3. kausi, 9. jakso
Point of No Returnilta on kauden nimijaksona syytä odottaa hyvää. Sainkin erinomaista. Londo suututtaa taas vierailulla olevaa Viriä muuntelemalla tämän minbari-raporttia viekkailla sanakäänteillä enemmän vähättelevämmäksi, sillä eihän nyt toki centaureja parempaa sakkia voi ollakaan. Soitto lordi Tregolta kuitenkin keskeyttää välikohtauksen, sillä hän ilmoittaa leidi Morellan suostuneen London tapaamiseen. Morella on yksi edesmenneen keisari Turhanin vaimoista eikä mikään turhantärkeä (ehheh) olekaan, kun sattuu olemaan näkijä. Kun Londo on lähdössä tekemään järjestelyjä tapaamiseen, hänkin saa tietää yleisestä kuohunnasta, että presidentti Clark on määrännyt juuri poikkeustilan.
Poikkeustila ei ole todellakaan mikään pieni kahina, sillä jännittynyt tilanne asemalla ei ole mitään verrattuna kotimurikkamme tilanteeseen, jota eräs kenraali selittää Sheridanille ja Ivanovalle. Senaatti on hajotettu ja senaattorit joko pakosalla tai pidätettyinä, kun vastustavat tilannetta. Totuudelle tärkeä kenraali Hague puolestaan on kadonnut joukkoineen. Enempää mies ei ehdi selittää, kun eliittivartijat iskevät senaatin rakennukseen ja kuva katkeaa. Tätä ennen Sheridan saa kuitenkin kuulla kaiken menneen päin helvettiä ja Babylon 5 saa selviytyä yksin.
Poikkeustilaa ei ole vielä virallisesti langetettu asemalle joten Sheridan ja Ivanova kertovat komentokeskukselle jatkavansa vielä normaalisti, vaikka käsky on jo käynyt muutamissa siirtokunnissa. Garibaldi kertoo kenraali Haguen etsintäkuulutuksesta ja käy päästämässä ihan onnessaan joikaavan G'Karin sellistään, kun häntä tuskin tarvitsee vartioida tällä hetkellä. G'Kar on hyvillään ja lupaa tarjoutuvansa hankkimaan apua. Palatessaan huoneeseensa hän hämmästyy, kun katananarni Ta'Lon on vartioinut hänen huonettaan jo useamman päivän ajan. G'Kar selittää innoissaan näystään ja kertoo, että selviytyäkseen narnien täytyy kääntyä ihmisten puoleen.
”Olisit nyt edes tullut sellini eteen kuuntelemaan romanttisia sonettejani!”
Aiemmasta jaksosta tuttu Yövahdin pälli käy kutsumassa Zackin tärkeään kokoukseen, johon on syytä ottaa aseistusta mukaan kaiken varalta. Epäluuloinen Zack suostuu, vaikka häntä selvästi ärsyttääkin salailu ja se, ettei Garibaldille saa kertoa mitään. Kokouksessa paljastuu sama juttu, jonka kenraali Smits kertoo Sheridanille. Poliittinen virasto on määrännyt Yövahdin johtamaan kaikkea ulkomaailmojen turvallisuutta. Hän ei kuuntele Sheridanin kiukkuista valitusta vaan kehottaa noudattamaan aina niin tärkeää komentoketjua. Aseman Yövahdit saavat nousseesta asemastaan innoitusta etsiä käsiinsä kaikki likaiset maanpetturit, olivat ne kuinka korkealla arvoasteikolla tahansa.
Tieto Yövahtien asemasta leviää asemalle ja loppujen vartijoiden on päätettävä, liittyäkö heihin vai luopua hommistaan. Pälli ja epämukavaksi itsensä tunteva Zack ovat jakelemassa Yönauhoja tai ottamassa virkamerkkejä pois. Garibaldi on koko tilanteesta todella raivoissaan, kun hänen entiset uskolliset virkaveljensä ovat vaihtamassa Maan likaisen politiikan vuoksi puoltaan. Sheridanin pienestä vastustelusta huolimatta Garibaldi rushaa Yövahtien kokoukseen raivoamaan oikein kunnolla ja ottaa yksittäistapauksista esille pari tyyppiä, joiden elämät hän käytännössä pelasti uravalinnallaan. Vaikka vartijoita vähän hävettääkin, eivät he pyörrä päätöstään ja vahingoniloinen pälli poistaa Garibaldin päällikköydestään ja nimittää Zackin tähän virkaan.
”Not on my Watch!”
Leidi Morellan saattue saapuu asemalle ihmettelemään, missä ihmisten viralliset vastaanottajat mahtavat luurata, mutta Londo pahoittelee ihmisten poliittista tilannetta. Itsestään monikossa puhuvan Morella (tähän liittyy joku uskomus, että keisarin henki olisi siirtynyt naiseen tai jotain muuta diippiä) haluaa tietää, miksi hän... heidät on oikeasti kutsuttu vierailulle. Londo kertoo haluavansa näyn, kun on epävarma tulevaisuutensa suunnasta. Morella suostuu, mutta haluaa ensin aseman kiertokävelyn, mikä ei ole ollenkaan hyvä idea, kun epämääräinen tungos muuttuu riehaantuneeksi juhlinnaksi, kun kansat ovat seuraamassa jännittävää avaruustaistelua. Haguen alukset puolustautuvat Earthforcea vastaan ja molemminpuolisten tappioiden jälkeen Hague pääsee toistaiseksi karkuun. Mieltä ylentävästi katsojat ryhtyvät juhlimaan, mutta Yövahti tulee estelemään kapinameininkiä.
Londo yrittää esittää tapahtunutta vieraalleen positiivisessa valossa, jota vieras ei oikein tahdo uskoa, varsinkaan kun Zocalolla repeää helvetinmoinen mellakka. Kovin ironisesti Sheridanin hyvin vastentahtoisesti sanelema poikkeuslaki-ilmoitus kantautuu kuuroille korville ja monitorin särkeminen sinetöi kahakan. Tykkäsin kohtauksesta ihan täysillä, kun siitä oli saatu melkoisen intensiivinen. Vir-parkakin sai ilman halki viilettävästä pullosta takaraivoonsa.
Franklin käy Sheridanin luona juuri ilmoituksen jälkeen. Sheridan rutistaa paperin palloksi, jonka viskaa raivoissaan tiehensä. Lekuri tajuaa kapteenin mitä suurimman vastenmielisyyden koko tilannetta kohtaan, mutta toteaa, että komentoketjua on kaiketi toteltava. Sheridan muistelee Smitsin ilmoitusta ja saa idean. Samanlaista voittomielialaa nostattaa sotisopaan sonnustautunut G'Kar astellessaan diskreetisti komentokeskukseen kuiskimaan Ivanovalle omasta ideastaan. Väsynyt ja tympääntynyt Zack löytää kapteenin, komentajan ja narnin huoneestaan, johon Garibaldi hänet työntää.
Hänelle kerrotaan, että kapteeni aikoo vaihtaa Yövahdin narnivartijoihin, joita on tulossa lastillinen eräälle telakalle. Zack käy luonnollisesti livertämässä asiasta Yövahdin innostuneelle pällille, joka johdattaa kaikki Yövahdit samaiselle telakalle vähän maanpettureita kurmottamaan. Zack kuitenkin kehottaa linkillä oikeita ystäviään toimimaan ja livahtaa sulkeutuvan sulkuportin alitse. Sheridan ottaa Yövahteihin yhteyttä. Heidän pikku joukkonsa on laiton komentoketjun nojalla, sillä armeijan laitoksena Babylon 5:n ei tarvitse totella instituutiota, joka on saanut alkunsa siviilien johtamalta poliittiselta virastolta. Siksi tätä kapinaryhmää tullaan pitämään toistaiseksi aisoissa, kunnes presidentti Clarkin uudet vammaiset lait saapunevat viikon sisällä asemalle. Tietenkin kapinalliset saavat tulla häkistään pois kotiarestiin luovuttamalla yksitellen aseensa ja hihamerkkinsä. G'Karin narnit puolestaan paikkaavat koko tämän ajan huvenneita vartijarivejä. Sheridan on kiitollinen G'Karille, mutta G'Kar kertoo tehneensä tämän siksi, että vaatii mukaan heidän pikku salaliittoonsa, jonka ihan hyvin tietää olevan asemalla.
Kun näin monta narnia kokoontuu, se on aika narmia.
Morella hoivaa Virin takaraivoa London luona ja tulee vahingossa hipaisseeksi suurlähettilään kättä. Hän havaitsee pikaisesti nuutuneen ikälopun keisari-London, mutta ei paljasta vielä mitään. Lopulta Morella kuitenkin vahvistaa, että Londo tulee todellakin olemaan keisari ja että hänellä on vielä mahdollisuus pelastua kadotukselta. Näkijä selittää kryptisesti, että London on pelastettava näkemätön silmä. Lisäksi hänen ei saa tappaa jo kuollutta. Jos Londo ei näissä onnistu, hänen on antauduttava suurimmalle pelolleen, vaikka tietää sen tuhoavan hänen. Londo ei tajua mitään, mutta vielä vähemmän hän tajuaa, kun Morella vielä mainitsee, että myös Viristä tulee keisari. Ei tietenkään yhtä aikaa, toisen on kuoltava ensin. Vir repeää nauramaan, mutta kauhistuu, kun Morella ei naura mukana. Loppujakson ajan Londo ja Vir istuvat saman sohvan vastakkaisilla puolilla ihan helkutin epäluuloisina tulevaisuudesta ja etenkin toisistaan.
Morella näkee London peilistä.
Kapteeni ja komentaja ovat katselemassa aseman keskuskammioon mietiskellessään synkkää tulevaisuutta. Kenraali Haguella on enää oma Alexander-aluksensa ja jos hän jää kiinni, todisteet johtavat epäilemättä Babylon 5:lle. Ainakin nykyinen Yövahti-tilanne on historiaa ja narnivartijat ovat olleet hyvinkin luotettavia, mutta mutta... Maassa on sisällissota käynnissä – mihin tämä vielä johtaa?
Uijui, Yövahdit saivat kunnolla näpeilleen, herkullista settiä! Jo pelkästään tämän käänteen vuoksi loistava jakso, mutta yhtä odottamaton oli Morellan paljastus. London keisarius nyt oli ilmiselvää, mutta entä Vir?! Mitä ihmettä, Vir keisarina? Onko tässä sitten uusi, minbarimpi centaurien lippulaiva, joka johtaa hirmuvallan leppoisampaan tulevaisuuteen? Lupausta ainakin olisi. Vielä kun symppis kasvattaisi vähän selkärankaa, kun tällä hetkellä tyyppi varmasti antaisi melko helposti periksi muiden ehdotuksille. Tuleekohan Viristä kenties keisari sen jälkeen, kun kaksi verivihollispappaa ovat listineet toisensa? Varmaa on kuitenkin se, että kaikessa humoristisuudessaankin London ja Virin lopun etäisyys nosti melkoisesti jo epäluuloisen London paranoiaa. Eihän hän voi enää vastaanottaa Virin kaatamia juomiakaan, kun pikkumies varmasti lirauttaa sekaan myrkkyä. Noin muuten jaksossa ei ole hurjasti analysoitavaa, mitä nyt tunteet käyvät kuumina itse kullakin, etenkin kahden vaiheilla olleella Zackilla, jota kyllä käy vähän sääliksi, kun molemmat osapuolet niin vakuuttelivat olevansa oikeassa. Voitonriemuinen fiilis jaksosta kuitenkin tuli, vaikka pahin on varmaan vielä edessä. ...Tosin ei laadullisesti pahin, sillä näemmä seuraavalla jaksolla on kaikkein korkein keskiarvo koko sarjassa. My my.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti