Vasemmalta oikealle planeetan takaa kurkistavat rukoillut, kadonnut, auttanut, sortunut ja pudonnut.
BABYLON 5 – NELJÄS KAUSI: NO SURRENDER, NO RETREAT
67
4. kauden ensimmäinen jakso
The Hour of the Wolfissa ei ole kulunut tuntia vaan perinteiseen tapaan viikko Z'ha'dumin kauhistuttavista tapahtumista. 2261 tulee olemaan tulen, koston, nousun, tuhon, surun, tuskan ja myös ilon vuosi, uuden ajan alku ja kaiken käännekohta, ja vaikka jälleen uudistuneen ja ehkä entistäkin hulppeamman intron soraäänet kuuluvat koko näyttelijäkastille (tällä kertaa Lytakin on saanut paikan riveistä!), vain G'Karilla on tarpeeksi ääntä jatkaa narraatiotaan Babylon 5:n viimeaikaisista tapahtumista.
Sheridanin oletettu kuolema ja Garibaldin mystinen katoaminen valaa tappiomielialaa itse kullekin, kun kaikki on leviämässä käsiin. Unettomalla Ivanovalla on kaikkein raskainta asemaa johtaessa ja haurastuneita pikkukansojen siteitä ylläpitäessä eikä Delenninkään hiljainen viikon mittainen paasto ole mikään helppo ratkaisu. Delenn uskoo sentään vielä Sheridanin mahdollisuuksiin. Londo on puolestaan palannut Centauri Primeen ottamaan vastaan uuden työnsä keisari Cartagian neuvonantajana.
Ivanovan diplomatia ei oikein pure pikkukansojen edustajiin, joiden mielestä on hulluutta ryhtyä hyökkäykseen Z'ha'dumiin, kun nyt olisi otollinen aika vetäytyä nuolemaan omia haavoja. Hassuäänisen kaasunatsimaski-gaimin mietteet homman tekosyystä kaivaa vain Sheridan takaisin elävien kirjoihin summaavat muidenkin mietteet. He haluavat sotia vain selviytyäkseen, mutta juuri nyt mahdollisuudet vaikuttavat heikoilta. Porukka hajoaa ja turhautunut Delenn valittaa, että uusi Kosh ei ollut taaskaan paikalla.
B5:n johtokunta tajuaa, että asemalle on päästetty takapuolipäitä.
Centauri Primen keisarillisessa palatsissa voihkaisin, kun Sic Transit Virissä kovasti vitsiä vääntänyt superneuroottinen ministeri tekee paluun ja on ihan täpinöissään, kun Londo on saanut audienssin Cartagialta. Londo ei oikein tunnu olevan kovin vakuuttunut uudesta johtajasta, kun toteaa nähneensä tyypin kahdesti kuolaavana vauvaotuksena ja puberteettisena naistenmiehenä. Eikä Cartagia näytä tästä kauheasti muuttuneen, kun koppavalta hinurimatadorilta näyttävä snobi syynäilee itseään peilistä ja kehuu kovasti käynnistäneensä trendejä palatsissa, josta ei ole hyvä olla eri mieltä, kun keisarihan on tietty aina oikeassa. Londo myötäilee mukana ja peittelee taitavasti selvää vastahakoisuuttaan, kun keisari istuutuu neitimäisesti valtavalle valtaistuimelleen pyörittelemään hedelmää hovinaisen kiehnätessä vieressä.
Cartagia kutsui London luokseen hoitamaan järjestelyjä, jotka pysyvät vielä mysteerinä, mutta kun Londo palaa huoneeseensa, hän alkaa tajuta asioiden todellisen laidan. Pimeydessä istuskelee herra Morden, joka on siirtynyt vielä enemmän pimeälle puolelle kääriydyttyään tummaan huppuun, jonka aukosta pilkistää aika monen asteen palovammoja kärsinyt myhäilevä naamataulu. Kuivuneita ihonriekaleita kätösistään nyppivä Morden vaikuttaa juttujensa puolesta melkoisesti flipanneelta, kun kertoilee tuhkasta ja lihan väliaikaisuudesta naureskellen omille jutuilleen. Hän on kuitenkin vieras, jonka Cartagia lähetti, mutta Londo on lähinnä hämmentynyt. Morden kertoo Varjojen liikehtivän poispäin Z'ha'dumista varautuen mahdollisiin vastaiskuihin. Vähän samanlaista tapahtui tuhat vuotta sitten ja tällä kertaa ne ovat tulleet hakemaan turvapaikkaa Centauri Primelta, johon Cartagia on ilomielin suostunut.
”Rise, lord Mollari.” ”NOOOOOOOOOOOOOO!!!”
Londo ei voi uskoa tätä ja tuhahtaa keisarin olevan hullu, mutta itsepähän Londo tämän järkkäsi kinastellessaan Refan kanssa. Vähän myöhemmin ministeri tulee kiskomaan hänet pihalle todistamaan mahtavaa näkyä, joka on Londosta kaikkea muuta kuin mahtavaa, kun nyt osa hänen enneunestaan käy toteen. Varjoalusarmada viilettää heidän yläpuolellaan kohti saarta, joka niille on annettu. Cartagia katselee ikkunasta aluksia kuin lapsi karkkia näyteikkunasta ja vihainen Londo yrittää vetäistä hänet pois ikkunasta, mutta henkivartijat reagoivat moiseen julkeuteen.
Londo vaatii tietää, mitä Varjot oikein keisarille lupasivat, kun tästä kuitenkin seuraa vain centaurien tuho, kun sota siirtyy Centauri Primelle. Cartagiaa tämä ei harmita sitten yhtään, kun vain hän on pääasia. Varjot lupasivat hänelle jumaluutta ja sehän on tärkeintä. Valta on tärkeintä ja legendojen mukaan ensimmäisistä keisareista tuli kuolemattomia, kiitos Varjojen. Londo peruuttaa sanattomana pois huoneesta ja vahvistaa ministerille Cartagian olevan täysin sekaisin. Ministeri kehottaa syytösten olevan vaarallisia, kun ne voivat johtaa dekapitaatioon. Huhujen mukaan Cartagia puhuu häntä vastustaneiden päille aina öisin. Tämä on muuten totta, kun tällainen irvokas kohtaus myös nähdään.
”Nuolepa Londo varpaankynteni. Minä, jumalasi, vaadin sitä.”
Londo herättää Babylonin yössä torkkuvan Virin ja pyytää hänet heti Primelle, kun ei luota kehenkään muuhun. Kertoo paljon heidän suhteestaan. Vir saapuu kuulemaan keisarin hulluudesta ja Londo pauhaa, että keisari on pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä. Londo kehuu Virin päässeen näin pitkälle, vaikka ei ole sotkeutunut valtaan ja kertoo hänen olevan erikoista kyllä paras ystävänsä. Siksi heidän on tapettava keisari Cartagia.
”Litta!”
Virin paljastettua Ivanovalle kuulemansa Z'ha'dumin todellisista tapahtumista uutinen leviää eteenpäin ja Delenn tapaa Koshin ja Lytan puutarhassa kritisoiden vorlonia, joka ei ole laittanut tikkuakaan ristiin allianssin ja Sheridanin hyväksi. Molemmat seikat ovat merkityksettömiä ja Sheridankin on täyttänyt tarkoituksensa avaamalla oven, jota vorlonit eivät mitä luultavimmin odottaneet tapahtuvan. Koshin häivyttyä Lyta pahoittelee kovasti mestarinsa jäätävää suhtautumista ja seuraa perässä. Lytan ja uuden Koshin yhteishetki ei vaikuta kovinkaan miellyttävältä, kun Koshin energiat pursuavat Lytan ruumiinaukoista takaisin vorlonpuvun uumeniin tihkuen paljon pahaenteisempää karmaa kuin aiemman Koshin sisukset. Kiinnitin huomiota Lytan kiduksiin, joita ei muuten näy. Kunhan Lyta ei sotkeudu Koshin suunnitelmiin, kaikki on tarpeeksi hyvin.
Zack saa jännitystä perusjätkän elämäänsä huomatessaan Garibaldin oven olevan levällään ja astuu sisään, mutta tunkeilija onkin stetsonpäinen G'Kar, joka luulee hatun auttavan häntä ajattelemaan Garibaldin tavoin. Narni on miehelle elämänmuutoksensa velkaa ja kertoo lähtevänsä pian etsimään häntä. Repe Sorsakin pääsee kuvioihin egyptiläisenä jumalana.
Lyta käy unettoman Ivanovan luona, joka kertoo suden hetkestä. Vissiin joku venäläinen juttu, joka sijoittuu aamukolmen-neljän unettomuuteen, kun vain miettii kaikkea stressaantumiseen asti. Venäläiseen kansanperinteeseen liittyy luonnollisesti myös vodkashotteja, jotka eivät oikein toimi Ivanovan kohdalla. Lyta esittää mahdollisuuden Sheridanin pelastusoperaatiosta, jolla ainakin saataisiin tietää, onko tyyppi ylipäätään elävien kirjoissa. Lyta itse voisi skannata planeettaa ex-Koshista resonoivilla voimilla.
Ivanova kiinnostuu mahdollisuudesta sen verran, että hetkeä myöhemmin White Star (ei siis tietenkään enää se sama vanha) hyppää Z'ha'dumin premisseille kyytiläisinään Ivanova, Lyta, Delenn ja Lennier. Lennier ei paikanna planeetalta mitään ja Delenn huomaa Lytan jo keskittyvän luotailuun ja Varjoblokkailuun hämmästyen telepaatin ötökkämoodista - Lytan silmät ovat kokonaan mustat. Tyttöjengin yrityksistä ei ole hyötyä ja homma menee vaaralliseksi, kun Ivanovan Draal-tripistä tuttu kovin sauronmainen – viittausta ei varsinaisesti auta se, että sitä kutsutaan Silmäksi - silmäparimuutama roihahtaa Z'ha'dumin kiertoradalle möllöttämään pahaenteisesti etsiskellen tunkeilijoita. Katse lamaannuttaa koko miehistön ja Ivanovakin on sopertamassa planeetalle laskeutumista, mutta White Star nykäisee itsensä karkuun. Paljastuu, että Lennier ohjelmoi aluksen pakenemaan, jos jotain tällaista tapahtuisi.
Objects in the mirror are closer than they appear
Skannaus on niin tehokas, että he näkevät alastoman kapteenin.
Heidän operaationsa epäonnistui, jopa Ivanova myöntää lokissaan kapteenin kuolleen ja vannoo jatkavansa tärkeää työtä kaikesta huolimatta, mutta aivan kaikki toivo ei ole menetetty, kun jossain Z'ha'dumin syvyyksissä kaapuun kietoutunut hahmo laahaa eteenpäin tulenkatkuisisilla käytävillä ja saapuu nuotiolle. Sheridanhan se siellä on ja hän saa seuraa sangen pitkästä, arvokkaan näköisestä vanhusolennosta, jolta kysyy heti, kuka tämä on. Sheridan saa vain saman kysymyksen pallona takaisin, mikä on niin ironista, kun olentoa näyttelee maailman paras inkvisiittori Wayne Alexander. Olento saa luvan jakaa nuotion kapteenin kanssa, jotta he voivat pohdiskella kaikkein tärkeintä kysymystä. Miksi Sheridan on vielä elossa?
Sen kun tietäisi. Täytyy sanoa, että tämä oli tähän mennessä ehdottomasti paras kauden aloitus, joka otti rohkean askeleen Centauri Primen tapahtumiin, jonka kohtaukset olivat niin hienoja, että ihan hirvitti. Epäuskon suorastaan luki London naamasta, kun täydellisen kus'pääkeisarin (oi että, Refa sai korvaajan! Rakastan vihata Cartagiaa jo nyt!) suuruudenhulluus ja Varjojen saapuminen kävi toteen. Uudistuneesta Darth Mordenistakin voi saada paljon uutta näkökulmaa irti, jos hänen dialoginsa menee entistä härömpään suuntaan. Ennen mies oli vain vastenmielinen välikappale, nyt hän on vain flipannut narujen vetelijä, joka ei tunnu pahemmin välittävän mistään myhäillessään asioille. Se ihon nyppiminenkin oli aika kipeää touhua. Ainoa juttu, joka ei Primella toiminut, oli ministeri. No okei, hihitin teatraaliselle "Mennäös hiekkapuutarhoihin!" -repliikille, mutta noin muuten heppu on aika tyhmä huumorilisä.
Zackin ja G'Karin sinänsä jakson kahdesta pääjuonesta irrallinen kohtaus oli tosi kiva, se juuri vahvisti sen, että Zack on tosiaankin se sarjan nykyinen perusjätkä, kun itsekin myönsi sen. Ja tämä on ihan hyvä juttu, jos vertaa johonkin kakka-Kefferiin. Lisäksi stetson-G'Kar oli aika hieno ja on myös aika liikuttavaa, kuinka vakavissaan G'Kar on turvallisuuspäällikön perään lähtemässä.
Ivanovan toimettomuudesta, Delennin kärsimättömyydestä ja Lytan suht ahdistavasta asemasta muodostuikin ihan relevantti juonikuvio, joka tavallaan vielä alleviivasi sitä seikkaa, että B5:n kaudet lähtevät hitaanpuoleisesti käyntiin, kun aina viimeisin suurkonflikti on tauollaan. Suden hetki oli ihan hyvä metafora rauhalle ennen myrskyä ja yleiselle toimettomuudelle, kun uudet ongelmat kasautuvat vähän joka suunnalta. Babylon 5 tarvitsee johtajaansa ja palan jo halusta tietää, mitä hänelle lopulta kävi, kun näyttää kuitenkin olevan tarpeeksi hyvässä kunnossa. Mutta mitä tapahtui herra Garibaldille?
E: Ai niin, ai niin, laitoin taas silkasta mielenkiinnosta suomisubit päälle ja naama leviää, kun kapteeni Sheridan on KOKO AJAN komentaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti