2. kausi, 5. jakso
The Long Dark tuo Babylon 5:lle vieraan kaukaa menneisyydestä, kun USS Copernicuksen automaattinen viesti saavuttaa aseman. USS-etuliite herättää hämmennystä, mutta Sheridan tunnistaa sen Maasta kauan sitten lähetetyksi alukseksi, jonka tehtävänä oli etsiä kontakteja Maan ulkopuoliseen elämään. Tämä tapahtui siis ennen hyppyporttiteknologiaa, jonka ihmiset ostivat centaureilta. Copernicukselta paikannetaan tasan yksi elonmerkki ja sen annetaan telakoitua. Sheridan, Garibaldi, Ivanova ja Franklin astuvat sisään ja löytävät kaksi kryostaasikammiota, joista toisessa on ruumis ja toisessa nainen. Nainen viedään sairastuvalle elvytettäväksi pitkästä unestaan.
Hammaslääkärikäyntejä ei tarvitse pelätä kuollakseen.
Eräs alakansien Amis (en käytä amisvitsejä, koska amikset ovat itsessään yksi vitsi) aloittaa Zocalossa melkoisen meuhkauksen pimeyden sotureista hämmentäen G'Karia ja Londoa, kunnes Garibaldi vie hänet pois rauhoittumaan. Amis herää eikä muista touhuistaan mitään. Garibaldi arvaa miehen ottaneen osaa ihmis-minbari -sotaan ja saa kuulla hänenkin olleen GROPO (GROund POunder). Garibaldi antaa hänen lähteä ja Amis jatkaa epäkoherenttia kohellustaan aseman käytävillä ja kauhistuu nähdessään Copernicuksen.
Ivanova saa aluksen tutkimisen päätökseen, mutta huomaa toisen kryostaasikammion olleen päällisin puolin kunnossa, joten teknisen vian vuoksi kammion asukas ei ole voinut kuolla. Aluksesta raahattu nainen heräilee viimein ja kertoo Franklinille olevansa Mariah. Hän ja hänen miehensä Will lähtivät vapaaehtoisina avaruutta kartoittamaan ja hän haluaisi nähdä heti miehensä. Franklin kertoo huonot uutiset ja järkyttynyt Mariah syyttää tästä itseään. Franklin lähtee esittelemään naiselle asemaa kertaillen samalla viimeisen sadan vuoden tapahtumia. Nainen on avaruusolioista ihmeissään ja G'Karkin haluaa nähdä matkustajan menneisyydestä vain kertoakseen, ettei kaikki ole nykyäänkään hyvällä mallilla. Pian tämän jälkeen Mariah näkee kamalan näyn kryomatkaltaan ja menettää tajuntansa. Franklin vie hänet omaan kämppäänsä ja virkoamisen jälkeen kertoo, kuinka Mariah oli näyttänyt käyttäytyvän kuin hyökkäyksen uhri. Hän kertoo myös, kuinka naista vähän epäillään miehensä murhasta, mutta Franklin ei tietenkään usko moista, kun tuntuu Mariahiin ihastuneen.
Garibaldi bongaa Amiksen meuhkaamassa toistamiseen Zocalossa ja raijaa hänet sivummalle. Amis kertoo hänelle, että Copernicus toi mukanaan pimeyden soturin asemalle. Alakansilla tapetaan joku tyyppi, jonka runtelu paljastaa hänen kuolleen samalla tavalla kuin Copernicuksen uhrin. Garibaldi kertoo Sheridanille ja Franklinille Amiksen taustoista. Mies oli selvinnyt erään kuun kamaralla ainoana hengissä mystisestä teurastuksesta ja uskoo vakaasti muut tappaneen olennon lipsahtaneen kyytiläisenä asemalle. Copernicuksen lentoreitti näyttää sivuuttaneen tasan saman kuun. Uutinen mahdollisesta viikon hirviöstä saavuttaa myös pikkukansat, jotka vaativat kokousta asiasta. He uskovat Mariahin olevan syypää kuolemaan, kun toi mukanaan pimeyden soturin, ja haluavat hänet ulos asemalta. Keskustelussa käy mielenkiintoisesti ilmi suurlähettiläiden reaktiot. Londo ei kauheasti piittaa asiasta, mutta G'Kar tuntuu tarttuvan pimeysaiheeseen mitä suurimmalla mielenkiinnolla - varsinkin kun pikkukansat uskovat soturin olevan samaa poppoota ajat sitten riehuneen sodan jäljiltä.
Garibaldi herää keskellä yötä (tämä ei taas liity mihinkään, mutta näin viime yönä wtf-unta, jossa Garibaldi kävi jostain Prismasta salakuljettamassa törkeän kokoisen munan, josta kuoriutui rakeisen ruman näköinen CGI-tipunen) ja päättää etsiä Amiksen, jotta tämä voisi jäljittää hänet hirviön suuntaan. He lähtevät alakansille etsimään hirviötä tuloksetta ja Amis kertoo kuinka hirviö oli pitänyt sodan aikana häntä hengissä, mutta ruokkinut hänellä itseään. Amis livahtaa taas johonkin.
Mariahkin muistaa jonkinlaisen entiteetin olleen Copernicuksen kyydissä ja uskoo voivansa aistia sen läsnäolon. Ruskealta sektorilta kuuluu ammuskelua ja sieltä löydetään vahingoittunut vartija. Sheridan lähettää pari joukkoa etsimään hirviötä ja se löydetään pian Amista kiusaamassa. Olento on melkoisen kokoinen ja miltei täysin näkymätön eikä näytä juuri piittaavan luodeista, mutta kun Amis syöksyy syötiksi, otus saadaan joukkotulituksella listittyä.
Pimeyden soturi muuntautumassa valon soturiksi.
Mariah kiittää Franklinia kaikesta ja vaikka heidän välillään onkin enemmän kuin ilmeistä sutinaa, Mariah päättää lähteä Maahan tutkimaan, mistä kaikesta on jäänyt paitsi. Ehkä hän palaa vielä joskus mutta todennäköisemmin ei. Ivanova puolestaan kertoo Sheridanille löytäneensä Copernicuksen lokeista tiedon, että alus oli matkalla Z'ha'dumiin, mutta pimeyden soturi ilmeisesti muutti sen kurssia Babylon 5:lle. Mutta miksi? Hakemaan jotakin? Tappamaan jonkun? Yhteensattuma tämä ei varmaankaan ollut. Ehkä Varjot halusivat soturin tekevän jotain. Minusta vähän tuntuu, että nämä soturit ovat vain Varjojen käskyläisiä tai jotain. Joka tapauksessa G'Kar ojentaa esille narnikoraaninsa, josta paljastuu pimeyden soturin kuva. Oikeasti niiden hemmetin Varjojen petaaminen alkaa tuntua sietämättömältä. Hyökkäisivät jo!
Hetkeä myöhemmin kirja syttyi tuleen.
Pidin suuresti jakson premissistä, jota ei ole tullut pahemmin nähtyä scifissä. Jo ajatusleikkinäkin syvään uneen vaipuneen aluksen ajelehtiminen tulevaisuuden ihmisten luokse oli hieno ja tavallaan uskottavakin. Tällaisesta saisi paljonkin irti. Jos Mariah olisi ollut vähän persoonallisempi ja vaikkapa jäänyt B5:lle jonkin sortin vierailevaksi tähdeksi, sitä kautta olisi voinut valottaa menneisyydenkin tapahtumia ja kahden ajan välistä kontrastia. Tosin homma kuitenkin vesittyisi kaiken uuden ja ihmeellisen tuijotteluun huuli pyöreänä, kunnes Mariah kirjoitetaan pois johonkin hissikuiluun murskaantumaan. Harmittavasti vaan koko monsteritouhu oli melkoisen kaavamaista keskinkertaisuutta aina piupiupiu-lopetusta myöten, mutta Amiksen näyttelijä (kulmakarvani nousi ainakin kaksi milliä, kun tajusin tyypin olevan ääninäyttelypuolellakin kunnostautunut Dwight Schultz ja kai se jossakin Star Trekissäkin oli, vaikken sarjaa tule kiinnostuksen täydellisestä puutteesta koskaan katsomaan) veti melkoisen hyvin sekopäisen sotasankarin roolia. Täytyy kyllä todeta, että Babylon 5 on käsitellyt tähän asti melkoisen vakuuttavasti eri sotaveteraanien kohtaloa. Sotaa ei vain unohdeta. Eivät he kaikki ole suuria sankareita, kun elämä voi viedä B5:n alakansille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti