2. kausi, 3. jakso
The Geometry of Shadows esittelee aivan uuden porukan - teknomaagit. Kyllä, aivan oikein. Teknomaagit. Pidättelin jonkin aikaa naurua, kunnes hyväksyin tämän ja jatkoin katsomista. He eivät ole siis teknoa kuuntelevia maageja vaan sakkia, jotka käyttävät niin korkean tason teknologiaa, että sitä voisi aivan hyvin pitää magiana. Pikkunokkelana voisin tähän väliin viitata sen yhden jonkun scifihörhön tokaisuun magiasta huipputeknologiana ja tähän jaksossa vähän viitataankin. Teknomaagit ovat sen verran harvinaista porukkaa, että jo yhden näkeminen on melkoinen tapaus. B5:lle heitä tulee kolme. Hyvästeltyään kvadranttitempauksesta hyvillään olleen lordi Refan Londo näkee maageissa mahdollisuuden hyvään onneen vastaisuudessa, jos he antavat hänelle siunauksensa. Hän haluaa Virin järjestävän tapaamisen heidän välillään.
Vir löytää alakansilta maagien piilopaikan, jossa he ovat öh... piilossa. Hänet vastaanottaakin monitulkintaisesti kamala CGI-hirviö, mutta Vir pitää pintansa toistellen tarkoitustaan tavata maagit. Lopulta teknomaagi Elric sulkee projektion ja haluaa tietää, mitä Vir haluaa, muttei halua olla London kanssa missään tekemisissä. Londo ei jätä asiaa tähän vaan koittaa toista lähestymistapaa. Sheridan on kyllä tietoinen maagien saapumisesta asemalle, mutta Londo vakuuttelee heidän olevan ongelmallisia tapauksia ja jonkinlainen tapahtuminen olisi siksi suotavaa. Koska Earthforcekin janoaisi tietoja maagien tulosta, Sheridan suostuu tähän. Elric vakuuttaa Sheridanille heidän sakkinsa olevan harmitonta ja Londokin livahtaa sisään ja sujauttaa diskreetisti piilokameran huoneeseen. Elric suostuu centaurin kädenpuristukseen, kunhan siinä ei ole taka-ajatuksia, mutta käräyttää sitten hänet käräyttämällä pikku liikkeellä piilokameran. Londo saa maksaa kalliisti perseilystään ja Sheridan raivoaa hänet tiehensä. Sheridan ja Elric jatkavat keskusteluaan teknomaagien valtavasta tiedosta ja Elric vihjailee karmaisevan myrskyn olevan tulossa eivätkä he halua tietojensa joutuvan väärään käsiin. Siksi maagien on häivyttävä tästä avaruuden kolkasta iäksi ja hän toivoo, ettei heidän aikeitaan estellä.
Elricin kosto on suloinen, kun Londo kauhistuu suuresti pankkitiliensä sisällön valumisesta kaikennäköisille yhdistyksille. Vielä kamalampaa on kyberholodemonin (Seriously.) luukuttama narniooppera. Vir heittää ehdotuksen anteeksipyynnöstä, johon Londo vastentahtoisesti suostuu. Suurlähettiläs saapuu kauhuissaan maagien riivatulle alueelle ja pyytää tyhjälle käytävälle anteeksi. Kun hän häipyy, kolme minidemonia törröttää hänen selässään (Seriously.). Kun Elric on lähtemässä asemalta, Londo tapaa vielä hänet ja toivoo kärsimyksen jo päättyvän. Elric kertoo kirouksen jo rauenneen ja heidän välinsä ovat sujut, mutta pieni varoitus hänellä vielä on antaa. Hän nimittäin tietää, että Londo on pimeyden koskettama. Hän näkee Londossa pelkkää suuruutta, mutta suuruuden taso on vähemmän mairitteleva, kun miljardit uhrit tulevat huutamaan hänen nimeään. Teknomaagit häipyvät asemalta, ehkä iäksi. Ken tietää.
Kuin kaksi marjaa...
Damodar, Dungeons & Dragons
Elric, Babylon 5
Garibaldi on palautumassa kovaa vauhtia kuntoon ainakin fyysisesti, mutta hän on vielä kahden vaiheilla töidensä jatkamisesta, kun Jackin selkäänpuukotus oli kolaus itsetunnolle. Häntä vaikuttaa muutenkin masentavan eikä hän ole oikein innokas Sheridanistakaan, joka käy häntä jututtamassa. Sheridan kuitenkin vakuuttaa paikan olevan auki ja Garibaldi sopisi hommiin oikein mainiosti, kun tuntee käytännössä koko aseman niin hyvin.
"-ttu tää meni jotenkin rikki."
Vartiointia paikka tarvitseekin, kun vihreisiin ja purppuraisiin nauhoihin sonnustautuneet drazit alkavat muksia toisiaan eikä loppua näy. Sheridan ja Ivanova keskustelevat asiasta. Drazeilla on sellainen hyvin, HYVIN hämmentävä traditio, jossa he aina viiden vuoden välein jakautuvat kahteen nauhojen mukaan jaettuun porukkaan ja alkavat öh... piestä toisiaan, kunnes voittaneesta leiristä tulee hallitsevampi osapuoli. Tällainen reipas joukkotappelu ei ole kovinkaan edustavaa touhua diplomaattisella asemalla, joten Ivanova saa luvan ratkaista ongelman. Sheridan vielä ylentää hänet hyvän uransa perusteella komentajaksi.
Ivanova kerää drazi-laumojen johtajat neuvoston tiloihin ja selvittää, mistä hitosta koko selkkauksessa on kyse. Eräs drazi kertoo nauhoista ja siitä, kuinka porukka ja porukan johtajat jakautuvat nauhojen mukaan täysin satunnaisesti. Kun Ivanova koittaa käsittää tätä täysin älyvapaata kansanurheilua ja testaa täysin hypoteettisesti asiaa siirtämällä erään nauhan paikkaa drazista toiseen, alkaa sellainen kollektiivinen joukkotappelu, että Ivanovakin tyrkätään maahan ja jalkahan siinä murtuu.
Franklin paikkaa hänet niin hyvin kuin pystyy ja Sheridan kysyy, haluaako Ivanova varmasti jatkaa pikku tehtäväänsä. Ivanovalle tehtävästä on vissiin tullut niin kunniakysymys, että hän palaa hommiin ja saa pian kuulla, että vihreät ovat alkaneet tappaa purppuroita. Hän saapuu vihreiden päämajaan kuulemaan lopullista ratkaisua drazi-ongelmaan. Vihreät haluavat, että purppurat kerätään tiettyyn paikkaan, josta heidät sitten lempataan iloisesti ilmalukosta pihalle. Ivanovaa ei oikein miellytä parin tuhannen idiootin kuolema, mutta vihreät vain toteavat, että purppuroille on jo ilmoitettu asiasta, vieläpä Ivanovan nimissä. Varmemmaksi vakuudeksi Ivanova jää vihreiden vangiksi, kunnes flushaustoimenpide on suoritettu.
It's rapey time!!
Garibaldi kiinnittää huomiota liikkeellä olevaan vartijaporukkaan ja haluaa tietää, mitä on meneillään. Hän saa kuulla Ivanovan linkillä (linkit ovat siis sarjassa käytettäviä viestintävälineitä, jotka tungetaan käteen) lähettämästä viestistä tyhjentää eräs alue drazeille, mutta häntä alkaa vaivata epäilys sen aitoudesta, kun Ivanova ei välittäisi tällaista tietoa linkillä eikä varsinkaan putoaisi linjoilta. Garibaldi lähtee tutkimaan asiaa linkin lähetyspaikalle, jossa esiintyy Ivanovan kaappareille yllättävän huvittavasti kaupustelijana ja saa hänet vapautettua. He törmäävät pian käytävillä vihreiden johtajiin, jotka kertovat purppuroiden haalimisesta samaan paikkaan. Garibaldi ehdottaa purpporeiden pitämistä aloillaan sen aikaa, kunnes drazien riehunta-aika päättyy, mutta saa kuulla drazien eri ajanlaskusta, joka vastaisi päälle vuotta. Ivanova kyllästyy ja riuhtaisee erään drazin nauhan omaan kaulaansa, jolloin nämä aivottomat mäntit alkavat totella neiti komentajan jokaista sanaa. Absurdi konflikti ratkaistaan aivan yhtä absurdilla tavalla.
Kokonaisuudessaan tämä jakso tuntui olevan fillerihkö ja melkoisen huumoripainotteinen (kenties vähän tahattomastikin?), ja se näkyikin molempien juonien pohjavireessä, kun Londo vs. teknomaagi äityi lopulta hupaisaksi kahnaukseksi ja koko drazien täysin älyvapaa traditio oli muuten niin huvittavan pökkelöä touhua. En kyllä ihan heti löydä järkevää syytä sille, miten tällainen kansa on edes pystynyt kehittymään nousemaan kahdelle jalalle - saati sitten matkannut avaruuteen - kun pitää saman kansan edustajia kurmottaa välillä kuonoon täysin satunnaisin perustein. Ehkeivät drazien tavat ole välttämättä niitä kaikkein loogisimpia, mutta ihan hassun pikku sivujuonen siitä sai aikaiseksi. Drazit ovat just sopivia rumiluksia sotaisaksi idioottilaumaksi B5:n uumeniin, sillä heistä saa epäilemättä jatkossa hyviä rosvoja ja muita hämärämiehiä. Eivät teknomaagitkaan oikein edistäneet Suurta Juonta, mutta toimivat sentään jo ännäntenä muistutuksena, että jotain pahaa on tulossa. Yeah, I get it. Elricin hahmosta tosin tykkäsin. Vähän vaan tuntuu, ettei häntä enää nähdä, kun heidän lähtönsä vaikutti sen verran lopulliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti