2. kausi, 12. jakso
Acts of Sacrifice muistuttaa, että centaurit ja narnit eivät nyt oikein pidä toisistaan. G'Kar sammuttaa nauhoituksen avaruustaistelusta, jonka centaurit aloittivat ilman varoitusta ja tuhosivat siinä sivussa narnien 5 000 siviilin risteilijän. Paikalla olevat Sheridan, Ivanova, Garibaldi ja Franklin kuuntelevat G'Karin tilitystä centaurien hirmuteoista, kun Londo ei tietenkään uskaltaudu paikalle kuolemaan ystävänsä G'Karin käsissä. Ivanova kertoo kuulleensa centaurien hallituksen luulleen alusta asekuljetukseksi, mutta G'Kar pitää koko juttua pelkkänä valheena. Sheridan rauhoittelee häntä ja lupaa ottaa asian puheeksi hallituksensa kanssa. G'Kar näyttää nauhoituksen myöhemmin Delennillekin, jolta saa kyllä runsaasti myötätuntoa, mutta apua nainen ei uskalla luvata minbarien suunnalta, sillä jos sota päättyy, narnit saattavat janota kostoa ja silloin Londo on G'Karin paikalla pyytämässä minbareilta apua. Delenn tietää kyllä sotimisesta ihan tarpeeksi, kun hän oli paikalla silloin, kun ihmiset saivat ensikosketuksensa minbareihin ja avasivat pelokkaina tulen, joka johti melkein ihmiskunnan tuhoon. Delenn yrittää laittaa asian kiertämään jonkinlaisen rauhanomaisen ratkaisun puolesta ja G'Kar tyytyy kiittämään häntä rehellisyydestään.
Londolla luulisi sentään menevän lujaa, mutta ei mene, kun hänen keräämästä kunniastaan on tullut päänvaivaa, kun yhtäkkiä kaikki haluavat olla hänen kavereitaan. Hän lähtee kasinolle häviämään suruunsa ja kerjää tukea Garibaldilta, joka on aina tukenut häntä. Nyt Londo ihmettelee, miksi kaikki ovat hylkäämässä hänet, mutta Garibaldi vihjailee, että muut pelkäävät häntä viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. Londo ei ole enää sama vanha itsensä – näkeehän sen jo synkemmästä, sotilaallisesta vaateparresta, joka kyllä sopii hänelle yllättävän hyvin. Londo toteaa hänen olevan rehti tyyppi ja Garibaldi lupaa tulla drinkille myöhemmin. Londo odottaa valomerkkiin asti ja lähtee yksin autiosta baarista.
London telepaatin ura tyssäsi alkuunsa.
Centaurien ja narnien sota näkyy myös B5:llä, kun juopotteleva centaurijoukko pilkkaa itsekseen varsin kuuluvasti viereisessä pöydässä istuvia narneja, jotka saisi pyyhkiä maailmankartalta. Heitettyä pulloa myöhemmin vartijat pysäyttävät tappelun, mutta kinastelu jatkuu väkivaltaisemmissa merkeissä käytävillä, jossa eräs vartija yrittää pitää centauria ja narnia erossa toisistaan. Narni nostaa aseensa ja on hyökkäämässä centaurin kimppuun, kun toinen vartija tappaa hänet. Sheridan ja G'Kar raivoavat kuolemasta toisilleen. G'Kar väittää narnin puolustaneen itseään, mutta Sheridan uhoaa narnien aloittaneen koko selkkauksen. Sheridan ei halua asemasta sotatannerta ja uhkaa karkoittavansa kaikki narnit, jos G'Kar ei osaa pitää omiaan aloillaan.
G'Kar kutsuu narninsa koolle ja raivoaa, että jos he eivät osaa käyttäytyä, ihmiset eivät ainakaan tue narneja sodassa. Muut narnit kertovat, etteivät tarvitse liittolaisia ja kun G'Kar poistuu, narnit jättävät oman viestinsä puukottamalla sidotun centaurin ja jättävät ruumiin mahdollisimman näkyvälle paikalle. He aikovat teurastaa kuuden tunnin kuluttua aseman kaikki centaurit. Franklin löytää ruumiista pieniä merkkejä, jotka yhdistävät sen narneihin, mutta Sheridan ei halua Londolle kerrottavan asiasta ihan heti, sillä se tietäisi vain lisää ongelmia. Myöhemmin Londo saa toki kuulla asiasta ja kertoo tunteneensa kyseisen ongelmallisen tapauksen, jonka kuolema ei varsinaisesti häntä liikuta. Murhan tehnyt narni saa tosin luvan poistua asemalta ja hänen omaisuutensa takavarikoidaan centaurien sodankäyntiä varten. Garibaldi saapuu jakson lopussa London seuraksi Zocaloon, jossa Londo kertoo, että on hyvä olla ystäviä – vaikkakin vain väliaikaisesti.
G'Karin haarniska on viety Isaac Clarkelta.
Na'Toth seurailee salaa, kun pahisnarni ostaa ihmiskauppiaalta varsin kivuliaan näköisiä teriä, ja käy kertomassa G'Karille asiasta. G'Karista asiasta ei kannata kertoa Sheridanille, sillä on parasta, jos suurlähettiläs itse hoitaa ongelman. Na'Toth lyöttäytyy mukaan. He saapuvat muiden narnien kokoukseen ja eräs narneista alkaa uhota G'Karille, joka puolestaan kertoo, ettei hänen hallitukselta saamaansa vaikutusvaltaa riistetä ihan noin vaan. Päänarni ryhtyy kaksintaisteluun häntä vastaan ja Na'Toth pitää muita loitolla. G'Kar saa narnin tainnutettua ja muut luikkimaan tiehensä, mutta narni ehtii vielä tuikata drazi-myrkkytikarilla häntä selkään ennen kuin lysähtää G'Karin nyrkistä lattialle.
Sheridan ei saa hurjasti apua Maan suunnalta narnien hyväksi, mutta koittaa vähän ovelampaa temppua Delennin kanssa, epävirallisesti siis tietenkin. Hän saisi järkättyä lääkekuljetuksia ja minbarit puolestaan ruokakuljetuksia ja niihin voisi lastata salaa narnisiviilejä pois sota-alueilta. Delenn kertoo, ettei ole niin vaikutusvaltainen kuin ennen, mutta suostuu. Delennin luota Sheridan menee Garibaldin toimistoon, johon Na'Toth on raahannut pahisnarnin, joka myöntää murhanneensa centaurin. Na'Toth käy kertomassa G'Karille, että Sheridanilla ja Delennillä on asiaa ja niin G'Karkin saa kuulla suunnitelmasta, johon suostuu, vaikkakin koko juttu pitää pitää ehdottomasti salaisuutena. G'Kar paljastaa tunteensa vasta poistuttuaan murtuessaan jonkinlaiseen kummalliseen itkunsekaiseen nauruun tai toisinpäin.
24:ssa ja niissä tyhmissä Transformers-elokuvissa esiintyneellä junttiaksenttisella miehellä (en ole koskaan nähnyt sitä näin nuorena!) on oma fanijoukkonsa.
Jakson toinen (tai kolmas, miten sen nyt ottaa) juoni keskittyy Ivanovan uuteen hommaan esitellä parille lumati-kansan edustajalle asemaa, jotta diplomaattiset suhteet saataisiin solmittua. Arvokkaampi lumateista on yksinkertaisesti Correlilmerzon, joka ei puhu mitään suoraan. Oikeastaan hän ”puhuu” tulkkinsa Teqin kautta, kun lumatit ovat hyvin oudossa symbioosissa. Lisäksi lumatit ovat sen verran mulkkua sakkia, että pitävät kaikkia muita kansoja alempiarvoisina ja juuri siksi Correlilmerzon ei suostu puhumaan suoraan Ivanovalle. Ivanova johdattaa heidät tutustumaan sairastupaan, jossa lumatit ihmettelevät, miksi tällaisessa instituutiossa parannetaan kaikkia eikä evolutiivisesti (sic) vahvoja, mikä saa Franklinin hieman hermostumaan.
Lumatit näkevät kaikennäköistä, mutta saapuvat viimein kutsumatta Ivanovan kämppään pyytämään, että hän näyttäisi muitakin paikkoja, kun he haluavat tutustua paremmin ihmisten oloihin. Tunkeilusta hämmentynyt Ivanova lupaa näyttää minkä tahansa paikan, mutta käskee Correlilmerzonia pysymään erossa hänen iltapuvustaan. Niinpä he päätyvät alakansille, jossa Ivanova kertoo, että tänne joutuvat ne, jotka saapuivat onneaan etsimään, eivät saaneet töitä eivätkä olleet tarpeeksi rikkaita poistumaan. Lumateja ihastuttaa ihmisten tapa lempata heikot yksilöt omalle sektorilleen - vaikkei Ivanova varmasti ihan tätä tarkoittanutkaan - ja tällä kertaa itse Correlilmerzon avaa suunsa. Ihmiset ovat niin hienoa porukkaa karsiessaan geenipoolia, että on aika solmia allianssi.
Valitettavasti allianssin lopullinen solmiminen on jotain ihan muuta, kun lumatilaisittain sopparit sidotaan... seksillä. Ivanova luikkii feikkiviestin turvin tiehensä, mutta lupaa palata asiaan. Hän angstaa asiasta Franklinille, joka lupaa tehdä hänet sairaaksi, kun lumatit eivät tiedä mitään ihmisten fysiologiasta. Tästä Ivanova saa loistoajatuksen, joka ainakin pääsee kyseenalaiseen tv-historiaan, jos ei muuta.
Lumatit saapuvat Ivanovan kämppään, jossa neiti komentaka on jo odottamassa niin hemaisevan näköisenä kuin vain pystyy, ja vaatii Correlilmerzonia sopeutumaan ihmisten aktiin, joka ei ole doggystylea tai mitään muutakaan stylea nähnytkään. Oikeastaan tyyli on varmaan ysäreintä, mitä olen nähnyt pitkään, piiiiitkäääääään aikaan, kun Ivanova tarttuu hoitoaan kädestä ja alkaa loikkia hänen ympärillään kovin eroottisesti jauhaen jotain BOOM SHABALABALABA BOOM SHABALABALABA -rimpsua, johon ujuttaa puheita ihmisten rakkaudesta, suutelusta ja sen sellaisesta. Mukana on tietysti orgastista voihkintaa ja kiljuntaa, jolloin oli pakko laittaa volyymia muutaman pykälän hiljemmalle, ettei kämppiksellä olisi hauskaa. Kaikkien iloksi (?) pätkä löytyy myös YouTubesta.
Erään fanfictionin synty.
Correlilmerzon näyttää vähän pettyneeltä, mutta pitää kiinni lupauksestaan. Ivanova kertoo Sheridanille onnistuneesta liitosta ja Sheridan antaa Ivanovalle lumatin jättämän lahjan: korun ja lapun, jossa lukee ahdistavasti, että seuraavalla kerralla lumatien tyyliin.
Moneen suuntaan tempoileva jakso, jossa ei sinänsä tapahtunut mitään kovin suuria juttuja, lähinnä tämä oli oiva tilannekuvaus aseman nykymeiningistä etenkin narnien ja centaurien ahdingon näkökulmasta. Meno alkaa olla huomattavasti synkempää kuin sarjan alussa, kun porukka alkaa hajoilla. G'Kar repeilee itsekseen, Londo istuskelee masentuneena baaritiskillä, aina niin iloisen Sheridaninkin pinna palaa, Ivanova häröilee, tyypit listivät toisiaan. Mikäs sen hauskempaa, kun kohta pitäisi varmaan yhdistää voimat Varjoja vastaan! Londo ja G'Kar olivat kyllä taas ihan älyttömän hyviä. Londo varsinkin veti sellaisia suorituksia baarissa Garibaldille puhuessaan, että ihan kylmät väreet tulivat.
Lumati-sivujuoni sinänsä oli ihan hauska, kun kansa oli niin hölmö, mutta tämä lumati-tanssi oli jotain ihan muuta. En oikeasti tiedä, ottaisiko Ivanovaa enää missään yhteydessä vakavasti, mutta koko juttu oli niin absurdi, että sen voi ehkä antaa anteeksi. EHKÄ. Tämä on kai sitten sitä Straczynskin huumoria. Ainakin tekijöillä oli hauskaa, vaikka nykyään varmaan Claudia Christian toteaa suoritusta katsoessaan ”Ei saatana.” Ennen kaikkea siinä huvitti se tajuton ysäriys, sillä ei nykyään kukaan vedä mitään boomshabalabalabaa tai toista tuollaisia auttamattoman vanhentuneita kliseitä. Ehkä hieman surullisesti sarja osoitti kunnioitettavan ikänsä parhaiten juuri tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti