mokomien verenimijien kohtuuttomiin ehtoihin. Sheridan häipyy innostuneiden lähettiläiden luota mukamas myrtsinä, mutta pelästyttää lähikäytävän väen mylväisemällä ensimmäisessä hississä voitonriemuisena ”Kyllä!”



”This guy is un-fuckin'-believable.”

 Toisaalla Delennin White Starit kyntävät hyperavaruudessa etäisyyttä kohti Minbaria jo kolmatta päivää. Lennier tuo huonoja uutisia, vaikka kaikkea ei Minbarista tiedetäkään yhteyskanavien häiriöiden vuoksi. Sisällissota on todellakin puhjennut. Delenn vetäytyy katsomaan videokuvaa Minbarin kristallitornien loistosta ja kauhistelee, millaista olisi nähdä ne liekeissä. Hän arvelee kaiken olevan omaa syytään, kun hän rikkoi Harmaan neuvoston, jonka johdosta kastit alkoivat kinastella. Lennier muistuttaa, että neuvosto yritti muutenkin aika vaivoin pitää kastitasapainoa yllä ja tämä oli vain ajan kysymys – varsinkin kun Valen oli ennustellut sisällissodan alkavan suuremman sodan jälkeen. Nyt Delenn ei voi olla enää niin varma asiasta, kun tiesi Valenin olevan Sinclair ja ennustusten mystiikka on näin kadonnut. Edessä on vain epävarma tulevaisuus. Delennin on kuitenkin estettävä tuhatvuotinen sota ja siksi heidän on määrä tavata sotaristeilijässä oma uskiskastinsa ja neuvotella asioista Neroonin ja hänen sotilaskastinsa kanssa. Tosin Delenn haluaa puhua Neroonin kanssa kahden kesken. Kastijännite on kuitenkin melkoinen, kun Delenn marssii Lennierin kanssa osapuolten välille kutsumaan Neroonin mukaansa. Lennier puolestaan joutuu uskiskastinsa kiusattavaksi, kun he mutisevat, kuinka ennenkuulumatonta on pitää sotilaskastin jäseniä ihan kunniavieraina kyseisellä aluksella.



”Olet nähnyt Delennin alasti, myönnä nyt vaan!”

Delenn pyytää Neroonilta apua, jota mies pitää varsin yllättävänä, sillä onhan hän yrittänyt junailla naista hengiltä sissiselkkauksen vuoksi, mutta Delenn kertoo, että on paljon parempi liittoutua vastapuolen kanssa kuin sellaisen, joka muutenkin seuraa joka paikkaan sokeasti. Kumpikaan osapuoli ei saa voittaa sotaa, sillä heidän pitää pyrkiä samaiseen tasapainoon, joka on pitänyt tähän asti yhteiskunnan kunnossa. Neroon kuitenkin peilaa kauan sitten sanottuja sanoja kertomalla, että kun maailma on tullut hulluksi, sitä ei hevillä pysäytetä. Delennillä on kuitenkin ideoita ja vaikka hänen kaveeraamisensa Neroonin kanssa aiheuttanee molemmissa kasteissa kränää, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Heidän kokouksensa on saapunut salakuunneltuna tuohtuneiden uskisten korviin vähän toisenlaisena, sillä he aivan tosissaan luulevat Delennin aikovan antautua, kun joku oli kuullut, ettei uskiskasti saa voittaa sotaa. He harkitsevat jopa Delennin murhaamista, mikä ei tulisi kylläkään kysymykseenkään, sillä se rikkoisi kasteja entisestään. Eräälle tulee kuitenkin mainio idea mieleen – marttyyrillinen joukkoitsemurha, jonka avulla Minbariin suuntaavasta aavelaivasta tulisi uskiskastin monumentaalinen kannanotto sisällissodan järjettömyyteen. Uskikset saavat nyysittyä risteilijän järjestelmistä polttoainetta myrkyksi, jonka he asettavat laukaistavaksi ilmanvaihtoon. He tuntuvat katuvan ajatusta, mutta järkeilevät, että ikuinen uni koittaa kuitenkin pian. Lennier kuitenkin on sivussa kuullut koko keskustelun.

Uskiksilla ei pelkästään ole pahat mielessään, kun eräs sotilaskastilainen hyökkää minbarikepillään Neroonin kimppuun. Attentaatti saadaan kuriin ja hyökkääjä selliin. Delenn saapuu selittämään, kuinka halpamaista sakkia sotilaat ovat toisilleen, kun ryhtyvät fyysiseksi epäillessään Neroonin antautumista. Tärkeintähän nimenomaan on, että kumpikaan osapuoli ei antaudu. Uskikset vaihtavat keskenään järkyttyneitä ”voi jehna” -katseita, kun tajuavat virheensä ja Delenn on vielä niin ylpeä omistaan, kun he eivät ikinä tekisi mitään tällaista. Delennin poistuttua eräs heistä toteaa harmissaan, ettei ilmanvaihdossa odottavalle myrkkykanisterille voi tehdä enää mitään.

Lennier on kuitenkin valttikortti ja kömpii ilmastointikanavassa deaktivoimaan kanisterin ennen laukeamista. Hengityssuojaimista huolimatta hän saa kuitenkin myrkkyä keuhkoihinsa ja uskiskastilaiset ottavat lyyhistyvän minbarin vastaan ja raijaavat hänet hoivattavaksi. Neroon tulee kertomaan Delennille hänen voinnistaan ja lausuu Delennille kohteliaisuuksia. Neroon alkaa vihdoinkin huomata, miksi Dukhat valitsi naisen seuraajakseen, jos Lennierin kaltaiset tyypit ovat valmiina suojelemaan häntä mukisematta.

Delenn ja hieman pelokkaat uskikset käyvät tapaamassa herännyttä Lennieriä, jonka vointi voisi olla vähän parempikin – onhan häneltä sentään poistettu osa keuhkoista vaarallisten myrkkyjen vuoksi. Delenn haluaa tietää tapahtuneen ja Lennier valehtelee minbarimaisella tavalla kaasuvuodosta, jonka sattui huomaamaan. Delenn kuitenkin epäilee sotilaskastin häpeilemätöntä sabotaasia, mutta tästä ei suinkaan Lennierin mukaan ollut kyse. Delenn jättää hänet lepäämään, mutta uskikset tiivistävät rinkiään ja haluavat tietää, miksei Lennier käräyttänyt heitä, sillä sen he olisivat ansainneet. Lennieristä Delennin olisi hyvä uskoa, ettei hänen kastinsa lankea tällaisiin halpamaisiin temppuihin, sillä Delenn elää ihan omassa maailmassaan, jossa uskoo kaikkien olevan parempia kuin mitä he oikeasti olevat. Lennier ei pelastanut heitä minbarien tulevaisuuden kannalta vaan pelkästään Delennin vuoksi. Uskikset häipyvät paikalta nöyrtyneinä.

Niin häipyy Neroonkin, mutta ei nöyrtyneenä vaan selkeästi pahat mielessään. Lennier huomaa hänestä vilauksen, nousee vaivoin pedistään ja saa selville sotilasjohtajan häipyvän vaivihkaa yksityisaluksellaan pois risteilijältä. Hän käy kertomassa asiasta Delennille. Neroon puolestaan ottaa yhteyttä omiinsa ja kertoo saaneensa uskisten sotasuunnitelmat, jotka eivät ole mistään kotoisin. Heidän pikku vastarintansa murenee hetkessä.

Tämäpä olikin hupaisan nokkela tapaus, kun Sheridanin positiivisuuteen oli niin helppo yhtyä, vaikka moraalin kannalta mentiinkin melkoisen harmaalla alueella, kun kapteeni kuitenkin huijasi suurta osaa aseman minoriteeteista. Hyvällä asiallahan koko sissi-installointi tietenkin oli ja tavallaan noin tyhminä esitettyjä pikkukansoja olikin oikeutettua vetää nenästä. Eri asia sitten, jos Sheridan häpeällisesti huijaisi suurempia kansoja, mutta nyt tämä tuntui enemmän siltä, että Sheridan järkkäsi asioita ihan pikkukansojen omaksi parhaaksi, kun he eivät takuulla olisi muuten suostuneet. Koko juonikuvio oli kuitenkin niin hauska jo ihan porukan Sheridan-reaktioiden vuoksi, että en vaivaa dilemmoilla liikaa päätäni. Joskus tällaiset asiat nyt vain hoituvat vähän leväperäisin keinoin varsinkin kun kaikki lopulta hyötyvät. Lisäksi tempaus oli jotenkin niin sheridanmainen noin muutenkin, että ei tähän mitään muutakaan ratkaisua olisi sopinut. Suuri taktikkohan hän selkeästi on. Ehkä semisti överiksi vedetty stoori, mutta eipä tuo haittaa.

Minbarien varsin likaiseksi menevää sisäistä kahnaustakaan ei sovi unohtaa. Tavallaan tämä kakkosjuoni (tai no kumpi näistä nyt olikaan tärkeämpi, samantekevää) oli Sheridanin temppuilua hienovaraisempi ja kertoi hyvin paljon minbarien niin erilaisesta kulttuurista ja kastijaosta. Neroon veti tällä kertaa aivan upeasti ja oli lopulta ihan pidettävä ukko, vaikka lopun takinkääntö olikin oikea jaahas, taas mennään -luokan veto. Ellei sitten tämäkin ole osa suunnitelmaa Delennin kanssa. Vähän kyllä epäilen, mutten sulje pois vaihtoehtoa. Lennierin usko Delenniin jaksaa edelleenkin hellyttää, vaikka hänen mainintansa Delennin tietynlaisesta ignorantista uskosta kaikkien hyvyyteen ihan mielenkiintoinen olikin. Toisaalta se summaa Delennin aikeet ihan hyvin. Jos Delennin kaltaisia olisi enemmänkin, maailma olisi parempi paikka. Uskiskastin vehkeily puolestaan oli aika mielenkiintoinen vanhoillinen marttyyritemppu ja heidän häpeävien katseidensa vaihtelu heidän tosiasiallisen messiaansa heitä läksyttäessä oli kyllä melkoisen herkullista seurattavaa. Erinomainen välijakso.