2. kausi, 10. jakso
GROPOS oli sellainen jakson nimi, jonka ensi kertaa luettuani mietin, mitä höpölientä se Straczynski on tällä kertaa vetänyt. Amiksen jälkeen homma valkeni, sillä GROPOthan ovat 2,259k-versumin SPESS MEHREENEJÄ. Ivanova on vähän käärmeissään, kun rauhalliset hetket päättyvät 25 000 avaruusmariinin etsiessä asemalta majapaikkaa EAS Schwarzkopfin (professional hair care for you) ja viiden muun purkin parkkeeratessa sen viereen. Sheridankin on purnukkapäiden lukumäärästä suorastaan häkeltynyt, kun asemalla on muutenkin ahdasta. Laumaa paimentaa kenraali Richard Franklin, jonka sukunimi ei ole täysin sattumaa, sillä lekuri Franklininhan isä hän on. Sekaannuksen välttämiseksi lekuri olkoon tämän synopsiksen ajan juniori ja soturi seniori.
Grand Rugged Old Person Organism
Seuraavana aamuna seniori Franklin kertoo Sheridanille, Ivanovalle ja Garibaldille sakin salaisesta operaatio äkkikuolemasta, johon he ovat menossa tukahduttamaan kapinaa ja avustamaan Sh'lassenin Triumviraattia planeetta Akdorille. Salaisuus se on sotilaillekin, jotka luulevat olevan menossa Ioon. Pappa-Franklin kertoo, ettei GROPOt ole vain tilaa viemässä, sillä asemakin hyötyy heidän asentamasta hulppeasta aseistuksesta, sillä galaksissa ei juuri nyt ole centaurien ja narnien sodan vuoksi järin rauhallista asua.
Gigantic Roundness Of Pure Orbness
Franklinit tapaavat viimein, mutta eivät ihan lempeissä merkeissä, vaikka seniori juniorille perheen muiden jäsenten kuulumisista kertookin. Seniori tarjoaa juniorille paikkaa Bethesdan kupolista, jotta hänestä olisi enemmän hyötyä sodassa Earthforcen kannalta. Ja pitäähän jonkun korjata takaperin lentävät lohikäärmeet. Juniori toteaa, että hänet on luotu korjaamaan muita eikä riistämään heiltä hengen ja syyttää isäänsä murhista. Kenraali vastaa poistumalla paikalta. Kun Ivanova tuo suuren GROPO-lauman majoittumaan sairastuvan tiloihin, Franklin Jr suostuu vastentahtoisesti ja Ivanova huomaa hänen olevan tavallista ärtyneemmällä päällä. Tohtori angstaa isänsä raivostuttavan häntä suunnattomasti. Hän kyllä rakastaa isukkiaan, mutta ei voi keskustella hänen kanssaan. He käyvät syömässä ja Franklin Jr jatkaa kertomalla vaikeasta lapsuudestaan, jossa seniori päsmäröi kuin intissä ikään. Juniori päätti häipyä omaa uraansa luomaan. Ivanova kehottaa häntä kuitenkin puhumaan isälleen suunsa puhtaaksi.
GROPOt aiheuttavat kaikennnäköistä hassutusta. Kefferinkin kämppään he majoittuvat, mutta tyyppi pitää pintansa uhoavia mänttejä vastaan ja saa heiltä kunnioitusta. Garibaldi ja Delenn kulkevat yhdessä keskustellen sodan vakavuudesta rauhan satamassa, kun Garibaldi lähtee tarkastamaan GROPO-sakin touhuja. Kun Delenn jää yksin, mariinilauma pysäyttää hänet ja alkavat aukoa päätään suurlähettilään minbariudesta ja ennen kaikkea ihmisminbariudesta. Kansakunnan ylpeydet ovat antamassa naiselle opetuksen kostoksi Linjan taistelusta, kun kuumapäinen GROPO-mimmi hyökkää uhoavien kaljamahojen kimppuun sellaisilla potkuilla, joista JCVD:kin olisi kateellinen. Delenn hakee Garibaldin mukaan joukkotappeluun, joka tyssää GROPOja paimentavan kersanttimajurin jyrähdykseen, jonka mukaan selleissä on vielä tilaa. Garibaldi haluaa nujakoitsijoiden pääsevän pälkähästä, koska selleissä ei todellakaan ole enää tilaa. Kun Garibaldi poistuu paikalta, kovismimmi kipittää vielä hänen peräänsä, esittelee itsensä Dodgeriksi ja ihastelee kovasti perääntyvän turvallisuuspäällikön takapuolta.
Gruff Rednecks Omitting Pervert Overtones
Franklin Sr selittää Sheridanille tulevan taistelun taktiikoita, joista kaikki vaihtoehdot tuntuvat johtavan mittaviin kuolinlukemiin, mutta Franklinista muuta vaihtoehtoa ei ole. Voitto merkitsisi jalansijaa lähempää centaurien ja narnien kahinoita. Juniorikin tupsahtaa paikalle puhumaan isälleen, mutta isä määrää hänet häipymään, kun vanhat pierut puhuvat nyt isojen setien asioita. Juniori heittää katkerat jessöörit ja poistuu. Vanhat pierut puhuvat hetkisen tappamisen oikeutuksesta ja Franklinista. Sheridan kertoo, että hän ja hänen isänsä kiistelivät koko ajan, mutta rakastivat silti aina toisiaan. Sheridanin, tuon viisaan itämaan tietäjän, sanat uppoavat Franklin Sriin, joka tapaa myöhemmin poikansa ja he sopivat välinsä.
Garibaldi on valvomassa GROPOjen touhuja, kun Dodger saapuu paikalle. Villiksi sänkytouhuksihan homma nopeasti eskaloituu Garibaldin kämpässä eikä Dodger edes ihmettele Repe Sorsa -taulua sängyn vierellä. Garibaldi kuitenkin pakittaa ennen kuin on liian myöhäistä ja vahinkolapsi syntyy, ja alkaa viimeaikaisista ongelmistaan kuten Marsin Lisestä ja omasta kuoleman porttien kolkuttelusta. Hän ei haluaisi pilata hänen ja Dodgerin välistä juttua etenemällä liian nopeasti, mutta Dodger raivostuu asiasta ja valittaa olevansa GROPO, jonka pitää elää hetkessä ja yhyy pyhyy. Hän häipyy huoneesta ja Garibaldin ongelmalista kasvaa taas yhdellä.
Garibaldin Rintakehä On Pahuksen Oiva
GROPOjen täyttämässä baarissa sattuu ja tapahtuu. Keffer on uppoutunut sotakertomuksia kertomaan uusien kamujensa kanssa. Garibaldi on möllöttämässä tiskillä, kun Dodger tulee paikalle pahoittelemaan sanojaan. Keffer tyrkkää vahingossa samaa sikaniskaista urpoa, joka aloitti Delennin kiusaamisen, ja pian heidän aloittama nujakka leviää koko baariin, jossa kaikki saavat turpiinsa kuin kliseisissä westerneissä. Ilonpito tyssää kuitenkin kersanttimajurin ja kenraali Franklinin tuloon, jotka paimentavat kaikki takaisin aluksille. On aika lähteä.
Keffer hyvästelee kamunsa, Franklinit puolestaan toisensa ja Garibaldi Dodgerin, vaikka heidät pitääkin erottaa huulistaan. Vähän myöhemmin suuri joukko B5:n asukkaita on kerääntynyt katsomaan ISN:n uutislähetystä hyökkäyksestä Matokin synkeään linnoitukseen. Franklin on iloissaan isänsä näkemisestä haastateltavana. Kapinalliset on kukistettu ja taistelu voitettu, mutta hinta oli kova. Garibaldi saa listan kuolonuhreista ja antaa synkkänä listan Kefferille, jonka hymy hyytyy myös. Jakso päättyy älyttömään tylyyn kameran panorointiin Kefferin kavereiden, baaritappelijoiden ja Dodgerin raatoihin. Sota... sota ei koskaan muutu, ja muita kliseitä.
Supermegajakson jälkeen on paha parantaa ja fillerinhän vikaa tässä reippaasti olikin, mutta GROPOjen elämöintiä oli ihan kiva seurata, vaikka he sisäsiittoisia uraah-urpoja olivatkin. Muutenkin baaritappelut ja muut kohellukset menivät ehkä lievästi campiksi uhoamiseksi, mutta sellaisia tällaiset karskit soltut kai ovatkin. Johan jo Aliensinkin äijjjät (ja yksi äijjjätär) aiheuttivat tahatonta huvitusta, vaikka asiansa sinänsä osasivatkin. Franklinin isäukko oli ihan kiva, mutta parasta jaksossa oli lopetus. En ihan arvannut, että jakso olisi aivan näin tylysti päättynyt, mutta operaation nimi paljasti kyllä ihan tarpeeksi. Lisää mariineja vaan liukuhihnalta tapattamaan itsensä, hyvin Earthforcella menee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti